Pelottaako vanhuus ja viimeiset vuodet?

Tulevaa pohdin

Itse en pelkää kuolemaa - ainakaan vielä. Mutta kammottaa ajatus, että joutuisi pitkään elämään jossain niin että aivot olisivat ainoa toimiva elin.

Joskus tulee mieleen, että millaiselta elämä maistuisi, jos joutuisi viettämään suurimman osan aikaa yksin kotona. Eikä kukaan välittäisi.

62

3248

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ...

      Not.

      Kuolema ei pelota, ihan sinut asian kanssa. Viimeiset vuodet pelottaa, ei kiinnostais kitua ja olla kipeenä, Tuskissaan vaipoissa makaaminen ei ole ihmisarvoista elämää.

      Just nyt ollut depattia eutanasiasta. Suomessa se on kiellettyä. Lääkäriliitto, ihan Hippokrateen perinteen mukaisesti ottanut kielteisen kannan asiaan. Tavallaanhan sen ymmärtää, mutta se sitten laajempi eettinen kysymys, onko sen kieltäminen aina potilaan etu, ammutaanhan niitä hevosiakin.

      Nyt kun väestö vanhenee, tulee muitakin ongelmia eläkeläisten alkoholismin lisäksi. Itsemurhatilastot tulevat kasvamaan räjähdyksen omaisesti. No pää syy tietenkin on se, että ihmisen elämää pystytään lääketieteen avulla jatkamaan keinotekoisesti, eletään kymmeniä vuosia vanhemmiksi, kuin luonnollista. Ja siinä just kerkee kehittymään kaikenlaisia masennuksia ja huume/viina/lääkeriippuvaisuuksia. Ihmiset tulee tekeen vanhemmilla ikävuosilla todella paljon enemmä itsareita, kuin ennen tilastoissa näkyi.

      Ja kun eutanasia on kielletty, se tulee vaikuttamaan just itsareitten määrään älyttömästi. Itellä kyllä terveys vielä varsin hyvä, mutta on tässä muutamakin varasuunnitelma, jos just alkaa tulemaan kipuja liikaa. Koska lääkäreiltä apua ei voi saada, pitää keksiä jotain muuta. Tähän mennessä paras idea , jonka olen keksinyt on dynamiitti. Ja se sitten taas oma ongelmansa, mistä sitä pitää mennä varastamaan, koska ostolupaa sille ei saa mitenkään, etenkään jos perusteena hankkimiselle itsemurha.

      Mun piti kirjoittaa aiheesta jo aikaisemmin, mutta aattelin, että ihmiset ottaa kovin nokkiinsa, eikä keskustelua synny, jos mä teen tällasen alotuksen. Hyvä kun joku muu teki. Katellaan nyt, syntyykö tästä kummenpaa mielipiteen vaihtoa.

      =DW=

      • Dynamiitista tulee rumaa jälkeä ja jää läheisille kammottavat muistot. Voisitko mieluummin tutkiskella myrkkyjä? Luulisin sopivia lääkkeitä olevan jollain tapaa saatavissa.

        - - -

        Mieleeni on jäänyt lähtemättömästi kasvituholaisten torjuntaan käytetty Bladan E 605, jota ei kai enää ole saatavilla. Meillä käytettiin sitä mökillä ja olin kuullut kaupunkikodin ympäristössä jonkun aikuisen tehneen itsemurhan sen avulla. Istuin varhaismurkkuna yksikseni välinevaraston portaalla Bladan E 605 -purkki kädessä ja mietin, ottaisinko annoksen siitä. Olin kokenut tulleeni kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti ja mietin kai lähinnä kostoa vanhemmilleni. - Taisin keksiä jotain muuta.;)


      • sitroen.
        optimisti-orvokki kirjoitti:

        Dynamiitista tulee rumaa jälkeä ja jää läheisille kammottavat muistot. Voisitko mieluummin tutkiskella myrkkyjä? Luulisin sopivia lääkkeitä olevan jollain tapaa saatavissa.

        - - -

        Mieleeni on jäänyt lähtemättömästi kasvituholaisten torjuntaan käytetty Bladan E 605, jota ei kai enää ole saatavilla. Meillä käytettiin sitä mökillä ja olin kuullut kaupunkikodin ympäristössä jonkun aikuisen tehneen itsemurhan sen avulla. Istuin varhaismurkkuna yksikseni välinevaraston portaalla Bladan E 605 -purkki kädessä ja mietin, ottaisinko annoksen siitä. Olin kokenut tulleeni kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti ja mietin kai lähinnä kostoa vanhemmilleni. - Taisin keksiä jotain muuta.;)

        Senaikaisten lehtijuttujen mukaan Bladan tappoi erittäin tuskallisesti... Olikohan se myrkky siinä jotain tiofosfaattia vai muistanko väärin?

        Tuohon aloittajan viimeisen virkkeeseen:
        Enpä ole ajatellut. Sellaistahan tämä elämä on ollut jo monta vuosikymmentä. Todennäköisesti minut joskus löydetään jostakin muumiona kun aletaan selvittää, miksi laskuja ei ole maksettu.


      • katinkontti3

        Olen nähnyt ihmisen joka oli päättänyt päivänsä auton pakokaasuun, oli ihan rauhallisen näköisesti nukkunut.
        Joten, ehdotan kaikkia vanhuksia ennen kuin pissat ja kakat menee vaippoihin, johtamaan pakokaasut auton sisätiloihin ja nukkumaan rauhallisesti iki-uneen.


      • ://///
        katinkontti3 kirjoitti:

        Olen nähnyt ihmisen joka oli päättänyt päivänsä auton pakokaasuun, oli ihan rauhallisen näköisesti nukkunut.
        Joten, ehdotan kaikkia vanhuksia ennen kuin pissat ja kakat menee vaippoihin, johtamaan pakokaasut auton sisätiloihin ja nukkumaan rauhallisesti iki-uneen.

        Kenen autoista?


    • jmjiuir

      Itse en tiedä pelottaako vanhuus ja kuolema, vaikka jälkimmäiseen olen useita kertoja tutustunut olemalla paikkalla. Aika monella on mielestäni viimeisellä hetkellä enempi helpottunut ilme kasvoilla kuin muuta.

      Eikä ole jäänyt tuo saattohoitokaan näkemättä, hoidin toista vanhemistani hautaan asti, ei kyllä olisi ollut mikään pakko, mutta näin tein.
      Kyllä kun katselee hyväkuntoisen ihmisen riutumista vuosikaudet vierestä ja jokainen päivä on vain suunta hunompaan, parantumattoman sairauden turmelemana ja viimeisenä toimii vain se pää, ei kyllä paljon naurata. Ainoa ilo oli, että sai keskustella täysipäisen ihmisen kanssa viimeiseen asti.

      Olen huomattavasti nuorempi kun tällä palstalla on suosituksena, mutta kai tämä tänne sopii.
      Ehkä peloitaa, enempi tällainen petipotilas loppu, kuolemasta olen saanut myönteisemmän kuvan.

    • 100 vuotias

      Kyllä on aina peloittanut vanhentuminen kun on nähnyt vanhempien ja isovanhempien surkastumisen ja sairastumisen.

      Kauhistuin kun täytin tuon elämäntapa arvion ja sain vastaukseksi 100 vuotta.
      En tunne itseäni niin vahvaksi että pysyisin terveenä 100 vuotiaaksi.

      Olihan tuolla telkkarissa amerikkalainen nainen joka vielä oli kauppiaana satavuotiaana.

      • 101 vuotias

        No, entäs kun 101-vuotias nainen ajaa 81-vuotiaalla Packard roadster autolla !

        Osaa jopa itse vaihtaa öljyt ja sytytystulpatkin vielä tuohon auton.

        Katso video:

        http://video.nytimes.com/video/2011/07/08/automobiles/collectibles/100000000895665/two-classics-one-car.html

        Vielä on ajo vuosia mullakin edessä paljon, jos meinaan ohittaa tuon naisen, harmi kun ei ole noin komiaa autoa ?

        Niin kuolemasta, ei ole mulla tuossa kalenterissa sitä päivä ainakaan tänä vuonna merkattu.

        Ja tuskin se hunksin 21.12 2012 on oikea päivä koska ei ole ollut kuulemma nolla vuotta vaan ovat aloittaneet vuodesta yksi..

        Niin syy tuohon nolla vuoden pois jäämiseen on se että nolla on keksitty myöhemmin ?


    • meeriamanda

      En minäkään kuolemaa pelkää, se tulee kun aika on. Mut mitä eniten kauhistelen jos dementia iskisi. Sanotaanko et liian läheltä nähnyt näitä ihmisiä, ehkäpä liikaakin.

      En usko et yksinäisyys minua pelottaisi, meen mukaan ..uskoisin, ja tiedän mistä apuja saisin kunhan pääkoppani pysyisi edes tässä kunnossa :))

    • .

      En pelkää kuolemaa, en pelkää enää muutakaan. Tulkoon, mitä on tullakseen. Aivan tarpeeksi on jo tullutkin, mutta niin vain on aina uusi aamu auennut.

      Miksi pitäisi pelätä, eihän tänne kohta kukaan uskalla syntyäkään, kun pitää elämänsä synkistää pelolla.
      "Älä elämää pelkää", sanoi runoilijakin.

      Mikä oikeus minulla olisi tlata vain pelkkää onnea ja autuutta, vieläpä loppukin olisi minun määrättävissä?
      Ei elämä ole pelkkää juhlaa, monille se on kovaa jo alun perinkin.

      http://www.vihrearouva.net/kirjallisuus/sarkia1.html

      • meeriamanda

        Sinulle kauninta...



        Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
        Mitä on tämä hiljaisuus?
        Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
        tää suuri ja outo ja uus?

        Minä kuulen kuink' kukkaset kasvavat
        ja metsässä puhuvat puut.
        Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
        ja toivot ja tou'ot muut.

        Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
        kaikk' on niin hellää ja hyvää.
        Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
        ja tuoksuvat rauhaa syvää.

        Eino Leino-


    • 1943

      Päivä ain ja hetki kerrallansa..... Minua ei pelota yksinäisyys, ei kuolema. Tähän asti olen saanut niin paljon kultalusikalla, että luultavasti osalleni tulee vielä muutakin. Kuolematon en ainakaan ole.

    • naapurin täti

      Niin moni läheinen on siirtynyt rajan taa, mieheni saatoin kädestä pitäen. En enää pelkää kuolemaa, se tule kun aika on.
      Vanhuus sinänsä ei ole paha asia, mutta sairaus, kivut, yksinäisyys ja se niin paljon puhuttu huono hoito pelottaa. Myös dementoituminen, liikuntakyvyn menettäminen ja huonot geenit.

      En halua tulla lapsilleni taakaksi ja olen ratkaissut sen muutolla senioriasuntoon. Se on edessä myöhemmin keväällä. Siellä asun kotosalla mutta on mahdollisuus seurustella ikäisten kanssa jos seinät alkaa kaatua päälle ja osallistua vaikka jumppaan tai kuunnella luentoja ilman, että pitää varta vasten lähteä minnekään.
      Onhan se suuri muutos, viimeinen etappi ennen sitä hoivaosastoa, kyllä on tullut öitä valvottua asiaa vatvotessa.

    • jos terve muuten

      Yksin on ihan hyväkin olla välillä ja en jaksais koko aikaa jutella kenenkään kanssa..eihän sitä nuorenmpanakaan jaksanu suulasta työkaveria, miksi pitäs pelätä yksin oloa?

    • ei oot tullu vielä ajankohtaiseksi ajatella omaa kuolemaa niin kauan kun on elämää keskityn siihen ja elän sen niin hyvin ettei tarvitse ainakaan sitä surra siinä vaiheessa kun joskus sairastun kuolettavasti uskon että kerkeen sit murehtimaan kohtaloani ihan tarpeeksi ei tartte tätä aikaa kuluttaa siihen .

    • elämän valttikortit

      oli kerran kourassain "


      Tämä vanhuus on elämäni karmeinta aikaa, ennen saattoi sanoa joka hetki elämässä oli elämän parasta aikaa,
      nyt ei voi sanoa sammoin,
      elämä on takana on vain kuolema edessä.

      • tiinaex

        no mikä siitä ennen niin hyvästä elämästä niin karmeen on tehny mää toivon ettei mun tartte koskaan ajatella tollei kun sää ajattelet ja uskon että osaan löytää jokaiselle ikäkaudelle ilon onhan se paljon mielekkäämpääkin se elämä sillon.


      • Lorena*
        tiinaex kirjoitti:

        no mikä siitä ennen niin hyvästä elämästä niin karmeen on tehny mää toivon ettei mun tartte koskaan ajatella tollei kun sää ajattelet ja uskon että osaan löytää jokaiselle ikäkaudelle ilon onhan se paljon mielekkäämpääkin se elämä sillon.

        Tosin 60 ikävuoden jälkeen elämää edessäpäin vähempi kuin takana. Iskulause "pidä itsestäsi huolta" herättää jokaisen ajattelemaan hyvinvointiaan. Krempat on hoidettava jos niitä ilmaantuu, ei saa jäädä seisovaan veteen olemaan.

        Loppu tulee silloin sydämen kello pysähtyy. Tulevaa tautia - tapahtumaa on turha alkaa sairastamaan ennalta. Nyt on näin.

        Vanheneva ikäluokka on mitei kaiken kokenut aikanaan ja nyt taas media informoi kaikki tulevaisuudenkin näkymät varsin synkkinä, johan sitä vähemmästäkin mieli alamaihin uppoutuu.

        Kalidon mietelmät ovat elon tiellä kulkijoita ohjeistava.

        "Anna aikaa naurulle, sillä se on sielun musiikkia.
        Anna aikaa harkinnalle, sillä se on voimanlähde.

        Anna aikaa leikkimielisyydelle, sillä se on ikuisen nuoruuden lähde.
        Anna aikaa anteliaisuudella sillä aikamme on liian lyhyt itsekkyydelle.

        Anna aikaa ystävällisyydelle, sillä se on tie onneen.
        Anna aikaa työlle, sillä se on menestyksen hinta.
        Anna aikaa rakkaudelle, sillä se on Jumalan suoma etu.

        Näissä merkeissä on hyvä porskutella eteenpäin uusiin haasteisiin, kai Hyttisen laulun sanoin, Käymään vain:
        http://www.youtube.com/watch?v=rlORfFM0S3s


      • Lorena* kirjoitti:

        Tosin 60 ikävuoden jälkeen elämää edessäpäin vähempi kuin takana. Iskulause "pidä itsestäsi huolta" herättää jokaisen ajattelemaan hyvinvointiaan. Krempat on hoidettava jos niitä ilmaantuu, ei saa jäädä seisovaan veteen olemaan.

        Loppu tulee silloin sydämen kello pysähtyy. Tulevaa tautia - tapahtumaa on turha alkaa sairastamaan ennalta. Nyt on näin.

        Vanheneva ikäluokka on mitei kaiken kokenut aikanaan ja nyt taas media informoi kaikki tulevaisuudenkin näkymät varsin synkkinä, johan sitä vähemmästäkin mieli alamaihin uppoutuu.

        Kalidon mietelmät ovat elon tiellä kulkijoita ohjeistava.

        "Anna aikaa naurulle, sillä se on sielun musiikkia.
        Anna aikaa harkinnalle, sillä se on voimanlähde.

        Anna aikaa leikkimielisyydelle, sillä se on ikuisen nuoruuden lähde.
        Anna aikaa anteliaisuudella sillä aikamme on liian lyhyt itsekkyydelle.

        Anna aikaa ystävällisyydelle, sillä se on tie onneen.
        Anna aikaa työlle, sillä se on menestyksen hinta.
        Anna aikaa rakkaudelle, sillä se on Jumalan suoma etu.

        Näissä merkeissä on hyvä porskutella eteenpäin uusiin haasteisiin, kai Hyttisen laulun sanoin, Käymään vain:
        http://www.youtube.com/watch?v=rlORfFM0S3s

        jeps kyllä kai media tekee kurjaa kaikkien elämästä mutta paljonhan se on itsestäkin kiinni ei se kumminkaan kaikkien tulevaisuus oo joutua laitokseen toisten armoille eikä yksinäisyys siihen voi ite hyvinkin paljon vaikuttaa pitää hyvät välit perheeseen ja sukulaisiin ja pitää ystävyys suhteet yllä näissä molemmissa pätee niinkun rakkaudessa että pitää ottaa toinen ihminen huomioon ei voi aina puskee eteenpäin sillä mielellä että nyt mennään niinkun mää haluan vaan mennään yhdessä.


      • Lorena* kirjoitti:

        Tosin 60 ikävuoden jälkeen elämää edessäpäin vähempi kuin takana. Iskulause "pidä itsestäsi huolta" herättää jokaisen ajattelemaan hyvinvointiaan. Krempat on hoidettava jos niitä ilmaantuu, ei saa jäädä seisovaan veteen olemaan.

        Loppu tulee silloin sydämen kello pysähtyy. Tulevaa tautia - tapahtumaa on turha alkaa sairastamaan ennalta. Nyt on näin.

        Vanheneva ikäluokka on mitei kaiken kokenut aikanaan ja nyt taas media informoi kaikki tulevaisuudenkin näkymät varsin synkkinä, johan sitä vähemmästäkin mieli alamaihin uppoutuu.

        Kalidon mietelmät ovat elon tiellä kulkijoita ohjeistava.

        "Anna aikaa naurulle, sillä se on sielun musiikkia.
        Anna aikaa harkinnalle, sillä se on voimanlähde.

        Anna aikaa leikkimielisyydelle, sillä se on ikuisen nuoruuden lähde.
        Anna aikaa anteliaisuudella sillä aikamme on liian lyhyt itsekkyydelle.

        Anna aikaa ystävällisyydelle, sillä se on tie onneen.
        Anna aikaa työlle, sillä se on menestyksen hinta.
        Anna aikaa rakkaudelle, sillä se on Jumalan suoma etu.

        Näissä merkeissä on hyvä porskutella eteenpäin uusiin haasteisiin, kai Hyttisen laulun sanoin, Käymään vain:
        http://www.youtube.com/watch?v=rlORfFM0S3s

        Kiitos päiväni ilahduttamisesta, Lorena, ja lisää päiviä hyvien päivien helminauhaasi!


      • xyzb
        tiinaex kirjoitti:

        jeps kyllä kai media tekee kurjaa kaikkien elämästä mutta paljonhan se on itsestäkin kiinni ei se kumminkaan kaikkien tulevaisuus oo joutua laitokseen toisten armoille eikä yksinäisyys siihen voi ite hyvinkin paljon vaikuttaa pitää hyvät välit perheeseen ja sukulaisiin ja pitää ystävyys suhteet yllä näissä molemmissa pätee niinkun rakkaudessa että pitää ottaa toinen ihminen huomioon ei voi aina puskee eteenpäin sillä mielellä että nyt mennään niinkun mää haluan vaan mennään yhdessä.

        Kaikilla vaan ei ole sitä jonka kanssa yhdessä mennään. Sukulaiset ja lapset puuttuvat moneelta ja ikääntyessä yhä useamman ystävän luona voi vierailla vain hautausmaalla. Tapaan useasti vapaehtoistyön tiimoilta ihmisiä jotka sanovat, että eivät ole puhuneet kenenkään kanssa päiväkausiin.
        Se on elämää Suomessa tänä päivänä.


    • mustarastas.

      Oma kuolema ei pelota,mutta juuri ajankohtainen aihe on isäni loppumetrit.
      Hän makaa hoitokodissa ja on lopullisesti kieltäytynyt viimeisillä voimillaan ja ymmärryksillään syömästä ja juomasta.

      Sain tiedon eilen ja tässä sukulaisten kanssa odotellaan lopullista tietoa.

      On ollut jo muutaman vuoden hoidettavana ja totaalinen alamäki alkoi syksyllä.Ikääkin on ja monenlaiset sairaudet,sydän oli "loppu"jo 3 v sitten lääkärin mielestä.
      Olen tehnyt saattohoitoa mielessäni jo nää vuodet,joten täytyy vaan ottaa rauhallisesti.

      Ammattini vuoksi asiat on tuttuja ja oma lähteminenkin tuntuu näin ajatellen helpommalta.

      • Luulen, että läheisen kuolema on helpompi kohdata ja hyväksyä silloin, kun riutuva ihminen odottaa sitä kuin parasta ystävää. Omaisten surua se ei kuitenkaan taida vähentää. Toivotan sinulle jaksamista.


    • .

      Vitsi, kuinka vi*uttaa tätäkin ketjua lukien ihmisten mongerrus, kuinka ei haluta olla loppuaikana sairas ja toisten autettava.
      Kun se kuitenkin niin useimmiten on, niin miksi potkia tutkainta vastaan?

      Kuka sinulle on antanut oikeuden olla erityinen, ihminen jolla on onnen avaimet käsissään?
      Elämään kuuluu onni ja autuus, ja tuska ja pelko.
      Ilman sitä ei ole elämää.

      • ...

        Noinhan ne sanoo, jotka ei ole edes mietineen kuolemaa. Jotkut alkaa pelkään sitä, jotkut ei. Mutta kaikki pelkää kipua ja avuttomuutta. Kaikki kuolee, mutta kaikki ei tunne kipua ja ole avuttomia ennen sitä. Ja kuten fraasina on, "Elämä on kuolemista varten". Kirjoittaja, Leskinen, teki oman ratkaisunsa, lopetti hoidoissa käymisen.

        =DW=


      • .
        ... kirjoitti:

        Noinhan ne sanoo, jotka ei ole edes mietineen kuolemaa. Jotkut alkaa pelkään sitä, jotkut ei. Mutta kaikki pelkää kipua ja avuttomuutta. Kaikki kuolee, mutta kaikki ei tunne kipua ja ole avuttomia ennen sitä. Ja kuten fraasina on, "Elämä on kuolemista varten". Kirjoittaja, Leskinen, teki oman ratkaisunsa, lopetti hoidoissa käymisen.

        =DW=

        Minä olen ollut kuoleman porteilla jo muutaman kerran, lapsesta lähtien.
        Mitä pelättävää kuiolemassa on?
        Vapautus pahasta maailmasta.
        Juicet tunnetaan.
        Minä olen tiedostanut kuoleman läheisyyden jo syntymästäni saakka.


      • Vanha käpy

        Sinä jota vi`uttaa, olet aika varmasti nuori ja sen lisäksi ymmärtämätön hölmö. Odota kyllä sinäkin vielä ymmärrät ja silloin sinua vi´uttaa kun kukaan ei tule auttamaan sinua.


    • valitettavasti

      joooo mutta loppu saisi olla helpompi, laitos hoito vuosia, kauhistuttaa

      jos ja kun pilleri keksitään, otan sen sitte kun itse katson sen ajan sopivaksi, ja tunne että tämä elämä oli tässä.

      • ?

        Milloin aika on sopiva?
        Sitten kun itse ei pilleriä kykene ottamaan?


      • ...
        ? kirjoitti:

        Milloin aika on sopiva?
        Sitten kun itse ei pilleriä kykene ottamaan?

        Ytimessä.

        Ihmisen eloonjäämisvietti on kai ihmisen voimakkain vietti. Mutta sekin voi loppua. Ja nimenomaan silloin, kun itse ei voi ottaa pilleriä. Sitä apua tarvitsisi. Mutta lääkärit kieltäytyneet antamasta. Se on onni, jos tekee päätöksensä vielä silloin, kun itse pystyy elämäänsä vaikuttamaan itse, eikä joudu olemaan muiden armoilla ja määräysvallassa.

        =DW=


      • 1943
        ... kirjoitti:

        Ytimessä.

        Ihmisen eloonjäämisvietti on kai ihmisen voimakkain vietti. Mutta sekin voi loppua. Ja nimenomaan silloin, kun itse ei voi ottaa pilleriä. Sitä apua tarvitsisi. Mutta lääkärit kieltäytyneet antamasta. Se on onni, jos tekee päätöksensä vielä silloin, kun itse pystyy elämäänsä vaikuttamaan itse, eikä joudu olemaan muiden armoilla ja määräysvallassa.

        =DW=

        Ihan liian helposti joskus määrätään pillereitä. Mieheni syöpäleikkauksen jälkeen kävin ennen kotiinmenoa ostamassa määrätyt lääkkeet. Meillä oli tarkoitus juhlia kotiinpääsyä konjakkilasillisella. Niinpä kysyin, mikä vaikutus alkoholilla on. Yksi lääke oli kuolettava alkoholin kanssa nautittuna.Mieheni sanoi, että moista ei oteta. Nautimme konjakit.


    • sen näkee sitte

      kyllä aika on ennenkuin menettää kykynsä itse arvioida elämänsä kulkua.

      usein on ollu jo ajatus poispääsemisestä, on kipuja, köyhyyttä, vanhuus tulee valtaavaa vauhtia, mutta vielä en ole keskkustellu lääkärin kanssa , aina kun kivut vähenee, ja kunto kohenee, elämän haluki jatkuu.
      kun elämä on eletty, ja lapset ja lapsenlapset omassa elämässän, vanhan ihmisen yksijääminen nyky yhteiskunnassa on masentavaa, elämän halu katoaa, kun menettää tiiviin yhteyde lähiomaisiin, ja kun tulee sairauksia, menee elämän haluki.

    • Tilja K

      En tiedä, mutta luulen etten pelkää kuolemaa. Asia tarkentuu sitten, kun olen sen paikan edessä. Luulen, että niin käy monelle, jotka ilmoittavat terveenä ja nuorena ollessaan etteivät pelkää kuolemaa.

    • elämä on takana

      Samoin en pelkää kuolemaa, luovutin jo 7 v sitten olin valmis kuolemaan, mutta leikkaus onnistui ja herääminen oli valtava pettymys, olin vieläki elossa, nyt kittuutan usein hyvin masentuneena ja kipeänä päivästä toiseen, koitan pitää kuntoa yllä mahdollisimman hyvin ja toivon äkki kuolemaa.

    • Ei vanhuus pelota, vaan yksinäinen vanhuus pelottaisi, en vaan kestäisi,
      - tosin en mie nyt mitään hovia tarvia ympärille, mutta lähellä ja saapuvilla täytyy olla toinen ihminen.

      Kuolemaa ei toinna eläessään pelätä :)

      • Tilja K

        Pirrejuupas, harrastanpa tässä hiukan suomenkieltä. Mitä tarkoittaa ´toinna´? Kysäisylläni ei ole mitään tekemistä keskustelun avauksen kanssa, mutta kysyn kuitenkin.


      • Tilja K kirjoitti:

        Pirrejuupas, harrastanpa tässä hiukan suomenkieltä. Mitä tarkoittaa ´toinna´? Kysäisylläni ei ole mitään tekemistä keskustelun avauksen kanssa, mutta kysyn kuitenkin.

        Jaha tämmöinen kysymys täällä. No se on murteellnen vastike kai lähinnä sanalle "kannata" , tai joku sanoisi esim. ei huoli pelätä..

        Uskoisin että tuo "toinna" on täällä itäsuomessa tavallinen ilmaus..niinkuin sellaisessa yhteydessä jossa varoitetaan jostain, esim. lähtöön liittyvästä, vaikka huonosta ajokelistä - "ei toinna lähteä tämmöiseen keliin ajamaan" esim.


    • .

      pirrejuupas kiteytti asian juuri oikein, tämä yksin jääminen vanhana on kaikkein pelottavinta,
      ei ihme jos ihmiset haluu kuolla äkkiä, kun ei ole ketään lähellä, eikä auttamassa eikä kuuntelemassa elämän vaikeuksissa, ilokin olisi mukava jakaa toisen kanssa.

      • 1943

        Erilaisia olemme. Olen ollut koko elämäni aikana pitkähköjä jaksoja yksin, mutta en yksinäinen. Oikeastaan kaipaan näitä yksinolon jaksoja, lataan akkujani. Tunnen monia samantyyppisiä henkilöitä. Mutta useimmilla on elämän aikana luotu ystäväverkosto, vaikka samassa taloudessa ei muita asukaan.


    • ............

      ei nyt sentään kuolla halua sen takia kun yksin asuu, kaikista pahinta olis olla väkivaltasen tai alkoholistin kanssa yhdessä vanhana..

    • Kuolen kun kuolen. Enkä pelkää elämää sitä ennenkään. Tuli mitä tuli, eutanasiaa en tarvitse enkä itse tätä hommaa kesken heitä.

      Varsin paljon ajastani vietän nytkin yksin, ja varmaan niin pitkään kun kunto sen sallii.

      • Angstinen

        Samoilla linjoilla olen: kuolen kun kuolen.

        Viime aikoina olen alanut kaivata kumppania, jonka kanssa jakaisin arkea. Hullua, koska olen tähän asti viihtynyt itsekseni. Ajatus viettää yksinäisenä viimeiset vuodet on vastenmielinen. Täyskäännös siis.

        Etsiytyäkö kommuuniin asumaan?


      • 1943
        Angstinen kirjoitti:

        Samoilla linjoilla olen: kuolen kun kuolen.

        Viime aikoina olen alanut kaivata kumppania, jonka kanssa jakaisin arkea. Hullua, koska olen tähän asti viihtynyt itsekseni. Ajatus viettää yksinäisenä viimeiset vuodet on vastenmielinen. Täyskäännös siis.

        Etsiytyäkö kommuuniin asumaan?

        Parisuhteessa fakta on se, että yleensä toinen kuolee ensin. Näin se vain on. Ihanuutta seuraa suru, jos on jälkeenjäävä osapuoli. Itselläni on mahdollisuus jaksotella elämääni. Elän arkea ja juhlaa välillä kumppanin kanssa, välillä yksin. Ei kai tuo saman katon alla asuminen välttämättä tuo ystävää lähelle? Palvelutalo on ehkä minulle seuraava muuttokohde. Mutta yksi asia on varmaa, voi elää vain tätä hetkeä.


      • Angstinen
        1943 kirjoitti:

        Parisuhteessa fakta on se, että yleensä toinen kuolee ensin. Näin se vain on. Ihanuutta seuraa suru, jos on jälkeenjäävä osapuoli. Itselläni on mahdollisuus jaksotella elämääni. Elän arkea ja juhlaa välillä kumppanin kanssa, välillä yksin. Ei kai tuo saman katon alla asuminen välttämättä tuo ystävää lähelle? Palvelutalo on ehkä minulle seuraava muuttokohde. Mutta yksi asia on varmaa, voi elää vain tätä hetkeä.

        Toinen jatkaa, kun toinen lähtee, se on selvä. Silti voinen haaveilla vielä kumppanista? Tunne on toinen kuin nuorena ja aikaa on odotettavissa vähemmän yhdessä. Odotukset ovat kuitenkin varsin realistiset. Tämä hetki saa hohtoa pienestä unelmoinnista harmaan tulevaisuuden odotuksessa.
        Kommuuni on mielestäni hyvä, jos sitä omaa läheistä ei (yllätys, yllätys ;) ) tulekaan. Yhteisöllinen asuminen luo turvallisuutta.


    • poistun arvokaasti

      aikanaan.



      Vastaan alotukseen: - enemmänki v i t u t t a a -

      tulee mieleen eutanasia mahdollisuus, ku elämä on eletty eikä huvita vanhuus , pitäisi saada poistua elämän näyttämöltä silloin kun itse sen katsoo sopivaksi,
      Elämän näytelmä on päättyny, on aika laskea esirippu, en tiedä tuleeko yhtään alploodedja, voihan ne olla hyvinkin raikuvat, kaikki iloitsee ku vihdoinki pääsivät eroon.

    • Uhkaavia oireita.

      Viimeisen, vajaan vuoden mittainen revohka on ollut varoitus tulevasta.

      Eri elintoiminnot, ml. eräs hyvin tärkeäkin, ovat osoittaneet hiipumisen merkkejä.
      Suunta on selvä.
      Ainoa johon voin ehkä vaikuttaa on hiipumisnopeus.
      Kun se käy mahdottomaksi niin joku kohtalokas poksahdus saisi tapahtua.
      Hoitotestamentin olen laatinut tuossa mielessä.

      Väistämätöntä itseään on turha pelätä.

      • Minua ei sinänänsä kauheesti pelota mikään, vaan keljuttaa kun energia ja suorituskyky ovat selvästi laskussa, en yksinkertaisesti jaksa enää pysyä nuorempien kanssa samassa vauhdissa.
        Mietin miten saisin trendin pysäytettyä, treenaa itseni taas kuntoon, vähentää reseptilääkkeiden käyttöä (pari kroonista juttua, huonot geenit). En myöskään halua päätyä dementiakotiin kuten Mamma, aivot niin pahasti rapistuneena ettei enää omia lapsiaan tunne.


      • 1.1947

        Omaa lähtöäni en edistäisi,koska koen sen vääräksi. Jokaisella päivällä on tarkoituksensa, jos ei itselle, niin jollekin toiselle. Joskus tietämättään antaa toiselle avun vaikka vain kuuntelemalla.
        Oma toiveeni on olla tajuissaan lähdön hetkenä. Turhista hoitojen jatkamisista en pidä, joten kai teen siitä hoitotahdon. Kipulääkitystä nykyään saa hyvin, jos sitä tarvitsee.

        Viisautta on opetella luopumista vähin erin. Fyysisen kunnon heiketessä on eriasteista luopumista entisestä menosta. Puolisoiden välinen kiintymys ei noista miehisyyden heikkenemisistä käsittääkseni muutu. Joillekin se voi olla helpotuskin.
        Naisena miettien.

        Yksi luopuminen meillä on menossa, muutetaan keskustaan rivariin. Nämä seudut jää nuorille hoidettaviksi. Niin se on tarkoitettu.
        Terveydessäkin on muutosta molemmilla heikompaan, vaikka vielä onkin hyvä tilanne.
        Tsempataan vaan toisiamme jaksamisessa:)


    • Mä katsoin tossa yhtenä iltana telkkarista vanhaa brittisarjaa missä itse poliisipäällikön isä oli kuollut kotonaan ja vaikka kuolema näytti aivan luonnolliselta mustelma käsivarressa alkoi mietityttää poikaansa. Isä oli vakituinen kävijä vanhusten päiväkodissa (day center) jossa heillä oli kaveriryhmä vanhoja leidejä ja herroja. Alkuperäisestä ryhmästä oli jo kuollut pari ja sitten kuoli yksi lisää. Ideanna oli että vanhukset olivat tehneet keskenään sopimuksen eutanasia-avusta, jos elämä alkoi tulla liian kivuliaaksi: he kokoontuivat poislähtevän kotona ja yksi heistä laittoi yliannostuksen heroiinia suoneen. He eivät halunneet virua jossain sairaalaosastolla letkuissa vuosikausia.

    • ..........

      jotain yhteiasumismuotoja olis hyvä kehittää, sillä ei taida onnistua enää parisuhde tässä iässä ja jos onnistuu, tuskin kestää kovin pitkään, eli pitää vaan sopeutua et parisuhde on historiaa...

    • jää nähtäväksi kuink

      a käy.

      Vanhuus lähestyy kovaa vauhtia, voimat hiipuu, kaikki normaalit kotiaskareet alkaa käydä ylivoimaiseksi,
      kyllä yksinäinen vanhuus pelottaa, saako ihminen enään apua kodinulkopuolelta kuten ennen.
      Pieneläkkeellä ei palkata siivoojaa, eikä muutakaan apua, todella huolettaa.

    • RosaLiiin

      Yksinäisyys on tuttua ja läheisteni rinnalla olen kuoleman vastaanottanut useasti.
      Ei se pelota, kuolema, monesti se on suuri helpotus.

      Mutta enpä kyllä jaksa pohtia kuolemaa tai miettiä millainen se vanhuus olisi.
      MIten siihen nyt jo rupeaisi varustautumaan. Se tulee kun sen aika on.
      Se on jokaisen kohdalla ihan omanlaisensa ja nyt vain porskutan eteenpäin päivä kerrallaan ja ajattelen, että enpä nuorena tiennyt kuinka mukavaa on vanhana, siis edes näin vanhana.

      Sen jälkeen kun tiedosti, että tämä elämä on vain pieni pätkä päiviä ja että siinä on aina tuntematon loppu, se ei jatku loputtomiin, oppi jotenkin enemmän nauttimaan elämästään ja iloitsemaan pienistä hetkistä elämässään.

      Ei elämän olekkaan tarkoitus olla helppoa, aina siinä on omat vaikeutensa, sairautensa yms iästä riippumatta.

    • Pirre*

      Se viimeinen "vuosi" voi olla vaikka huomenna...elämä ei anna takuita.

    • oooooooooooooooooooo

      no tämän palstan kirjoittelu kertoo kukan ei näe eikä kuule.
      ei ne aivosi reagoi mätäneviin makuuhaavoihin, eikä rikkihautuneeseen ihoon alapäässä.

      • ajn2

        no tästähän juuri on kyse, meidän ei pidä suostua siihen että lojumme jossain kuolemaa odottamassa. Tehkää siis meille vanhoille poistumis-pilleri!


    • *

      Monen moni elää yksinään kodissaan.
      Järjissään, eikä sure olematonta.

      "Älä elämää pelkää"

    • ajn2

      Minä ainAkin haluaisin pillerin, joka veisi minut ikiuneen. Säästäisin hoitajien, veronmaksajien ja omat hermot. Yst. tehkää tämä mahdolliseksi.

    • oli kirjoitettava tänne --kun itselläni tuota ikää on jo kertynyt paljon yli 60 ,
      Lueskelen joskun näita teidän nuorempien kirjoituksia . Itse aloitin tämän teidän iässä ja kohta on 80 mittarissa .
      Niin asiaan -- Hoitotestamentin voi ajoissa kirjoittaa -- ei jatketa henkityslaitteissa ,eikä muutenkaan elintoimintoja väkisin --jos on jo todettavissa että vamma tai sairaus on pysyvää . Ja kuolema olis kuitenkin lähiaijan tapahtuma ,
      Tämä on Henkilökohtainen eikä omaiset saa tähän puuttua .

      Näitä kaavakkeita on saatavissa internetistä nimellä Hoitotestamentti , sielä on kaikki tarvittavat ohjeet myös laillisuuden takia. .

      Mutta hyviä elinpäiviä teille jotka olette vielä näinkin nuoria ,
      Itse olen saanut lisävuosia syöpäleikkauksessa juuri 65 vuotiaana jolloinka jäin eläkkeelle
      Katsokaahan Prohviiliani jos olette kiinnostuneet.

    • kellä mitenkin

      No olisko sekään hyvä jos on itse huonokuntoinen ja vanha, olis samanlainen puoliso tai huonokuntosempi ja pitäs olla omaishoitaja?

      Yksin eläminen, ei ainakaan minusta olis huonompi tässä tapauksessa.

      • ~~~~

        Eihän kenenkään ole pakko olla omaishoitaja, eikä jokainen edes pääse omaishoitajaksi.
        Hoitajaltakin edellytetään hoitokykyä ja -kuntoa.


    • elämä on aika

      Aikaa ajassa --- pelkään.

      Aika ei ole se vain minä.

    • kysymys

      60

      On vain yksi harha jolla on mahti, kaikessa.

      Vem kan de vara??

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Medvedev: Suomi tuhoutuu ydinsodassa ensimmäisenä

      Venäjän ydinaseilla on lyhyin matka Suomeen, joten ydinsodassa Suomi tuhoutuu heti sodan alkuminuuteilla, muilla mailla
      Maailman menoa
      625
      2389
    2. Hotellille löytyi ostaja....

      Tämän päivän Kainuun Sanomissa oli uutinen, että pesänhoitajan mukaan Hotelli Kainuu myydään ensiviikolla. Hieno homma,
      Kuhmo
      29
      1187
    3. Sinä. Just sinä.

      Palataan ajassa taaksepäin vuosi tai kaksi. Mitä tekisit toisin jos voisit?
      Ikävä
      109
      1138
    4. Saana airola ja. muusikko spekulaatiota

      Saara airolan kirja muusikko mies. Oisko redrama tai lauri tähkä? Saana oli 13 v vuonna 2014 Tekoäly sanoo : tähkä Julki
      Yhteiskunta
      10
      1026
    5. Miten kuvaisit tunteitasi

      tällä hetkellä?
      Ikävä
      93
      925
    6. Onko se loukkaavaa

      Kun joka kerta tuijotan sun peppua. En mahda sille mitään, että se vangitsee katseeni. Pohdin vain että ei minusta ole k
      Ikävä
      101
      875
    7. Jos saisit palata takaisin johonkin vuoteen

      Mikä vuosi se olisi? Ja mitä siinä hetkessä tapahtuisi?
      Ikävä
      93
      795
    8. Onko kaivattusi seinäruusu?

      Kun hän saapuu paikalle, huomaako kukaan, vai kääntyvätkö päät? Onko se hyvä vai huono juttu? Oletko sinä huomattu vai
      Ikävä
      50
      759
    9. Tiedätkö kaivattusi musiikkimaun?

      Minkälaisesta musiikista hän pitää?
      Ikävä
      64
      741
    10. Mitäs peitsarissa on tapahtunut eilen illalla

      Mikkelissä iso poliisioperaatio https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/39ef020c-2d81-4d72-b720-651f458ba3e2
      Mikkeli
      29
      653
    Aihe