Pääsin opiskeluaikana kesätöihin erään suurehkon yrityksen hr-osastolle, ja jatkoin siellä osa-aikaisena kouluvuodet ja kokopäiväisenä lomat. Valmistumisen jälkeen aloin jo rakentamaan uraa, mutta rekrytoijana ehdin enemmän tai vähemmän olemaan reilut neljä vuotta.
En ymmärrä lainkaan useimpien toimintatapaa. Meidän tehtävä ei ole kalastaa "ihan kivasti" hakemuksia, vaan yleensä riittää että saadaan se yksi työhakija jolla on koulutus ja työkokemus kohdallaan.
Yrityksellä oli silloin jo oma rekryjärjestelmä, mutta niille joilla oli muodollinen hakemus laitoin aina mahdollisuuden lähettää sähkö- tai etanapostissa. Turha istuttaa hakijoita pahimmassa tapauksessa tuntikaupalla naputtamassa tietoja mitä niillä on jo valmiiksi selvästi luettavassa muodossa.
Minun laatimissa työpaikkailmoituksissa oli aina osastopäällikön tai työjohtajan sekä minun yhteystiedot, ja jos sillä hetkellä oli harvinaisen kiireistä niin laitoin erikseen ajat milloin sopii soittaa ja todellakin valmistauduin siihen että silloin saattaa puhelin soida. En lyönyt koskaan luuria korvaan, yleensä soitin takaisin silloin harvoin kun en voinut vastata puhelimeen ja muutaman kerran jopa erikseen pyytämään hakemusta. Jotkut, yleensä parhaat, hakijat ei lähetä villisti hakemuksia oikealle ja vasemmalle, vaan haluaa muodostaa itselleen käsityksen yrityksestä jo ennen työhaastattelua. Ja kuten aiemmin sanoin, ei tarvita kun se yksi oikein pätevä hakija.
Yrityksen tärkein voimavara on osaava, hyvinvoiva henkilöstö. Tässä valossa en ymmärrä lainkaan miksi joihinkin yrityksiin tarvitsee olla jo valmiiksi palkatun kaveri tai perheenjäsen, ja vielä vähemmän heruu ymmärrystä johdolle joka moista käytäntöä jää katsomaan. Toinen asia on sitten jos pyytää referenssejä, sillä näiden ei välttämättä tarvitse olla yrityksen sisältä.
Ei nyt kaunistella asioita. Harvassa on se yritys joka oikeasti panostaa rekrytointiin. Yleensä henkilöstöosastolla ja -yrityksissä on ne jotka ei enää tai vielä muualle pääse. Lahjatonta, itseään täynnä olevia tärkeilijöitä, toimihenkilökunnan lada-kastia. CV:ssä pitkä ura kyseisissä hommissa ei näytä hyvältä, ja minullakin seuraava askel uralla oli pienen kynnyksen takana. Mielenkiintoista aikaa, mutta olisi minun kohdalla voinut jäädä lyhyemmäksikin enkä jää erityisesti kaipaamaan.
En ymmärrä lainkaan useimpien toimintatapaa. Meidän tehtävä ei ole kalastaa "ihan kivasti" hakemuksia, vaan yleensä riittää että saadaan se yksi työhakija jolla on koulutus ja työkokemus kohdallaan.
Yrityksellä oli silloin jo oma rekryjärjestelmä, mutta niille joilla oli muodollinen hakemus laitoin aina mahdollisuuden lähettää sähkö- tai etanapostissa. Turha istuttaa hakijoita pahimmassa tapauksessa tuntikaupalla naputtamassa tietoja mitä niillä on jo valmiiksi selvästi luettavassa muodossa.
Minun laatimissa työpaikkailmoituksissa oli aina osastopäällikön tai työjohtajan sekä minun yhteystiedot, ja jos sillä hetkellä oli harvinaisen kiireistä niin laitoin erikseen ajat milloin sopii soittaa ja todellakin valmistauduin siihen että silloin saattaa puhelin soida. En lyönyt koskaan luuria korvaan, yleensä soitin takaisin silloin harvoin kun en voinut vastata puhelimeen ja muutaman kerran jopa erikseen pyytämään hakemusta. Jotkut, yleensä parhaat, hakijat ei lähetä villisti hakemuksia oikealle ja vasemmalle, vaan haluaa muodostaa itselleen käsityksen yrityksestä jo ennen työhaastattelua. Ja kuten aiemmin sanoin, ei tarvita kun se yksi oikein pätevä hakija.
Yrityksen tärkein voimavara on osaava, hyvinvoiva henkilöstö. Tässä valossa en ymmärrä lainkaan miksi joihinkin yrityksiin tarvitsee olla jo valmiiksi palkatun kaveri tai perheenjäsen, ja vielä vähemmän heruu ymmärrystä johdolle joka moista käytäntöä jää katsomaan. Toinen asia on sitten jos pyytää referenssejä, sillä näiden ei välttämättä tarvitse olla yrityksen sisältä.
Ei nyt kaunistella asioita. Harvassa on se yritys joka oikeasti panostaa rekrytointiin. Yleensä henkilöstöosastolla ja -yrityksissä on ne jotka ei enää tai vielä muualle pääse. Lahjatonta, itseään täynnä olevia tärkeilijöitä, toimihenkilökunnan lada-kastia. CV:ssä pitkä ura kyseisissä hommissa ei näytä hyvältä, ja minullakin seuraava askel uralla oli pienen kynnyksen takana. Mielenkiintoista aikaa, mutta olisi minun kohdalla voinut jäädä lyhyemmäksikin enkä jää erityisesti kaipaamaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Harmi että kokemuksesi ovat negatiivisia. Itse olen jo vähän ruvennut haaveilemaan rekrytoijan tehtävistä, kun tässä itse väkertää näitä hakemuksia.
Ei kai pelkkään rekrytointiin erikoistuneita henkilöitä edes montaa ole, sillä vain jättiyrityksissä porukkaa palkataan niin paljon, että se työllistäisi täyspäiväisesti. Suurin osa hoitaa ne hommat muun työn ohessa ja usein osastopäällikkö hoitaa oman tonttinsa, isomp(ipalkkais)iin virkoihin sitten valinnnat tehdään ison päällikön kanssa yhdessä. Itseäni ei ole pelkkään rekrytointiin erikoistunut henkilö haastatellut ikinä, suurin paikka missä olen ollut on ollut n. 500 työntekijän yhteisö.
Jotkut, yleensä parhaat, hakijat ei lähetä villisti hakemuksia oikealle ja vasemmalle, vaan haluaa muodostaa itselleen käsityksen yrityksestä jo ennen työhaastattelua. Ja kuten aiemmin sanoin, ei tarvita kun se yksi oikein pätevä hakija."
Tähän täytyy vastata, että minä teentai siis tein juuri noin. Moni väittää, että hakemuksia tekee kymmeniä päivässä, ei se onnistu valmiista pohjasta huolimatta. Minä tutkin taustat ja tein jokaiseen yritykseen yksilöllisen hakemuksen. No lopulta työpaikkani sain niin päin, että työnantaja otti yhteyttä netticv:n perusteella, taitaa olla aika harvinaista? En koskaan vajonnut niin epätoivoon, että olisin hakenut yritykseen, jossa on protestilistalla saatavia kymmeniätuhansia.