Rakkaus ei ole vain nuoria varten. Esimerkiksi arvovaltainen julkisuudenhenkilö Kyllikki os. Stenroos oli 53-vuotias, kun hän kohtasi kymmenen vuotta vanhemman Johannes Virolaisen. Se oli joillekin jopa pienoinen skandaali, koska mies oli "varattu", mutta s u u r e n r a k k a u s t a r i n a n alku!
Uskalla erota, kun siltä tuntuu
Uusi luku elämässä
162449
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ei niin. Yhden niistä oikeista voi löytää myös ei niin nuorena. Vähän tuoreempi jo vanhempi julkkispariskunta on Hämäläinen (52v.) ja Simonsuuri (66v.) Eivät ole ainakaan kovin kauan olleet yhdessä. Hämäläinen kertoi just jossain lehdessä tästä tosi rakkaudestaan ja onnestaan.
Aika hassua tosiaan pysyä kovin huonossa liitossa, koska silloin sulkee oven onneen kokonaan.
Luimpa aamulla päivan lehdestä jutun jossa eräs valitti, miten vaikeaa on elää vanhana kun ei toimi parisuhde joka kestänyt yli 20v.
Ei jaksas enää olla siinä parisuhteessa, mutta ei jaksas enää erota?
Eli ei aina mene onnellisesti pitkässä parisuhteessa, vaan se voi jopa huonontua vanhempana.
Hyvin monet kitkuttelevat huonossa suhteessa, koska eivät uskalla erota. Se on sääli, sillä vanhempana voi paremmin löytää elämänsä rakkauden.
Pöh siinä mitää löydä, luulee vain löytävänsä.
Näin vanhemmiten, ainakin itse, kaipaa vain mielenrauhan tuomaa onnea.
Siinä mitään suuria rakkauksia enää kaipaa.
Paitsi että minä kaipaan ja aion löytää. Rakkaus on ihanaa. Luoja suokoon sen suuren rakkauden. Sinullekin. Kaikille kaipaaville.
Täällä toinen, joka ei halua kaivata. Ei houkuta mitkään suuret Rakkaudet. AIka moni vanhempana eronnut tuttu elää itsenäisesti ja omassa kodissaan. Silti vapaus mahdollistaa ja yksinäisyys/läheisyyden tarve tyydytetään satunnaisilla suhteilla. Kaipa se menettelee, jollei sairastu ja ole kovin köyhä.
Yksinäisyys/läheisyyden tarve tyydytetään satunnaisilla suhteilla??You must be kidding eli et kai oo tosisssasi? Että tällainen uusi nuoruus, irtosuhteita ja pikaisia eroja..
joko olet mies tai jos nainen näin kirjoittaa niin on täytynyt olla tosi surkea elämä parisuhderintamalla?
Kissa tai koira tietysti kivasti pitää seuraa, mutta itse ainakin voisin konttirukouksin kiittää Luojaa päivittäin siitä, että löysin henkisen ja fyysisen puolison vihdoin viisikymppisenä.
Erillään asutaan silti. Eli ei mitään kulisseja vaan laatuaikaa silloin kun yli sadan kilometrin päästä toisemme taas tapaamme.
Miten Johannes Virolaisen entiselle vaimolle kävi? Vieläkö hän on hengissä? En ole kuullut koskaan sanaakaan hänestä kirjoitettavan. Millainen mahtoi olla hänen elämänsä? Miksi siitä ei ole kirjoitettu koskaan? Mitä hän mahtoi tuntea sisällään? Tuntuu kuin kaikki odottaisivat, että entiset vaimot olisivat tyhjiä, viileitä, sanattomia ja kuolleita kuvia, vaikka ihminen on vielä hengissä..
Tarkistin. Kaarina Virolainen o.s. Päivölä (1916–2005), filosofian maisteri. Wikipediassa ei ollut juuri muuta tietoa hänestä. Hylätty, jätetty, unohdettu naisparka. Niin vähän me jätämme merkkejä elämämme tuskista.
Vahva ja periksiantamaton. Ei avioitunut koskaan uudestaan. Sen on pitänyt sattua tuohon aikaan paljon enemmän kuin mitä nykyisin.
http://muistot.hs.fi/muistokirjoitus/1385/kaarina-virolainen
Johannes löysi uuden rakkauden ja halusi virallistaa sen avioliitolla. Eikö hän olisi saanut tehdä näin? Kaikki kunnia myös hänen entiselle vaimolleen, joka suhtautui avioeroon asiallisesti.
Ei ole välttämättä edes riipaissut. Kaarinalla oli oma hieno elämä, hyvä ura. Ehkä hän ei tarvinnut Johannesta, tai miestä ylipäätään. Tuohon aikaan - ja vähän nykyisinkin naisen on paljon vaikeampi yhdistää ura, mies ja perhe. Etenkin, jos miehelläkin on ura.
Niinpä.
Johanneksen tapa hoitaa eroa oli valitettavasti varsin ikävä. Jätti lapun pydälle. Luulisi että tuon tasoinen mies osaisi hoitaa asiat kunnioittavammin.
vaikeaa on löytää mitään uutta rakkautta, jos on ollut vuosikymmeniä parisuhteessa saman kanssa, ehkä siinä syy miksi ei halua eikä voi, aloittaa mitään uutta koska ei vaan enää tunne kuin nuorempana..ikävä on ex.ää vaikka kuinka koetan olla, etten muistele enää..
Minua ihmetyttää miten helppoa oli erota 26v kestäneestä liitosta. Kun totuus valkeni, omat kuvitelmat sortuivat ja sen päälle ex käveli taas ylitseni, niin erosin ja halusin unohtaa koko miehen. Kun oikein pinnistelen, niin muistan hyvätkin aikamme n. 20v sitten.
Uusi rakkaus oli myös helppo löytää, kun ex-liitosta rakkaus puuttui viimeiset 15v, ainakin.
Tuo on hyvä esimerkki kypsemmällä iällä kohdatusta rakastumisesta ja rakkaustarinasta. Sekä rehellisyydestä mennä uuteen avioliittoon. Kunnia tosiaan kuuluu myös ex-puolisoiden asialliselle suhtautumiselle asiaan.