Eroahdistuksesta myös suurin osa on tiedostamattomia - lapsuudesta kumpuavia pelkoja, jotka aktivoituvat, kun aikuisena kokee saman tyyppisen turvattomuutta aiheuttavan tilanteen. Toimii samoin, kuin että jos lapsena on joutunut vaikka koiran puremaksi, niin aikuisena voi ylireagoida nähdessään esim ison koiran ja lapsuudenaikainen pelko aktivoituu.
Tästä pelosta pääsee pois vaan kohtaamalla pelon kohteen - vaikka esimerkin koiran, jolloin toteaa ettei mitään vaaraa ole.
Läheisriippuvuus johtuu osittain lapsuudenaikaisista kokemuksista, missä lapsi on luullut tulleensa/tullut hylätyksi. Ne pelot näkyvät liitossa mm. läheisriippuvuutena, toisessa roikkumisena.
Loppukaneetti: eroahdistuksesta voi jopa suurin osa tulla lapsuudesta ja vaan pieni osa eron hetkisestä tilanteesta.
PS. Kirjoitin tämän saman toiseen ketjuun, mutta siirsin tänne, koska voisi olla uusi keskustelunaihe
Tästä pelosta pääsee pois vaan kohtaamalla pelon kohteen - vaikka esimerkin koiran, jolloin toteaa ettei mitään vaaraa ole.
Läheisriippuvuus johtuu osittain lapsuudenaikaisista kokemuksista, missä lapsi on luullut tulleensa/tullut hylätyksi. Ne pelot näkyvät liitossa mm. läheisriippuvuutena, toisessa roikkumisena.
Loppukaneetti: eroahdistuksesta voi jopa suurin osa tulla lapsuudesta ja vaan pieni osa eron hetkisestä tilanteesta.
PS. Kirjoitin tämän saman toiseen ketjuun, mutta siirsin tänne, koska voisi olla uusi keskustelunaihe
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hei eromies,
kun normaalisti ja turvallisesti kiintynyt ihminen eroaa, ahdistus ja negatiiviset tunteet ovat täysin normaaleja. Aikuisena solmittu parisuhde muistuttaa äidin ja lapsen välistä suhdetta, jossa toinen toimii turvaa antavana pohjana, josta käsin tutkia maailmaa. Jos olet ollut ahdistunut, voit olla iloinen,koska ahdistus kertoo kyvystäsi solmia kiintymyssuhde ja pystyt siihen uudelleen. Tutustu kiintymyssuhdetutkimukseen - ja kirjallisuuteen. tältä alalta on olemassa tutkimusta jo useiden vuosikymmenien ajalta.
Aikuisena solmittu parisuhde ei ole ollenkaan kuten äidin ja lapsen välinen suhde! Parisuhde on kahden itsenäisen ihmisen välinen suhde. Tai sen onnistuakseen pitäisi olla. Myös ero hoituu kahden aikuisen itsenäisen ihmisen suhteesta paljon paremmin kuin riippuvuussuhteesta erotessa.
"toinen toimii turvaa antavana pohjana, josta käsin tutkia maailmaa."
Aikuinen toimii pienen lapsensa turvana, tottakai. Silti jo uhmaiästä lähtien vanhempien tehtävä on saada lapsi vähitellen kokemaan itsensä turvalliseksi. Vartuttuaan lapsi osaa jo rajoittaa itseään, lohduttaa itseään, tuntea olonsa turvalliseksi, ihan yksin. Viimeistään aikuisiällä pitäisi päästä tähän tärkeinpään ihmiselämän kehityksen päämäärään. Mikäli aikuinen on kuin lapsi, hänen perusturvallisuutensa on puolison hallussa eli hän on riippuvainen puolisostaan. Eron tullessa elämältä lähtee pohja pois puolison mukana. Silloin ei ole mikään ihme, että ahdistaa.
Otetaanpa pieni lainaus Väestöliiton sivuilta:
"Kiintymyssuhdeteoria korostaa sitä, että ihminen tarvitsee kehdosta hautaan sitä elämän turvallista perustaa ja turvasatamaa, minkä lähestyttävissä oleva ja lähestymiseen vastaava rakastettu tarjoaa."
Lukaisepa muutama artikkeli kiintymyssuhdeteoriasta. Esimerkiksi Väestöliiton sivuilta löytyy hyvää perustietoa.
Luin tuosta kiintymyssuhdeteoriasta. Apua, olen ilmiselvästi naimisissa välttelevän miestyypin kanssa, itse olen takertuvan ja turvallisesti kiintyneen välimaastossa.
Mitä voin tehdä, en usko, että puolisoni ikinä muuttuu. Etäisyys ja viileys on surettanut jo vuosia.
Ihmisen yksiavioisuus osittain perustuukin siihen, että erittäin vahva tunneside toiseen tekee eroamisen erittäin vaikeaksi. Siitä ei lähdetä noin vain.
Kaikilla se ei toimi noin vaan puoliso voidaan kokea hyödykkeenä. Kun se ei enää vastaa kasvaneita tarpeita, hankitaan paremmin käyttötarpeeseen sopiva. Silloin ei varmaankaan ole eroahdistusta ja ihminen pystyy vaihtamaan hyödykkeensä lennosta, samoin kuin auton.
Onhan se välillä noinkin. Mutta myös niin, että hyödykkeenä käytetty puoliso kyllästyy ja lähtee. Siinä onkin monella tiukka paikka, kun ei uutta hyödykepuolisoa löydy, ei lähellekään samantasoista kuin ex. Etenkin keski-ikäiset naiset ovat erittäin varovaisia erottuaan 20v liitostaan, jossa olivat hyötykäytössä. 50v hyötykäyttäjämies saa kyllä nuoremmankin naisen hetkeksi käyttöönsä, jos rahaa riittää.
Tuo läheisriippuvuusasia jäi mietityttämään. Itse olen eronnut n. 1,5v sitten ja ahdistus ei ole mihinkään kadonnut. Välillä helpompaa, mutta kun iskee päälle niin todella rankka tuntemus edelleen.
Oma historiani on että biologiset vanhempani eivät pystyneet huolehtimaan, joten lastenkodin kautta sijoitettiin uuteen kotiin. Kaikki tiedostamani mallit, esimerkit ja kasvatuksen olen saanut sieltä. Silti pelottaa että oma varhaislapsuuden hylkäyskokemus vaikuttaa vahvasti. Pääseeköhän siitä eroon mitenkään? Terapiaa on joskus kokeiltu, ei oikein itselleni toimi, en tiedä mikä oikein toimisi enkä hirveästi jaksaisi märehtiä, mutta parempi olisi saada tolkkua ja iloa elämään ilman pelkoa tulevasta.
Netistä löytyy runsaasti tietoa aiheesta:
http://www.suhdesoppa.fi/itsetuntemus/laheisriippuvuus-tukahduttaa/
Täällä selitetty kiintymyssuhdemalleja:
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/parisuhdetietoa-ammattilaisille/tietoa_parisuhdeammattilaisille/pariterapian_teorioita/kiintymyssuhdeteoria/kiintymyssuhde_ja_parisuhde/
Läheisriippuva ja vastariippuva:
http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/codependent3.html