Voisin tehdä pitkän sepustuksen, mutta yritän minimoida sen.
Eli olen siis erittäin seksuaalinen ihminen. Puhun seksistä kenen kanssa vain sen "oikeilla sanoilla". Olen flirttaileva, keimailija. Ajattelen seksiä päivittäin.
Edellisessä suhteessani petin ex-miestäni. Koskaan en tuntenut syyllisyyttä, koska kyseessähän oli vain seksi. Se ei tavallaan merkannut mulle yhtään mitään, siis pettäminen.
Mutta nyt olen joitain vuosia ollut siis nykyisen mieheni kanssa. Ja olen huolissani itsestäni..aluksi osasin olla kunnolla, mutta nyt ote alkaa lipsumaan. En ole siis pettänyt miesten kanssa, mutta nautin siitä, että he himoitsevat minua. Annan esimerkiksi koskettaa pakaraani..kerran tai useamminkin, ehkä kouraista myös. Mutta en suutele todellakaan, enkä nai.
Pelkään oikeasti, että tulen pettämään. Naisen kanssa olen jo tehnyt tämän "erheen", mutta mieheni antoi sen minulle anteeksi. Ei edes suuttunut.
Ja minä en ala todistelemaan rakkauttani miestäni kohtaan, vaan kyse on siitä, että RAKASTAN tätä ihmistä. Pointtina se, että mitä teen tai ajattelen ei tunnu pettämiselle..tai tavallaan tuntuu (koskettelut siis)..haluan vain tuntea sen tunteen että mua himoitaan. Kiihotun siitä ajatuksesta valtaisan paljon..vaikea selittää :) MUTTA EN TAJUA MIKSI HELVETISSÄ TEEN NÄIN VAIKKA RAKASTAN?
Onko uskottomuus geeneistä kiinni? Minun suvussani paljon...naisten naurattajia, pettureita. Naiset ymmärtääkseni siveellisempiä. Vaikka kuinka yritän...mielessä pyörii :(
Eli olen siis erittäin seksuaalinen ihminen. Puhun seksistä kenen kanssa vain sen "oikeilla sanoilla". Olen flirttaileva, keimailija. Ajattelen seksiä päivittäin.
Edellisessä suhteessani petin ex-miestäni. Koskaan en tuntenut syyllisyyttä, koska kyseessähän oli vain seksi. Se ei tavallaan merkannut mulle yhtään mitään, siis pettäminen.
Mutta nyt olen joitain vuosia ollut siis nykyisen mieheni kanssa. Ja olen huolissani itsestäni..aluksi osasin olla kunnolla, mutta nyt ote alkaa lipsumaan. En ole siis pettänyt miesten kanssa, mutta nautin siitä, että he himoitsevat minua. Annan esimerkiksi koskettaa pakaraani..kerran tai useamminkin, ehkä kouraista myös. Mutta en suutele todellakaan, enkä nai.
Pelkään oikeasti, että tulen pettämään. Naisen kanssa olen jo tehnyt tämän "erheen", mutta mieheni antoi sen minulle anteeksi. Ei edes suuttunut.
Ja minä en ala todistelemaan rakkauttani miestäni kohtaan, vaan kyse on siitä, että RAKASTAN tätä ihmistä. Pointtina se, että mitä teen tai ajattelen ei tunnu pettämiselle..tai tavallaan tuntuu (koskettelut siis)..haluan vain tuntea sen tunteen että mua himoitaan. Kiihotun siitä ajatuksesta valtaisan paljon..vaikea selittää :) MUTTA EN TAJUA MIKSI HELVETISSÄ TEEN NÄIN VAIKKA RAKASTAN?
Onko uskottomuus geeneistä kiinni? Minun suvussani paljon...naisten naurattajia, pettureita. Naiset ymmärtääkseni siveellisempiä. Vaikka kuinka yritän...mielessä pyörii :(
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen samanlainen. Minä en edes seurustele, ehkä siksi iskin ukkomiehen kun en halua olla omistettu tai omistaa ketään. Uskon että tämä on jokin tunnevamma, seksin ja seksuaalisuuden antama mielihyvä on addiktoivaa ja sitä "huumetta" on pakko saada. Oma rakas ei välttämättä riitä antamaan sitä trippiä.
Täällä samanlainen tapaus. Itse luulen kaiken juontavan lapsuudesta. Olin uskovaisesta perheestä, jossa seksuaalisuus oli tabu. Harrastin jo tuolloin itsetyydytystä salaa.
Olin koulukiusattu lihavuuteni vuoksi.
Tällähetkellä myös olen lihava, mutta nyt saan huomiota vastakkaiselta sukupuolelta siinä määrin, että tuntuu tosi hyvältä. Olen ollut naimisissa reilut 2 kymmentä vuotta mieheni kanssa
Olen pettänyt usean vuoden ajan.
Se koukuttaa ja tuntuu ihanalta, kun joku haluaa ja himoitsee mua eritavalla kuin oma mieheni.
kasvoiltani olen kaunis ja rintani ovat isot ja peppu pyöreä ja muhkea. Lienee miehet tykkäävät. Saan ihailevia katseita ravintoloissa ja missä vain kulkiessani.
Juhlissa miehet lähentelee ja toiset puristeleekin. Luonteeltani olen iloinen ja tulen juttuun kaikkien kanssa. Tiedä sitten !!
Mutta nautin tosiaan siitä, että saan kiusata miehiä, vaikka ei pidemmälle menisikään. Lienee sairasta jonkun mielestä :)
"Pelkään oikeasti, että tulen pettämään."
Tuo lause tökkii jotenkin ja pahasti, vaikka muu osa tekstistäsi menee sikäli "jakeluun", että voin sanoa "tietäväni tunteen".
Tiedän sen kihelmöivän tunteen, kun joku kiva "vieras" mies katselee sillä silmällä ja pyrkii hipaisemaan tilaisuuden tullen... Mutta itselläni on pään sisään rakennettu "rajoitin", joka pitää huomen, että tuon yli ei mennä. Ei koskaan. Se on tietoinen valinta ja päätös, ja kun sen on tehnyt selväksi itselleen, ei tarvitse "pelätä oikeasti pettävänsä".
On typerää vetää kehiin geenit sun muut "sukurasitteet", kun asian voi hoitaa kylmällä järjellä! Aivan kuin tällä aloituksellasi hakisit jo lupaa itsellesi hypätä aidan toiselle puolelle..?
Oletko kertonut ajatuksesi miehellesi? Ehkä olisi syytä..! Ja mietipä jo valmiiksi sitä, miten itse reagoisit, jos miehesi tulisi kertomaan, että on pannut toisen naisen kanssa, mutta "sehän oli vain seksiä"..? No, ehkä sen suvaitsisit, mutta älä luota siihen, että miehesi antaa ketjussa pettämisiäsi anteeksi. Puhukaa, että rajat on selvillä kummallakin!
Jaahas, itse pohdin sitä, voiko mies lopettaa pettämisen (humalat, ravintola ja vieras peti) uudessa suhteessaan jos hän on harrastanut sitä tosi pitkässä suhteessaan (syy läheisyyden ja seksin puuttuminen) ja josta hän ei omien sanojensa mukaan tuntenut lainkaan syyllisyyttä.
Hänkin on halunnut ihailua, hellyyttä ja läheisyyttä - jotakin jota ei omaltaan saanut.
Tietyissä ammateissa syrjähypyt ovat helppoja toteuttaa, kuten hänenkin kohdallaan on ollut.
Voiko ihminen muuttua jos kumppani vaihtuu vai onko kyse vain siitä, kuten edellä todettiin, että alussa ei ongelmaa pettämisen suhteen, mutta suhteen tasaantuessa on taas houkutus uusiin kokemuksiin suuri...
Kuinkahan totta on tuo seksi ja läheisyyden puute. Juuri näillä puheille varmasti moni pettäjä vonkaa seksiä muilta naisilta ja oikeutta myös itselle tekemisensä. Monesti takana on seikkailun- ja kokeilunhalua, huono itsetunto ja se, että ei osaa elää arjessa. Sekin kuulostaa pahalta, että on sanonut ettei ole tuntenut syyllisyyttä. Sellainen ihminen tekee miltä itsestään tuntuu eikä välitä vaikka loukkaisi muita. Jos parisuhteessa tulee ongelmia, niin ongelmanratkaisukyvyt taitavat olla aika vähissä tuollaisella miehellä. Toimintamalli taitaa olla, että jos menee huonosti, niin sitten lohdutusta haetaan joltain toiselta naiselta. Tilaisuus ja selkärangattomuus tekee hänestä uudelleen varkaan jossain vaiheessa.
Minä satun tietämään, että juuri noilla syillä mieheni on perustellut uskottomuuttaan nykyiselle kakkoselle. Kummallista, kun meillä on mielestäni läheisyyttä ja seksiä mielestäni yllin kyllin. Nukun mieheni syliin ja harrastamme seksiä viikonloppuisin aamuin ja illoin. Kehun ja ihailen komeaa miestäni ihan ääneen. Mieheni siis valehtelee päästäkseen kakkospesälle "hyväksyttävästi". Tai siis kohta entinen mieheni, moisen luuserin kakkonen saa pitää.
oli eräs mies joka sanoi juuri noin.
Saa sillä tavoin elämältä enmmän ja ei tunne edes syyllisyyttä
Meillä lähipiirissä myös sellainen nainen, muka rakstuu ja käyttää ihmisten tunteita hyväkseen ja silti haluaa olla sen yhden ja saman kanssa jolla ei elämä ole helppoa ainaisessa jännityksessä kuinka suhde menee ja jos se loppuu. Miksi et ota yhteyttä terapeuttiin sillä täytyyhän sinun itsekkin tietää että sinun psyykkinen kuntosi ei ole normaali. Pettää ja ei tunne että on loukannut sillä pahimmalla tavalla ihmistä jonka kanssa on. Ja nautinto tuosta lääppimisestä, kuule et kai vaan luule että sinä olet ainoa ihminen maailmassa jota miehet lääppivät, kaikki naiset sen kokevat mutta he laittavat rajat sille, sillä jokainen puolisoaan kunnioittava nainen katsoo ettei hänestä lähde juttuja että on kaikkien lääpittävänä. Etsi itsellesi hoitoa tai ole yksin sillä sinulta on kokonaan tunne empatia poissa. Ja rakastamisesta ei voi puhua silloin kun nauttii toisten miesten kourimisesta, kai sinä käsität että ne kourivat siksi kun annat heille mahdollisuuden siihen, ja mahdollisuus antaa maineen sinulle jota on paha pyhkiä pois. Bordeline luonne sanoisin ja siihen on apua saatavissa.ja narsistiset raamit tekevät sen aina vaan vaikeammaksi. Et ole kuten muut normaalit naiset---joain puuttuu
Paljon on tuuristakin kiinni.
Siitä millaisen alun saat elämällesi ensimmäisen seurustelun myötä,jos
se on hyvä kokemus ja saat onnen,siitä on helpoo ammentaa tulevaisuuteen
Jos taas joudut alusta asti draamoihin,hyväksikäytetyksi tai petetyksi onhan
selvää että nuorena saa siitä aivan eri lähtökohdat,rippuen omasta vahvuudestasi
ja kuinka hyvin osaat mennä siitä yli.