Mä olen pohdiskellut mitä tämä tällainen on, tämä itseironia. Asia on hyvin hämärä minulle, enkä oikein osaa valottaa sitä tällaisessa ristivedossa, johon olen tahallisesti joutunut.
Itseironian pilkan kohde on pilkaaja itse. Miksi hyökätä niin heikon puolustuksen kimppuun, koska lopputulos on varma. Onko itseironia jossain suhteessa patologista, koska se muistuttaa niin kovin älyllistä masokismia?
Itseironian pilkan kohde on pilkaaja itse. Miksi hyökätä niin heikon puolustuksen kimppuun, koska lopputulos on varma. Onko itseironia jossain suhteessa patologista, koska se muistuttaa niin kovin älyllistä masokismia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itseironia on Kata Kärkkäisen, (suuren ajattelijan;)) mukaan sellaista itsetuntemusta ja itseherjaa, että sanoo nopeasti, ennen kuin muut ehtivät, sen, minkä tietää itsessään olevan vähän epäkelpoa. Se tuntuu paremmalta, kun sen itse sanoo, kuin että joku muu huomauttaa.
Tavallaan itseironia on myös itserakkautta, koska silloin ilmaisee hyväksyvänsä itsensä vikoineen päivineen. Sanoo, että tällanen olen, mutta ei se mua haittaa, rakastan itseäni silti.
Olipas söpö kuvaus.
Joo. Meillä oli kerran grillipartyissä "Katamarinadia". Oikein purjehdushenkistä porukkaa kyllä.
Puolustusta ei tarvita tuossa tilanteessa.
Ei niin. Ois kyllä mukava, että joku puolustaisi, et katsoppas tässä näkökulmassa vaihteeksi.
Pohdiskelusi alkuasetelma on pielessä, koska elämä ei vastoin kuvitelmiasi ole kamppailua ja taistelua vaan hauskanpitoa.