liian uskollinen parisuhde?

Parisuhteeni on omituinen jäänne muinaisajoilta. Tunnen itseni ihan oudoksi tässä nykyajan kyynisessä ja karskissa maailmassa, jossa ihmissuhderuletti näyttää vievän ihmisen herkkyyden jo murrosiässä.

Parisuhteeni aviomieheeni on kestänyt nyt yli 10 vuotta. Aloimme seurustelun 18-vuotiaina ja olimme toistemme ensimmäinen "vakava parisuhde" ja myös ensimmäinen ja ainoa seksikumppani.

Seurustelimme vuosia ennen yhteen muuttamista, asuimme silloin eri paikkakunnilla ja molemmat viettivat villiä opiskelijaelämää omien kavereiden kanssa. Pysyimme kuitenkin tiiviisti yhdessä. Railakkaasta opiskelijaelämästä huolimatta todellista kiusausta uskottomuuteen en koskaan tuntenut, mieheeni verrattuna kukaan ei tuntunut tarpeeksi kiinnostavalta. Olin (olen?) nätti tyttö ja vientiä olisi ollut, mutta koskaan en ole edes harkinnut pettäväni miestäni.

Nyt olemme naimisissa ja sama auvo jatkuu. Onko tämä epätodellista? Uskon mieheni täydelliseen uskollisuuteen, enkä ole koskaan epäillyt hänen olleen uskoton. Mieheni on peruskallioni, luotan häneen enemmän kuin itseeni. Mutta aika kuluu ja minä rupsahdan. Pelkään, että joskus hän rakastuu nuorempaan. Kaikki suhteessamme on aina ollut niin viatonta ja täydellistä, että pelkään vielä joskus putoavani liian korkealta.
3762
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

miksi pelkäät miehesi jättävän sinut kun vanhenet ? Itseluottamuksesi kaipaa ilmeisesti kohennusta. Jos miehesi on niin ihana kuin annat ymmärtää, kannattaisi varmaan keskustella hänen kanssaan asioista.

Mutta kyllä tuollainen liitto on aika tavallinen. Ainakin omassa ympäristössäni ihmiset luottavat pääsääntöisesti toisiinsa. Mutta kenenkään en ole kuullut pelkäävän miehensä vaihtavan nuorempaan. Yksi ero on lähelläni tapahtunut, ja siinäkin mies lopuksi vaihtoi - vanhempaan naiseen. Erittäin onnellisia ovat.

Äänestä

Nauti siitä mitä sinulla on. Alä vilkuile kuinka muut pettävät tai tekevät mitä tahansa. Ei se ole
luonnonlaki että näin tapahtuu. Päinvastoin, niin
suuri osa ihmisiä (se fiksumpi) elää ja nauttii
rakastavan puolison kanssa olemisesta ja elämisestä. Luulet että mies vaihtaa sinut nuorem
paan kun vanhenet. Ei se niin mene. Kun katsot ympärillesi ihmisiä, näetkö että vain nuoret
ihmiset ovat onnellisia, ja vain kauniit ovat
naimisissa ja parisuhteessa.Ei varmaan.
Tottakai kaunista naista mieskin mielellään katse
lee. Mutta, kauneus on katsojan silmässä.
Pidä kiinni siitä mitä sinulla on. Ole iloinen
kaunis, rakastava oma itsesi. Onnea sinulle.

Äänestä

Mun äiti ja isä on seurustellu kans jotain alle parikymppisistä, mutta tiedän jot niillä on ollut suhteita jo aiemmin, jotta he eivät olleet toistensa ekat.

Ne on niin onnellisia yhdessä jotta oon 100% varma jot kumpikaan ei oo koskaan pettäny, eikä tuu pettään! Kun on kattellu monien tuttava perheiden vanhempia, niin oon onnellinen mun vanhempien puolesta ku huomaan kuinka hyvin niillä menee!

Ja kaikista vaikeistakin jutuista ne on yhdes selvinny!! ja ne on ollu yhes sen parikyt vuotta!

Jotta ehkä niiden ansiosta mä uskon siihen jot jokainen voi löytää SEN OIKEAN joka ei koskaan petä ja jota ei itse koskaan petä ja muutenki kaikki menee hyvin... täs nuoruudes ny vain pitää testata niitä eri vaihtoehtoja ja ottaa välillä kunnolla siipeensä, mutta silti en luovu toivosta!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


pikku-dino kirjoitti:

Parisuhteeni on omituinen jäänne muinaisajoilta. Tunnen itseni ihan oudoksi tässä nykyajan kyynisessä ja karskissa maailmassa, jossa ihmissuhderuletti näyttää vievän ihmisen herkkyyden jo murrosiässä.

Parisuhteeni aviomieheeni on kestänyt nyt yli 10 vuotta. Aloimme seurustelun 18-vuotiaina ja olimme toistemme ensimmäinen "vakava parisuhde" ja myös ensimmäinen ja ainoa seksikumppani.

Seurustelimme vuosia ennen yhteen muuttamista, asuimme silloin eri paikkakunnilla ja molemmat viettivat villiä opiskelijaelämää omien kavereiden kanssa. Pysyimme kuitenkin tiiviisti yhdessä. Railakkaasta opiskelijaelämästä huolimatta todellista kiusausta uskottomuuteen en koskaan tuntenut, mieheeni verrattuna kukaan ei tuntunut tarpeeksi kiinnostavalta. Olin (olen?) nätti tyttö ja vientiä olisi ollut, mutta koskaan en ole edes harkinnut pettäväni miestäni.

Nyt olemme naimisissa ja sama auvo jatkuu. Onko tämä epätodellista? Uskon mieheni täydelliseen uskollisuuteen, enkä ole koskaan epäillyt hänen olleen uskoton. Mieheni on peruskallioni, luotan häneen enemmän kuin itseeni. Mutta aika kuluu ja minä rupsahdan. Pelkään, että joskus hän rakastuu nuorempaan. Kaikki suhteessamme on aina ollut niin viatonta ja täydellistä, että pelkään vielä joskus putoavani liian korkealta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu