Kerron miesnäkökulmasta. 44v.
Lähtökohta on siis aina se että miehet on enempi tyrkyllä ja naiset arvioi kenet ottaa ja kenet jättää.
Huom.jätetään alfaurokset tämän ulkopuolelle he valitsee naiset.
Baaritiskillä tarvitaan ulkonäköä ja hyviä kielenkantimia. Deittailussa sama homma eli hyvä kuva ruutuun ja sitten vain täsmäpommitusta.
Naiset todellakin tarvitsevat Auervaaralaista liirumlaarumia, unohtakaa asiallisuus, eli asia sisältöinen jutustelu esim.päivän politiikka puheenaiheena tekee yhtä suuren vaikutuksen kuin jos paskot housuun ja kerrot siitä reaaliajassa.
Mutta älkää unohtako kohteliaisuutta. Pientä vuodatusta naisen kauniista tai "kauniista" ulkonäöstä on hemmetin tärkeä ja sen voi aloittaa vaikkapa näin että
-"katsoin aluksi että jotain tuttua sinussa on hmm...nyt muistankin sinulla on yhtä kauniit silmät kuin suosikki näyttelijättärellä nn.(tai vaikka laulaja. kunhan on kuuluisa)
-Hyvä kuva sinusta oletko itse ottanut?
-Hyvällä maulla sisustettu olohuone (jos kuvassa erottuu) oletko itse sisustanut?
Kaikkea ym.skeidaa vaan tuutin täydeltä siitä suurinosa naisista pitää, vaikka monet naiset eivät sitä luonnollisesti usko tai myönnä että sillä olisi kovinkaan paljon merkitystä varsinkaan kontaktin luomisessa mutta, kokemuksesta voi sanoa hemmetin tärkeää on.
Mutta miehet hei!! täytyy muistaa oma taso ulkonäöksellisesti ja pyrkiä tasoiseensa seuraan.
Lopuksi myönnän rehellisesti että n.15% naisista tuhahtaa näille "isku" yrityksille, mutta he ovat oikeasti sitä mitä 85% uskoo olevansa.
Monesti olen joutunut nuolemaan näppejä kun olisin halukas filosofisempaan keskusteluun uskonnoista, historiasta, suomen sisäisistä asioista, maailman politiikasta, luonnosta, evoluutiosta psykologiasta jne.
em.aiheilla viedään teuraaksi kaikki mahikset.
Kiitos
Lähtökohta on siis aina se että miehet on enempi tyrkyllä ja naiset arvioi kenet ottaa ja kenet jättää.
Huom.jätetään alfaurokset tämän ulkopuolelle he valitsee naiset.
Baaritiskillä tarvitaan ulkonäköä ja hyviä kielenkantimia. Deittailussa sama homma eli hyvä kuva ruutuun ja sitten vain täsmäpommitusta.
Naiset todellakin tarvitsevat Auervaaralaista liirumlaarumia, unohtakaa asiallisuus, eli asia sisältöinen jutustelu esim.päivän politiikka puheenaiheena tekee yhtä suuren vaikutuksen kuin jos paskot housuun ja kerrot siitä reaaliajassa.
Mutta älkää unohtako kohteliaisuutta. Pientä vuodatusta naisen kauniista tai "kauniista" ulkonäöstä on hemmetin tärkeä ja sen voi aloittaa vaikkapa näin että
-"katsoin aluksi että jotain tuttua sinussa on hmm...nyt muistankin sinulla on yhtä kauniit silmät kuin suosikki näyttelijättärellä nn.(tai vaikka laulaja. kunhan on kuuluisa)
-Hyvä kuva sinusta oletko itse ottanut?
-Hyvällä maulla sisustettu olohuone (jos kuvassa erottuu) oletko itse sisustanut?
Kaikkea ym.skeidaa vaan tuutin täydeltä siitä suurinosa naisista pitää, vaikka monet naiset eivät sitä luonnollisesti usko tai myönnä että sillä olisi kovinkaan paljon merkitystä varsinkaan kontaktin luomisessa mutta, kokemuksesta voi sanoa hemmetin tärkeää on.
Mutta miehet hei!! täytyy muistaa oma taso ulkonäöksellisesti ja pyrkiä tasoiseensa seuraan.
Lopuksi myönnän rehellisesti että n.15% naisista tuhahtaa näille "isku" yrityksille, mutta he ovat oikeasti sitä mitä 85% uskoo olevansa.
Monesti olen joutunut nuolemaan näppejä kun olisin halukas filosofisempaan keskusteluun uskonnoista, historiasta, suomen sisäisistä asioista, maailman politiikasta, luonnosta, evoluutiosta psykologiasta jne.
em.aiheilla viedään teuraaksi kaikki mahikset.
Kiitos
Vastaukset 72
Vanhimmat
En minäkään löydä miestä ja merkittävä syy siinä taitaa olla se että en osaa puhua paskaa. En jauhaan tyhjänpäiväisyyksiä, en leperrellä romanttisesti, en jättää "aistikkaasti flirttiä ilmaan killumaan" tai mitä perkeleen pelleilyä se soidinmeno sitten yleensä ihmisille onkaan.
Mielelläni minäkin puhuisin uskonnoista, historiasta, luonnosta ja ihan mistä vaan - jos kumpikin kiinnostuisi ja innostuisi samasta aiheesta, siinä juttelun lomassa saattaisi luonnostaan kiinnostua toisestakin.
Mutta kun ei, pitää jorista vaan yhdentekevyyksiä ettei ole liian vakavan ja tosikon oloinen.
Näppärää, tuo on sitä small talkia ja jos se sujuu, keskustelunaiheet syvenee.
Saatat kärsiä siitä, että nainen vaistoaa ikävän asenteesi ja ei halua keskustella kanssasi.
"Näppärää, tuo on sitä small talkia ja jos se sujuu, keskustelunaiheet syvenee."
Paskat syvenee.
"Saatat kärsiä siitä, että nainen vaistoaa ikävän asenteesi ja ei halua keskustella kanssasi. "
Ei naiset vaistoa mitään asennetta varsinkaan tekstistä.
Ainut mitä he haluavat on loputon small talk ja herutus.
Ainoat naiset joiden kanssa oli vähän syvällisyyttä on tuossa mainitsemani naiset jotka sitten kyllä kirjoittivat yhden kirjeen verran yhteen viestiin asiaa.
Valitettavasti heidän kanssaan elämäntilanteet ja tavat olivat kaukana toisistaan.
Mutta muut...ei sillä ole aloittajan asenteen kanssa tekemistä.
Naiset aina valittaa että eivät halua niitä "mitä kuuluu" viestejä mutta naisten viestinnän oma taso on aivan uskomattoman huono. Pelkkää yksinkertaista small talkia ilman sisältöä.
Kyllä ne joissain tapauksissa syvenee. Ei tietenkään kaikissa tapauksissa, eikä varsinkaan ihan heti alussa. Mitä enemmän juttelette, niin sitä enemmän avaudutaan.
Kokemuksella sanon että noin voi käydä - ja voi olla ettei niin käy.
Olet herra aivan oikeassa.
Huomasin itse aivan sama kun etsin naista 20-35 ikäryhmästä.
Ainoat joille kuvalla ei ollut niin suurta merkitystä tai jotka halusivat puhua jotain muuta kuin yksinkertaista läpätystä olivat yleensä hyvin konservatiivista elämää viettäviä pyöreitä naisia joiden kanssa taas ei ollut muuten mitään yhteistä paitsi että pystyi keskustelemaan.
Kuka tahansa normaalin fiksulta ja koulutetulta vaikuttava nainen ei todellakaan viehäty miehen mistään asiallisesta viestittelystä ellei se kuva ole todella komea yms. vaan siitä että naisen pitää saada jokun romanttinen tai seksuaalinen fiilis niistä miehen teksteistä sekä profiilissa että viesteissä.
Kuva ratkaisee 100% sitten sen loput että onnistaako vai eikö.
Täysin samalla tavalla kuin baarissa.
Naiset eivät tee yleisesti alokkaita vaan on aina miesten haku ja sitä kautta naiset testailee vuoro kerrallaan miehiä.
Usein naiset antavat pakkeja ihan käyvillä miehillekin sen vuoksi että on isompi vonkale siimassa kiinni.
Näinhän se baarissakin on että jos naisella on kiikarissa joku jellona jota kaikki naiset halajaa niin hän kokee muiden miesten lähestymiset lampaiden määkinänä.
Enkä ollut todellakaan mikään kuivan yliasiallinen vaan yritin selvittää usein esimerkiksi onko nainen kiinnostunut esimerkiksi taiteesta ja kulttuurista koska niin väitti profiilissa.
Eipä ollut vaan taisi vain miehen muna kiinnostaa. Ehkä saa sitä ja se varsinainen suhde jää löytymättä. ;)
Aloittaja:
Nämä on vähän kenkkuja hommia ja ovat toisaalta hemmetin ymmärrettäviäkin.
Mitään evoluutiohöpinöitä en omasta puolesta ala tässä kertoileen vaikka se selittääkin paljon näistä ilmiöistä kumppanin valinnan suhteen jne.
Jos soveltaisi vaikka erästä markkinatalouden mekanismiä eli kysynnän ja tarjonnan lakia. Naisilla on tähän enempi mahiksia kuin miehillä, mutta kyllä sitä itsekkin on aika ranttuperse jos on joskus sattunu että olisi useampi tärppi luvassa.
Tämän säikeen aloitus oli osittain turhautunu purkaus kun näin 44v.nä haluaisi vakituisen naisen joka olisi myös oikeasti valmis/valmiudet keskustella niistä syvällisemmistäkin asioista, mistä profiilitekstissä on ainakin useasti luvattu puhua.
Oma vaikeuteni luoda suhteita on jonkiverran puuttelinen ulkonäkö. Hiusten oheneminen on kyllä hemmetin suuri heikkous naismarkkinoilla vaikka pyöritäänkin sarjassa 40-50v.
Vartalo on minulla kopillaan ja naiset on minulle sanoneetkin, että olen parhaimmillani ilman vaatteita. Ihan kiva huomio ja hivelee itsetuntoa mutta ei sillä tiedolla oikein ole viisasta rehvastella senkummemmin palstoilla kuin baaritiskilläkään.
Naisille ei taida muutenkaan olla ehkä niin tärkeä miltä kroppa näyttää kuin esim.silmät ja tai tuuhea tukka.
Kyllä minä silti jaksan yrittää ja jossain vaiheessa uskon että oikea osuu kohdalle.:)
Riippuu miten roikkuu. Meitsille tärkein miehessä on naama ja kroppa. Tukkakin on ihan kiva, mutta jos lärviin sopii kaljuus niin ilman tukkaakin pärjää.
Pääasia ettei ole plösö eikä näytä murhamieheltä.
Aloittaja:
Postauksessasi tuli esille se itsestään selvyys, että voi kaljukin komea olla jos on komea vaikka on kalju. Katsokaa vaikka bruce willis.stä
http://www2.pictures.zimbio.com/gp/Bruce Willis Demi Moore married vDxL4PA_un_l.jpg
Tuon näkönen mies on aivan sama onko kalju vai ei, niin menekkiä piisaa.
On minunkin mielestä melkein kadehdittavan komea, tohdin sen sanoa vaikka olen mies kun saa sanoa näin nickin takaa.
Jopa 15v tyttäreni on aivan ihastunut häneen vaikka Brucen ikä on kyllä tytöllä tiedossa.
Kaljua ja tukkapäätä pitää verrata samaan päähän ja minä kyllä ottaisin mielelläni tuuhean tukan.
Ne lohuttelut, että "kaljukin voi olla komea" tai, että "joitakin ihmisiä kalju jopa pukee" nämä voi heittää romukoppaan ja tunnustaa tosiasiat, olkookin että joitain ihmisiä kalju pukee siis jopa naisiakin, mutta se lukema on ehkä jotain promillen osia koko väestöstä.
Itse en jaksa pitää Brucea kovin komeana, johtuen ehkä siitä että se päänmuoto tuo lähisukulaisia mieleen ja siten ei tunnu tarpeeksi eksoottiselta.
En kuitenkaan puhunut varsinaisesta _komeudesta_, mainitsin vain että kaljuuden pitää sopia ihmiselle. Nykyään on joku ihme muoti että nuorienkin miesten pitää vetää se päänsä tasaiseksi vaikka tukka kasvaisi vielä kuin heinä. Surullista.
Itselleni on jäkätetty että minulle ei sovi lyhyt tukka, enkä sellaista pitäisikään jos vain saisin sen kasvamaan ilman että latvat hapertuvat ja ne on pakko leikata. Eli ei ne sopimiset aina sovi sen mukaan mitä on todellisuus, ymmärrän sen kyllä.
Mutta lihavuuteen pystyy sentään vaikuttamaan, jos ei ole sillä tavalla sairas - ja ei kai se kauhean yleistä ole että lihoo vaan vaikka ei oikeasti söisi mitään...
Ilman muuta haluan voida miehen kanssa puhua myös mm. yhteiskunnallisista asioista sitten, kun tunnen hänet, mutta netin kautta en todellakaan hae keskustelu- saati väittelykumppania näihin teemoihin. Haen _miestä_. Miestä, joka kiinnostaa miehenä, joka herättää haluni niin hellyyteen kuin seksiin.
Sen jälkeen kun kiinnostus on herännyt ja on tavattu ja todettu että kemiat kohtaavat niin sitten tottakai puhutaan myös arvoista ja asenteista ja katsotaan onko yhteistä myös sillä saralla. Mutta nettikeskustelut aiheista käyn netissä; keskustelupalstoilla, blogeissa ja FB:ssa, ehdottomasti en nettideittien kanssa.
Mutta jokainen saa hakea mitä haluaa. Ilmaise ilmoituksessasi, että haet seuraa "filosofiseen" keskusteluun, niin ei tule väärinkäsityksiä.
Aloittaja:
Kumarran rehellisyydellesi. Sanoit sen, sinällään päivänselvyyden, että lepertely on tärkeää- tärkein kun aloitellaan suhdetta, vaikka naiset niin paljon muuta hokee.
Ja koska en koskaan halua tunnustautua yhden totuuden mieheksi niin totean tässäkin, että yksin lepertelyllä ei pärjää eikä takuulla tehoa kaikkiin naisiin.
Ja vielä sanoisin teille naiset, että minä haluan olla teille hyvä ja hellä ja makoilla takkatulen äärellä viinilasi kädessä hivellä sieltä ja täältä, jutella hempeitä, MUTTA kenkutta se että uskoakseni jokainen jollain ajatuksen tasolla tietää että hireveän iso osa lepertelyistä, joka tapahtuu baareissa tai deittibaareissa, on enempi tai vähempi valhetta tai ainakin kovin lyhytkestoista tai kyseenalaisin motiivein suollettua kosiskelu jargonia mitkä puhkeilee jonkinajan kuluttua kuin saippuakuplat.
Uhkaa tulla pitkä jorina tästä, mutta vielä tähän lopunlopuksi että henkilökohtaisesti minä tunnen itseni valehtelijaksi jos lepertelen naiselle ketä en tosiasiassa tunne.
Syvällä sisimmässäni ajattelen, että "ethän sinä voi enää 4 kymppinen nainen, HEI, uskoa oikeasti mitä minä sinulle lepertelen kun ei kerran edes tunneta"
Kiitos.
Aloittajalle-
Kyllä teksteistä välittyy enemmän kuin luulet.
Jos mies ei pysty small talkiin, voi olla ongelmia joita syvempiin keskusteluihin sukeltamalla ei voida pelastaa.
Sosiaalisissa tilanteissa toimimaan kykenemätön tyyppi on yhtä kiinnostava kuin pelkkää kuorta oleva komistus.
Mjooh. Kyllä kaikille silti lopulta löytyy se oikea- mutta ei saa tinkiä ja valita vaan ' ihan hyvää ' . Turha haukkua ja loukata niitä jotka ei ole sinua varten ... Ei kaikki sovi toisilleen...
Seinillekö minä puhun jos sanon että en halua mitään idioottimaista lässytystä ja lepertelyä kuunnella??? Käsittääkseni minäkin olen kyllä nainen, joten minunkin näkemykseni pitäisi tässä asiassa merkata jotain, eikä niin että heti kun tulee joku yksi nainen sanomaan ettei hän halua puhua yhteiskunnallisista tms. asioista heti alkuun, niin se on sitten sillä selvä että KAIKKI naiset haluavat lepertelyä?
Ei se nyt noin mene.
Itse haluan että minun kanssani puhutaan kuin ihminen ihmiselle. Kumpikin voi käydä läpi sitä omaa elämäänsä vuorotellen, että hahmottaa miksi toinen ajattelee kuten ajattelee. Ei tietenkään aleta itkua vääntämään kaikkien surkeiden kokemusten vuoksi, mutta kyllä minä ainakin haluan todella tuntea sen ihmisen jonka kanssa juttelen. Mutta jos ei ala löytymään yhteisiä mielenkiinnon kohteita kuten esim. luonto, kirjallisuus, taiteet, kulttuuri, matkustelu, elukat jne. niin eihän se juttu pitkälle etene.
Kun se nyt kumminkin ON silti niin että toisen ihmisen ulkoisen olemuksen pitää viehättää omaa silmää, niin eiköhän kaikki naiset sekä miehet kuitenkin päätä heti toisen nähdessään että onko toinen omaa tyyppiä vai ei. Eli se on ihan turha alkaa siinä jotenkin imelästä lässyttämään, koska se ei muuta sitä alkuperäistä tuntemusta toisen näkemisestä yhtään miksikään. Näin on ainakin minun kohdallani, ja lähinnä vaan ällöttää jos toinen alkaa lässyttämään kuin pikkulapselle. Itse haluan kokea olevani aikuinen toisen aikuisen seurassa, ja ilo syntyy siitä että nauttii toisen seurasta ja yhteisistä puheenaiheista tai puuhista. On siinä sellainen riehakas lapsekas leikkisyys sitten mukana jos kiinnostus syvenee, mutta tutustumisen ensimetreillä tuikituntemattoman harjoittama lepertely tosiaankin vain etoo.
Aloittaja:
Tästä tuli ihan hyvä ketju, vaikka hieman tunteetkin pintaan nousee:)
Mutta asiaan ja olen kyllä samaa mieltä, että smalltalk täytyy hallita jollain lailla.
Tässä kävi vain niin, kuin usein käy, että keskustelu menee näkökohtakorostamiseksi.
Itse toin ilmi, että kuinka tärkeää on osata liirumlaarum jargonia ja säikeen naiset tuo esille ettei sitä viitti kukaan koko aikaa kuunnella niin ei varmasti viitsikään.
Lopulta olemme asioista pitkälti samaa mieltä mutta jatkan tuohon seuraavalle neidille :))
Aloittaja:
Hei "sitten neiti"
Et puhu seinille kuulolla ollaan:)
Aiemmin tuossa mainitsinkin että ymmärrän kyllä yksilölliset erot ja ne on suuret.
Toisessa kappaleessa kirjoitit niin hyvin että kopsaan sen tähän suoraan.
"Itse haluan että minun kanssani puhutaan kuin ihminen ihmiselle. Kumpikin voi käydä läpi sitä omaa elämäänsä vuorotellen, että hahmottaa miksi toinen ajattelee kuten ajattelee. Ei tietenkään aleta itkua vääntämään kaikkien surkeiden kokemusten vuoksi, mutta kyllä minä ainakin haluan todella tuntea sen ihmisen jonka kanssa juttelen. Mutta jos ei ala löytymään yhteisiä mielenkiinnon kohteita kuten esim. luonto, kirjallisuus, taiteet, kulttuuri, matkustelu, elukat jne. niin eihän se juttu pitkälle etene."
Tuohon en keksi oikein mitään lisättävää, ihan jees. Noin minäkin haluasin edetä. Vaihdetaan ajatuksia, kerrotaan jotain itsestä ja edetään hitaasti.
Eli ei minunkaan tarkoitus ollut että aloitetaan keskustelut jauhamalla EU-politiikka tai pohtimaan mitä mieltä olet Platonin dialogeista vaan nimenomaan kerrotaan itsestä ja...aivan kuten jo yllä kerroit, mutta minun pointtini olikin se että miten otetaan se ensimmäinen askel.
Ulkonäkö asioista olen myös pitkälti samaa mieltä. Kyllä minullakin omat odotukset on. Lihavuus ottaa minulla niin lujaa vastaan, että vaikka kuinka muuten natsaisi niin pitemmälle en voi mennä jos on oikein runsas ja näin on minulle käynytkin, mutta se siitä.
Deittipalstoilla voi mielestäni kuitenkin pitää aivan kelpo-oletuksena että seuraa ollaan sieltä hakemassa ja siitä syystä minua kismittää se baaritiski tunnelma.
Vaikka eikai siinä mitään kun sen tietää niin pitää vain hioa tämä baaritiskijargon deittipalstaformaattiin sopivaksi.
PS.lyhyesti vielä jotta omasta mielestä se, että on kirjauduttu kontaktipalstalle merkitsisi mm.että liirumit on laaruiltu ja voidaan aloitella elämän arvoista keskustelu.
Tulee helposti jo vähän fatalistinen olo tästä hakemisesta, eli että kyllä sitten kun se sopiva yksilö osuu kohdalle, juttua tulee oikein tulvimalla ihan luonnostaan. Ei sitä oikein jaksa enää uskoa että kenen kanssa tahansa pystyisi keskustelemaan (oikeastaan mistään), kun on toistuvasti huomannut miten toisella osapuolella kommentit sen kuin lyhenevät lyhenemistään. Lopulta en ole enää itse jaksanut piiskata keskustelua eteenpäin kun toista ei kerta kiinnosta ja piste. Ehkä siinä vaikuttaa sekin että kun valokuvat on jo vaihdettu ja mies on jäänyt sille tolalle että ei ole oikein tyyppiäni, mutta yritetään nyt kumminkin, niin hän ei sitten jaksakaan yrittää kauhean kovasti kun ei sitä mieltymystä vaan kertakaikkiaan ole.
Hyväksyn sen. Jos jotain inhoaisin niin sitä että toinen ihminen yrittää väkisin hyväksyä minut naamoineni kaikkineni, ja kuitenkin on kokoajan karraava olo. En minäkään siihen pysty että vien juttua eteenpäin jos ei halua sitä toista ihmistä edes lähelleenkään.
Se että molemminpuolinen kiinnostumattomuus tulee vastaan kerta toisen jälkeen alkaa tietysti jossain vaiheessa viedä voimia. Luoja varjele tilanteelta että kävisi niin että itse kiinnostuisi, mutta toinen ei. Mutta ehkäpä vähänkin vanhemmat ihmiset kertakaikkiaan pidättelevät itseään niin ettei moista tapahdu.
Pari kertaa on käynyt niin että mies jää empimään. Se on tympäisevää. Pitää kyetä päättämään suuntaan tai toiseen, ettei tuhlaa toisen aikaa vetkuttelemalla ja venkoilemalla ottiatuota-linjalla. Jos ei ole varma, niin kannattaa valita EI. En minä ainakaan usko että epävarma tilanne muuttuu KYLLÄksi kunhan vaan tarpeeksi pitkittää ja kiusaa toista.
Tälläkin foorumilla me mietimme päämme puhki että miten pitäisi olla ja mitä sanoa että joku kiinnostuisi, kun totuus voi olla että sen oikean kohdalla kaikki käy luonnostaan, ja väärän kohdalla ei auta vaikka kärrynpyöriä heittelisi.
Höh. Olin missannut yhden ketjun parhaista postuksista. En jouda kovin paljon päätteellä olemaan niin joudun aika kiirrellä kirjoittelemaan ja lukemaan.
"sitten neiti" kirjoitti niin hyvin että sen voisi varmaan allekirjoitaa suurinosa kumppania hakevista.
Riippuu tietysti taas monista seikoista ja ihmisistä jotka kohtaavat, mutta itse ajattelisin, että muutaman viikon kuluttua viimeistään eka keskusteluista tulisi päästä tapaamaan livenä. Parissa viikossa alkaa olla ajatukset vaihdettu niin että täytyy päästä eteen päin muuten homma tyssää helposti aiheiden puutteeseen ja kirjoittelu muuttuu väkinäiseksi.
Oma ennätys on kaksi kuukautta lähes päivittäistä kirjoittelua, mutta lopahti sitten eikä tavattu koskaan.
Kohtalon huomaan minäkin olen ajoittain jättänyt koko homman, mutta ulkoiset speksit eivät ole minulla niin maireat, että kotoa tultaisiin hakemaan niin jotain täytyy yrittää.
Niin ja aikuisten ajanvietto paikoissa en nykyään käy juuri koskaan.
Kiitos. Hivenen on kyllä tälle palstalle kirjoittaminen kaksiteräinen miekka, eli kun näitä asioita pohtii niin voi joko tulla ahaa-elämyksiä tai sitten voi iskeä jumalaton turhautuminen ja tuska kun ajattelee työlästä kumppaninhakua...
Itselleni on jostain syystä käynyt niin että tähän mennessä kaikkein lupaavimpana pitämilleni miehille tuli kummallekin kirjoiteltua noin 2 kk ajan, ja jostain kumman syystä vuoden välein, eli kumpikin sattui kohdalle nimenomaan joulun maissa. Tottakai sitä ajatteli ekalla kerralla että sainpa joululahjan, ja pettymys oli melkoinen kun ei juttu sitten ekan tapaamisen jälkeen edennytkään (enkä itsekään kehittänyt mitään tunteita). Tokalla kerralla tuntui omituiselta että samoihin aikoihin löytyi taas joku, ja kirjoiteltua tuli niin pitkään koska oli juttuja jotka estivät kumpaakin tapaamasta aiemmin. Taas sama lopputulos eli että ekan tapaamisen jälkeen ei mitään. Tässä toisessa tapauksessa mies vielä heittäytyi ihmeelliseksi eli kovasti halusi tavata mutta sitten ei ilmoitellut mitään itsestään pitkään aikaan, kunnes taas oli tapaamaan hinkumassa jne. Eihän tuollaista pelleilyä kukaan jaksa. Pitää olla sen verran mies että tietää mitä haluaa, eikä emmi ja leiki toisella ihmisellä.
En tiedä että pitääköhän tässä odottaa kolmanteen jouluun että taas löytyy joku merkittävämmän oloinen mies. Mutta jos niin käy, niin enää en kyllä kuukausikaupalla naputtele. Pari viikkoa ja sitten tavataan, eipähän törsäänny sitä aikaa älyttömästi uuteen pettymykseen...
Olen itse niin verbaalinen että minulta kyllä kirjoittaminen sujuu, ja jos mies pääsee jutun juoneen mukaan, niin hänkin voi innostua kirjoittelemaan paljon ja usein. Jos ei innostu niin se on aika äkkiä heippa ja hyvästi - yleensä niin että miehestä ei enää kuulu. Mutta tervemenoa vain.
Edellisestä deittailustani ehti kulua kolme vuotta, mutta nyt kun jälleen profiilin tein niin todellisuus muistutti aika äkkiä itsestänsä eli alun innostuksen jälkeen reaalimaailma kyllä kohdataan.
Huumoria olen yrittänyt soveltaa tähän hommaan mukaan niin ei turhautuisi lopullisesti. Vaikka kyllä luonto on asettanut meihin suurimpaan osaan niin palavan halun olla jonkun rakkaan seurassa, että kai sitä kaveria etsii lopun elämää.
Tätini on 86v ja kertoi kaipaavansa joskus mies juttuseuraa. ollut leskenä jo 40 vuotta.
Se kaverin tai juttuseuran puutehan se kaikkein eniten ihmistä syö ja kalvaa, ja aiheuttaa haikeuden tuntemuksia. Tulee lähinnä vihaiseksi naisena kun huomaa että 95 % miehistä tyrkyttää vain pelkkää vaakamamboa.
Lopulta sitten moni nainen toteaa että juttu- ja intiimiseurat pitää ilmeisesti hakea eri tahoilta, samasta ihmisestä niitä et enää saa eli kumppanuuden voi unohtaa.
Onnistuneessa parisuhteessa kumppani on myös paras kaveri, jolle voi kertoa kaiken...melkein kaiken.
Viimeinen lause pitää kyllä paikkaansa. Moni mieskin hakee intiimiseuran ilman sitoumuksia. Itse tuohon en oikein voi alkaa kun kunnioitan naisia ja olen aika varma, että ne naiset, jotka "auttavat" miehiä ovat sielunelämältään rikkoutuneita ja ajautuvat miesten leikkikaluna vain yhä syvemmälle itseinhoon. En halua olla osallisena siinä puuhassa. Olkoonkin, että nämä naiset esiintyvät baareissa nauravina ja ilosen näköisinä, mutta taitaa kaikenlaiset tapahtumat olla ylipäätänsäkin enempi tai vähempi teatteriesityksiä.
Pst. olisin ehkä laittanut sinulle "sitten neiti" yv.tä tai at postia, mutta nämä kertanickit ei salli;)
Naisena haen saitilta miestä parisuhteeseen, en kustosta väittelytilaisuuteen.
Rakkaus ja suhde ovat tunnepuolen asioita, työssäni voin hoitaa suurimmat asiakeskustelut.
On plussaa, jos mies on sivistynyt ja osaa keskustella, sen huomaa muutakin kautta ja vähän lyhemminkin sivuamalla kuin veivaamalla mailitolkulla eu-politiikasta.
Olen saanut muutaman kerran kuulla, että koska olen hyvännäköinen, en varmaankaan ole kiinnostunut taiteesta tai historiasta. Olen, mutta puhun siitä muualla kuin ensimmäisissä deittiviesteissä.
Aloittaja:
Postauksei oli kyllä pilakuva koko ketjusta. Hullunkurinen vääntö toiseen äärilaitaan.
"Aloittaja:", sorry, nimerkkiäni aloeveera jos tarkoitit (en ole ketjun aloittaja), niin heitinpähän tänne sekaan my flow of mindiani -if you don't mind.
Pointtini ei ole hehkuttaa musta-valkoajattelua, vaan sitä, että tavallaan ylifilosofinen hifistely ja asiakeskustelut heti alussa ovat iso ei, mutta onko todellakin olemassa naisia, joihin uppoaa kaikenlainen kehuminen ja vain ja ainoastaan sillä juna kulkee eteenpäin? Ok, mielestäni toisen kehuminen (jos siihen on aihetta) ei ole itseltäkään pois, mutta päälleliimauksen haistaa ja maistaa alta 10 sekunnin.
Itselleni kirjoittelee haastamismielessä kaikenlaisia vänkyröitä, koska profiilini todella on jotain muuta kuin harmitonta Carpe Diem -söpötystä. Jos vänkyröinti ei mene asiattomaksi ja pelkäksi juupas-eipäs-kinaamiseksi, niin ns. ei-helppo mies on kiinnostavampaa kamaa kuin nämä Sörsselssönit, jotka eivät aina muista edes vaihtaa hiustenväri copy paste -runoissaan :D
Et hehkuttanut mustavalko ajattelua, mutta sorruit siihen.
Ylifilosofiset hifistelijät ovat sama asia kuin wannabee tietäjät ja ovat maailman ärsyttävintä porukkaa. Esiintyy miehissä että naisissa joskin miehet ovat tässä porukassa yliedustettuna.
Ja kerran vielä, että puolessavälissä ketjua "sitten neiti" kiteytti hyvin miten minäkin haluaisin edetä alussa.
Avauksessa otin hiukan provokatiivisen asenteen jotta säikeeseen saadaan virtaa.
Laitan nimim. "sitten neiti".n tekstin tähän lopuun niin lukase se jos et vielä kerinnyt.
"Itse haluan että minun kanssani puhutaan kuin ihminen ihmiselle. Kumpikin voi käydä läpi sitä omaa elämäänsä vuorotellen, että hahmottaa miksi toinen ajattelee kuten ajattelee. Ei tietenkään aleta itkua vääntämään kaikkien surkeiden kokemusten vuoksi, mutta kyllä minä ainakin haluan todella tuntea sen ihmisen jonka kanssa juttelen. Mutta jos ei ala löytymään yhteisiä mielenkiinnon kohteita kuten esim. luonto, kirjallisuus, taiteet, kulttuuri, matkustelu, elukat jne. niin eihän se juttu pitkälle etene."
Allekirjoitan tuon.
Höpöhöpö, musta-valkoisuuteen ei riitä pelkkä musta :)
Tuossa tokassa viestissäni toin sen valkoisen esiin.
Mutta saivartelu sikseen. Juuri tuo ihminen ihmiselle -moodi on toimivin, siitä tuskin sen pidempää laulua tarvitsee kirjoitella. Koska en lähde sieltä baaritiskiltäkään miehen mukaan, edes sillä "Ooh, onko äitis helmi kun sulla on niin hohtavat silmät" -laineilla, niin eivät ne toimi täälläkään.
Mutta kaikkihan nämä kommentimme täällä ovat subjektiivisia, kuten myös aloittajan tuntemukset -provoja tai ei :)
Subjektiivisiäpä hyvinkin.
Ja vaikutta siltä että sinut viekoitellaankin juuri älykkäällä väittelyllä, vaikkei aihe olisikaan juuri EU-politiikkaa:)
Sanosisnko, että bimbot naiset menevät siihen retkuun, että kehut heidän ulkonäköään. Puhumattakaan liirum laarumista. Ainakaan minun kaveripiirissäni kukaan nainen ei voi sietää liian itsevarmoja, lipeviä miehiä.
Jos kerran haluat fiksun naisen, onko niin väliksikään että karkoitat bimbot pois heti alkumetreillä? Vai haluatko kuitenkin ennemmin seksiä...vaikka et sitä myönnäkään... En muussa tapauksessa oikein ymmärrä valitustasi siitä, että et saa päivän politiikalla kontaktia. Jos taas haluat puhua politiikasta, uskonnosta, filosofiasta, baarituttavuus tai nettideitti ei taida olla oikea kohde.
Koska esim. minä en ole kiinnostunut auervaaramiehistä, liian taitavista small talkin puhujista tai ulkonäköä kehuvista limanuljaskoista, voinko luokitella itseni "fiksuksi"? Vaikka luokittelen itseni muuksi kuin bimboksi, en kuitenkaan käy baareissa (tai chateissa) "keskustelemassa syvällisiä" etenkään politiikkaa, uskontoa, historiaa. Käsityksemme hauskanpidosta ovat aivan erilaiset. Minulla on tylsä mutta haastava arki ja jos tapaan uusia tuttavia, etenkin miehiä, pidän mieluummin kevyemmästä keskustelusta, pienestä flirtistä, huumorista. Arkena tulee joka tuutista ahdistavia uutisia maailmalta ja Suomestakin, on äärimmäisen rasittavaa pyöritellä näitä pääosin negatiivisia asioita koko ajan mielessä ja sitten vielä keskustella niistä kun on viihteellä. Mitä järkeä niitä edes on koko ajan pyöritellä, kun emme voi mitään esim. EU:n tilanteelle. Vai vallankumoustako kaipaat?
Keskustelen kyllä kavereiden kanssa "syvällisiä". Jotkut kaverit eivät mitään muuta teekään kuin jauhavat näitä samoja asioita tauotta, eivätkä ymmärrä kuinka raskassoutuisia he ovat ja kuinka väsyttävää heidän seuransa on kun heidän maailmaansa ei mahdu mitään muuta kuin "syvälliset keskustelut" - baarissakin.
Menisi saman toistamiseksi niinpä kehoitankin sinua lukemaan tuon ylemmän postaukseni, mutta lisään senverran että oikeastaan itse kerrot ihan avoimesti kuuluvasi siihen porukkaan joka viekoitellaan liirumilla. Siihen nimittäin kuuluu olennaisesti myös pienet vitsit joilla saadaan naiset nauramaan.
Ulkonäöllä kehuminen ei saakkaan olla missään nimessä imelää sokerilitkua vaan paljon hienovaraisempaa ja samalla anteenit pystössä seurata naisen elekieltä miten puree.
Täsmennän vielä että en pidä sitä ajatusta pahana että tavataan deittipalstalla tai baarissa ja päädytään lakanoihin jos molemmat sitä haluavat. On tuo minullekkin tuttua ja jos sinä raskaan työviikon jälkeen haluatkin baarista hauskaa seuraa ja mahdollisesti seksiä niin se on ihan ok.
Mutta kokemuksesta tedän että en pysty ottamaan vakavasti naista, jos homma lähtee käyntiin seksileikein.
Se tässä hiukan hämmästyttää että jos haen vakavaa suhdetta niin homma pitäisi lähteä virittämään käyntiin samoilla metodeilla kuin seksipartnerinkin haku
Ehkä voi summata, että kiinnostava ihminen on monipuolinen keskustelija ?
... Ja itsestään huolehtiva, muut huomioiva ja positiivinen perusvireeltään. No, sellainen mies on tilauksessa....
Hyvin summattu Paperinainen ja nuo speksit sopii kyllä hyvään etsimääni naiseenkin.
Tämän säikeen naiset on hyvä esimerkki että älykkäitä naisiakin on, vaikka en ole koskaan tavannut itseäni älykkäämpää.
Jos haluaa älyllistä keskustelua maailman ja Suomen sisäpolitiikasta, historiasta jne, eiköhän oikeasti (myös sosiaalisesti) älykäs ihminen osaa hakea sitä jostain muualta kuin deittipalstoilta?
Ihminen ja eri konteksteissa erilainen ja ihmisillä tuppaa olemaan erilaisia rooleja. Itse mietin penäämiäsi aiheita päivittäin, mutta minulle se on TYÖTÄ ja työssäni saan joka päivä vaihtaa älyllisiä ja vähemmän älyllisiä ajatuksia näistä aiheista älykkäiden miesten ja naisten kanssa. Vapaalla ja läheisissä ihmissuhteissani haluankin sitten todellakin jotain muuta, ainakin näin nelikymppisenä kun ura on jo olemassa, ja elämänkokemus on osoittanut että elämässä on paljon muutakin onnellistuttavia tekijöitä kuin älyllä päteminen.
Tulee nyt vaikutelma, että sinulla on näistä aiheista jotenkin vaje ja haluat täyttää sitä vajetta vapaalla ja naissuhteissasi. Haluatko oikeasti parisuhteen vai opponentin ajatuksillesi?
Jos ensimmäistä, niin mitä jos lähtisit liikkeelle ilman tuota ylimielistä kyynisyyttä, aidosti kunnioittaen ihmisten erilaisuutta?
ps. Niin ja se evoluutiopsykologia on jokseenkin rasittava teoria ja menee kyllä muodista ennen pitkää. Kukaan muu kuin turhautunut nörttipoika ei sellaisia harrasta.
Naisille joille olen kirjoitellut ovat maininneet profiilissa, että haluavat miehen, joka pystyy myös äykkääseen keskusteluun. Mitä naisen mielestä "älykäskeskustelu" sitte lienee.
Ehkä tämän termin mainitseminen profiilissa on enemminkin mato koukussa.
PS. Evoluutioteorian pohdiskelu ei taida olla kovinkaan suosittua poikasten keskuudessa eikä kaiketi ole kovin muodikasta koskaan ollutkaan.
Ei kannata tehdä liian nopeita johtopäätöksiä. Missä vaiheessa mainitsin, että olen etsinyt/ etsimässä miesseuraa sillä, että heitän herjaa ja flirttailen jollekin baarissa? Baarikäyttäytymiseni on nimenomaan hauskanpitoa, enkä hae sieltä mitään muuta. Lisäksi kuulun siihen naisten vähemmistöön, jonka huumorintaju on niin poikkeava että mikäli tapaan jossakin henkilön jolla on samanlainen huumorintaju, se on selvä merkki samasta (hyvin poikkeavasta) aallonpituudesta jonka molemmat kyllä ymmärtävät heti. Jo tämän omituisen huumorintajun vuoksi minusta on hauskaa heittää ihmisille herjaa baarissa ja katsoa kuinka he hämmentyvät. Ja jos eivät hämmenny, olen kohdannut lajitoverin : D
Kyllä minä erotan imelän liirum laarumin "hienovaraisesta ulkonäön kehumisesta". Olen aika mustavalkoinen tässä asiassa ja mielestäni toisen ulkonäön kehuminen on aina epäasiallista ja siksi on aivan sama sanotaanko se imelästi vai hienovaraisesti. Jos minulle tuntematon mies mainitsee ulkonäköni millään tavalla, menetän mielenkiintoni edes keskustella hänen kanssaan.
Hetko todellakin vakavaan suhteeseen naista, joka keskustelisi kanssasi lähes koko ajan politiikkaa tai "syällisiä". Jos kaipaan niin politiikka-orientoitunutta henkilöä, kannattaa etsiä seuraa jonkun puoluetoiminnan riveistä.
Hyvä huumorintaju ei ole sitä, että kerrotaan vitsejä. ainakaan minun mielestäni. Vitsit ja viittaukset ovat tylsiä. Oma käsitykseni huumorintajusta on spontaani tilannekomiikka, johon ei liity vitsien kertominen.
Älykäs keskustelu ei ehkä tarkoita kuivaa kirjoittelua.
Naiselle älykäs on joskus eri asia kuin miehelle älykäs.
Itse ajattelen, että mies, jonka kanssa voi loppupeleissä livenä jutella muustakin kuin lenkkeilystä, teeveeohjelmista tai baareista, on riittävän fiksu.
Mutta siinä vaiheessa kun mies väittää olevansa itse se kaikista älykkäin, ei tee mieli keskustella hänen kanssaan missään mielessä. Edes täällä.
Olemmeko lopulta kaikki itsestämme sitä mieltä että mitkään yleistykset eivät koske juuri minua:) Ja edelleen, että selkeästi tuntuu siltä että minähän en ole samoilla motiiveilla baareissa tai deittailemassa kuin toiset jne...minussa on siis jotain erikoista ja haen seuraa niistä harvoista jotka ovat saaneet tämän saman "poikkeuksellisen geenin".
TÄRKEÄ
Tuossa ylempänä, tässä ketjussa, mokasin pahan kerran ja unohdin hymiön erään lauseen lopusta ja se peilaantuu kyllä voimakkaasti sen jälkeen tulleista postauksista. Se on nyt kuiten tehtyjen asioiden joukossa:(
*******************
Taas asiaan ja en hae mitään politiikkaorientoitunutta naista vaan valmiuksia jutella myöskin muusta kuin puurosta ja marjanpoimimisesta.
Itselläni lähestymistapa politiikkaan/uskontoihin on enempi filosofinen. En siis hae kuumeisesti jotain poliittista tai uskonnollista ideologiaa mihin liittyä.
Vielä kerran, että en kaipaa kumppania joka pelkästään ja koko ajan jauhaa politiikkaa.
Huumorista olen kanssasi samoilla linjoilla. Pelkästään vitsien kuunteleminen saa minut kyllästymään. Ovat useimmiten niin paskoja ja sisällöttömiä, että etoo. Tekonauruakaan en osaa ollenkaan.
"Sosiaalisissa tilanteissa toimimaan kykenemätön tyyppi on yhtä kiinnostava kuin pelkkää kuorta oleva komistus. "
Tosiaankin, hyvä ketju tuli :) Jos oltais saatu kaikki ihan livenä sinne takkatulen ääreen, oltais voitu pelastaa maailma...
Oikeasti, kaikki tahtoo sielujen sympatiaa... joka on 99% mahdotonta. Parhaiten pärjännee ne, jotka pystyy löytämään jipponsa silloinkin, kun täydellinen yhteensopivuus ei ole mahdollista (eikä sellasta ole, ellei ole kaksonen ja silloinkin siitä jää se seksuaalisuus pois - pitää tajuta ettei täydellistä suhdetta/sitä oikeaa/sielujen sympatiaa ole!)
Nettideittailu on ihan samaa skeidaa kuin muukin deittailu, parametrit vaan vaihtuu... tosielämässä nätti tyyppi on voitolla, nettideitissä verbaalinen lahjakkuus pesee.
Oikeesti, mistä näitä nettipoikia sikiää, jotka eivät aikuisikään mennessä ole käsittäneet että naisten kanssa ollaan ja jutellaan eri tavoin kuin miesten kanssa. Että pitää oikein avauksia tänne laitella joka päivä, milloin mistäkin ongelmasta.
Neuvo aloittaneelle: mene tuonne pihalle ihmisten sekaan ja ala harjoitella.
Kautta aikain on tässäkin maassa ihmiset toisensa löytäneet, ei se voi olla niin vitun vaikeaa että siitä pitää saivarrella. Ainakaan kun mikään omasta kannassa eroava mielipide ei kelpaa.
Haaa... taidat olla poikamies ja varmaan omasta vapaasta tahdosta:)
Lähtökohtaisesti ihminen yrittää muuttaa kumppaniaan tai jopa koko maailmaa mieleisekseen. Yksilöeroja tietysti on, onhan olemassa selkeästi alistuvia ja dominoivia ihmisiä.
Lisäksi ihminen on subjektiivinen ja mieli on aivan hämmstyttävän valikoiva.
Taivuttelemme kaikki empiiriset havainnotkin omaksi eduksemme, mutta jos näitä taipumuksia yrittää tunnustaa ja ymmärtää niin kumppanin löytyminenkin voi helpottua.
Suurinosa ihmisistä elää parisuhteessa missä tuntee tyytymättömyyttä kumppaniinsa, sitä ei vain välttämättä avoimesti myönnetä ja lienee viisasta olla myöntämättäkin.
Komeampi, kauniimpi, kivampi, nauravampi, semmosempi, tämmösempi on usein tuossa vähän matkan päässä.
Kyllä me olemme aika saamarin valikoivia ranttuperseitä ja kysyntä/tarjonta lopulta päättää mihin itse kelläkin on vara.
Mulleko sä siellä säksätät? Huolehdipa poika omasta poikuudestasi ja miehuudestasi, vai oliko ihan asiaakin lisäksi?
Mars tonne ulos, vaikka se oikea elämä voi olla pelottavaakin sun kannalta
Hieno filosofinen 15 vuotiaan syväanalyysi nickistäni.
Kun täytät 17 saatat jo tietää mikä ero on poikamiehellä ja poikuudella.
Onnea matkaan.
15 (huom: tähän tulee oikeasti "- ") vuotiaan meni metsään, ja sekin, että kyse olisi mahtavan erikoisesta nimimerkistäsi. Lähinnä huolestuttaa tuo hintahtava kitinä palstalla ja itsensä ylentäminen.
Täällä voi mellastaa päivät pääksytysten, mutta aikuisten ajan_vietto_paikoissa :) et siis käy. Se selittää paljon. Plus oman älykkyyden yliarvottaminen.
Kasva nyt mieheksi, tai ainakin aikuiseksi itse.
Ei kai se aikuisten ajanviettopaikoissa hilluminen tee ihmisestä yhtään sen toivotumpaa tai soveliaampaa kumppania... paitsi niille jotka tykkäävät kupeksia moisissa paikoissa. Jos siis tarkoitat tavanomaista repertuaaria baari, humppalava, yökerhot ja muut räkälät.
Ei humalikkojen seassa mitään opi ihmisten välisestä kanssakäymisestä jos haluaa jotain muuta kanssakäymistä kuin örvellystä.
Ihan pienen toiveen esittäisin teille miehiksi itseänne tituleeraaville. Ennen kuin naputtelette riviäkään, ottaaksenne yhteyttä vastakkaiseen sukupuoleen tutustumistarkoituksessa, olkaa niin kilttejä ja tyhjentäkää pussinne, vaikka sitten omaa nyrkkiänne käyttäen. Paine palleissanne saa teidät toimimaan tahtomattanne tavalla, jossa verenkieto aivoihin estyy ja vähäisinkin viisaus ja hyvät kaytöstavat valahtaa housuihinne. Kiitos :)
Uskoisin, että suurinosa toimiikin juuri näin ja suurinosa käyttäytyykin ihan hyvien tapojen mukaan, mutta öykkärit jää tapaamisista helpoiten mieleen.
Olemme kulkeneet pitkän matkan kohti tätä hetkeä ja suvun jatkaminen on ihan ymmärrettävästikin ollut nro.1 tavoite.
Sanotaan että miehen tärkein ajatteluelin on housuissa niin se kyllä pitkälti pitää paikkaansa, mutta täytyy muistaa että on kokonainen joukko miehiä jotka jollain ajatuksen tasolla ymmärtää tämän jä näkee vaivaa harjoitellakseen käyttäytymistä, missä tämä "pikkuaivo" ei ottaisi ylivaltaa.
En epäile aloittajan hyvää tarkoitusta. Uskon myös, että joillekin miehille äly merkitsee jotain muuta kuin joillekin naisille. Esim. sosiaalinen älykkyys unohtuu usein esim. tiukan asiantuntijatason diplomi-insinööreiltä jne.
Minulle mies, joka tekee itseään tykö älyynsä vedoton on suoraan sanottuna "tyhmä" - olkoon koulutus, äö, jne ihan mitä hyvänsä.
Tulee mieleen yksi mies, jokai kuullessaan ammattini, aloitti kiivaan väittelyn ja kyselyn, koska uskoi ilmeisesti tekevänsä älyllään vaikutuksen. Koin tilanteen erittäin rasittavaksi ja lopetin viestinnän. En tahdo miehekseni tenttaattoria tai väittelijää, vaan ihmisen joka toimii kanssani arjessa. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta jos tilanne muistuttaa tietokilpailua tai älykkyystestiä siinä on kyllä romantiikka niin kaukana kuin olla ja voi.
Mitä politiikkaan tulee, minulle on myös tärkeää, että jaan mieheni kanssa edes jollain tapaa samoja arvoja. En ole puoluepolitiikasta kiinnostunut, mutta jos toinen kannattaa innokkaasti äärilaitaa, se on pitkällä tähtäyksellä varma turn off. Siksikin politiikka on ensi tutustumisella aika riskialtis puheenaihe. Samoin uskonto, jos sen tekee tuomitsevaan sävyyn. Ja ateisminkin voi muuten todella loukkaavasti tuomita.
Aikuinen ihminen ymmärtää jo, ettei kukaan voi yksin täyttää toisen kaikkia tarpeita. En siis etsi miehekseni opettajaa, esimiestä, alaista, valtion päämiestä enkä ydinfyysikkoa. En kyllä stand up -koomikkoakaan. Rehti rakastava mies, jonka kanssa löytyy yhteinen tahto ja kemia, ja joka on edes jotenkin älyllisesti ja kiinnostuksen kohteiltaan kanssani samalla tasolla riittää.
Miksi nettideittailussa pitäisi korostua muut puolet, jos päämäärä on kuitenkin kaikissa parinhakutavoissa sama eli mahdollisimman sopivan kumppanin löytyminen?
Oman kokemukseni netissä tärkeimpiä - ikävä kyllä - ovat mitat kuten ikä, pituus ja paino. Jos nämä ovat mahdollisimman ihanteelliset hyvin kirjoittavat ja sosiaalisesti herkkävaistoiset ovat etusijalla. Ns. hauskat miehet, jotka baaritiskillä ehkä pätevätkin, voivat virtuaalisuhteissa jopa hävitä, kun puujalkavitsit ovat aidosti sitä mitä ovat.
Paljon hyviä miehiä ja naisia menee varmasti hukkaan, kun ei näe näiden asioiden yli.
Hianoo "nainennelkytä "
Aloitukseni oli kärjistys koska sillä saadaan porukkaa mukaan keskusteluun.
Jos aloituksessa ei ole potkua, vaikka olisi asiallinenkin, se on parissa päivässä sivulla 550 ilman ainoatakaan kommenttia.
Jos joku innostuu kanssasi väittelyyn se voi olla merkki myös orastavasta pelosta.
Älykäs nainen voi olla monelle miehelle peljättävä ja saa miehen käyttäytymään ikäänkuin pitäisi puolustautua vaikka siihen ei syytä olisikaan.
Meidän täytyy muistaa, että suurin osa käyttäytymisestämme on kaikuja kaukaa menneisyydestä eikä loogisrationaalista niinkuin usein olemme taipuvaisia luulemaan.
Aloitustekstissäni tärkeä pointti oli ensi metrit ja miten ne otetaan. Jollain lailla vaikutus täytyy tehdä se kai lienee kuitenkin selvää.
Profiilit joihin kiinnitin itse huomiota valitsin sen mukaan, että voisin tarjota sitä mitä juuri nämä naiset haluavat.
Profiiliteksteissä näkee mm.tällasta, että "huppelispuppelis rukka olisitko sinä se minun villasukka" nuo ei nappaa ollenkaan, mutta jos suuret suuntaviivat näyttävät olevan minun kanssani yhteneväiset ja lisäksi on maininta, että miehen tulisi pystyä myös älykkääseen keskusteluun niin sehän kruunaa kaiken. Olen sitten mutoillut lyhyen stoorin itsestäni kertonut, että minäkin haluan toisinaan syvällisempiä keskusteluita. Ilmeisesti sanomattakin selvää että useinmiten vastausta ei koskaan tule.
Tuosta tulikin mieleen, että kuinka paljon teille akateemisille tai akateemittomille naisille merkitsee miehen koulutus tai yhteiskunnallinenstatus?
-Toimiiko se ikäänkuin massasuodattimena, että jos ei ole koulutusta niin suurempi mahdollisuus että on juntti tai muuten sivistymätön? Eli ymmärretään kyllä, että koulutus ei merkitse samaa kuin varma sivistys, mutta on suurempi todennäköisyys.
Minulla on tuo koulutuspuute eli minulla ei ole mitään korkeampaa tutkintoa eikä statuskaan yhteiskunnassa ole kuin vuorotyöntekijä.
Pyytaisin teitä naisia olemaan rehellisiä kun vastaatte vaikka luvassa on joidenkin väliinhuutajien osalta reippaasti lokaa.
Loppuun taas, että.
hyvä kumppanuus sisältää paljon hienoja fiiliksiä jotka ovat mukana koko ajan ja johtuvat vain osittain jostain minkä voi suoranaisesti selittää. Jopa ihmisen ominaishaju on tärkeä ja taitaa olla heti ulkonäön jälkeen tärkein valintakriteeri, sen jälkeen tulee kehonkieli ja kaukana sitten muut jorinat.
Hei vaan hei :)
Kysyit aloittaja tuossa, että mikä merkitys akateemiselle naiselle on miehen koulutustaustalla jne.
Itselleni joskus ajat sitten, kun ekonomin paperit olivat melkein kourassa, tärkeintä oli ruutukaulaliina ja se, että mies on ainakin yliopistossa.
Kun valmistuin (ja tajusin, että suurin haaste ei ole päästä yliopistoon sisään vaan sieltä ulos), honasin pikkuhiljaa, että tässä ei olla vielä yhtään mitään.
Minulla on profiili tuolla deittien puolella ensi kertaa elämässäni, enkä todellakaan vaadi mieheltä oikeastaan mitään koulutukseen, rahaan tai ulkonäköön liittyvää. Tämä kuulostaa niin kliseeltä monen mielestä, mutta tärkeintä on, onko mies ns. elästään juopunut, eli nauttiiko hän siitä mitä hän tekee, vastaako se hänen tavoitteitaan ja jos ei, mitä hän tekee saavuttaakseen unelmansa. On melko vanhanaikaista ja elitististä kysellä papereiden perään, jos ihminen lukee ja seuraa maailman tapahtumia, on selvillä talouden ja politiikan pääsuuntaviivoista eikä ole kaikkea pelkäävä rasisti tai muuten umpimielinen.
Olen seurustellut kaikentyyppisten miesten kanssa, ja vaikka sadat kerrat olen saanut kuulla olevani niin sitä ja tätä ihanaa ja kaunista, viehätyn jopa "rumaksi mielletyistä" ja kouluttamattomista miehistä. Vain ja ainoastaan luonne, arvot ja ajatusmaailma merkitsevät.
Se todellakin on niin, että toisessa voi viehättä mikä vaan kummallinen seikka, joka vetoaa johonkin primitiviseen muistoon tai muuhun itsessä.
Ruudulla se ei välttämättä tule esiin, mutta livenä...Joskus viesteissään yksioikoinen, hieman koruton ja jopa tympenäoloinen mies on kasvotusten reilu helmi. Ilman turhaa koketeerausta, itsensä jalustalle asettamista tai minun alentamistani. Kummankaan ei tuolloin tarvitse selitellä valintojaan ja tekemisiään, vaan voi olla sitä kun on.
Aamen :) Sitähän sää kysyit? :)
Ja lisäys, pienenä kevennyksenä: oikeastaan ne miehet, joiden viestit ovat sitä "Oi prinsessa, tunnut aarteelta, oi kuinka kaunis oletkaan, romantiikka suorastaan nostaa minussa päätäni" jne. -luokkaa, ovat face to face olleet niitä ex-vaimonsa perään humalassa itkeviä oluensa maksattavia takertujia, joiden suusanallinen anti lie jäänyt matkalla jonnekin bussipysäkille :)
Ihan hyvä kertomus, tätä juuri tarkoitin.
Kysymykseen voi tietysti vastata niinkuin melkein kaikkiin ihmisten mieltymyksiä koskeviin kysymyksiin, että osalle merkitsee koulustausta paljon, osalle ei mitään ja suurimalle osalle jotakin siltä väliltä.
Pointtini olikin se, että saisi myös jotain kertomusta ja perustelua miksi on sitä mieltä mitä on.
Niinkuin mainitsin oma kolutukseni on mitätön ja olen aina ollut enempi käytännön mies, mutta se ei ole estänyt minua hankkimasta yleissivistystä omatoimisesti.
Minulle miehen koulutus ei merkitse, koska en hae sitä kautta itselleni statusta. Jos mies on muutoin sivistynyt ja ympäristöstään kiinnostunut, niin se riittää.
Mitä minä hyödyn siitä, että miehellä on tohtorin hattu kaapissaan? Mielestäni en mitään, tai siis en näe sitä hyötynä. Oma itsetunto on kai sen verran terve, ettei se saa pönkkää toisen saavutuksista.
Haen ensisijaisesti henkistä kumppania, ja siihen vaikuttaa ihmisen suhtautuminen kanssaeläjiinsä, asenne elämään ja kiinnostus ympäröivää yhteiskuntaa kohtaan. Parisuhteessa joustavuus, rehellinen toiminta ja huomioonottaminen eivät näy tutkintotodistuksella. Tässä omat syyni, näin pähkinänkuoressa.
Tuo koulutuspuoli on minullakin vajavainen, eli ihan olen ominpäin itse kehittänyt lueskellut kaikenlaista kiinnostavaa ja kirjoitellut ajatuksiani päiväkirjoihin ja sittemmin nettiin lapsesta asti. Kun kirjoittaa paljon, oppii ehkä jäsentelemään ajatuksiaan paremmin. Ja löytää jonkinlaisen punaisen langan ajattelussaan ja osaa ilmaista itseään johdonmukaisesti, kehittyy kirjoittajanakin aina vain lisää ja lisää. Se taitaakin olla yksi niistä asioista joissa on mahdollista vaikka elämänsä loppumetreille asti.
Ikävästi saan kokea itseni tuon tuostakin välinputoajaksi. Kun en ole akateeminen, en ehkä osaa (tai välitä) olla ihan niin analyyttinen ja esiintyä tai askaroida niissä joskus rutikuivaksikin kokemissani puitteissa millaisissa erityisen akateemishenkiset ihmiset netissä ainakin operoivat. Jos puhe alkaa vilisemään kovin "sivistyneitä" termejä tuon tuostakin, en jaksa plarata kokoajan sivistyssanakirjaa... Ja monet mielenkiinnon kohteeni eivät ole kosher tiedeorientoituneen henkilön mielestä. Ennemminkin olen ns. hörhö.
Toisaalta "junttikulttuuri" ei nappaa pätkääkään. En halua lähteä kiusaantumaan menomestoihin joissa en koe olevani huvittunut ja pitäväni hauskaa - ennemminkin pitäisi siellä ikävää.
En tietenkään vaadi mieheltä sitä mitä en itsekään voi olla tai suhteeseen toimittaa. Täten jonkinlainen henkisesti itsensä itsekseen tehnyt mies, siis self made man, on minun suurin unelmani, kun kerta itsekin olen sitä kategoriaa. Kovin helposti vain vaikuttaa siltä että vähänkin tavallisuudesta poikkeavat miehet ovat heti viinan ystäviä, ja sehän ei sovi minulle, se.
Ulkonäöllä valitettavasti on minulle merkitystä, eli jos toinen ei ole tyyppiäni, niin vaikka hän olisi miten hauska ihminen niin en pysty lämpenemään kuin kaveruuteen. Mutta näin on itsellenikin käynyt eli jotkut miehet eivät ole kertakaikkiaan pitäneet minua mieluisenaan, ja hyväksyn sen.
Vaikutan Tampereen seudulla ja täytän tänä vuonna 43 v. Jos haluat, nimim. toooosi herra, niin voit kyllä kirjoitella osoitteeseen
[email protected]
joka on anonyymi osoitteeni kaikenlaiselle sälälle. Jos ei mitään saataisikaan aikaiseksi, niin onpahan kokeiltu taas kerran... :P
Ok "sitten neiti" kirjoittelen kyllä sinulle. Jos joku kirjoittelee törkyä kertanickiini turvautuen niin se en sitten ole minä. Tunnistat varmaan kirjoitustyylini.
Tänään on niin kiireistä etten ehdi kirjoitella ja kommentoida oikein mihinkään, kun ehkä vasta illalla.
Kyllä vääliinputoamisen voi kokea toisinkin päin. Itselläni on tutkintoja ja osaamista vaikka mihin, mutta en toimi kuin valtavirta, joten saan tuntea putoavani väliin.
Nautin kyllä siitä, että uskallan edetä omaa tietäni. Mutta kun työ on yksinäistä, olisi aivan mukava tuntea kuuluvansa "piireihin" tai omata edes yksi samoin ajatteleva ystävä. Toisen hyväksi tekeminen, hädänalaisen auttaminen, tasapuolisuuden haku ja epäkohtien pintaan nostaminen tuntuu monien mielestä olevan tuomittavaa.
Olisi ihmeellistä löytää havukka-ahon ajattelija, joka vetäisi mukaan lappiin kelkkaretkelle, pilkille tai mihin vain. Tai nainen, vaikka varattu olenkin, joka saa ajatukset pois raiteiltaan.
Ok. Eikä sitä mitään pakkopullaa tarvitse ottaa. Sen mukaan miten hyvältä tuntuu.
Eiköhän se tässä ketjussa tullut nyt selväksi mitä naiset netistä hakee.
Itseasiassa taitaa olla enemmän haitta jos mies etsii älykästä naista, tekee älyllään vaikutuksen tai pyrkii älylliseen viestintään.
Tärkeintä on siis naisen tunteet koska asiakeskustelut voidaan käydä muiden kanssa.
Näitä miehiä he siis hakeavat suhteisiin eli lässyttäviä ja heruttavia miehiä jotka etsivät pelkkää panoa ja valittavat sitten kun mies ei ollutkaan fiksu.
Tunneäly on termi, jota käyttäisin mielelläni tässä kohtaa.
Keskustelu on ollut mielenkiintoista.
Itse 47v naisena koen tunneälyn tärkeimmäksi ihmisen keinoksi pitää sosiaalisuttaan, suhteitaan yms yllä.
Tunneälyä kehittämällä voi myös ymmärtää toista paremmin, vaikkakin oltaisiin eri mieltä tai eri älykkyyden osa-alueilla.
Kun otit puheeksi "tunneälyn" niin pieni referaatio mitä se tarkoittaa?
Jotenkin on ollut minulle vaikea hahmoitta vaikka uskon että jäljillä olen.
Kerro Shulika oma mielipiteesi omin sanoin.
Sanan voi googlettaa ja saa jonkin selityksen.
Minä ajattelisin asiaa niin, että tunne ja äly pitää pystyä erottamaan.
Eli lähes kaikki toiminnot. joita teemme perustuvat jossain määrin tunnetilaan, mikä nyt milloinkin sattuu olemaan. Se, kuinka sitten toimimme on aika paljon kiinni siitä, paljonko annamme tunteiden vaikuttaa tekoihimme.
Älyn käyttäminen tilanteessa, jossa omat tunteet ovat valloillaan, onkin haastavaa. Ja sitä voi harjoitella. Omia tunteita ja niiden aiheuttamia kuohuntoja voi oppia hallitsemaan.
Hei vaan ja älyllä ja järjellä tarkoitetaan ilmeisesti usein samaa asiaa, vaikka joissain tilanteissa niillä voi tietysti olla erojakin.
Melkein kaikkien termien tarkoituksista kiistellään ja sanoja paiskotaankin helposti oikealta vasemmalle, eikä välttämättä oikein ole tiedossa mitä tarkoittavat.
Mutta sinä Shulika perustelit "älyn" ihan hyvin. Tuossa esimerkissäsi minä ajattelisin että voisi käyttää myös termiä järki.
Sanoisin, että järki on välttämätön työkalu, olkoonkin, että se on aika rajallinen luonnonvara.
Sosiaalisissa kontakteissa juurikin tunteiden hallinta on tärkeää ja jos ote pettää niin pahaa jälkeä alkaa syntymään.
Muistan lukeneeni erään kriminaalipsykiatrin kirjan jossa hän kertoi, että usein tappajat ovat jääneet tunteiden hallinnassa pienen lapsen tasolle.
Sama psykiatri sanoi tunteesta ja järjestä, että ne eivät ole vastakohtia, niinkuin usein kuulee sanottavan, vaan ovat parhaimillaan hyviä liittolaisia. Minusta se on hyvin sanottu.
Miehet saa usein moitteita, että ovat heti ehdottelemassa naiselle seksileikkejä ja minusta siinä on hyvä esimerkki tunteesta mikä täytyy saada hallintaan, muuten piru perii ja käsilaukku viuhahtaa.
Suurinosa miehistä kuiten hallitsee tämän tunteensa ihan kelvollisesti eikä kovin pahaa jälkeä pääse syntymään. Vaikka täytyy todeta, että miehiä taitaa rauhoittaa enempi sellanen ilmiö kuin yleinen mielipide ei niinkään oman järjenkäytön jälkeinen lopputulema.
Hei vaan. Palatakseni tuonne otsikon aiheeseen, niin samat säännöt varmaankin täytyykin olla, mitä tahansa oletkin sitten hakemassa baarista tai netistä.
Yleistykset ovat aina hankalia missä tahansa asiassa. Mielestäni miesten järki, äly, tunteet ovat yhtälailla käytössä missä tahansa tilanteessa, noin niinkuin pääsääntöisesti. Naisten myös.
Kuitenkin, jostain syystä, itse pidän enemmän miehísestä, voisiko käyttää sanaa, suoremmasta tavasta toimia, puhua ym. Vaikkakin myönnän, että mieltä kyllä hivelee kauniit sanat ja kehut. Uskon, että myös miesten kohdalla on samoin. Kun vain käyttää oikeita sanoja :)
Kyllä varmaankin pätee samat säännöt.
Voisi kai yleiseti sanoa, että monet viisaudet, tuumaukset, keskustelun avaukset ja aforismitkin ovat pohjimmiltaan päivänselvyyksiä vaikka julistamishetkellä niiden ympärillä kuhina tuppaa käymään.
Yleistämisistä olen samaa mieltä ja siksi viljelenkin sanoja esim.usein, monesti, suurellaosalla, joskus näyttää, usein näyttäis, ym.
Minä olen yrittänyt opetella hyväksymään naisille tyypillisemmän tavan kertoa kiertoilmauksin tai epäsuorasti tai kätkeä tarkoituksia jollainlailla varsinäisen tekstin sisälle. Aiemmin olin kyllä paljon yksioikoisempi enkä noteerannut näitä "piiloviestejä" vaikka ne usein ymmärsinkin.
Jos esim.vaimo halusi kahvit valmiiksi laitettuna joko sänkyyn tai miten vain, niin kerroin hänelle, että siitä selviää hyvinkin vähillä sanoilla ei tarvitse puolentunnin esitelmää sukutaustoista ja marjaretkistä missä on joskus tehty niin ja näin.
Niinpä niin. Onnellinen suhde on hyviä fiiliksiä ja nautittavia hetkiä. Pointti olikin aloituksessa se, että miten ottaa ensiaskeleet kun mieluisa henkilö on kiikarissa.
Sielunkumppanin löytäminen on joskus työlästä ja parhaat puolet halutaan luonnollisesti toiselle näyttää, ehkä vähän liioitellenkin.
Jep, toki, ne ensiaskeleet.
En enää muista, mitä ne ovatkaan :)
Ja pidemmän päälle, en tiedä kuinka kantavia ne ovatkaan.
Arki tulee vastaa, eikä pelkkä kahvin kantaminen riitäkään....
Osaat kirjoittaa aiheesta hyvin. Mielelläni kuulisin enemmän ajatuksistasi tuosta "Auervaaralaisesta liirumlaarumista".
No höh. Kylläkai tämä aihe alkaa olla tällä erää kaluttu.
Tuossa aiemmin harmittelinkin sitä, että näillä kertanickeillä ei saa lähetettyä yv.tä
Saattaa tulla jokin juttu mihin haluasi sanoa jotain muilta piilossa.
Joskus käynyt mielessä, että kirjautuisi palstalle missä olisi naisia enemmänkin.
Ei mitään vauva-palstoja vaan missä jutellaan kaikenlaisesta elämään liittyvästä ja vähän ulkopuoleltakin.
Vaikka tästä ketjusta voi saada kuvan, että olen varsinainen palstageneraattori, niin se ei pidä paikkaansa, kirjoittelen hyvin vähän mihinkään. Harrastan veneilyä ja siihen liittyen olen kyllä kirjautunut eräälle sivustolle. Katsoin juuri etten ole sinnekään kirjoitellut kahden vuoden aikana kuin 45 postausta.
Kyllä tämän ketjun voi varmaan päästää jo rauhassa vaipumaan unholaan ja joidenkin satunnaisten löytäjien luettavaksi.
"toooosi herra" kiitää, kumartaa ja toivottaa kaikille keskusteluun osallistujille
onnea elämään ja rakkaan löytymiseen.
Kiitos.
Ok. Kiitos itsellesi.
Jos kuitenkin muutat mielesi ja haluat jatkaa keskustelua, niin voit laittaa s.postia minulle.
[email protected]
Lämpöistä kevättä!
Itselläni on kokemus ns. 'tunnevammaisesta' miehestä. Tai siis oikeastaan hän taisi pelätä kaikenlaisten tunteiden osoittamista ja vastaanottamista. En sanoisi ettei ollut fiksu/älykäs, mutta jos mies ei esim uskalla riidellä, niin pitkässä juoksussa ei tule kesää.... lopputulos on hajuton, väritön, mauton. Ei minkäänlaista responsia oikein mihinkään.
Tuossa on kyllä kaksi puolta tuossa riitelyjutussa.
Jos on väkisin riideltävä joskus tai saatava pikkuriita aikaiseksi jostain pikkuasiasta naisen omien tunteidensa keskellä niin ei se mukavaa ole minusta miehenä.
Itse olen mies ja olen myös tunteellinen, mutta en sillä tavoin halua kokea intohimoja että pitää saada riita aikaiseksi että tuntee jotain.
Vihaan konflikteja joiden mielestäni koen tuhoavan suhdetta kuin lähentävän.
Se ei tarkoita että riitelyä ei saisi olla, mutta sen tulee olla oikeasta asiasta eikä kärpäsistä tehdä härkästä.
Ehkä se on sitä tunnevammaisuutta sitten jos ei halua arkipäiväisistä asioista riidellä vaan selvittää ne enemmän järjellä ja puheella kuin tunteilemalla sitä että toiselle tulee kurja olo.
Samoin en jaksa jos omaa pahaa oloa tai jos on huono päivä puretaan toiseen. Mielestäni siinä ei toista arvosteta kumppanina lainkaan eikä nähdä toista voimavarana vaan enemmän henkisenä nyrkkeilysäkkinä ja pehmustettuna huoneena.
Voihan olla että tekee ihmisestä hajuttoman, värittömän ja mauttoman jos ei olekaan tumma ja tulinen sekä jaksa oikein riidellä miten päin se vessapaperirulla nyt olikaan siellä paikallaan.
Ehkä osa etsii tuollaista intohimoista vänkäys&känkäy suhdetta, mutta ainakin itse etsin rauhallisempaa menoa jossa intohimoa osoitetaan positiivisesti eikä negatiivisesti.
Meitä on moneen lähtöön. Minulle konfliktit kertovat siitä että suhteessa on jotain vikaa tai toinen ei kykene olemaan aikuinen vaan odottaa että toinen hoivaa tunnetantrumeja kuin aikuinen hoitaa lasta.
Kyse ei ole siitä että pitäisi väkisin esim. kerrran kuussa saada keinotekoisesti jostakin riita aikaan, vaan jos 5 vuoden suhteessa ei kertaakaan ole 'selvitelty välejä' tunnetasolla eikä nainen saa puhua omista negatiivisista tunteistaan, vaan mies on tyytyväinen jos taso on tätä että, mitä ostetaan kaupasta tai mennäänkö elokuviin vai katsotaanko tv:tä kotona.
Jos vähänkin korottaa ääntään, niin toinen poistuu paikalta. eli kaikki asiat pitäisi vain taputella hiljaisiksi, vuosi vuoden jälkeen, niin väitän että patoutumia tulee, molemmille.....
Eli tässä suhteessa järkeilin asian siten, että meidän perustemperamenttimme olivat vaan liian kaukana toisistaan ja lopetin suhteen tunneköyhyyden diagnoosilla.
Onnea eron johdosta.
Sinne vaan nettideitteihin jonon jatkoksi sitä kultahippua huuhtomaan.
Joo, mutta eihän tuo ole sitä että hän ajattelee asioita järjellä vaan pitää mykkäkoulua ja lakaisee kaiken maton alle.
Paljon yleisempää kuin luulet myös naisten kohdalla nuo tunnetantrumit sitten jostain turhasta aiheesta jolloin ne perustavanlaatuisen ongelmat jää selvittämättä.
En laisinkaan ymmärrä miten olet viisi vuotta jaksanut olla moisessa suhteessa.
Kyllä teillä varmaan temperamentit ovat olleet toisilleen sopimattomat, sehän ei tarkoita että niiden tulisi olla samanlaiset vaan yhteensopivat siten että molemmilla on hyvä olla.
Olin joskus tuon kuvaillun kaltaisessa vähemmän vakavassa suhteessa jonkin aikaa jonka lopussa sitten nainen vasta "purkautui". Sitä ennen oli kaikki ollut "hyvin".
Ihmiset käsittelee asioita eri tavoin ja elävät eri tavalla. Suosittelen että kun etsit miestä niin kiinnität tuohon eritoten huomiota sitten miehiä tapaillessa.
Me olemme olleet naimisissa 25 vuotta. Riidelty on mutta kovin vähän, mutta eri mieltä on oltu.Puhutaan paljon, ja vähiten siitä mitä kaupasta ostetaan.