Miehet!Onnistuuko suhde puolet nuoremman naisen kanssa?

Kiitos vastauksestasi.Oletko ollut tälläisessä suhteessa itse?Kauan se kesti ja miksi loppui?Minkälainen oli ikäeronne?

Sitä nykyhetkeähän me elämme eikä missään menneisyydessä, silti löytyy yhteisiä harrastuksia, yhteinen poliittinen kanta, yhteinen musiikki, josta kumpikin pitää, lemmikit,yht.huumori ja samat arvot ja asenteet.Ikä on vain numeroita.
Rakkaus,kunnioitus ja arvostus on tärkeempiä kun joku ikä.

Yhteisiä muistoja ei ole uudessa suhteessa kenelläkään. Menneiden aikojen muodista ja musiikista tietää nuorempikin, jos on niistä vähänkään kiinnostunut. Yhteiskunnallisisista asioista samoin.

Suuri osa ystävistäni (miehiä naisia) ovat minua nuorempia, jopa yli 20v. Olen 48v. Nuorin "poikakaverini" on 26v. Vanhin lapseni 20v. Ikä ei ole mikään ongelma, ellei sitä sellaiseksi tehdä.

Juuri sen takia on helppoa elää parisuhteessa - ihan minkä ikäisen ihmisen kanssa tahansa - kun loppujen lopuksi ei ole mitään muuta kuin nykyhetki :).

Kiitos kerro vaan.Kiva tietää.

kukkanen kirjoitti:

Kiitos kerro vaan.Kiva tietää.

Eri ikävaiheet tuo omat karikkonsa, esim. kaksikymppinen tekee monta asiaa elämässään ekaa kertaa(saa oman työpaikan, sisustaa ekaa omistusasuntoa jne) ja nelikymppinen on todnäk tehnyt näitä jo lukuisia kertoja, joten ei välttämättä jaksa alkuinnostuksen ja toisen innostuksen ihailun ja nostalgian jälkeen enää panostaa noihin samalla pieteetillä mitä oman ikäinen. Ainakin itelle se oli vähän kova paikka, kun toinen ei ollut samalla aaltopituudella. Lisäksi ikä toimii miehellä helposti niin, että kuvittelee elämänkokemuksensa ansiosta tietävänsä kaikesta kaiken vaikka olis mennyt miten p**** edellä puuhun koko elämänsä. Voi siis olla vaikeeta saada ääntänsä kuuluviin.

Kaveripiiri on yleensä oman ikäistä, ja siksi ei yhteensovittaminen ole ihan mutkatonta. Helposti on niin, että ollaan sun tai mun kavereiden seurassa, jolloin toinen väistämättä on ulkopuolisempi. Ja miehen kaverit näkee sut helposti vielä karrikoidummin jonain hetken huumana, ja kohteleekin usein vähän siihen suuntaan. Sama juttu sukujen kanssa. Toisella on jo siunaantunut usein lapsiakin, toisella välttämättä ei, ja ajan jakaminen kaikien osapuolten kesken on hankalaa varsinkin jos et tule juttuun puolison lapsien kanssa. Seuraa pykimistä ja pinnistelyä -> pitkällä tähtäimellä kitkaa parisuhteeseen.

Miehellä tulee jossain vaiheessa väistämättä tilanne, jossa vehje ei enää seiso niinkuin nuorena, ja helposti tässä vaiheessa(jollei jo aiemmin) alkaa mustasukkaisuus ja kyttäily menoistasi. Pillereillä voidaan helpottaa tilannetta joo, mutta tuppaa käymään vanhenevan miehen itsetunnolle, ja saattaa kokea riittämättömyyttä -> ongelmia, riippuu miehen itsetunnosta ja kyvystä läpikäydä aidosti vaikeitakin tunteita. Meillä tämä oli suuri tabu josta ei voinut puhua ääneen, vaan alfaurosta piti esittää loppuun asti.

Jos olet kaksikymppinen, ja sulla elämä edessä näkee mies tän jossain vaiheessa todella konkreettisesti, viimeistään sitten kun alkaa postista lykätä kirjeitä ajokortin uusimisiin ja vuotuisiin terveystarkastuksiin tai sitten alkaa eturauhanen vaivata. Sun seksuaalinen aikasi alkaa kunnolla vasta nelikymppisenä, ja biliivi it - mies kyllä tietää tämän.

No sitten on se loppuvaihe, eli sä töissä vielä 20 vuotta kun mies kököttää kotona ja ehtii joko tuhota lukemattomat pullot viinaa tai keksiä itselleen jonkun vireän harrastuksen jos on sellaisessa kunnossa että kykenee. Muu vaihtoehto on sitten päätyä varhaisessa vaiheessa vanhuksen omaishoitajaksi siinä duunin ja seksittömän elämän välissä.

Kato nyt ainakin että tulevalla rakkaallas on terveet elämäntavat, eikä ole viinaanmenevä. En sano etteikö vois onnistuakin, tiedän pariskuntia joilla onnistui ja onnellisia olivat, mutta mies lähti ilmavoimiin ja naisen elämän parhaat vuodet kului vanhusta hoivaten. Mutta jos on sen arvoista, niin anna palaa. Rakkaus on hieno juttu, ja nää on nyt vaan oman Titanicin jäävuoria. Mut meillä meni siis karille lopulta.

11+1 kirjoitti:

Eri ikävaiheet tuo omat karikkonsa, esim. kaksikymppinen tekee monta asiaa elämässään ekaa kertaa(saa oman työpaikan, sisustaa ekaa omistusasuntoa jne) ja nelikymppinen on todnäk tehnyt näitä jo lukuisia kertoja, joten ei välttämättä jaksa alkuinnostuksen ja toisen innostuksen ihailun ja nostalgian jälkeen enää panostaa noihin samalla pieteetillä mitä oman ikäinen. Ainakin itelle se oli vähän kova paikka, kun toinen ei ollut samalla aaltopituudella. Lisäksi ikä toimii miehellä helposti niin, että kuvittelee elämänkokemuksensa ansiosta tietävänsä kaikesta kaiken vaikka olis mennyt miten p**** edellä puuhun koko elämänsä. Voi siis olla vaikeeta saada ääntänsä kuuluviin.

Kaveripiiri on yleensä oman ikäistä, ja siksi ei yhteensovittaminen ole ihan mutkatonta. Helposti on niin, että ollaan sun tai mun kavereiden seurassa, jolloin toinen väistämättä on ulkopuolisempi. Ja miehen kaverit näkee sut helposti vielä karrikoidummin jonain hetken huumana, ja kohteleekin usein vähän siihen suuntaan. Sama juttu sukujen kanssa. Toisella on jo siunaantunut usein lapsiakin, toisella välttämättä ei, ja ajan jakaminen kaikien osapuolten kesken on hankalaa varsinkin jos et tule juttuun puolison lapsien kanssa. Seuraa pykimistä ja pinnistelyä -> pitkällä tähtäimellä kitkaa parisuhteeseen.

Miehellä tulee jossain vaiheessa väistämättä tilanne, jossa vehje ei enää seiso niinkuin nuorena, ja helposti tässä vaiheessa(jollei jo aiemmin) alkaa mustasukkaisuus ja kyttäily menoistasi. Pillereillä voidaan helpottaa tilannetta joo, mutta tuppaa käymään vanhenevan miehen itsetunnolle, ja saattaa kokea riittämättömyyttä -> ongelmia, riippuu miehen itsetunnosta ja kyvystä läpikäydä aidosti vaikeitakin tunteita. Meillä tämä oli suuri tabu josta ei voinut puhua ääneen, vaan alfaurosta piti esittää loppuun asti.

Jos olet kaksikymppinen, ja sulla elämä edessä näkee mies tän jossain vaiheessa todella konkreettisesti, viimeistään sitten kun alkaa postista lykätä kirjeitä ajokortin uusimisiin ja vuotuisiin terveystarkastuksiin tai sitten alkaa eturauhanen vaivata. Sun seksuaalinen aikasi alkaa kunnolla vasta nelikymppisenä, ja biliivi it - mies kyllä tietää tämän.

No sitten on se loppuvaihe, eli sä töissä vielä 20 vuotta kun mies kököttää kotona ja ehtii joko tuhota lukemattomat pullot viinaa tai keksiä itselleen jonkun vireän harrastuksen jos on sellaisessa kunnossa että kykenee. Muu vaihtoehto on sitten päätyä varhaisessa vaiheessa vanhuksen omaishoitajaksi siinä duunin ja seksittömän elämän välissä.

Kato nyt ainakin että tulevalla rakkaallas on terveet elämäntavat, eikä ole viinaanmenevä. En sano etteikö vois onnistuakin, tiedän pariskuntia joilla onnistui ja onnellisia olivat, mutta mies lähti ilmavoimiin ja naisen elämän parhaat vuodet kului vanhusta hoivaten. Mutta jos on sen arvoista, niin anna palaa. Rakkaus on hieno juttu, ja nää on nyt vaan oman Titanicin jäävuoria. Mut meillä meni siis karille lopulta.

Lue lisää

Tämä on outo kerotmus. Eihän 20 v ja 40 v parin tarvitse olla koko elämää yhdessä. Kun alkaa vanhemman osapuolen vaivat tulla suureksi, niin nuorempi voi vapaasti lähteä suhteesta. Lasten teko voi toki mutkistaa asioita, mutta eihän niitäkään pakko ole tehdä.