Lähes neljän vuoden suhteen jälkeen yhteisellä päätöksellä päädyimme eroon tuossa noin kuukausi taaperin. Ja se olin jopa minä itse joka ensimmäisenä on ottanut eron puheeksi. Noin kaksi vkoa eropäätöksen jälkeen mies muutti toiselle paikkakunnalle. Jäin yksin yhteiseen kotiimme, josta muutan kyllä heti pois kun löydän itselleni uuden asunnon.
Ei ole ollut mikään helppo juttu jäädä tänne muistojen keskelle yksin. Aamut tuntuvat kaikkein vaikeimmilta, kun joka aamu herää tähän karuun todellisuuteen. Se että toinen ei enää ikinä tule herämäään tuosta vierestä tuntuu todella pahalta. Eron suurin syy oli se, että loppuvaiheessa olimme kuin kämppäkavereita. Välillämme oli vain syvää ystäväyyttä. Emme rakastaneet niin kuin nainen rakastaa miestä, vaan miten ystävä rakastaa ystävää. Tai niin ainakin luulin.. Itketty on niin paljon, etten ymmärrä miten kyyneliä voi vieläkin riittää! Välillä on hyviä päiviä, sitten taas mennään takapakkia. Tunteet menee edestakasin. Miksi mä tunnen näin vaikka itse eroa halusin? Ei tässä ole mitään järkeä..
Olemme olleet paljon yhteydessä exän kanssa tämän reilun kuukauden ajan. Ihan käytännön syistä, mutta myös olen saanut purkaa tuntojani hänelle. Ja siitä olen erittäin kiitollinen, että hän on jaksanut kuunnella.. Koska sellaisia ystäviä minulla ei ole liikaa joille voisin tästä erosta purkaa oloani. Olen kuitenkin aistinut, että hän salaa jotain. Ja nyt toissapäivänä selvisi, että mitä. Hän on ihastunut jo uuteen naiseen! Tämän naisen kanssa hän on viettänyt paljon aikaa. Ex löysi uuden työnsäkin jopa tämän naisen kautta, aloitti uuden harrastuksen tämän naisen innoittamana. Ja sehän sattuu! Miten hän voi olla siinä pisteessä, että haluaa jo uuden suhteen!? Kun samaan aikaan minä itken ja suren täällä meidän yhteisessä kodissa!
Aika kultaa muistot... Joo niin tuntuu tekevän. Sitä on alkanut miettiä, että oliko meidän tilanne oikeesti niin huono että kannatti erota. Vaikka sisimmässäni kuitenkin tiedän, että tämä on oikea ratkaisu. Ja sitä vaan olisi toivonut, että toinen olisi malttanut nauttia sinkkuudestaan edes vähän kauemmin.
Tunnen itseni luuseriksi, joka ei pysty päästämään irti.
Ei ole ollut mikään helppo juttu jäädä tänne muistojen keskelle yksin. Aamut tuntuvat kaikkein vaikeimmilta, kun joka aamu herää tähän karuun todellisuuteen. Se että toinen ei enää ikinä tule herämäään tuosta vierestä tuntuu todella pahalta. Eron suurin syy oli se, että loppuvaiheessa olimme kuin kämppäkavereita. Välillämme oli vain syvää ystäväyyttä. Emme rakastaneet niin kuin nainen rakastaa miestä, vaan miten ystävä rakastaa ystävää. Tai niin ainakin luulin.. Itketty on niin paljon, etten ymmärrä miten kyyneliä voi vieläkin riittää! Välillä on hyviä päiviä, sitten taas mennään takapakkia. Tunteet menee edestakasin. Miksi mä tunnen näin vaikka itse eroa halusin? Ei tässä ole mitään järkeä..
Olemme olleet paljon yhteydessä exän kanssa tämän reilun kuukauden ajan. Ihan käytännön syistä, mutta myös olen saanut purkaa tuntojani hänelle. Ja siitä olen erittäin kiitollinen, että hän on jaksanut kuunnella.. Koska sellaisia ystäviä minulla ei ole liikaa joille voisin tästä erosta purkaa oloani. Olen kuitenkin aistinut, että hän salaa jotain. Ja nyt toissapäivänä selvisi, että mitä. Hän on ihastunut jo uuteen naiseen! Tämän naisen kanssa hän on viettänyt paljon aikaa. Ex löysi uuden työnsäkin jopa tämän naisen kautta, aloitti uuden harrastuksen tämän naisen innoittamana. Ja sehän sattuu! Miten hän voi olla siinä pisteessä, että haluaa jo uuden suhteen!? Kun samaan aikaan minä itken ja suren täällä meidän yhteisessä kodissa!
Aika kultaa muistot... Joo niin tuntuu tekevän. Sitä on alkanut miettiä, että oliko meidän tilanne oikeesti niin huono että kannatti erota. Vaikka sisimmässäni kuitenkin tiedän, että tämä on oikea ratkaisu. Ja sitä vaan olisi toivonut, että toinen olisi malttanut nauttia sinkkuudestaan edes vähän kauemmin.
Tunnen itseni luuseriksi, joka ei pysty päästämään irti.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tämä on aivan kuin minun kirjoitus!
Kuin myös!:(
Miksi toisen ihmisen pitäisi kärsiä yksinäisyydestä sinun takiasi?
Kyllä miehellä oikeus elää nyt elämäänsä, sinä sen eron olit ottanut puheeksi.
No kyllähän minä sen ymmärrän.. Tottakai on oikeus! Mutta tällä hetkellä kun itsestä tuntuu niin pahalta, niin on vaikea olla onnellinen toisen puolesta. Varsinkin kun asia on tällainen ja näin nopealla aikataululla. Tiedän olevani itsekäs.
Miehet on just tuollaisia. Jos halusit erota, mikä on se asia, jonka vuoksi suret? Eli mitä kaipaat? Miksi ero tuli.
Voihan olla ettei heidänkään suhde ole ikuinen.
Varmaan se on jotain yksin jäämisen pelkoa tai vastaavaa.. Ahdistaa ja pelottaa, että hän katoaa elämästäni kokonaan. Hän kuitenkin on viimeiset neljä vuotta ollut minun tukeni, turvani ja paras ystäväni.
Minusta vain on niin, että hyvä ystävä on paljon parempi vaihtoehto kuin huono seksi. Eli en lähtisi vaihtamaan hyvää kumppania , mihinkään pervoihin luusereihin.
Luottamus on hyvä merkki, että silloin ei kannata vaihtaa.
Minulla oli kanssa joo ihana mies. N. 4 vuotta seurusteltiin ja palettiin halusta saada lapsi. Tulin raskaaksi ja neljännellä kuulla raskautta mies jätti minut.
Halusi kuitenkin nähdä lastaan ja olla hänen elämässään. Halusi niin kauan, kunnes ymmärsi vauvanhoidon olevan raskasta, eikä voinut joka ilta riekkua naistensa kanssa.. Nyt ei ole vuoden ikäistä tyttöään nähnyt 10 kuukauteen eikä tule näkemäänkään.
Sain kuulla jo ajat sitten, että hänellä on uusi nainen. On varmasti ollut jo pitkän aikaan, jo silloin kun odotin vielä lasta.. Tai näin olen ystäviltä kuullut.
Tekee ihan pirun kipeää vieläkin, vaikka aikaa on mennyt todella pitkään. Että hylkää ensin minut ja sitten lapsenkin toisen naisen takia..
Ja nyt meni omaksi vuodatukseksi, anteeksi aloittaja, en yritä varastaa showta :D! Kyllä tästä vielä noustaan, vaikka menisi vielä yksi vuosi, ennen kun pääsen yli tuosta nöyryytyksestä, niin silti. Pääsen vielä yli!! Hitto. On päästävä.
Tarkennan vielä. Siis vauvanhoito oli miehelle liikaa, vaikken kysynyt kun että tulisi sovittuna aikana esim pari kertaa kuussa lasta katsomaan muutaman tunnin. Mies ei vaan halunnut olla lapsen kanssa yksin ilman minua..Sovitut tapaamiset väheni ja väheni ja lopulta ilmoitti ettei halua olla kuvioissa mukana. Brutaalia, mutta niin totta.
Heh, en ota nokkiini. ;) Kiitos kun kerroit oman tarinasi. Vaikeita aikoja on ollut, vaikeita aikoja vielä varmasti edessäkin! Mutta eikö me likat tästä selvitä!? Voimia sinulle! :)
Ymmärrän aloittajaa hyvin, mulla on aika sama tilanne. Erottiin mun päätöksestä n. 2 kk sitten ja ollaan oltu sen jälkeen lähes päivittäin yhteydessä. Vaikka en halua eroa peruakaan, tuntuu jotenkin surulliselta ja samalla ihan kornilta kun kerran itse sen päätöksen teki...
Sitten ystävä kysyi: onko järkevää olla yhteydessä ja tavata koko ajan? Onko...? En tiedä... Pitäiskö vetää kerrasta poikki ainakin hetkeksi, jotta saa eron työstettyä kunnolla. Tulkoot surut, vihat, yksinäisyyden pelot ja muut möröt..
Ja tunnistan tosiaan että tunteet menevät ylös alas koko ajan..
Tsemppiä sinulle!!
Samaa olen minäkin miettinyt... Pitäiskö vaan lopettaa yhteydenpito? Mutta ei minulla taida olla voimia siihenkään.
Tsemppiä myös sinulle sisko! :)
Ite erosin monen vuoden suhteesta muutama kuukausi sitten, jonka jälkeen ei olla pidetty minkäänlaista yhteyttä. Helpommin ja ehkä nopeammin pääsee eroon kaikest tunnemyräkäst.
Itsellä sama tilanne ollut tässä käsillä. Rakkaus vain laimeni ystävyydeksi ja kämppis-asteelle, joten molempien päätöksestä lähdettiin eri teille. Ihan oikea päätös ollut. Itse muutin pois, ex jäi entiseen asuntoon. Ollaan jonkun verran tekemisissä, koska erosimme ns. "hyvässä hengessä" ja hän on hyvä kaverini edelleen vaikka ei enää sillä tavalla.
Yleensä tuo ero tulee jommalle kummalle enemmän tai vähemmän puun takaa, mutta mielestäni mies ei ole rikollinen, jos on siirtynyt elämässä eteenpäin. Tietenkin se siitä satutetummasta osapuolesta varmaa tuntuu kurjalta, ei sitä sovi vähätellä.
Kun omalla kohdalla rakkaus oli laimennut jo aikoja sitten ja suhteessa elettiin vain "tavan vuoksi".Ainakin omalla kohdalla olisi valmiimpi uuteen suhteeseen nopeammin kuin, että olisi ero tullut täysin puskista. Näin erokin voi olla helpompi käsitellä, ainakin minun kohdallani on. Sitä on ikäänkuin pikkuhiljaa huomaamattaan tehnyt pientä pesäeroa siihen ex-kumppaniin jo vähän aikaa ja ero oli vain viimeinen silaus koko asialle.
Sinulla on tietenkin oikeus tuntea pettymyksen tunteita, mutta halusin vain tuoda oman näkökantani esille tähän asiaan.
Kiitos mielipiteestäsi!
Nämä tämän hetkiset tunteeni ihmetyttää itseäni todella paljon, koska oikeasti mietin eroa todella paljon ennen kun eroon sitten lopulta päädyimme. Ja silloin koin että olen tässä suhteessa vaan ns. vanhasta tottumuksesta. Tiesin senkin, että en halua esim. naimisiin tämän ihmisen kanssa. Mutta miksi ihmeessä sitten otan tämän kuitenkin näin raskaasti? Tunteita on ollut jäljellä paljon enemmän mitä uskoin...
Uskon että ne tunteet ovat aivan samat kuin mitkä olivat vielä ennen eropäätöstä, mutta nyt ne tuntuvat vain eriltä, koska mies ei ole enää "saatavilla". On helpompaa ajatella eroa kun on vielä yhdessä. Jos nyt palaisitte yhteen, todennäköisesti nauttisitte toisistanne hetken ja kohta huomaisitte olevanne jälleen samassa tilanteessa.
Erosin itse miehestäni yli 8 vuoden suhteesta viikko sitten. Olimme eroamassa jo kaksi vuotta sitten, mutta löysimme toisemme uudestaan tunne kuohujen vallassa. Nyt oli taas useampia hankalia kuukausia takana ja viimein saimme puhuttua asioista. Olimme rehellisiä ja tulimme siihen tulokseen että olemme yhdessä vain tottumuksesta, joten päätimme erota. Nyt päätös tuntuu lopulliselta.
Itselläni erosta tekee helpompaa se että olemme asuneet olosuhteiden pakosta erillämme jo kolme kuukautta, joten olen jo tottunut siihen ettei hän ole vieressäni menossa nukkumaan tai heräämässä aamulla. Tai yleensäkään arjessa mukana paitsi puhelimitse ja viikonloppuisin. Tietenkin olen hajalla ja mieli on maassa kun ajattelee mitä kaikkea ei koskaan enää tule tapahtumaan, mutta on myös helpottavaa tietää että turha pähkäileminen on ohi ja molemmat tiedetään missä mennään. Ehkä ystävyyskin vielä säilyy kun eroaa sopuisasti.
Kauheimmalta oikeastaan tuntuu ajatus siitä kun joskus joutuu näkemään miehen uuden naisen kanssa, väistämättä. Mutta ehkä sekin helpottaa alkujärkytyksen jälkeen. Haluan jokatauksessa hänen olevan onnellinen eikä minulla saa olla sanomista siihen milloin hän sen uuden löytää.. Voinhan itsekkin sattuman kautta löytää miehen, johon saatan ihastua vaikka nyt tuntuukin siltä etten ole uutta parisuhdetta vailla vielä pitkään aikaan.
Olen kuitenkin sitä mieltä että jos pitkään suhteen jälkeen uusi löytyy heti parin viikon sisällä, kyse on todennäköisesti ns. ylimenosuhteesta. Jotkut eivät vain osaa olla yksin..
Miehet ja naiset ovat kyllä tässä suhteessa erilaisia. Kun mies on todenut että ei tästä suhteesta enää mitään tule alkaa uuden ystävän etsiminen tietoisesti tai tiedostamatta. Ei se välttämättä tarkoita sitä että yhteiset vuodet ja muistot entisen partnerin kanssa eivät enää merkitse mitään. Mutta kun sille että ei enää olla pari ei kuitenkaan enää voi mitään.
Vastaavasti naiset saattavat miettiä huonoa parisuhdettaan kuukausia ennenkuin kertoavat haluavansa erota eivätkä useimmiten ole vastaanottavaisia suhteen pelastusyrityksille olivatpa sitten vilpittömiä tai eivät.
Joten pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.
Toivottavasti pääseet eroon pettymyksen tunteestasi, miehesi käytös on ihan normaalia eikä hänen tarkoituksensa varmasti ole loukata sinua.
Kaikkea hyvää!
Sympatiani sulla :) mutta se ikävä vaan painaa....tiedän kokemuksesta ja läheltä...