Olen nainen. Tapasin miehen 5 vuotta sitten. Ihastuimme toisiimme ja aloimme seurustella. Seurusteluaikana elämä hymyili molempien mielelestä. Olemme nyt asuneet yhdessä 3 vuotta ja minulle on vasta nyt valjennut, että
-mies on täysin itsekeskeinen eikä edes yrittäessään osaa ottaa toisia huomioon, vaan kaikki hänen toimintansa lähtee aina hänen omista tarpeistaan
-mies ei osaa nauttia siitä, että tuottaa toiselle mielihyvää, hän haluaa vain itse ottaa vastaan hyvää muilta
-mies katsoi täydeksi oikeudekseen vaatia minulta seksiä, kun olin kuumeinen ja suuttua siitä, kun en suostunut (pystynyt)
-miestä kiinnostaa aidosti vain seksi, ruoka, kalja ja tv, järjestys vain vaihtelee
-miehen mielestä yhteiselämä on hyvää, jos hän saa edellä mainittuja
-miestä ei kiinnosta minkäänlainen älyllinen keskustelu, hänen spontaani ja omaehtoinen kommunikaationsa käsittää vain lyhyitä itsestäänselvyyksiä kuten "oletko lähdössä jumppaan?" jos puen jumppavaatteet päälleni ja lähden jokaviikkoiseen jumppaani tai "mitä ruokaa syödään?" jos valmistan hänen silmiensä edessä vaikka spaghettia ja jauhelihakastiketta
-mies ei pidä yhteisesti selvästi sovituista asioista kiinni eikä häneen voi luottaa missään asioissa
-mies valehtelee, liioittelee ja vähättelee miten kulloinkin katsoo oman etunsa mukaiseksi
-mies on sairaalloisen pihi, eikä suostu ostamaan edes tavaroita, joita itse tarvitsee, vaan lainaa niitä minulta
-mies pitää itseään siistinä, vaikka hän ei pese käsiään käytyään vessassa ja siivotessaan hän imuroi vain lattian keskeltä, ei pyyhi pölyjä saatikka vie mattoja ulos.
Mitään sellaista en ole häneltä odottanut tai vaatinut, mitä en olisi itse ollut valmis tekemään tai mitä en tekisi. Olen esim. monta monituista kertaa hieronut antaumuksella hänen kasvojaan, päätään, niskaansa, selkäänsä ja jalkapohjiaan ja mies on nauttinut kovasti.. Mutta sitten huomasin, että eihän hän koskaan tee mitään vastaavaa minulle. Kun sitten pyysin, että voisitko sinä tällä kertaa hieroa minun jumissa olevia hartioitani, niin mies hieroi - pari minuuttia ja ilman mitään paneutumista.
Minä myönnän, olen ollut tyhmä, että olen päätynyt yhteen hänen kanssaan. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä lähteä!
-mies on täysin itsekeskeinen eikä edes yrittäessään osaa ottaa toisia huomioon, vaan kaikki hänen toimintansa lähtee aina hänen omista tarpeistaan
-mies ei osaa nauttia siitä, että tuottaa toiselle mielihyvää, hän haluaa vain itse ottaa vastaan hyvää muilta
-mies katsoi täydeksi oikeudekseen vaatia minulta seksiä, kun olin kuumeinen ja suuttua siitä, kun en suostunut (pystynyt)
-miestä kiinnostaa aidosti vain seksi, ruoka, kalja ja tv, järjestys vain vaihtelee
-miehen mielestä yhteiselämä on hyvää, jos hän saa edellä mainittuja
-miestä ei kiinnosta minkäänlainen älyllinen keskustelu, hänen spontaani ja omaehtoinen kommunikaationsa käsittää vain lyhyitä itsestäänselvyyksiä kuten "oletko lähdössä jumppaan?" jos puen jumppavaatteet päälleni ja lähden jokaviikkoiseen jumppaani tai "mitä ruokaa syödään?" jos valmistan hänen silmiensä edessä vaikka spaghettia ja jauhelihakastiketta
-mies ei pidä yhteisesti selvästi sovituista asioista kiinni eikä häneen voi luottaa missään asioissa
-mies valehtelee, liioittelee ja vähättelee miten kulloinkin katsoo oman etunsa mukaiseksi
-mies on sairaalloisen pihi, eikä suostu ostamaan edes tavaroita, joita itse tarvitsee, vaan lainaa niitä minulta
-mies pitää itseään siistinä, vaikka hän ei pese käsiään käytyään vessassa ja siivotessaan hän imuroi vain lattian keskeltä, ei pyyhi pölyjä saatikka vie mattoja ulos.
Mitään sellaista en ole häneltä odottanut tai vaatinut, mitä en olisi itse ollut valmis tekemään tai mitä en tekisi. Olen esim. monta monituista kertaa hieronut antaumuksella hänen kasvojaan, päätään, niskaansa, selkäänsä ja jalkapohjiaan ja mies on nauttinut kovasti.. Mutta sitten huomasin, että eihän hän koskaan tee mitään vastaavaa minulle. Kun sitten pyysin, että voisitko sinä tällä kertaa hieroa minun jumissa olevia hartioitani, niin mies hieroi - pari minuuttia ja ilman mitään paneutumista.
Minä myönnän, olen ollut tyhmä, että olen päätynyt yhteen hänen kanssaan. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä lähteä!
Vastaukset 64
Vanhimmat
haha. olet vi.tun tyhmä.
Jaa arvon nainen on varmasti täydellinen. Katso peiliin ole hyvä! :-)
Moikka! Itse olen ollut 3 vuotta parisuhteessa tästämälleen samanlaisen miehen kanssa. Kirjoittamasi jokainen kohta täsmää omaan parisuhteeseeni. Itse tajusin tuossa ehkäpä puoli vuotta sitten, että mieheni on narsisti.Siksi häntä ei kiinnosta esimerkiksi hieroa hartioitani, siivota, olla seksissä edes päällä jne. Lähinnä häntä kiinnostaa oman edun ja mukavuuden tavoittelu ja hän pitää minua lähinnä kodinkoneena joka hoitaa kaikki asiat. Olisi hyvä jos olisin kaiken lisäksi vielä pankkiautomaattikin että voisin antaa hänelle rahaa niin paljon kun vaan irtoaisi.
hyi helvetti millaset ´naiset´ tänne kirjoittelee
Bingo, jätin juuri tuollaisen hurmurin. Ei ole ikävä.
Kuulostaa niin tutulta. Oltiin kaksi vuotta yhdessä ja osti minulle kaksi lahjaa tosin, mutta ei mitään sellasta elämää mitä toivoin. omat lapset oli jo aikuisuuden kynnyksellä ja niille riitti rahaa ja kaikkea , aikaa, harrastuksia..
Toki hienoa että isä välittää lapsistaan, mutta olin ehkä sijalla viisi, jos otetaan huomioon asioita. Ei käyty missään, ei reissussa..no jos minä maksoin ja järjestin. Joskus maksoi takasin, vaan vaikeeta se oli.
Pihiys, se voi olla oikeesti perinnöllistä, huomasin. Ja muutenkin mielenliikeekkeet. Kannattaa siis aina tutustua appivanhempiin, sieltä selvii kuinka poika on kasvatettu.
Toivoin, että edes joskus olisi kukkia tullut tai ystävänpäivänä huomioitu..ei mitään. Hah..kyllä saa etsiä toisen imetettävän. Sairasta!
Hienoa. Vielä kun tietäisi ettei itse nappaa kyseistä tapausta... :)
Miten teillä kestää niin kauan huomata, millaisen miehen kanssa olette päättäneet ryhtyä suhteeseen? Itse tarkkailen tällaisia asioita jo ensimmäisinä tapaamiskertoina. Kyllä niiden aikana on jo nähnyt, että miten mies huomioi vai huomioiko
Kertomasi perusteella miehessäsi ei ole mitään erityistä vikaa. Ihan tavalliselta mieheltä tuntuu. Varmaan on ihmeissään ja hädissään, kun sinulle mikään ei tunnu kelpaavan (imuroi väärin).
Sinulla tuntuu olevan tapana antaa lahjoja ja vaatia niistä vastinetta (hierot antaumuksella ja suutut kun et saa vastapalvelusta). Tulet varmaan tekemään saman tempun aikanaan lapsillesi: annat heille rahaa ja suutut kun eivät tule käymään.
Tee miehellesi palvelus ja päästä hänet menemään. Hän ei kelpaa sinulle; miksi pitkittäisit hänen tuskaansa, joka murentaa hänen itsetuntoaan päivä päivältä.
Kaikki miehet eivät osaa alottaa keskustelua, siksi niiden aloitukset ovat joskus "tökeröitä" ja saattavat kuulostaa omituisilta. Mutta jos tunnet olevasi emotionaalisesti vahvempi, niin tee itse aloite, kyllä ne miehetkin puhuu kun on pakko.
Hienoa! Yksi asiallinen vastaus mieheltä. Arvostan tätä viestiäsi suuresti. Viestiketjun aloittajan kertomus on varmasti tosi. Se on hänen näkemys ja tunne elämästään jota elää. Ja tunne ihmisellä on hyvin harvoin väärä. Minäkin olen tuon kertomuksen perusteella taipumassa ajatukseen, että miehesi on narsistinen luonne. Heiltä puuttuu täysin kyky empatiaan ja hyvään josta hyötyy joku muu kuin hän itse. Jos voimasi riittävät, niin ole sinä se vahvempi ja nosta kissa pöydälle. Ota asiat esiin ja puhu niistä. Jos viesti ei mene perille, niin ala toimia kuten mieskin toimii, silloin hänen on pakko nähdä oma käytöksensä. Mikään suhde ei kanna, jos vain toinen on enemmän antava osapuoli. Uskon, että miehet kyllä puhuu kun on pakko. Viimeistään silloin kun pakkaat laukkusi ja häivyt. Sano, että ottaa yhteyttä sitten kun alkaa tehdä mieli puhua tai jakaa kattilat vaihtoehtoisesti. Ero on surullinen asia, mutta jos et saa tai ette saa toisistanne enää irti mitään hyvää, niin silloin on parempi rakentaa uusi elämä erillään jossakin toisaalla.
Kappas vaan, kun täällä on aika lailla kirjoittajia, joiden mielestä vika on aina siinä, joka uskaltaa valittaa asioista.
Tiedän itsekin tuollaisen pariskunnan, joka oli yhdessä kymmenisen vuotta. Nainen kiltti, ahkera ja tottelevainen (sellaiseksi kasvatettu), mies itsekäs, vastuuton ja laiska (sellaiseksi kasvatettu). Mies vonkasi lasta ja naimisiinmenoakin ehdotteli, mutta naisella onneksi oli sen verran järki päässä, että kieltäytyi niistä, koska tajusi, että sen jälkeen hänellä olisi ollut kaksi hoivattavaa eli mies ja lapsi. Nainen keräsi vuosia rohkeutta ja vihdoin viimein erosi.
Nyt nainen on onnellisesti naimisissa ihan tavallisen miehen kanssa ja heillä on lapsia. Ex-mies puolestaan istuu kotonaan vetämässä kalsarikännejä ja syyttää kaikkia naisia siitä, kun naiset on nirsoja ja maksullisia naisia.
"Mutta sitten huomasin, että eihän hän koskaan tee mitään vastaavaa minulle."
Hej-welcome to the real life. Tämmöstä se on molemmilla sukupuolilla, jos aikoo pitää suhteensa kasassa, on vaan annettava enemmän kuin otettava. Oikeastaan: miehen on tehtävä niin, oman kokemuksen pohjalta.
Huomataan myös sellainen seikka, että jotkut suuttuvat myös ns."passaamisesta"..eli teit niin tai näin, teet aina väärin jollain tapaa.
Sitä sitten voi miettiä seuraavat 50 vuotta, miksi on näin.
"Olemme nyt asuneet yhdessä 3 vuotta ja minulle on vasta nyt valjennut,"
Miten tämä on ylipäätään mahdollista?
Monet noista eritoten tuo "älyllinen keskustelu" pitäisi kyllä helposti selvitä jo parin kuukauden aikana puhumattakaan viidestä vuodesta!
"Minä myönnän, olen ollut tyhmä, että olen päätynyt yhteen hänen kanssaan. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä lähteä! "
Mitä pikimmin niin sen parempi.
Älkää hyvät naiset antako pimppanne päättää kenet valitsette kumppaniksi.
Sydämen lisäksi tarvitaan niitä aivojakin.
Ihastuminen ja tunteiden hurmio ei kerro sovitteko te yhteen vai ei ja välittääkö mies oikeasti teistä vaan vain itsestään.
Tee palvelus itsellesi ja jatkossa ota huomioon asioita noita jo tapaillessa uutta miestä.
Ihan tyypilliseltä suomipoika juntilta tuo vaikuttaa. Jätä tommonen ukko! Yksin eläminen on huomattavasti parempi vaihtoehto, kuin tuhlata tämä ainutkertainen elämä tuollaiseen hyväksikäyttäjään. Jos olisin äitisi, olisin tosi surullinen tilanteestasi.
Olisi kiva nähdä, kun tuollainen mies saa puolisokseen feminiinisen peilikuvansa, joka ei syyllistämiselle lotkauttaisi korviaan. Lapsia ei tietysti olisi ainakaan pitkään aikaan, joten heilläkään ei voisi kiristää. Saattaisi olla, että mies jäisi psykologisesti alakynteen ja alkaisi mielistellä yhtä itsekästä vaimoaan. Ainakin hän ymmärtäisi toista lapsellista ja tulkitsisi tämän käytöksen oman ajatusmaailmansa kautta. Olisi vain mielenkiintoista katsoa, kun nainen lakkaisi sohvalla kynsiään ja käskisi tilaamaan sitten pizzat, jos ei ruoanlaitto kiinnosta. Heti, jos mies kieltäytyisi jostain, tulisi uutta vaatimusta tilalle, eikä mitään tarvitse tietysti myöskään naisen perustella, vaan sanoa vain, että se on sinun hommas.
miehes on ihan normaali mies millaiseen naiset rakastuu. Kiltillä miehellä ei tee mitään.
Mun mielestä osa noista kohdista oli melko ymmärrettäviä jollain tavalla ja niitä vois muuttaa.. Mutta osa taas ei. esim toi valehtelu ja se ettei voi missään asiassa luottaa on aika vakavaa ja kertoo jo paljon. Mut millähän tavalla siis ei voi luottaa.. Ja tuo että on sairaalloisen pihi. Ja jos ei viitsi edes omia juttujaan ostaa niin aika törkeältä vaikuttaa, ja se ettei välitä sinun huomioinnista ollenkaan?
Mutta jos jo 5 vuotta ootte ollut yhessä niin kai siinä jotain hyvää on. Ja voisko se olla että "heittäytyy" jos tuntee että sä pidät sitä ihan p*skana ja kykenemättömänä mihinkään, niin miks sillon edes yrittäis.. mut en sit tiiä.. Jos saisitte jotenkin puhuttua silleen rakentavasti ja että tajuais muuttua.. ( ei mkään syyttelyn tapainen/haukkuminen auta)
Vai onko se sellainen petollisen oloinen pubiruusu jota noissa lähipubeissa näkee aina valmiina pettämään.... Jos on niin ei kannata turhaan aikaa sen seurassa tuhlata, mut jos ei niin ehkä jotain noita epäkohtia vois muuttaa.. Vaikee saada selkee kuva vaan netistä luetun perusteella mut sähän sen parhaiten tiiät.
Kannattaa ainakin puhua miehelles suoraan mitä tunnet ja kertoa miltä noi sen tekemiset ja tekemättä jättämiset tuntuu. Varmaankin siltä ettei oikein välitä susta Tai kunnioita eikä huomioi.... Ei niin sais olla. Kyllä se vähän enemmän pitäis tikkua ristiin laittaa.
Avaa ovi ja ulos! Elämä odottaa sinua nurkan takana.
Toisen itsekeskeisyyttä ei välttämättä huomaa suhteen alkuhuumassa, jos itse sattuu olemaan sellainen tyyppi, joka tulkitsee useimmiten toisen tekemiset ja tekemättä jättämiset parhain päin. Kun tosiaan huomasin, että mies ei oikeasti pysty ajattelemaan muita kuin itseään, oli jo liian myöhäistä.
Olen ollut pitkässä suhteessa tätä ennenkin, eikä minulla ollut lainkaan samanlainen hyväksikäytetyksi tulemisen tunne silloin. Siinäkin suhteessa oli omat ongelmansa, mutta ei lainkaan samanlaiset kuin nyt. Olemme edelleen kavereita exäni kanssa.
Minulle ei ole tyypillistä istua ja laskea, kuka mitäkin on tehnyt ja onko "palvelukset" tasavertasesti jaettu välillämme. Vähitellen silmäni kuitenkin aukenivat totuudelle. Meillä ei tosiaankaan asiat mene tasan.
Joku kommentoi sitä, että mies "siivoaa väärin". Meillä on yhteinen koti ja molemmat käyvät kokopäivtyössä. Niinpä kotityöt on päätetty jakaa tasan. Molemmat tekevät niitäkotitöitä, joita parhaiten ja tehokkaammin osaa, mutta kun kunmpikaan ei tuntenyt siivousta "omaksi alakseen", piti se jakaa puoliksi. Vuoroviikoin sitten siivotaan. Olemme sopineet, että se tehdään kunnolla. Minä järjestän tavarat paikoilleen, pyyhin pölyt, tuuletan tekstiilit, nostan tuolit yms. ylös ennen kuin imuroin joka kohdan lattiasta ja vien matot ulos ja tamppaan ne. Reippaalla tahdilla tähän operaatioon menee minulta 1,5h. Mies siivoaa omalla viikollaan niin, että hän imuroi keskeltä lattiaa noin suurin piirtein ja jättää hankalammat paikat täysin imuroimatta eikä tee mitään muuta. Aikaa häneltä menee korkeintaan vartti. Tämä toistuu joka viikko, paitsi silloin, kun minä vielä em. oman siivoukseni lisäksi pesen ikkunoita tai pyyhin lattiat kostealla, pesen saunan tms. Onko oikeudenmukaista????
Mutta tämä ei kuitenkaan ole se suurin ongelma, vaan se, että mies ei osaa ajatella muita kuin itseään. Kaikki hänen ajatuksensa, ideansa ja aloitteensa lähtevät hänen omista tarpeistaan. Onko teistä toista kunnioittavaa vaatia seksiä kuumeiselta kumppanilta ja suuttua, kun ei juuri silloin järjestykään seksiä? Itselleni ei tulisi mieleenikään vaatia kuumeiselta mieheltä seksiä tai ylipäätään mitään. inä hoivaisin häntä, kyselisin vointia ja hemmottelisin. Mutta mies ei osaa sellaista.
No tuo siivoaminen on ainakin asia jota murehdit ihan turhaan. Se nimittäin menee kutakuinkin samalla kaavalla valtaosalla miehistä. Ehkä se on jokin salaliitto joka johtaa sitten siihen että ei tarvitse lopulta käyttää asiaan sitä varttiakaan kun nainen ei jaksa katsella kun hommasta ei mitään tule kuitenkaan, ja siivoaa itse. Meillä jopa leuhkitaan kuinka nopeasti hommasta selvitään verrattuna minuun. :-D No niin kai, kun kurkkaa sängyn alle niin pölyä ja koirankarvoja on suurinpiirtein niin paljon ettei läpi näy toiselle puolen....
Eihän tuo siivoaminen tottakai ole oikein, mutta voithan ottaa asian puheeksi ja tämän jälkeen näyttää ja opettaa, miten siivotaan.
Ongelma kun on, että usein VANHEMMAT eivät opeta miespuolisia lapsiaansa siivoamaan, vaan keskittyvät siihen että opettavat sen tyttölapsen. Sitten miehet yrittävät luistaa tästä siivoamisesta kaikin keinoin. Jos annat heidän luistaa, he jatkavat sitä.
Itse ainakin heittäisin ulos sellaisen miehen joka ei omalla vuorollaan siivoa kunnolla. Ihan sama onko "miehet vaan sellasia", koska kyllä jokaisen aikuisen pitäisi pystyä ajattelemaan omilla aivoillaan ja myös sitä, että ei parisuhteessa olla "vaan sellaisia" vaan parisuhteessa pitää olla kaksi aikuista ihmistä, jotka osaavat myös ymmärtää toisen puolisonsa tarpeet.
Karu meininki! :-D Eli liitto karille jo ihan pelkästään sen takia koska ei päästä yli asiasta joka vie tämän esimerkin valossa kokonaiset 1,5 tuntia viikossa kun itse tekee. :-) Mahtaa olla helvetti irti jos tulee isompia ongelmia.... :-D
Tottakai. Varmasti maailmassa on myös niitä järkeviä miehiä, jotka osaavat siivota eivätkä oleta toisen puolison olevan jotain ilmasia siivoojia heille. Joten mielummin sen fiksun kanssa, kun laiskan paskan.
Miksi muuten siivoamista edes vähätellään, ettei se, että toinen paiskii kuin orja kotona ole muka iso ongelma?
Enpä tiedä, itsehän sanoit että liitossa ei olla "vaan sellaisia" vaan pitää ymmärtää niitä toisen puolison tarpeita. :-D Selkeästi se toinen ei nyt näe tarvetta kuin vartin siivoamiselle ja kokee tarvetta tehdä silläkin säästyvällä ajalla jotain muuta. Joten voidaan varmaan kysyä että miksi itse olet "vaan tuollainen" ja pakotat toisen elämään omien standardiesi mukaan sen sijaan että ymmärtäisit hänen tarpeitaan?
Ja orjilla on kyllä olleet sitten melko mahtavat oltavat vissin, 1,5 tuntia duunia VIIKOSSA! Vau! :-D En mä tätä nyt vähättele yhtään, kyllä annan asialle ihan sille kuuluvan arvon! ;-)
Jos minäkin olisin vaan sellainen, niin en varmaankaan siivoaisi yhtään. Nautinko itse siivoamisesta? No en todellakaan. Miksi siis minun pitäisi pitää talo puhtaana,kun ei kerta toinenkaan halua? Onko siis järkevää olla suhteessa sellaisen kanssa, joka ei tahdo pitää omaa kotiaansa puhtaana, luultavasti ei, mutta varsinkin miehet kun olettavat, että naiset nauttivat siivoamisesta.
En muuten tiedä, minkä kokoista taloa saa 1,5h ajassa tehtyä. Asun itse kaksiossa ja tämän paikan siivoamiseen menee lähes 4h, kun imuroi, pyyhkii pölyt, vaihtaa lakanat ja pesee lattiat. Ja tämä siis kun muistaa viikollakin pyyhkiä välillä paikkoja.
Jos siivoaminen ei ole siis niin raskasta, niin miksi on kuitenkin niitä ihmisiä, jotka jättävät sen toisten huolehdittavaksi?
No ei kai nauttimisesta ollutkaan kyse. Kaikki ei ole elämässä kivaa kokoajan ja silti tulee tehtyä asioita koska lopputulos palkitsee. Niinkuin sinua miellyttää ilmeisesti steriili kämppä, sinä nyt olet vaan sellainen. (jota miellyttää steriili kämppä). Ymmärrätkös? Miksi se asia on toisen ongelma?
Ja tämä menee nyt vähän sivupoluille, mutta menköön: Ajatushan lähti siitä että asiaan joutuu panostamaan sen 1,5 tuntia viikossa ehkä ihan yksin. Minusta se on mitätön aika ja mitätön syy lopettaa suhde jos muuten menee hyvin, aloittajallahan ei toki mene mutta sinä heittäisit ukon pihalle pelkästään tästä syystä omien sanojesi mukaan. No nyt kuitenkin sanot että hinkaat kaksiota 4 tuntia (viikossa?) ja pyyhit paikkoja vielä väliajoillakin. No tottakai tuo on raskasta ja jo eri asia kuin puolitoista tuntia. Mutta ihan suoraan sanottuna kaksiosi ei mitenkään voi olla oikeasti LIKAINEN tuolla tahdilla enkä ymmärrä mikä siellä niin paljon pölisee että paikkoja pitää pyyhkiä päivittäin ja vielä kerran viikossa kunnolla, lisäksi en mitenkään ymmärrä miten saat menemään kaksioon 4 tuntia, ellei joku taloudessanne ole valinnut tupata sitä niin täyteen (turhaa) kamaa ettei siivouksesta tule mitään, mutta sekin on sitten valinta. Jos itse haluaa joka paikan täyteen somia koriste-esineitä joista jokaisesta pitää pyyhkiä erikseen pölyt niin voi vapaasti myös pyyhkiä ne pölyt sitten itse jos kerran haluaa siivoamiseen käyttää huomattavia aikoja. Miksi esimerkiksi sellaiset koriste-esineet olisivat sen toisen ongelma joka ei niistä piittaa muutenkaan ja vielä vähemmän varmaan siinä vaiheessa jos niiden takia joutuu käyttämään kaksinkertaisen ajan siivoamiseen?
En yhtään ihmettele jos hyvänkin siivoojan esitys vaikuttaisi sinun mielestäsi riittämättömältä. Todella harva nainenkaan käyttää mokomaan tuollaisia aikoja, enkä kyllä itsekään jaksaisi ymmärtää yhtään jos toinen vaatisi minua moiseen ruljanssiin, ja valittaisi kuinka on raskasta. No miksi sitten haluaa käyttää siihen niin paljon aikaa jos on raskasta? Ja jos mitkään rojumäärät tms. selvät esteet eivät häiritse niin oletko vaan niin hidas? Pääsisitköhän millekään tuntipalkoille jos vaikkapa ammatiksesi siivoaisit?
Minua ei miellytä mitenkään steriili kämppä, mutta puhdasta haluan olla. Ja kuinkakohan pieneksi kuvittelet kaksioni, kun sen imuroit, pyyhit pölyt ja lattiat peset (vessa,keittiö,jne..) alle 2h? Itse en ainakaan hiki otsalla siivoa, vaan teen sen hitaammalla tahdilla.
Mutta miksi sen toisen pitää panostaa yksin johonkin sellaiseen, jota varmasti se toinenkin kuitenkin tahtoo? Aika harva mies tahtoo elää täysin paskasessa kämpässä, mutta kuitenkin olettavat naisten tekevän sen siivouksen ettei heidän tarvitse siivota.. Ja sitten saa kuulla valitusta siitä, kun kämppä on niin sekasessa kunnossa ja siivoamiseen menee vielä enemmän aikaa ensikerralla.
Kyse on kuitenkin kodin YHTEISESTÄ hygieniasta, missä ei kummankaan pitäisi luistaa. Jos on tehty säännöt jossa kummatkin siivoaa omalla vuorollaan, niin miksi mies saa "vain olla mies" ja tehdä sen mahdollisimman nopeasti, edes yrittämättä panostaa siihen ja taas nainen omalla vuorollaan joutuu laittamaan omaa aikaansa vielä enemmän siihen siivoamiseen, koska edellisellä viikolla jätettiin kaikki villakoirat nurkkiin?
Minulla ei muuten ole mitään tälläisiä "ylimääräisiä" koriste-esineitä jotka tarvitsisivat jotain erityistä siivoamista. Puhumatta siitä, etten todellakaan ole mikään nirppanokka siivoamisen suhteen. Mutta jos vaan imuroidaan keskeltä huonetta, niin voiko sitä mukamas sanoa siivoamiseksi? Miksi minun kuuluu siivota toisen jälet jotka hän on aiheuttanut eikä hän taas tee mitään tehdäkseen talosta viihdyttävän? Kyllä minullakin on PALJON parempaa tekemistä kuin joku siivoaminen.
Itse en ainakaan pystyisi elämään missään rojuläjässä. Siinä syy miksi heittäisin miehen menemään. Miksi minun pitäisi alentua elämään likaisessa talossa mikä voi vaarantaa omaa terveyttä, sen sijaan että se toinen olisi edes yhden kerran viikossa vähemmän laiskempi ja panostaisi kotiin myös itsekin, loppujen lopuksi hänkin viihtyy enemmän puhtaassa , kuin likaisessa talossa?
Noh, ehkä on siis parempi ettet ainakaan sitä taloa koskaan hanki jos et siivouksesta kerran pidä. Jos kaksioon menee aina 4 tuntia viikossa kertarysäyksellä ylimääräiset pyyhkeilyt pitkin viikkoa niin 200 neliön talossa sinulla menee luultavasti koko viikonloppu. Kyllä alle tuon ajan ehtii hyvinkin muutakin kuin imuroida keskeltä huonetta, siis tehdä myös sellaista jota kyllä kutsutaan ihan siivoamiseksi. Jos joku selviää kämpästäsi alle neljässä tunnissa niin sekö on nyt siinä kunnossa sitten sen jälkeen että vaarantaa oikein terveydenkin... :-D Ja ei kai sekään nyt voi muiden vika olla että haluat tehdä kaikessa rauhassa ja siksi menee aikaa.
Mutta siis ihan kaikki tämä on aivan täydellisesti sivuseikka. Saathan sinä aivan vapaasti olla juuri sellainen kuin olet ja arvottaa sen siivoamisen vaikka ihan ykkösprioriteetiksi, ei se mitenkään väärin ole. Ehkä sinulla on sitten joitain muita asioita joista voit joustaa ja toivottavasti löydät tai olet jo löytänyt mieleisesi kumppanin tai sinnepäin. Kovin harva meistä nimittäin löytää sellaisen kumppanin jonka kanssa ei ikinä tarvitsisi missään joustaa yhtään. Itse koen voivani neuvotella 1,5 tunnista viikossa hyvinkin, jos toinen vaikka hoitaa sitten jotain muuta vastaavasti joka häneltä sujuu paremmin. Se olisi päiville jaettuna vähän päälle 10 minuuttia päivässä, jos halutaan asettaa asia mittasuhteisiin. Sen verran menee jo varmaan ikkunasta katseluunkin päivässä. Ei siis syytä avioeroon täällä.
Harvoin se siivoaminen on ainoa ongelma suhteessa, sekin kun pikkuhiljaa alkaa tuomaan uusia vikoja suhteeseen. Toista puolisoa alkaa ärsyttämään toisen siivoomattomuus, se että hänen pitää siihen aina perehtyä, alkaa seksuaaliset halut vähentymään sitä toista puolisoa kohtaan ja pian ollaan suhteessa jossa kummatkin kantaa toiselleen kaunaa.
Mitä turhaa siis lähteä tuollaiseen suhteeseen?
Ja aloittaja juuri puhui ettei mies itse paneudu siivoamiseen kuin tekemällä sitä 15min omalla vuorollaan. Mitä sinä siis kerkeät tekemään tuossa ajassa muuta kuin imuroimaan?
Ja ei, en tarkoittanutkaan että se on muiden vika, että teen itse sitä rauhassa, sanoinko niin? Mutta enpä ole nähnyt kenenkään muunkaan (ainakaan miespuolisen) siivoamaan kiireisemmällä tahdilla, joten jos he tekevät asiat hitaasti ja madelskellen, niin ei varmasti saa tunnissa paljoa mitään aikaan.
Suhde on minun mielestäni juuri sitä joustamista, mutta jos tehdään SÄÄNNÖT joissa on päätetty, että kummatkin siivoaa kämpän omalla vuorollaan, niin miksi minun pitäisi kuitenkin siivota kahden viikon siivot, koska se toinen osapuoli ei ole jaksanut tai paneutunut siivoamaan kämppää omalla vuorollaan? Miksi minun pitäisi joustaa siinä asiassa (ja todennäköisesti myös paljon muissakin asioissa) ja sen toisen henkilön ei sitten tarvitse muutakuin luistaa kaikista säännöistä mitä yhdessä ollaan tehty?
Ja kuten mainitsin, se ettei toinen siivoa yleisemmin alkaa pikkuhiljaa pahentamaan välejä. Minua ei kiinnosta vain siivota toisen ihmisen jälkiä, varsinkin kun en edes pidä siivoaamisesta. Mielummin minä jättäisin siivoamisen kumppanille ja tekisin sitten sen sijaan ihan mitä tahansa muuta, mikä varmasti on paljon mukavampaa kuin se siivoaminen.
Tottakai tuo varmasti toimii jos sitä toista ei haittaa se siivoaminen, mutta selvästi SE HAITTAA koska siitä on kirjoitettu palstalle.
En tosin tiedä, oletkohan sinä koskaan joutunut edes siivoamaan kahden ihmisen kotia. Ainakin kirjoituksen perusteella saatat yhä asua vanhempiesi luona jotka siivoavat kuitenkin kodin jäljet suurimmaksi osaksi ja sinä taas siivoat pelkästään sen yhden huoneen.
Näköjään puhut melko sujuvasti sekaisin sekä omasta yli 4 tunnista viikossa sekä aloittajan 1,5 tunnista, sekä omista fiiliksistäsi että aloittajan tapauksesta. En nyt todellakaan jaksa alkaa kaivelemaan kuka sanoi mitäkin ja missä vaiheessa ja mihin olen yrittänyt milloinkin vastata, tai ylipäänsä jaksa edes miettiä mitä mieltä edes olet koko asiasta loppujenlopuksi. Nuo ajat ovat sen verran toisistaan kaukana että kyllä se vähän muuttaa asiaa kumpaan yrittää ottaa kantaa. Muuta uutta sanottavaa ei omasta puolestani ole kuin että painuisin jonnekin hyvin kauas jos minulla olisi kotonani jotkut helkkarin "säännöt." :-D Mutta jokainen tyylillään, kuten jo olen sanonut. Kannattanee siltä siivoamiselta vähäsen ottaa aikaa ja tutustua maailmanmenoon jos ihan rehellisesti kuvittelee että tietynlaiset mielipiteet ja tavat tulevat vain tietynlaisilta ja/tai tietynikäisiltä ihmisiltä. Meitä kun on aika moneksi. Se voi olla niinkin että kun on kämpässä vähän enemmän elämää kuin kokonaista kaksi ihmistä niin ei todellakaan ehdi hinkata paikkoja yli 4 tuntia viikossa kun on "hieman" kädet täynnä puuhaa muutenkin...
Mielestäni kirjoitukseni oli hyvin selvä siitä että ihmisillä on erilaiset ajat siinä paljon menee aikaa siivoukseen, joillain menee vielä enemmän kuin minulla.
Yleisemmin vähäinen tietämys tietyistä asioista, kuten siivoamisesta tulee juuri niiltä ihmisiltä jotka asuvat juuri vanhempien luona tai vastaavasti niin pienessä kämpässä, että varmasti kerkeää siivoamaan tunnissakin kaiken.
Ja onhan se totta, että lapsiperheissä ei paljoa kerkeä siivoamaan, näkeehän se jo yleisemmin lapsiperheiden kodin kunnossa. Mutta nyt ei tainnut olla kyse mistään lapsiperheestä, vaan kahdesta AIKUISESTA ihmisestä jotka ovat sopineet nämä säännöt, että jokainen siivoaa omalla viikollaan.
Sinä et todellakaan taida käsittää sitä, että aika moni nainen ei pidä siitä että he joutuvat siivoamaan ja kuten sanoin, se vaikuttaa myös suhteeseen muullakin tavalla. JA EN SANONUT että kaikki, mutta monella on tämä sama vika, jossa naiset alkavat kantamaan kaunaa miehelle siitä, että he joutuvat aina olemaan se, joka siivoaa.
No onhan se tietenkin mukavaa kun kirjoitus on OMASTA mielestä selvä... ;-D
Ei vaan kyse oli nyt siitä että jos sanon että 1,5 tuntia ei ole paljon, sinä sanot että se on kamalaa koska SINULLA menee yli 4 tuntia (ja miksi SINÄ alentuisit siihen ja tähän ja tuohon), jos taas sanon siihen että 4 tuntia onkin paljon ja alle senkin selviää ja tekee ihan hyvää jälkeä, niin sinä palaat yhtäkkiä taas aloittajan puolison VARTTIIN ja perustelet että eihän siinä ajassa mitään kerkeä. Minusta et ole kovin selkeä ja voisit päättää kummasta tapauksesta tässä nyt puhutaan niin tässä olisi jotain tolkkua. Muuten tempaiset juuri sen esimerkin mikä itsellesi parhaiten sopii eikä minua huvita keskustella tällaiselta pohjalta jossa joutuisi kokoajan kertaamaan jo sanottua selvitelläkseen mihin on vastannut kun toinen ei kykene tai ei halua seurata itsenäisesti, ja pääpointti keskustelukaverilla kallistunee aikaa myöten ainoastaan siihen että pääsee keinolla millä hyvänsä voitolle.
Sinä puolestasi et taida käsittää että aika moni mies ei todellisuudessa välitä just yhtään kämpän kunnosta, ei todellakaan ainakaan 4 tunnin arvoisesti. Nainen siis kantaa kaunaa koska "joutuu" puunaamaan kämppää vaikka kukaan ei todellisuudessa yhtään millään tavalla pakota. Paitsi naisella olisi ilmeisesti pari idistä muutamaan sääntöön että saadaan talouteen vähän sitä pakkoakin elämää ilahduttamaan.... Kaipa sekin sitten myös samalla vauhdilla sujuu kun mies vaatii pari sääntöä asioista jotka eivät puolestaan naista kiinnosta? Ja siihen kanssa käytetään viikossa tuntikausia ja mukisematta.
Etsinpä iloksesi muutamia esimerkkejä ammattilaisten käyttämistä ajoista. Tuskinpa niille kukaan mitään maksaisi jos jälki olisi "terveydelle vaarallista" vaikka tietenkään he eivät esimerkiksi järjestele tavaroita. Tosin jos siivotaan joka viikko ja vielä viikon mittaankin puuhaillaan niin en käsitä miten ne tavarat olisivat ehtineet siinä ajassa niin sekaisin että niiden setvimiseen menisi niin paljon enemmän aikaa....
80neliötä, kaksio, Siivous 2h. Imurointi, pölyjen pyyhintä, lattioiden moppaus, vessan pesu, roskien tyhjennys, keittiössä tasojen putsaus.
100 neliötä, 3 tuntia Imuroi, pesee lattiat, pyyhkii pölyt vapailta pinnoilta, pesee vessat ja kylppärin ja keittiön, ja sitten jos aikaa jää tai minä pyydän jotain ekstraa.
65 neliön kolmio, 2 h. Siivoukseen menee 1,5 tuntia, joten loput 0,5 tuntia on varattu liinavaatteiden vaihtoon ja vaatteiden silitykseen.
Noin sata neliötä, 2 tuntia. Imuroi ja pyyhkii märällä kaikki huoneet sekä vessat ja kylppärin, pesee vessojen altaat ja pyntyt, pyyhkii keittiön tasot ja keittiökaappien ovet, pyyhkii pölyt vapailta pinnoilta.
Aloittaja ilmeisesti tekee oman viikkosiivouksensa 1,5 h todella reippaan ammattilaisin ottein. 1,5 h hitaammalla riittäisi ehkä mattojen ulosvientiin, tamppaukseen, harjaukseen, tuuletukseen ja taas sisälle kuskaukseen.
Aloittaja siis paiskii oman siivousvuoronsa ruista ranteessa ja hiki otsalla, lopulta menee varmaan suihkuun tai saunaan hikiä huuhtelemaan. Tällä miespuolisella kommentoijalla menisi lukuisia tunteja samaan siivousurakkaan ja jälki voisi sittenkin olla huonompaa.
Varmaan tuntuu lähes piruilulta tuo miehen "viikkosiivous", että sen verran käynnistelee imuria että voi sanoa siivonneensa. Miehen tavoitekaan ei ole saada asuntoa siistiksi ja raikkaaksi, vaan päästä minimisuorituksella itse. Ihan kuin äidin hoivissa kotona, uskoakseni.
Heille olisi ainoa ratkaisu sellainen, että "siivotaan yhdessä" ja nainen on kyllin napakka pannakseen miehen tekemään vähintään 50 % urakasta. Tyyliin nyt vie matot ulos ja tamppaa. Mutta mies tuskin selviytyisi tästäkään, eikä nainen selviydy käskyttämisestä. Mielestäni aloittajapariskunnalla valta pikkuhiljaa on liukunut miehelle naisen kiltteydestä ja rakkaudesta johtuen, ja nyt on alistetumman osapuolen mitta täysi. Aloittajalle onnea uuteen suhteeseen, kunhan välttää samoja virheitä itse.
Alatko olee muna kanssa. Olen fiksu ja hyvä mies sulle. Osaan tehdä kaikkia kotitöitä, en valehtele, huijaa, manipuloi ja en vaadi sinulta mitään mitä itse en ole valmis tekemään. Kaljakaan ei ole mun paras kaveri joten et näe mua sitä sohvalla litkimässä kovin useesti.
Äiskät ja iskät: lukekaa tämä avaus tarkkaan ja miettikää millaisia miehiä pojistanne kasvatatte.
Tuleeko heistä toistuvasti parisuhteessa jätettyjä?
lähdin ihan samojen kokemusten vuoksi suhteestani, enkä tosiaan kaipaa minkäänlaiseen suhteeseen. on vielä rikkinäinen olo, mutta nautin elämästä. on ihanan turvallista ja rauhallista olla yksin, kun kukaan ei arvostele, alista ja kireile saman katon alla.
Nimim. Tää riittää jo - Miksi olet edelleen tuollaisen miehen kanssa? Olen katsonut 20 vuotta sivusta samanlaista elämää - vanhempiani.
Mies luistaa kotihommista, nehän on "naisten hommia". Jos hän sattuu imuroimaan, tapahtuu se niin, että tämä seisoo keskellä huonetta ja vähän siirtelee imuria. Ei niitä seinänvierustoja ilmeisesti tarvitse imuroida, eihän niitä kukaan katso.. Tämä on myös erittäin pihi tapaus, joskus täytyy valoja käydä sammutteleen, mikäli hän ei niitä tartte. Silloin tällöin tämä huomauttelee, että on tullut pitkä kauppalasku. Kaljaa tämä mies osaa juoda, ja paljon (joka viikonloppu ainakin 16 pulloa kaljaa). Viinakin maistuu, kerran tämä joi koko viinapullon, ja jälkkäriksi 16 kaljaa.. Mutta ongelmaa hänellä ei ole, tietenkään. Joskus tää saattaa myös kääntää kanavaa, vaikka katsotkin telkkaria. Onhan se joskus myös haukkunut mua, jos kaikki ei ole mennyt niinkuin herra suvaitsee. Ja narsisti se on, ihan täysin. Kaikki muut ihmiset on perseestä, hän on täydellinen! Varsinkin kännissä. Itseään kehuu maasta taivaisiin. Varsinkin kaikki lihavat ihmiset saavat paskaa niskaan (vaikka tämä on vaarallisesti ylipainoinen itsekin!). Silloin tällöin pitää esittää isää, ainakin jos itse on viihteelle lähdössä. Yleensä paistaa lettuja.
Seksistä en luojan kiitos tiedä mitään! (Pettänytkin on äitiä, ainakin kerran.)
Mutta pahinta koko tilanteessa on äiti, joka ei tee mitään asian suhteen. Joka toinen päivä ne on ylimmät ystävykset, joka toinen päivä tikku on todella syvällä..
Itselläni ei ole minkäänlaista mielenkiintoa miehiä kohtaan, etten vahingossakaan voi törmätä tällaiseen mieheen. Isäksi en häntä ole kutsunut (kuin vahingossa) moneen vuoteen, ei hän ansaitse sellaista. Jos voin tällä päätöksellä jotenkin vaikuttaa tähän äijään, tai se huomaa kannanottoni, olen tyytyväinen.
Että jos jonkin neuvon voin vaan jotenkin kirjoittajalle antaa: Juokse vauhdilla karkuun vielä kun voit. Äläkä vaan hanki meitä paniikkihäiriöisiä ja masentuneita lapsia sen miehen kanssa, me kun otamme kaikki syyt niskoillemme.
Kiitos kun luit viestini.
Edelliseen lisäten, itselläni on kuitenkin käynyt hyvin. Samaisen miehen veli pahoinpitelee vaimoaan ja alistaa häntä. Jos vaimo vahingossakaan katsoo toista miestä, tulee turpiin. Välit lapsiin ja lapsenlapsiin on mennyt aika päiviä sitten. Että toisaalta, saahan sitä olla tyytyväinen.
Kyseessä on normaali mies, perusputkiaivo. Miehet käyttävät vain aivojensa toista puoliskoa, jossa asuu tekniikka. Heillä ei ole yhteyttä toiseen aivopuoliskoonsa, koska aivopuoliskojen välinen piuha, aivokurkiainen, on miehillä hyvin ohut ja pikkuriikkinen. Sillä toisella puolella eli naisten puolella asuu empatia muita ihmisiä kohtaan. Joillakin miehillä tämä aivojen tunnepuolisko on jopa surkastunut ja tekniikkapuolisko on taas ylisuuri.
Naisilla taas aivokurkiainen on paksu ja iso, joten elämää on molemmilla aivopuoliskoilla. Naisilla on siis tippaleipäaivot, joiden salat jäävät miehille ikuisiksi arvoituksiksi.
Mitään ei ole siis tehtävissä. Miestä ei voi opettaa. Se on kuin yrittäisi opettaa koiraa puhumaan.
Joillakin naisilla on sellainen onni, että he löytävät miehen, joilla on elämää molemmilla aivopuoliskoilla. Liekö aivokurkiaisen paksuus perittävä ominaisuus.
Elikkä kannattaa naisena tutustua mahdollisesti tulevan siippansa isään, millainen on.
Mutta ei voi yleistää. Jokainen on erilainen yksilö. Mutta ne käyttäytymismallit, roolit omaksutaan kotoa. Myös ne riidat ja niiden ongelmien ratkaisukyky. Miten ratkaistaan vai ratkaistaanko ollenkaan niitä ongelmia.
Erotaan, vaihdetaan paria, ja samat ongelmat edessä.
Erotaan, vaihdetaan paria, ja samat ongelmat edessä.
Erotaan, vaihdetaan paria, ja samat ongelmat edessä.
Pysähdytään miettimään :)
oonko omituinen, yritän siivota kun perhe on poissa kotoa. Ettei tarvii kuunnella imurin ulvontaa.
Jos mä olisin töissä ja toinen työttömänä kotona, olis kiva tulla kotiin ja olla kotona, kun ei sitä surinaa tarvi kuulla.
Tykkään siivota.
Voisin perustaa siivousfirman ja tulla teille siivoon. Ois yksi riidan aihe pois, joka teillä tuntuu olevan aika iso ongelma.
jos toinen pystyy elämään "kaatopaikalla" ja toinen ei, ei kannata muuttaa yhteen missään vaiheessa. Monia ihmisiä ei sotku ja hajut tunnu haittaavan. Miehet eivät yksin asuessaan panosta ollenkaan oman kotinsa viihtyvyyteen, vaan odottavat kodin hengettären saapuvan elämäänsä emännöimään, eli toisinsanoen olemaan se "äidin korvike" joka aikoinaan pyykkäsi pikku Eemelin likaiset paskahousut, tiskasi, kantoi ruuan nenän eteen, hali ja pusi. Ainut mikä erottaakin vaimon äidistä (miesten logiikalla) on seksi. Joskus ei sekään, vaan ennemmin mies on koneen äärellä runkaamassa ja odottaa sillä välin vaimokkeen passaavan ja hoitavan kodin kuntoon. No ehkä hieman yleistin, mutta monilla on menneet asiat näin.
Saman sorttiselle rumilukselle heilahti lapikas takalistoon ( eikä mennyt edes kolmea vuotta) . Kuhertelu ja miellyttämisvaiheen jälkeen paljatuu aina molemmista osapuolista seikkoja joista ei pidä. Mielstäni jos niiden kumulutaiivinen summa on niin suuri ettei siitä yli kiivetä kannataa unohtaa koko ihminen.
Voinpa vaan sanoa, etten koskaan menetä, kun en edes koskaan saa naista! huhhahhei!
Voi kommentoida mitä lystää....Ihminen luonnostaan odottaa hyvien tekojen huomaamista ja vastavuoroisuutta. Aloittajan kirjoitus on kuvata tämän päivän arvomaailmaa, mutta onneksi joku edustaa vielä muutakin.
Jos ei tunnu hyvälle. Lähde. Kuitenkin tiedosta mitä toivot ja sano se ensikerralla jo alkuun äänneen. Jos toiselle sinun tarpeesi, vähäinenkin ei ole suuri vaiva tai uhraus, hän yrittää parhaansa ja mahdollisesti jää. Hän haluaa sinulle antaa, ei vain ottaa. Hän haluaa hyvää, ei vain kuluttaa.
Katkeria naisia koko netti täynnä...pusi pusi
;)
Tällaiset tarinat ovat näin sinkkuihmisen näkökulmasta melko ratkiriemukasta luettavaa :) Otan toki osaa kärsimykseesi :)
Mitä ihme kommentteja "katkerista naisista"!
Kyllä myös miehen täytyy ajatella omaa puolisoansa, eikä vaan toiste päin. Parisuhde ei vain onnistu jos toinen suhteessa ajattelee vain itseään. Parusuhde on yhteispeliä, jossa tarvitaan kummankin panostusta, vaivannäköä ja toisen huomioon ottamista. Ja naisen on täysi oikeus tätä vaatia/odottaa myös mieheltä, ilman että hänet leimataan katkeraksi yms.
Parisuhteessa ei pitäisi olla vaatimuksia puoleen eikä toiseen. Asiat joko luistavat tai sitten eivät.
Miltäs tämä kuullostaisi hyvät miehet ja naiset: Alkuhuuman jälkeenkin mies kohtelisi naista elämänsä ykkösasiana eikä itsestäänselvyytenä, ottaisi oman osansa kodin ylläpidosta (valinnanvaraa on) ja nainen luottaisi miehen hoitavan homman (ei tulisi sanomista väärin siivottu tms.) Mies hemmottelisi naista siten kuin itse kukin nainen sen parhaimpana kokee. Tällaiset naiset puhkeavat kukkaan ja antavat miehelle mitä vain (huippuseksiä, hyvää ruokaa, iloisen rennon kotielämän ym.ym). Kuvittelisin, että sellaisesta elämästä mieskin nauttisi tai sitten voi kysyä miksi ylipäätään haluaa parisuhteeseen. Esa Saarinen sen jo aika päivää sitten puki sanoiksi: Miehen tehtävä on kohdella naista kuin kuningatarta, miten mies sen tekee, se on hänen valintansa. BTW olen sitä mieltä että tuo kaljan kittaus on yksi aika suuri syy monen parisuhteen ongelmaan. Vai kuinka moni nainen oikeasti pitää haluttavana ja edes siedettävänä miestä, joka kaljottelee ja humaltuu onnettomaksi örvelöksi tai tuppisuuksi ja lemuaakin epämiellyttävälle? Miettikää oikeesti.
niin, on vain mies ja miehen halut ja tahto siitä mitä olet, kuka olet, mitä teet ja miten käyttäydyt. Ei kiitos.
Järkyttävää miten porukat takertuu siivoukseen. Se on vain yksi osa...
Mies on lellitty ja lapsellinen.
Vaatii seksiä kuumeiselta ja suuttuu kun ei saa??!!
Voiko itsekkäämpää olla.
Elämähän on niin hetkellistä että onnistuuhan tuo toisen huiputtaminen vuosia.
Nähtävästi olette aika kiireisiä ja yhdessä olo hetkenne on lyhyitä kunnes mennään nukkumaan .
Vähän nauratti noi toteamukset mutta noinhan se menee. ei millään pahalla mutta tuo viimeisin lause oli järkevintä , olet varmaan miettinyt koko 3 v yhdessä olonne ajan
Monelle se lähteminen silti jää ja vanhana mummona vasta on katkera kun ei tajunnut lähteä ajoissa.
itse parisuhteessani tiskaan, imuroin, tamppaan matot yms yms , asioita joita en tee on pyykinpesu , koska naiseni on vain parempi kyseisessä asiassa.
itse ainakin olen huomannut että mitä enempi tekee sitä enemmän vaaditaan .... jos roskat ei joka viikkoisesti olekkaan viety roskiin tai esim en ole aamulla töihin lähtiessä , muistanut/ jaksanut pedata sänkyä. niin heti kyllä nalakuttaminen alkaa.
joskus vain tunnustaa että olisi paaljooon helpompaa oleskella yksin.
ja mitä tuohon rahapolitiikkaan tulee niin minun mielestäni kaikki rahat ovat yhteisiä... esim jos minulla ei sillä hetkellä kun tarvitsen esim 100 € ole sitä .vaimon kuuluu se "lainata" minulle ja myöskin toisin päin !
nykyaikana tunnustaa että ainakin etelässä ihmiset ovat liian ns "pintaliitäjiä" ...
Joo kehoitan lähtemään.
Huh hu, ihan kuin kirjoittaisit mun exästä. Lisäksi mikään ei ollut koskaan hänen vikansa, jos hän käyttäytyi huonosti - aiheutti sen joku muu, yleensä mä. Mitkään sopimukset, ei pienet eikä isot pitäneet. Hän tykkäsi mielummin vastaanottaa suuseksiä tai runkata itsekseen - kun panna, koska "ei tarvinnut jumpata". Oli siis kertakaikkisen laiska, muutenkin. Hänestä rehellisyys oli = ei kerro tai toinen ei osannut kysyä juuri oikeaa kysymystä. Valehteli kyllä suoraan oikeita kysymyksiä esittäessäkin. Syytti mua, että teen hänestä narsistin. Hänelle oli kaikki sallittua, mulle ei mikään. Usein hän asetti ukaaseja jos toimin siten ja täten - mutta käyttäytyi itse juuri niin kuin pelkäsi mun käyttäytyvän. Ihmiset pitävät, ja itsekin pidän itseäni, hyvänä ihmisenä - hänen mielestään kiillotin sädekehää ja manipuloin ihmisiä. Ei auttanut vaikka kysyin että miksei kukaan muu ole huomannut tätä - edes kun olin 13 vuotta yhdessä lasteni isän kanssa. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Sellaista ei voi kukaan muu tajuta, kun itse sen kokenut. Kuten ei sitäkään miksi suhteeseen jää. Se oli myös itselleni kaikkein vaikeinta antaa anteeksi, siis että suhteeseen jäin. Onneksi se on takanapäin.
Voimia aloittelijalle!
Unohtakaa hei se siivoaminen. Jos rakkautta ja välittämistä ja aitoa lämpöä löytyy niin aloittajaakaan ei haittaisi pari pölypalleroa.
Suuni oikein loksahti auki kun luin aloituksen ensimmäisiä kohtia.
Eniten iskivät:
"-mies on täysin itsekeskeinen eikä edes yrittäessään osaa ottaa toisia huomioon, vaan kaikki hänen toimintansa lähtee aina hänen omista tarpeistaan
-mies ei osaa nauttia siitä, että tuottaa toiselle mielihyvää, hän haluaa vain itse ottaa vastaan hyvää muilta
-mies katsoi täydeksi oikeudekseen vaatia minulta seksiä, kun olin kuumeinen ja suuttua siitä, kun en suostunut (pystynyt)"
Tiedän niin täysin, niin täysin mistä puhut ja pahaa tekee vieläkin.
Ja pahaa tekee oikeasti myös muutamat vastaajat joiden mukaan on ihan normaalia että toinen vain ottaa ja ottaa ja toinen vain antaa ja antaa.
Entisessä suhteessani mies ei esimerkiksi ikinä hieronut harteitani tai selkääni. Hän itse vaati selänhierontaa ja silittelyä joka ilta. Jaksoin antaa itsestäni suunnilleen nelisen vuotta toivoen (oiekasti tuolloin laitoin paljon ajattelua tähän) että jos olen miehelle hyvä niin hänkin on minua kohtaan hyvä.
Ei sitä vain ikinä tapahtunut.
Olin aika rakastunut ja kesti aikansa ennenkuin tajusin että miehelle ei oikeasti tuota mielihyvää se että saa tuottaa toiselle nautintoa tai iloa. MIehen kaikki toiminta todellakin lähti aina hänestä itsestään. Hän ei koskaan ajatellut mikä tuntuisi minusta mukavalle.
Ja tuo että miehesi vaati sinulta seksiä kun olet kipeä... Aivan sama juttu. Aivan sama juttu. Antaa olisi pitänyt koska vain. Muistan kun kerran olin vatsataudissa ja olin kaksinkerroin kivusta sängyssä. Mies tuli läpsimään takapuoltani ja yritti aloittaa seksin. Vaikka TIESI että minua sattui! Kerran seksin aikana raapaisi minua herkkään paikkaan kynnellään ja limakalvolleni aukesi pitkä parin sentin haava joka vuosi verta ihan kunnolla. MIes SUUTTUI kun en kyennyt jatkamaan seksiä kivulta.
Näitä tarinoita minulla olisi todella paljon. Olin suhteessa liian kauan siksi että kyse oli ensimmäisestä parisuhteestani ja luulin jotenkin että noin sen kuuluu mennäkin. Ajattelin etten itsekään varmaan ole täydellinen ja selittelin aina parhain päin kaiken tapahtuneen.
Nyt sanon suoraa nsekä aloittajalle että kaikille vastaajille:
Jos henkilö, olipa hän nainen tai mies, ei osoita myötätuntoa kivullesi, on jotakin tuossa henkilössä todella, todella pahasti vialla. Ei sinussa. Jos henkilön kaikki toiminta lähtee aina itsestä ja pyrkii vain omaan mielihyvään eikä milloinkaan toisen ihmisen mielihyvään niin jotaikin on myös todella, todella pahasti vinossa.
Et suinkaan ole ollut tyhmä mennessäsi yhteen hänen kanssaan, mutta jos et tajua lähteä...
Sitten vastaus kysymykseesi, ei siis tekstiisi.
Mies, joka on valmis raatamaan itsensä loppuun turvatakseen perheellensä elannon. Mies, joka vaimon ruokahalun kasvaessa ei tajua panna kulutukselle stoppia, vaan lisää kierroksia ja tekee töitä yhä ankarammin. Mies, joka ajautuu kierteeseen, jossa vaimo tarvitsee perushenkilökohtaisten tarpeidensa (tihenevien kampaaja- ja muiden manikyyrikäyntien jne) lisäksi aina jotain enemmän, milloin uuden auton, milloin isomman veneen, milloin toisellekin mökille sähköt (kaikki nämähän tulevat "perheen hyväksi") ja siis mies tekee aina vain enemmän töitä.
Kun kuluttamisesta tulee vakio, ei vaimo olekaan enää tyytyväinen siihen, vaan seuraa ongelmia, koska mies on aina töissä, eikä varsinkaan ole käytettävissä juuri silloin, kun vaimo haluaisi, vaikkapa silloin, kun vaimo on lukenut, että jossain ulkomaankohteessa on juuri silloin ja silloin upeat ilmat.
Sellainen mies menettää naisensa. Hän menettää myös lapsensa, koska näinä tasa-arvon aikoina vaimo saa lapset, kun vain ilmoittaa asiasta. Hän menettää myös asuntonsa, koska vaimo ilman muuta haluaa jäädä siihen, lasten vuoksi tietenkin. Hän menettää veneensä ja kesämökkinsä, sen sähköttömänkin, joka oli hänelle ainoa henkireikä. Hän menettää kaiken, koska hänelle määrätään niin suuret elatusmaksut ja siihen päälle vielä ositukset, ettei hänellä ole mitään mahdollisuuksia pitää mitään itsellään varsinkaan, kun hän on henkisesti niin loppu, ettei enää jaksa tehdä yhtään ylimääräistä työtä, eikä jaksa taistella ex-vaimon lakimiehiä vastaan.
Ja kun joku vitun latvialainen varasporukka varastaa hänen polkupyöränsä, katkeaa selkä ja hän antaa köyden vapahtaa.
Lepää rauhassa, K.
tarina ei yllätä lainkaan. Onnellisen ja tyydyttävän parisuhteen tekijät ovat kaikilla tiedossa, toiset uskaltaa niitä edelyttää ja toisille riittää kunhan on niin nätti ja komee...
Hyvä että uskallat tehdä ratkaisuja ja mennä eteenpäin ja jos se on ero niin hyväksi sinulle.
Olen kuullut samankaltaisia kokemuksia useita ja useasti nainen vielä "pohtii ratkaisuja" vaikka todellisuudessa se ero olisi parasta mitä voisi tapahtua.
"Onnellisen ja tyydyttävän parisuhteen tekijät ovat kaikilla tiedossa"
Kaikki ne tekijät tietää mutta silti monet vielä luulee, että ne voisivat joskus toteutua.
Ihmiset ovat onnettomia yhdessä ja vielä onnettomampia yksin.
Ei pidä paikkaansa. Minä olen ollut hyvin onnellinen parinkin pitkän parisuhteeni välillä. Vuosiakin. Oikeasti.
Tulin töistä aanyvuorosta ja menossa musiikkikeikalle parin tunnin päästä.
Pyysin ystävällisesti miestä ottamaan astiat koneesta.
Hän tokaisi,jos et ole hiljaa Saat turpiin.
Hän on aina kotona.