Ystäväni lainasi minulle levytyksen:Tristan&Isolde (Karajan &Dernesch, Ludwig, Vickers, Siis tulen hurahtamaan Wagneriin !!!! (oikeasti eka Wagner kokemukseni!).
Wagner
Jeee
6566
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kerropa tuntemuksesi. Tiesitkö, että tämä ooppera on niittänyt enemmän esittäjiä kuin mikään muu? Ensiesitys 1859 piti peruuttaa kun tenorilta meni järki. Toinen yritys 1866 tappoi tenorin (ilmeisesti kurkkutulehdukseen) ja vei sopraanolta äänen (aviopari Ludwig ja Malwina Schnor). Vielä 1900 luvun alkuvuosikymmeninä kaksi kapellimestaria kaatui puikko kädessä sitä johtaessaan. Wagner itse kirjoitti ensiesityksen jälkeen, että pitää saada huonompia esittäjiä tai skandaalia ei hallitse kukaaan. Verdi kirjoitti, että teos, joka aiheuttaa hänessä eniten ihailua, on Tristan; en pysty käsittämään että sen on kirjoittanut ihmisolento; sen toinen näytös on ihana, ihana...
Vahinko, että Tristanista ei ole oikein kunnollista dvd:tä. Laulajat, jotka selviävät roolista äänenllisesti, ovat yleensä groteskin paksuja; Jon Frederic Westillä on naama partavaadossa koko ensimmäisen näytöksen, jne.
Kunnollista dvd:tä Tristanista ei tosiaan taida olla, mutta kannattaa katsoa Jean-Pierre Ponnellen ohjaama videokasettijulkaisu. Ohjaus on loistava kuten ovat myös René Kollo Tristanina ja Matti Salminen Markena. Muut laulajat ovat ikävä kyllä epätasaisempia, ja Daniel Barenboim on tylsä kapellimestari.
Kyseisen oopperan levytyksista kaksi suosikkiani ovat Karajanin vanhempi versio Bayreuthista vuodelta 1952 sekä Robert Hegerin levytys vuodelta 1943.
"Tristan ja Isolde" on toki hyvä ehdokas oopperaksi, joka "on niittänyt enemmän esittäjiä kuin mikään muu", mutta ei sittenkään välttämättä selviä voittajaksi. Muistelen nimittäin lukeneeni, että 1800-luvun alkupuolella jonkin Halévyn oopperan KOLMESSA PERÄTTÄISESSÄ ESITYKSESSÄ pääroolia laulanut tenori kuoli lavalle (siis yhteensä 3 eri tenoria). Melkoinen hattutemppu!
Tristan & Isolde on varmaankin oopperahistorian eniten analysoitu teos.
Ja onpa jopa väitetty, että Tristanin ensimmäinen nuotti on musiikkihistorian kuuluisin nuotti.
Näin mm. Bryan Magee:
"The first chord of Tristan, known simply as "the Tristan chord" remains the most famous single chord in the history of music. It contains within itself not one but two dissonances, thus creating within the listener a double desire, agonizing in its intensity, for resolution. The chord to which it then moves resolves one of these dissonances but not the other, thus providing resolution-yet-not-resolution. And so the music proceeds … so that at every moment the musical ear is being partially satisfied yet at the same time frustrated. And this carries on the whole evening."
Tuli netissä vastaan tällainenkin runollinen analyysi tuosta kuuluisasta ensimmäisestä soinnusta/nuotista:
"Tristan-sointu on eräänlainen sisäinen rakkauden, kaipauksen ja kuoleman kipusointu, josta avautuu kokonainen maailmankaikkeus. Joka on kerran sen sisällään tuntenut, ei pääse siitä koskaan eroon. Tristanin ja Isolden kuolematon rakkaus on voittanut kuolevaisen."
Olisit Zum saanut tuoda vielä teknisenkin aspektin tähän kysymykseen. Tristan-sointu = f, h, dis ja gis. Siinä on sormille venymistä.