Mä en jaksa enää näitä typeria ajatuksia ja kurjaa oloa. Mä en haluaisi satuttaa ketään, en itseäni enkä varsinkaan toista osapuolta. Mutta miksi mulla on sitten niin kurja olo?
Miksi mä olen miettinyt niin monta, monta kertaa että sanon toiselle että olisi parempi lopettaa tämä suhde, koska mä en pysty tähän. Mutta silti vaan kiinnyn toisaalta toiseen koko ajan enemmän ja mua sattuu ajatus lopettamisesta. Miksi mä valvon tässä yötä, vaikka mun pitäisi olla nukkumassa että jaksaisin mennä aikaisin töihin, Mä vaan vatvon kaikkea inhottavaa päässäni, ja suunnittelen sitä miten mä saisin sut nalkkiin kaikista niistä asioista jotta mulla olisi helppo jättää sut.
Kaikki alkoi noin vuosi sitten kun tavattiin ravintolassa. Mä olin ehkä enemmän sun perään kuin sä. Myöhemmin sä sanoit, että sä olit vaan niin ujo että et uskonut että näin upea nainen voisi olla kiinnostunut susta.
Treffailtiin, ja joka paikassa sä seurailit vaikka kahvilan kassaakin enemmän kuin katoit mua. Jokaikisen ohi kopsuttelijan sä noteerastit, ja ulkona kulkevat naiset. Ei niin että mä olisin kytänyt sun katsetta, mutta kyllähän tollasen huomasi. Ehkä mä aloinkin kyttää sun katsetta, niin se varmaan kans oli. Pää kääntyi joka suuntaan, ja mä olin vähän ulalla. En mä ennen ollut tavannut tollasta miestä joka noin ahkerasti katteli sivuilleen, Olin jo alkumetreillä että oot vähän rasittava tossa asiassa, mutten sanonut tietenkään siiitä mitään. Noteerasin vaan mielessäni. Olit muuten vaan niin kiinnostava että en halunnut välittää tollasesta piirteestä. Toisekseen epäilin ja ihmettelin omaa käytöstäni, että en ihan heti halunnut sanoa tai lopettaa asiasta.
Mutta lumipallo lähti kasvaa mun mielessä, ja nykyään en jaksa enää. Pahimmillaan mä väritän sun jutut kaikki sillä mustalla värillä, ja kuuntelen sun juttuja mustien lasien läpi. Mä oon vähän puhunut tästä sulle, ja sä et ymmärrä mistä mä puhun. Mä tunnen itseni ihan paskaksi, varmaan oonkin. Mutta mä oon kans ihan loppu, ja en jaksa muuta kuin itkee enää yksinäni. Tajusko kukaan tästä mitään? Mitä mä teen.pliis.
Joskus sä sanoit että sä oot paljon epävarmenpi kuin mä, mutta ei kai se syy voi olla sussa. Miks mä haluan eroon susta, sano se. Sä oot muuten ihan unelma, mutta mä löysin susta ihan tyhmän virheen jonka perusteella mä haluan palauttaa sut.
Miksi mä olen miettinyt niin monta, monta kertaa että sanon toiselle että olisi parempi lopettaa tämä suhde, koska mä en pysty tähän. Mutta silti vaan kiinnyn toisaalta toiseen koko ajan enemmän ja mua sattuu ajatus lopettamisesta. Miksi mä valvon tässä yötä, vaikka mun pitäisi olla nukkumassa että jaksaisin mennä aikaisin töihin, Mä vaan vatvon kaikkea inhottavaa päässäni, ja suunnittelen sitä miten mä saisin sut nalkkiin kaikista niistä asioista jotta mulla olisi helppo jättää sut.
Kaikki alkoi noin vuosi sitten kun tavattiin ravintolassa. Mä olin ehkä enemmän sun perään kuin sä. Myöhemmin sä sanoit, että sä olit vaan niin ujo että et uskonut että näin upea nainen voisi olla kiinnostunut susta.
Treffailtiin, ja joka paikassa sä seurailit vaikka kahvilan kassaakin enemmän kuin katoit mua. Jokaikisen ohi kopsuttelijan sä noteerastit, ja ulkona kulkevat naiset. Ei niin että mä olisin kytänyt sun katsetta, mutta kyllähän tollasen huomasi. Ehkä mä aloinkin kyttää sun katsetta, niin se varmaan kans oli. Pää kääntyi joka suuntaan, ja mä olin vähän ulalla. En mä ennen ollut tavannut tollasta miestä joka noin ahkerasti katteli sivuilleen, Olin jo alkumetreillä että oot vähän rasittava tossa asiassa, mutten sanonut tietenkään siiitä mitään. Noteerasin vaan mielessäni. Olit muuten vaan niin kiinnostava että en halunnut välittää tollasesta piirteestä. Toisekseen epäilin ja ihmettelin omaa käytöstäni, että en ihan heti halunnut sanoa tai lopettaa asiasta.
Mutta lumipallo lähti kasvaa mun mielessä, ja nykyään en jaksa enää. Pahimmillaan mä väritän sun jutut kaikki sillä mustalla värillä, ja kuuntelen sun juttuja mustien lasien läpi. Mä oon vähän puhunut tästä sulle, ja sä et ymmärrä mistä mä puhun. Mä tunnen itseni ihan paskaksi, varmaan oonkin. Mutta mä oon kans ihan loppu, ja en jaksa muuta kuin itkee enää yksinäni. Tajusko kukaan tästä mitään? Mitä mä teen.pliis.
Joskus sä sanoit että sä oot paljon epävarmenpi kuin mä, mutta ei kai se syy voi olla sussa. Miks mä haluan eroon susta, sano se. Sä oot muuten ihan unelma, mutta mä löysin susta ihan tyhmän virheen jonka perusteella mä haluan palauttaa sut.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja katin kontit.
Kiireellä pois tuosta suhteesta!!!!!
Ja lopeta kelaaminen, etsi uusi harrastus tai jotain muuta.
Miten voit olla noin tyhmä, sorry vaan, mutta ryhdistäydy!
Keskity olennaiseen ja kasvata itsellesi itsetunto.
Tiedän mistä puhut - siedin 3 vuotta tuollaista miestä - pahemmaksi vain menee ja syö päivä päivältä sinun itsetunnon nollaan.
Minun mies myös latoi kohteliaisuuksia heti kun selkäni käänsin muille - en oo ikinä noin kaunista nähnyt, kyllä oolet kaunis nainen...lopulta tilanne meni siihen että saattoi sanoa minulle kesken muiden tuijottelun että hän tarvitsisi hehkeämpää seuraa..... minä olen kaunis itsekin - pitkä, hoikka, seksikäs....tuolloin se unohtui. Aloin pelätä jopa kaupassa käyntiä...pitkiä silmäyksiä kassojen kanssa niin että kassaneidit selvästi nolostuivat kun minä olin vieressä.. pelkäsin kaikkia sosiaalisia tilanteita.... ja hänen väheksyvää katsetta jos oli muita naisia läsnä.
Hänen röyhkeiltä kohteliaisuuksiltaan eivät lopulta säästyneet edes hänen ystävien vaimot kun kaverin silmä vältti, ei murrosikäiset tytöt (hänen oman lapsensa kaverit)... Jätä se mies. Pääsi ei kestä. Nuo tyypit hajottavat vahvimmankin ihmisen pään.
Sulla on selvästi liian paha olla jo. Erokin sattuu, mutta sen kipu vähenee. Huonossa suhteessa jossa et oo onnellinen, se kipu vaan lisääntyy ja sitten päälle pitää kestää eron tuska. Pois äkkiä, älä pilaa elämääs tollasessa, sun on parempi olla yksin kuin yrittää väkisin sietää kaikkea.