mitä kokemuksia seurustelusta armeijassa olevan miehen kanssa? seurustelin lähes vuoden miehen kanssa, joka oli armeijassa. opiskelin itse toisaalla, ja aina, kun hänellä oli vapaa vknloppuja, matkustin neljä tuntia kotikaupunkiini tapaamaan häntä, tai sitten hänen kotiinsa, siitä vielä 50km eteenpäin. vknloput oli ihania ja meillä meni hyvin. olin todella rakastunut. lopulta, kun hän pääsi armeijasta, meillä olisi ollut mahdollisuus nähdä usein, mutta nähtiinkin vielä vähemän, ja lopulta pääsyttiin eroon. nyt mietin häntä päivittäin ja ikävöin suunnnattomasti.
armeijasuhde
miina
111924
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
aivan hassuista syistä..
me seurusteltiin mieheni kanssa kaksi vuotta, sitten hän meni armeijaan, armeija aika meni hyvin, mutta kun oli viikko aikaa siiviiliin saapumiseen hän jätti minut. hmm.
Intti- ikäinen on vielä sen verran nuori,että intissä viimestään alkaa funtsia asioita jne.
Ei siinä iässä kannata itseään sitoa,pitää katella maailmaa välillä ilman sitoumuksia ja lupauksia.Jokaisen pitäisi elää hetken vapaata nuoruutta,myös tyttöjen.
Joo,välit paukahti poikki intin aikana,eivätkä korjautuneet myöhemmällä yrittämällä.
mä en edes ymmärrä miksi aloitin suhteen, kun tiesin toisen olevan intissä ja itse opiskelemassa. toisaalta oltiin oltu sitä ennen kavereita, ja se vaan tuntui paremmalta kuin mikään ikinä. se vaan ihmetyttää, että vielä hetki sitten suunniteltiin yhteistä tulevaisuutta, ja odotettiin niin paljon sitä yhteistä aikaa. ja sitten kun sitä olisi voinut olla, jotenkin kummankin mielenkiinto väheni. ero oli siis yhteienn päätös, ja tuntui silloin oikealta ratkaisulta. nyt on vaan tullut todellisia ikävyys-kohtauksia....tahtoisin päästä eteenpäin.
Meilläkin oli suuret suunnitelmat,tai siis poikaystävällä...ois pitäny hänen mielestä heti mennä naimisiin kun täytän 18,itse ois just sitä ennen päässyt intistä.
Alkoi se vauhti ahdistaa,laitoin välit poikki...
no huh. ei ihme jos ahdisti. me molemmat 20v. ja juteltin yhteen muuttamisesta, jos päästään opiskeleen samaan kaupunkiin. saattaa olla et opiskelllaan tulevana syksynä samassa kaupungissa, mutta ei samassa taloudessa.
Oltiin seurusteltu 3kk kun poitsu lähti inttiin.. se vuosi oli ihanaa ja kun hän pääsi intistä lähdetti matkalle ja nautittiin toisistamme. mutta kuinkas kävikään 1½ vuotta siitä kun tavattiin alkoi vaikeudet(tosin monen sattuman summa)mutta yritettiin silti ja oltiinkin 4 vuotta yhdessä kunnes poitsu sanoi että jollemme olisi sen inttivuoden aikana kasvaneet niin yhteen hän olisi halunnut erota jo aikaisemmin.. ja niin sitten erottiin.
ymmärrän. minun ex oli suuresti sitä mieltä, että me menemme kihloihin, kun hän pääsee pois intistä.. itse olin ajatuksesta kauhuissani, ikää oli liian vähän ja halusin tietyn vapauden. noh loppujen lopuksi, se tuli kesken sieltä pois, osa syynä uskomaton mustasukkaisuus. Nykyinen suhteeni on kestänyt (1vuoden intikin), se mikä ei tapa vahvistaa
...öö okei?
Taidan olla vähän vanhanaikanen tai sit alotin nuoruuteni elämisen liian nuorena heh?!?
Mut oon 20v. ja avopuolisoni on hiukka nuorempi ja ollaan eletty avoliitossa jo ties kuinka kauan...enkä niiku osais kuvitellakkaa olevani enää sinkku.Ne ajat tuli, oli, meni...
ja niiku asunto, auto yms. on yhteistä ja pankissa napottaa yhessä otettu laina ja sillee...en ymmärrä tätä nyky "muotia" et pitää olla sinkku viimeseen asti kyl sitä voi nauttia elämästä varattunakin ja vielläpä paljon enemmän!!!
ainakin jos mies on yhtä aikaa sekä ystävä että mies, remontoija, lääkäri, sisustussuunnittelia, kauppakassin kantaja, merimies, autokorjaaja, kampaaja, yms. heh...ehkä sitä joskus odottaa mieheltään "vähän" liikoja.
No mut kuitenki mikään muu tässä elämässä ei oo ihanampaa ku se että tietää aamulla kun herää että vieressä retkottava ukko rakastaa minua ja minä sitä ja vaikka se ukko ei siinä vieressä retkottaskaan niin eipähän siihen toisenlaistakaan ukkoo kelpuutettas!!!
Että se siitä kaukosuhteesta...et eihän se oo mitenkää erillaista aikaa ku isäntä on armeijassa tai siis eihän se mitään muuta...vai?
se tuntuu älyttömäm pahalta kun odottaa rakastaan 6 kuukautta pois intistä ja sitten kun se aika koittaa,hän jättää.
Kylläpä oli aika hirveitä kohtaloita ku luki... mun mies lähti inttiin vähän aikaa sitten. Eka oli ikävä ja tuli itkettyä paljonkin, mut hei tää on elämää. Ei siitä inttiajasta tarvii repiä ressiä vaan ottaa vastaan se mitä tulee. Näin siitä selvitään. Kiitos!