Joo. Ensin meinasin, että jos laittas jonkun ystävähakemuksen tänne tms. mutta kun tarkemmin miettii, niin olkoon. Ei jaksa. Olen niin lopen kyllästynyt ja väsynyt naikkosiin, että paras vaan pysyä mahdollisimman kaukana, niin ei ainakaan omaa elämäänsä pilaa sillä.
Mä en enää jaksa uskoa, että mulla olis ollu niin huono tuuri, että kohdalle on osunut kaikkein vittumaisimmat naiset, koska tuo rimpsu on aika mittava (johtuneeko pettymyksistä toisensa jälkeen).
Yhdellekään ei ole kelvannut lyhyen ajan jälkeen yhtään mikään. Mulla on autot, asunnot, lemmikit, hyvä työ, velatonkin olen ja matkoja olen yrittänyt järjestää. Olen joskus jopa miettinyt, että oon mies ihan parhaimmasta päästä kun jaksan hemmotella ja olla kiinnostunut naisesta mutta nyt sekin piirre on syöty minusta täysin...
JOKAINEN ja tämä on ikävä tosiasia, että JOKAINEN nainen on alkanut kinistä ja vänistä jostain kun se ja se ei ole hyvin ja blaa, blaa, blaa. Nyt on mitta täysi. Mun puolesta voitte (naiset) kitistä ihan keskenänne ja omissa oloissanne mut mun elämää ette enää sotke.
Saatte jopa HAUKKUA minua katkeraksi tai jotain, koska sitähän mä olen. Olen NIIN väsynyt, että en tiedä edes mitä tehdä...
Oneksi on tiedossa pieni lomamatka lämpimään tässä lähiaikoina, niin jospa sieltä saisi taas voimia palata normaaliin työarkeen.
Mua on aina mietityttänyt se, että mitä ovat ne naisten epärealistiset toivejutut ja haavekuvat, joita haetaan kun MIKÄÄN ei tunnu kelpaavan? Ollaanko sitä vaan luonteeltaan niin nokkavaa prinsessaa, että yksinkertaisesti täydellisyyskään ei ole riittävän hyvää? Mä en kertakaikkiaan jaksa enää revetä tästä mihinkään suuntaan, koska olen niin väsynyt mihinkään suhteiluun tms. Tietäähän tuon miten siinä käy.
Niin, jos joku haluaa vastata, niin se on ihan okei. Toivoisin kuitenkin, että ei niitä iänikuisia "en minä ainakaan" -juttuja, koska ne ei ole rakentvia. Miel. sitten vaikka vastaamatta.
Kiitti vaan ja moi.
Mä en enää jaksa uskoa, että mulla olis ollu niin huono tuuri, että kohdalle on osunut kaikkein vittumaisimmat naiset, koska tuo rimpsu on aika mittava (johtuneeko pettymyksistä toisensa jälkeen).
Yhdellekään ei ole kelvannut lyhyen ajan jälkeen yhtään mikään. Mulla on autot, asunnot, lemmikit, hyvä työ, velatonkin olen ja matkoja olen yrittänyt järjestää. Olen joskus jopa miettinyt, että oon mies ihan parhaimmasta päästä kun jaksan hemmotella ja olla kiinnostunut naisesta mutta nyt sekin piirre on syöty minusta täysin...
JOKAINEN ja tämä on ikävä tosiasia, että JOKAINEN nainen on alkanut kinistä ja vänistä jostain kun se ja se ei ole hyvin ja blaa, blaa, blaa. Nyt on mitta täysi. Mun puolesta voitte (naiset) kitistä ihan keskenänne ja omissa oloissanne mut mun elämää ette enää sotke.
Saatte jopa HAUKKUA minua katkeraksi tai jotain, koska sitähän mä olen. Olen NIIN väsynyt, että en tiedä edes mitä tehdä...
Oneksi on tiedossa pieni lomamatka lämpimään tässä lähiaikoina, niin jospa sieltä saisi taas voimia palata normaaliin työarkeen.
Mua on aina mietityttänyt se, että mitä ovat ne naisten epärealistiset toivejutut ja haavekuvat, joita haetaan kun MIKÄÄN ei tunnu kelpaavan? Ollaanko sitä vaan luonteeltaan niin nokkavaa prinsessaa, että yksinkertaisesti täydellisyyskään ei ole riittävän hyvää? Mä en kertakaikkiaan jaksa enää revetä tästä mihinkään suuntaan, koska olen niin väsynyt mihinkään suhteiluun tms. Tietäähän tuon miten siinä käy.
Niin, jos joku haluaa vastata, niin se on ihan okei. Toivoisin kuitenkin, että ei niitä iänikuisia "en minä ainakaan" -juttuja, koska ne ei ole rakentvia. Miel. sitten vaikka vastaamatta.
Kiitti vaan ja moi.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Noista naisten toivejutuista ja haavekuvista vain sen verran, että sitten kun rakkaus, "se oikea" tai miksi sitä nyt sitten itse kukin haluaa kutsua, tulee vastaan, sitä huomaa että se siihen vierelle jäädäkseen pesiytynyt mies ei täytäkään niitä kaikkia toiveita joita joskus oli. Hän voi jopa olla täysin toisenlainen kuin pikkutyttönä niissä prinsessahaaveissaan kuvitteli...tai edes siinä vaiheessa kun alkoi vakavissaan sitä kumppania etsiä tai jopa kun sen kyseisen miehen ensi kertaa tapasi.
Eli ei tuohon voi sanoa muuta kuin että sinulla ei tuo ihminen ole vielä sattunut kävelemään vastaan. Ja kuulostaa vähän siltä, että itselläsikään ei vielä ole ollut tunteet sataprosenttisesti missään suhteessa mukana. Voin tietysti olla väärässäkin, saa soimata turhista oletuksista.
Tämä on vähän sama juttu kuin se, etteivät miehet muka halua sitoutua. Viime aikoina on ollut paljon TV-ohjelmia, lehtijuttuja yms. Joissa tolkutetaan, että kyllä se mies sitoutuu kun vain "se oikea" (inhoan tuota ilmaisua, en tiedä edes miksi!) on kyseessä.
Tahdon siis sanoa, että kun on tosi kyseessä molemmin puolin, ne kininät ja väninät eivät toisaalta haittaa, eivät toisaalta merkitse mitään. Toinen kelpaa vikoineen päivineen - vaikka niistä joskus kitistäisiinkin.
muutakin kuin rahaa, matkoja, hemmottelua jne.
Nainen haluaa ennenkaikkea niitä polttavia tunteita. On tietysti niitä nirppanokkiakin, jotka pitävät omaa tupsukkaansa maailman suurimpana aarteena ja sitä annetaan vain, kun mies tekee enemmän töitä sen eteen...lahjoo???Miten vaan...
Minusta suurin osa suomalaisista naisista ei ole niin erikoisia, että heillä olisi varaa nirpistellä. Joka päivä kun kulkee kaupungilla jne. näitä kaiken osaavia ja tietäviä naisia kävelee vastaan. he ovat niitä parhaita, ihanimpia...vievät vaikka varatun miehen jos toteavat tämän olevan hyvä!
Ja itse kun olen nätti nainen, jolla on terve itsetunto(eli ei liikaa), olen seurallinen ja herttainen nainen, minulla on huumorintajua...miehet viihtyy seurassani...
ei voi uskoa kuinka paljon saan ikäviä katseita näiltä naisilta, jotka kokevat minun olevan kilpailija, koska eivät tajua itse nöyrtyä ja lopettaa sitä maailmanvalloittajan esittämistä.
Niin, jäin miettimään tota ajatustasi "täydellisyyskään ei ole riittävän hyvää". Pidätkö itseäsi täydellisenä miehenä? Jos pidät, siinä saattaa olla syy, että sinua ei jakseta alkuhuumaa kauempaa.
Uskoisin, että terveellä itsetunnolla varustettu mies on kultakimpale kenelle tahansa naiselle. En usko, että monikaan etsii unelmien prinssiä, sillä niitä on aika vaikea löytää.
Millaista tyttöä etsit? Onko sinulla asian suhteen kovastikin rajoitteita ja kriteerejä? Pitääkö olla mallimitoissa jne. Nimittäin sellaiset ihmiset, jotka pitävät itsestään niin tarkkaan huolta, saattavat olla aika pinnallisia. Sinähän kaipasit kuitenkin jotain pysyvämpää ja syvällisempää suhdetta?
Minkä ikäinen olet? Missäpäin asut? Ehkä niilläkin seikoilla voi olla jotain merkitystä.
seuraavan kerran tuhlaat kallista aikaasi uudelle "prinsessalle", vie hänet erämaavaellukselle, eräkämpälle, edes metsäretkelle. Helposti erottuu kitisijät reiluista ja reippaista ihmisistä. Tosin tekstistäsi päätellen oma luonteesi voi olla liian mukavuudenhaluinen moisiin yrityksiin(?).
Yleensä henkilöt, jotka rakastavat luonnossa liikkumista, rakastavat myös elämää, ihmisiä, luontokappaleita. Eivätkä jaksa tuhlata energiaansa ja ainutkertaista elämäänsä turhiin marinoihin.
myös käydä kylppärissä katsomassa peiliin oikein pitkään ja hartaasti. Löytyisikö sieltä vastaus?
Hyvä neuvo, anne!
Tuota neuvoa noudattamalla vaan käy äkkiä kuten minulle: uusiosinkun päiviä riittää. Harvassa ovat naiset, jotka olisivat kiinnostuneita lähtemään erämiehen kelkkaan...
Olkoon - ennen sitä käy kalanpyytöjään yksin kokemassa kuin kuuntelee jonkun "prinsessan" marinoita :)
Niin, jos olet deittaillut vain tietyn tyyppisiä tyttösiä niin älä yhtään ihmettele että kaikki järjestään päätyy karikolle.
Kokeile välillä oikeaa naista, älä pitkäsääristä pimua. Eräs miespuolinen ystäväni (2 eronnut ja 2 karannut) valittaa alvariinsa että kunnon naisia ei enää ole. Mutta vitsi piilee siinä että "kunnon nainen" on hänen mielestään punatukkainen, pitkä, isorintainen tyhjäpää. Mikään muu ei kelpaa.
Että itse ihminen yksinäisyytensä valitsee.
nainen joka on oppinu tulemaan toimeen vähällä. sille nuo kaikki sun "ylellisyydet" on mitään sanomattomia :)
taidat vaan hakea sen sorttisia naikkosia joille elämässä on tärkeintä se että on millä mällätä.
mitä naiset haluaa, vaikka itse kyseiseen kastiin kuulunkin. En kyllä tiedä, mitä edes miehet haluaa (siis SEN lisäksi). Tiedän vain, mitä itse haluan. Ja tällä hetkellä haluaisin vain jonkun, joka pitäisi sylissä ja sanoisi, että kaikki järjestyy.
Ymmärrän tuon väsymyksesi ja katkeruutesi. Olen melkolailla väsynyt itsekin tällä hetkellä - ehkä katkera en kuitenkaan. Tai varmaan vähän, mutta asioista, joihin minä tai kukaan muukaan ei voi vaikuttaa, joten lienee verrattain turhaa. Minä olen väsynyt siksi, että törmään tietyin väliajoin - siis välissä on vuosia- mieheen, johon rakastun ja jonka haluaisin itselleni. Joka kerta kuitenkin toivon kuuta taivaalta - joku minussa ei vastaa tämän miehen toiveita. Tälle viimeisimmälle olen liian itsenäinen ihminen, liian pitkä ja liian vanha (arviot omiani, puheesta poimittuja pieniä vihjeitä). Etsii parikymppistä, alle 160 cm, siroa ja upeavartaloista blondia, jonka kanssa perustaa perhe. Ja yllätys, yllätys, minä en ole sellainen, iältänikin lähempänä hänen ikäänsä. En siis ole ikäloppukaan enkä kaiketi ulkonäöllisestikään mikään harppu (tai ehkä olen, mistä sen tietäisin). Mutta aika on muovannut minusta itsenäisen enkä pelkää olla kaksin ajatusteni kanssa, sitä paitsi pystyn toimimaan ilman miestä, selviydyn siis arjesta yksinäni. Ja ehkä se on liikaa miesten egolle, ehkä te haluatte naisen, joka on kaikessa riippuvainen teistä. Ehkä se katkera on kuitenkin väärä sana, lähimmäksi osunee surullinen. Älä siis turhaa katkeroidu, katso vaan tarkemmin, mitä haluat - mieti, mitkä ominaisuudet naisessa ovat sellaisia, joista et halua tehdä kompromissia. Tuskin kukaan koskaan täydellisesti vastaa toisen ihannetta, jotain muutettavaa löytyy aina. Mutta etkö sinä itse ennen pitkää kyllästyisi, jos puolisosi olisi täydellisesti ja ainoastaan sitä, mitä sinä haluat?
Minä ehkä jatkan etsintääni. Muutaman vuoden päästä taas törmännen mieheen, joka tuntuu oikealta. Tämän itseään toistavan kuvion perusteella jokin ratkaiseva piirre minussa ei vastaa miehen toiveita, tai ehkä en osaa silloin yksinkertaisesti enää elää toisen kanssa. Sinulla ei ole mitään hätää, ulkoiset puitteesi lienevät kunnossa - kyllä se oikeakin sieltä eteen tulee, kunhan vain otat nuo katkeruuden värittämät lasit päästäsi ja mietit kuviot itsellesi selväksi.
Oletko koskaan miettinyt sitä tapaa tai niitä kriteereitä, millä valitset mahdollista kumppaniasi ? Onko niissä jotain..
Taidamme tehdä valintojamme hyvinkin alitajuntaisesti, biologialla on osuutensa, mutta myöskin meidän koko henkilöhistoriallamme.
Tämä on pitkä juttu enkä rupea ollenkaan sitä selittämään tässä, mutta jos kiinnostaa luepas vaikka Harville Hendrix "Kaikki se rakkaus, mikä sinulle kuuluu" - niminen kirja. Se on hyvä. Tämä kirja aukaisi silmäni : miksi minä olen valinnut itselleni juuri sellaisen miehen ja miksi mieheni on valinnut itselleen juuri minut... nimittäin ei taida olla sattumaa, eikä olekaan. Avioliittomme ongelmien taustat selvisivät kyllä näitä asioita pohtimalla, senjälkeen niitä onkin ollut helpompi työstää. Lyhyesti tää tarkoittaa sitä, että haemme puolisosta täydentäjää itsellemme ja sille tilanteelle, mikä lapsuuden kodissa on ollut.
Jos haluat ymmärtää näitä asioita, ota selvää.
Ehkäpä puolet ongelmasta on myös sinussa.
Minä ainakin löysin puolet ongelmista itsestäni,
vaikka syytinkin toista ensin.
Hyvää jatkoa !
Mahtaakohan kyse sittenkin olla siitä, ettei itsellesi ole kelvannut ns. tavallinen nainen?
Virheineen päivineen.
Jotenkin sain sellaisen käsityksen, että kaikki naisesi ovat olleet pyntättyjä prinsessoja, ylpeitä, pinnallisia ja nopeasti kyllästyviä.
On olemassa myös naisia, jotka osaavat iloita siitä mitä on, ovat luonnollisia ja rehellisiä.
Sellaiset vain jäävät yleensä näiden kiiltokuvanaisten varjoon.
Itse olen rehellinen, luonnosta ja kalastuksesta pitävä 26v nainen ja mielelläni omistautuisin miehelle, mutta minä taas en kelpaa kellekään..:(
Tuntuu että nykyään pitää näyttää huoralta kelvatakseen miehille, mutta minä en tykkää pyntätä ja pukeutua paljastavasti, on minua silti kauniiksi kehuttu.
Luonnonkaunis nainen ei vain kelpaa.
Alanpa minäkin jo luopua toivosta ja myönnän sen tosiasian että yksin tulen olemaan lopun ikäni.
nainen saa kyllä helposti miehiä mutta kuinka pitkäksi ajaksi? Näiltä miehet hakevat seksiseuraa meidän luonnonkauniisiin naisiin kanssa he menevät naimisiin : )
Ja vähän fiksumpi mies ei langeudu ollenkaan näihin maksullisten naisisten näköisten seuraan!
Seksikäs voi olla myös luonnisen tyylikkäällä tavalla.
Oletkohan deittaillut vain niitä puudeleita ja kannattaa myös katsoa peiliin, että hyväksytkö sinä myös leidin huonot puolet. Ei kannata enismmäisenä olla tyrkyttämässä lomamatkoja yms. Itse olen tullut siihen tulokseen, että miehen ammatilla, omaisuudella yms ei ole mitään väliä vaan ainoastaan ja vain miehen PERSOONALLISUUDELLA.
Jotenkin musta tuntuu, että olen ainakin ollut joskus persoonallinen. Tai itseasiassa tuntuu, että olen liiankin tavallinen, koska pidän perinteisistä arvoista ja omaan riittävän hyvän oikeudenmukaisuuden ja moraalin tajun jne.
Olen niinikään pitkien suhteiden mies ja minua kiinnostaisi olla yhden ja saman naisen kanssa lopunikäni mutta tämä tunne on näemmä jäänyt yksipuoliseksi.
Phuuh... Miksihän edes selostan täällä, koska se ei vallitsevaa mielialaani juurikaan muuta. Olen kyllästynyt, väsynyt... Kaikkea sitä, mitä varmasti jokainen naikkonen kiertäisi juuri nyt kaukaa. Ehkä tämä onkin vain hyvä defenssi.
Käsittämätöntä, miksi naiset ei käy keskuudessaan laajamitaista keskustelua siitä, millaisina he itse itsensä kokevat, koska näyttää kuitenkin siltä, että he tiedostavat virheensä? Ne virheet ja miinukset, jotka olisi kätevästi korjattavissa "normalisoitumalla" ja aloittamalla "tavis" -käyttäytyminen.
Minusta tuntuu, että miehet käyvät tätä keskustelua mediassa ja keskenään. Miesten mielestä tilanne on huolestuttava.
Tämä voi kuulostaa kaukaa haetulta mutta en yhtäään ihmettele, että syntyvyyslukujen hälyttävä lasku, miesten sitoutumishaluttomuus ja kaikki se mikä liittyy naisen kanssa olemiseen, ovat kärsineet inflaation vain ja ainoastaan siksi, että tämän päivän nainen on olento, jonka seurassa on käsittämättömän vaikea ja epämiellyttävä olla.
Nyt, etenkin nirppanokat: Haukkukaa minua siitä, että kerron toiveistani, jotka liittyvät tavanomaisuuden tunnustamiseen ja siihen, että naisen ei tarvitse olla mikään näennäissuorittaja tms. Teidän tämänhetkinen identiteetinkaipuu aiheuttaa rasittavuudessaan hylkimisreaktiota. Keskustelkaa. Keskustelkaa vaikka keskenänne mutta koittakaa hakea jotain muita henkisen kasvun elementtejä.
naiset keskustelevat paljonkin monista erilaisista asioista, jotka liittyvät naisena olemiseen. Yleensä se tapahtuu kahden kesken tai pienessä porukassa parhaiden ystävien kesken eikä suinkaan julkisesti. Ei sen sorttista avoimuutta tarvitse kaikille jakaa. Ja siinä myös miespuoliset ystävät, jotka ovat avoimia keskustelulle ovat usein mukana jutussa.
Jonkimoisen feministisen hyökkäyksen kohteeksi joutuneet miehet puolustautuvat joskus siten, että hyökkäävät puolustautuessaan kaikkia naisia vastaan. Silloin vuorovaikutuspohja moiselle ei ole oikein hedelmällinen.
Sekä miesten että naisten osalta suuri syy turhautumiseen on kuin sanoit omien korvien välissä. Hyvässä ja kestävässä parisuhteessa on useimmiten kaksi ihmistä, jotka ovat kutakuinkin sinut ja taspainossa itsensä kanssa. Silloin miehet hyväksytään miehinä, naiset naisina ja yksilöt yksilöinä. Vaikka ei mikään "valmis pakkaus ja täydellinen" tietenkään tarvitse kenenkään koskaan olla. Oma itsensä lähinnä. Ei tavallisuuden ja persoonallisuuden tarvitse olla ristiriidassa keskenään.
saakin olla turhautunut ja ärsyyntynyt. Ei se niin vakavaa ole.
feministisellä hyökkäyksellä en meinaa mitään spesifiä. Kuitenkin yleistä tilannetta, joka esimerkiksi tällä palstalla usein näkyy aika selkeästi aggressioina toisten kirjoituksia kohtaan ja harhaoletuksina muiden kirjoituksista.
että tietenkin miehissä ja naisissa saa olla erilaisia piirteitä. Ilman, että tarvitsisi myöskään mihinkään strerotypiohin mennä.
Tämähän sai sinut valtoimenaan postittelemaan. Ei kai tuntunut pistoa sydämessä vai?
Onhan se totta, että erot pitää tunnustaa mutta minä olen puhunut kokoajan tavallisuudesta ja siitä, että jätettäisiin sen oman erinomaisuuden esilletuominen HIEMAN vähemmälle.
Itsekeskeisys on minun silmissä niin paha punainen liina, että en voi kestää sellaista. Olisipa mielenkintoista tietää, missä prosenteissa liikutaan kun puhutaan naisten itsekeskeisyydestä...
Toisaalta, mitäpä minä tätä pohtimaan. Ei se miksikään siit pohtimallamuutu... Ikävä kyllä.
vaikka ei se omien virheiden myöntäminenkään aina niin helppoa ole. Aihe oli ylipäätään mielenkiintoinen, sillä paljon miettinyt itsekeskeisyyttä ja erilaisia virheitä. Ja juuri nimenomaiseen aiheeseen liittyen tuli sattumoisin käytyä tuossa keskustelua - avointa sellaista, omista turhauttavista ominaisuuksista pari päivää sitten yhden miespuolisen ystävän kanssa. Lopputulos oli se, että onneksi ihmiset voivat kehittyä ;)
..vaikka eikä aina tarvitse vaatia itseltään niin paljon. Kunhan saa olla oma itsensä virheineen. Ja tärkeätä on tulla hyväksytyksi sellaisenaan. Ihan juuri vain omana tavallisena itsenään, ja perinteikkyys esimerkiksi ei ole kovin arvostettua tai tyypillistä tänä päivänä. Ei ole aina helppoa sopeutua siihen miten muut toimivat.
Mikä tekee juuri naisista mielestäsi itsekeskeisiä? ja kuinka naiset mielestäsi "tuovat erinomaisuuttaan esille" vai tulkitsetko asian vain niin?
kyllä sanoa niin, että esimerkiksi tuollaisella asenteella ei tule hyvä mieli käydä naisena keskutelua moisesta aiheesta. Joten kaiketi se siitä avoimuudesta aiheen suhteen. Siksi onkin sen verran henkilökohtainen, että moisesta jutellaan yleensä vain lähimpien ystävien kanssa.
Minusta yksi KESKEISIN seikka on tilanetaju ja se että omaa edes jonkinlaiset tavat. Minä esim. koen tuntevani kohtuullisuuden käsitteen vähintäänkin niin, että en möläyttele suustani toiselle henkilökohtaisuuksia miten sattuun ja varsinkaan julkisilla paikoilla. Tätähän monet kohtaamani naisyksilöt eivät ole hahmottaneet. Samoin joskus (siis liian usein) on tuntunut sille, että asioita ei kuunnella. Ollaan mukamas tarkkana mutta heti kun kysyy, että mistä puhuttiin, ollaan autuaan tietämättömänä. Naisen yksi defenssi on se, että kun heittäytyy "tietämättömäksi", niin ei tarvitse kantaa vastuuta. Kyllä mies sen kantaa.
Niinikään yksinkertaisista tapa-asioista ei mielestäni tarvitse erikseen kysyä. Tässä vaikka esimerkki: "Sanoin sille naapurille (vaikken tunne) että haistaa huora vitun kun jätti pyykkinsä sinne ja tänne. Teinks mä nyt jotain väärin ku se kattoo silleen oudosti?". Ja vaikka lopulta paljastuisi, että ko. naapurilla ei ole osaa eikä arpaa tapahtuneisiin - anteeksipyyntöä ei esitetä.
Siis YKSINKERTAISTEN asioiden keskellä TYPERÄSTI toimiminen saa sappeni kiehumaan. Ja nämä em. esimerkkijutut ovat vain jäävuoren huippua. En missään olosuhteissa menisi itseäni kehumaan, että osaan nämä ja nuo niin hyvin, että voin täällä kirjoitella tähän tyyliin mutta kyllä mulle kasvatuksen hedelmänä jäi edes jonkinlainen tapatuntemus.
tilannetajuisuus on tärkeätä. Ja henkilökohtaisuuksiin meneminen ei tunnu kivalta. Eikö sitten esimeksiksi, että negatiiviseen sävyyn kommentoit Camilla, Camilla.. tunsitko piston sydämesäsi tms. ole juuri sitä?
Otit nähdäkseni agressiivisen linjan vaikka vain ryhdyin pohtimaan asioita jotka oli kiinnostavia ja varmasti naisena miettimisen arvoisia sekä miehillekin jos suhteita mietitään. Tai tavallisuutta ylipäätään. Sekä sitä, miten aiheesta voisi saada jonkinmoista keskustelua sen sijaan, että sen pitäisi olla aihe joka askarruttaa ja "joka ei muutu pohtimalla".
Kuten sanottu aiheesta on tullut vastikään keskusteltua useampi tunti yhden miespuolisen ystävän kanssa. Ja sanoisin, että oli hyvä keskustelu. Siksi ehkä aihe sai vastaamaan.
Ja varmasti jokainen pyytää henkilökohatisesti anteeksi, jos tietää tehneensä virheitä. Niin ainakin oletan. Ja yleensä kuunteleekin mielellään. Ja jos joku on toiminut typerästi tai turhauttaa se on taatusti ihan ok, ilman esimerkkejä on kuitenkin vähän vaikeata kommentoida. Kai meistä jokainen silloin turhautuu, olipa sitten mies tai nainen. Siis jos kokee, että on kohdannut vääryyttä. Eipä se tilanne kuitenkaan varmaan kehity naisia aiheesta mollaamalla.
Käsitin, että toivoit keskustelua teemoista, jotka olit ottanut esille, jos kerran niistä ole ryhtynyt puhumaan ja niitä miettinyt? ja ne olivat mielenkiintoisia myös itsestänikin. Voi olla, että väärinymmärsin jotain. Tarkoitus oli kuitenkin rakentava.
esimerkkitilanteet ovat varmasti turhauttavia. Siksi niistä saakin olla ärsyyntynyt.
Koska olet kanssani samaa mieltä siitä, että ikiaikainen ja jatkuva näiden tilanteiden toistuminen eri naisten taholta saa minut ärtyneeksi ja turhautuneeksi plus, että se on vielä minulle sallittua, niin miten selität sen, että MINUT saa syyllistää ahdistuneisuudestani? Minule on varsin selkein sanoin kerrottu, että ITSE olen syypää. Eli jos olen ärtynyt, niin en saisi olla sitä, koska prinsessaparka kärsii siitä, vaikka hän itse on minun tilanteeni sellaiseksi ajanut.
Tämä on tyypillinen naisten kanssa syntyvä toimintatilanne: Teetpä oikein tai värin, siitä syntyy silti ongelmatilanne. Olen huomannut, että miesten kanssa näitä ongelmia ei tunnu olevan. Mikä on se suuri ero siis?
on vaikeata lähteä erittelemään, jos et kerro miksi oletettavasti olisit "syypää" ja miten tilanteet joista olet ärtynyt ovat kehittyneet. Lähtökohatisesti voisi kuitenkin varmaan ajatella, että suhdekonflikteissa syyllisten etsiminen ei ole erityisen rakentavaa tai hyvä lähtökohta. Pikemminkin pohtia mistä moinen voisi johtua. Ja mieluiten tilanteessa, jossa ei ole riitaa juuri käynnissä.
Valitettavasti en ole mikään prinsessa-expertti. Jos nainen on tarpeeksi kypsä ottamaan vastaan kritiikkiä itsekin, ja keskustelemaan asioista jotka tuntuvat sinusta epämukavilta ja ahdistavilta niin eiköhän se ole aika toimiva lähtökohta. Keskeistä on molemminpuolinen halu tehdä tilanteelle ihan oikeasti jotain.
Tuntemuksia ei voi kieltää keneltäkään, ja muutokset eivät tietenkään koskaan tapahdu hetkessä. Molemminpuolinen kunnioitus tarkoittaa kuitenkin sitä, että asioita pystytään käsittelemään tavalla, joka ei tuota ahdistusta kummallekaan osapuolelle. Keskeisessä asemassa on varmaan se, että kommunikointi toimii ja molemmat osapuolet pystyvät tarkastelemaan itseään kriittisesti ja rehellisesti. Ilman, että tietenkään asiaa tarvitsisi jatkuvasti päässään pyörittää. Jos joku toistaa jatkuvasti jotain tiettyä ja samaa käytösmallia niin todennäköinen syy sille on jossain ihan muussa kuin itse käytännöntilanteissa. Se oivaltaminen lienee aika keskeisessä asemassa.
Painostaminen suuntaan tai toiseen tuskin on koskaan hyvä ratkaisu. Ja aiheet taustalla saattavat olla joskus arkojakin. Jos nainen oikeuttaa itselleen hankalan käytöksen, niin kyllä pitää pystyä siitä myös ottamaan vastuuta. Sama pätee miehiin.
Ihan vain sellainen lopeta tuo naurettava prinsessan esittäminen kommentti voisi olla jokseenkin tehokas tietyissä tilanteissa ..sen verran typeränkuuloinen mielleyhtymä.. Kuitenkin varmasti yksilöllistä.
Yksi keskeinen ero on mitä luultavimmin kommunikoinnin eroavaisuus tietyissä tilanteissa, ja niistä syntyvät tulkintavirheet. Tietyt erot joita naisten ja miesten välillä on vain hyväksyttävä ja oltava sinut niiden kanssa. Kuitenkaan käyttämättä niitä tekosyynä omalle käytökselle. Parhaimmillaanhan eroavaisuudet ovat kuitenkin myös ilonaihe ja asia jota arvostaa.
Miten tarkoitat oikein/väärin akselilla että aina syntyy ongelmatilanne? noin yleisluontoisesti on vaikeata kommentoida tilannettasi. Millaisista asioista sitten ajattelet että sinua syyllistetään tai syytetään? (jos haluat antaa vaikka yleisluontoisen esimerkin, ettei mene liian henkilökohatisuuksiin)
että kuulun ihmisiin, joiden tyyli on mielestäsi jotenkin ärsyttävä tai turhauttava, on hienoa, että puhut kokemuksistasi suoraan. Mies nais kysymykset kun ovat aina niin hankalia, että näkemystä ei voi olla liiaksi. Siksi tällaisella palstalla usein saakin vähän lisäperspektiiviä asioihin useammasta eri näkökulmasta.
omien havaintojeni perusteella olen huomannut, että miehet usein syyllistyvät asioista joita naiset eivät tarkoita syyllistäviksi. Tietenkään en voi tietää mitä tarkoitat tilanteissasi.
et kokenut ainakaan pohdintaani aiheesta turhauttavana ja ärsyttävänä. Tai syyllistävänä vaikka muuten olisitkin pettynyt suhteissasi. Ja pidä persoonallisuudestasi kiinni, ollen mitä olet. Joskus perspektiivi vain edesauttaa hahmottamista. Väsyneenä kuitenkin kaikki tuntuu aina puolet ikävämmältä. Jos haluat, mielellään voi aiheesta puolestani purkaa ja kommentoida. Ei toisaalta tarvitse. Sitä vain tarkoitin sanoa.
Voishan tuosta aiheesta tietty jauhaa mutta mikä sen pointti olis? Tähän henkiseen väsymykseen ei taida auttaa muu kuin ihan lepo ja pienimuotoinen erakoituminen. Itseni kanssa on silti aina ollut kivaa :)
Vai tarkoititko, että jatkaa tarinointia eri foorumilla kuten s-posti etc?
Puhut täyttä asiaa!
Ehkäpä sulle ei vaan yksinkertaisesti sovi parisuhde, ehkäpä sun pitää pysyä sinkkuna.
Olet sillä tavoin onnellisempi, et joudu sitoutumaan kehenkään. Sitoutuminen nyt vaan on sellaista, että joutuu hyväksymään koko paketin :)
Tai sitten sinä et vain ole koskaan kunnolla rakastunut.. Elämässä on onneksi vähän niitä asioita, joita on ihan pakko tehdä !
Mukavaa eloa sulle toivotan :)