Minua on jo pitkään piinannut kotona tieto siitä että isä pettää äitiä. Se alkoi eräs pvä kun olin nuorena kotona ja isä toi kotiin vieraan naisen äidin ollessa reissussa. Raivostuin ihan totaalisesti ja seuraukset oli kauheet, ja niistä kärsin itekin vielä..Äiti tietää myös ongelmasta mutta se ei ole muuttunut miksikään.Olen nyt 22 ja asun vieläkin kotona ja sama homma jatkuu valehteleluna, kuten toissapäivänä isä puhui puoltoista tuntia "kummipoikansa isän kanssa" puhelimessa.Soitin numeroon kun alkoi epäilyttää ja siellä vastasikin joku nainen..Samat tunteet nousee taas pintaan ja pelkään itsenikin puolesta etten raivopäissään tee mitään tyhmää..
Isällä on myös alkoholiongelma josta on kans kärsitty vuodesta toiseen. Mutta äiti haluaa vain pitää talon josta eron tullessa joutuisi luopumaan..
Eniten ärsyttää että mullekin valehdellaan päin naamaa mutta silti vaaditaan kunnioittamaan "vanhempaa", joka on koko ikäni mulle tuottanut vaan vahinkoa!Välillä toivon että isäni vain katoaisi, ja voitaisiin olla lopun perheen kanssa rauhassa omassa kodissa jossa ei olis alkoholia eikä valehtelua..En kysy mitään apua haluan vaan jakaa oman kokemuksen josta en ole puhunut kenellekään ja tiedän ettei sekään mitään muuttaisi..
Isällä on myös alkoholiongelma josta on kans kärsitty vuodesta toiseen. Mutta äiti haluaa vain pitää talon josta eron tullessa joutuisi luopumaan..
Eniten ärsyttää että mullekin valehdellaan päin naamaa mutta silti vaaditaan kunnioittamaan "vanhempaa", joka on koko ikäni mulle tuottanut vaan vahinkoa!Välillä toivon että isäni vain katoaisi, ja voitaisiin olla lopun perheen kanssa rauhassa omassa kodissa jossa ei olis alkoholia eikä valehtelua..En kysy mitään apua haluan vaan jakaa oman kokemuksen josta en ole puhunut kenellekään ja tiedän ettei sekään mitään muuttaisi..
Vastaukset 22
Vanhimmat
No tasapuolisuuden vuoksi voisit kyllä vähän vihata äitiäsikin, sillä hän pistää talon ja tavarat sinun edellesi. Sinä selvästi kärsit tilanteesta, ja hän tietää sen. Hän tietää että ilmeisesti tahtoisit hänen eroavan isästäsi, mutta hänelle talo ja elintaso on tärkeämpi kuin lapsensa mielenterveys. Olen samanlaisesta perheestä lähtöisin kuin sinä, ja vihasin isääni koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Vasta aikuisena tajusin, että myös äiti olisi ansainnut osansa vihasta, sillä hänelle talo ja tavarat ja asema olivat tärkeämmät kuin lastensa mielenterveys ja hyvinvointi. Enää en vihaa isäänikään, sillä ajan kanssa sitä tajuaa, että ei ne asiat ole niin mustavalkoisia, ja valitettavasti vanhemmat on usein niin kovin itsekkäitä, että oma nautinto menee lastenkin edelle. Isälle nautintoa tuottivat vieraat naiset, ja äidille luksuskoti. Muutahan tässä ei voi, kuin yrittää toimia itse toisin, ja pitää kaikin tavoin huolen siitä, että omat lapset on ainakin itsellä aina ykkösenä tärkeysjärjestyksessä, ja kaikki tehdään heidän kannaltaan parhain päin. Näin olen myös toiminut, ja lapseni ovat onnellisia ja tasapainoisia nuoria, siitä huolimatta että olen myös itse eronnut ja elintaso on alhaisempi kuin jos olisin aviossa pysynyt. Rahalla ei kuitenkaan loppujen lopuksi kaikkea saa.
No kysynkin haluaisitko tilalle äidille uuden miehen, joka on huorannut jo vaikka kuinka monen naisen kanssa ja jättänyt lapsensa.
Todella huonokäytöksinen isäsi on, kun tuo kotiin vieraita naisia ja vielä lapsen nähden.
En tiedä mikä on oikein ja mikä väärin, mutta äitinä minä laittaisin matkoihinsa tuollaisen isän, enkä tilalle ottaisi ketään enää tuhomaan lapsiani.
Sillä ne tulokkaat on ikävä vain samalla tavalla pettureita useimmiten. Ja missä valehdellaan enemmän lapsille kuin uusioperheissä, ei missään.
Lapset pakotetaan uusioperheissä niin monen monta kertaa asioihin, jotka koskevat aikuisia. Heiltä viedään oikeus oikeaan elämään, heitä käskytetään, heitä kielletään puhumasta, kotiin ei saa tuoda kavereita. Eivätkä lapset enää saa vierailla edes sukulaisten sluona kuten ennen eroa.
Tämän kaiken kun joutuisitte itse kestämään, vailla mitään oikeutta. Miten teidät äidit ja isät saisi ymmärtämään, miten rankka se eronne on lapsille, ilman niitä juttuja kuinka olette pettäneet ja olleet uskottomia.
Tämä ei ehkä pienille lapsille ole nyt selvää, mutta kun lapset kasvavat ja aikuistuvat, ihan varmasti heille selviää se piilottelemanne totuus.
Tuskin ajattlette, mitä se merkitsee tälle aikuistavalle lapsellenne, hänen perhe-elämänsä alku voi viivästyä tai ei tule koskaan, olette totisesti särkenyt lapsenne elämän ihan kokonaan.
Ja mikähän on syynä, kun mikään ei tunnu miltään, ei ole seksiä, jäi elämä elämättä, kasvettiin erilleen ja syitä piisaa. Mikään näistä ei ole oikea syy.
Silloin lapsikin ymmärtää eron, jos toinen on juopporenttu, hakkaa lapsiaan syyttä suotta, on rikollinen tai sairastuu niin pahoin, että elämästä ei tule enää yhtään mitään yhdessä eläene. Mutta nuo elämättömät elämät ym, höpinät, täyttä paskaa.
Kiitos paljon vastauksesta! on hyvä saada ees jotenki puhuttua vähän asioita..Itte oon ihan omasta mielestä tasapainonen vaikka välillä oonki tosi masentunu ja saan jotain ihme raivokohtauksia.vois olla huonomminkin asiat mutta syytän kyllä kumpaakin mun lapsuudesta vaikka asunkin heidän katon allaan en ymmärrä mikä siinä erossa on niin pelottavaa, vai onko se vaan se raha..mutta oon yrittäny koko ikäni saada tätä loppumaan ja nyt ei enään jaksa taistella, ollaan niin monta kertaa käyty montun pohjalla.!Oon nähny niin karmeita asioita ja ollu ite niin monessa mukana että itsetunto on ihan nollassa..Eikä raha todellakaan korvaa menetettyä lapsuutta tai onnen hetkiä joita ois voinu olla ilman kaikkea kaaosta!
Sinun kannattaisi mennä asiantuntijan pakeille keskustelemaan, kaikesta.
Tekeekö vanhempien syyttely sinulle paremman mielen, vai miksi pitää syytellä? Syyttäminen on jokaisen ihmissuhteen mörkö. Kun syyttelet, sinua ei oteta vakavasti, sinua ei arvosteta, sinulle ei puhuta asioista. Itseasiassa syyttelyllä ei saa mitään hyvää aikaiseksi, mutta paljon pahaa saa.
Sanoit toivovasi, että isäsi muuttaisi pois. Minä kannatan edelleen sitä, että sinä muutat.
Miksi kyttäät isääsi? Ei se ole sinun (jos kenenkään) tehtävä. Vanhempiesi välinen suhde on heidän asiansa, sinä et olet parisuhteessa.
Mitäpä jos keskittyisit omaan elämääsi, ystäviin, harrastuksiin, työhön/opiskeluun? Olet jo 22v. Älä mieti vanhempien tekemisiä tai tekemättäjättämisiä. Etsi itsellesi oma asunto ja ala nauttia elämästä.
22v. on sen aikuinen, joka osaa muodostaa, ja saa sanoa oman mielipiteensä vanhempiensa suhteesta.
Miinäkin olen äiti, joka ei halua tilalle uutta kotia ja uutta miestä, joka on ollut vaikka kuinka monen naisen kanssa ja jättänyt oman vaimonsa ja lapsensa.
Mielipiteen saa sanoa, mutta toisten - etenkin läheisten - arvostelemista on syytä välttää. Sellaisesta on vain harmia.
Lapset saavat arvostella vanhempiaan ja heidän pitääkin. Se kuuluu normaaliin kasvuun: irtautiminen ja aikuistuminen. Se hätkäyttää vanhempia näkemään asioita, jos sanotut asiat on totta. Toisaalta aikuinen ja turvallinen vanhempi ei saa loukkaantua turhaan, vaan hänen pitää pystyä tarkastelemaan asioita rauhallisesti ja objektiivisesti. Melkoinen tehtävä, jos ei ole valmis kuulemaan totuutta itsestään sellaisena kuin se oman lapsen silmissä näyttää.
Eikä arvosteluun tarvita pitkiä luentoja. Riittää kun töksäyttää sanoa jotakin mieleen nousutta äreää ihan suoraan.
Hei kiva nuori!
Onpa hyvä, että sinulla on arvot oikeassa järjestyksessä päässäsi. Mietin tässä, että kumpi teistä mahtaa tarvita enemmän apua, sinä vai äitisi. Ajattelen, että sinä, koska sinulla on vielä niin paljon elämää edessäsi. Hyvä, että löysit tämän tavan purkaa tuntojasi ja että osaat pukea ajatuksesi tekstiksi ja sanoiksi, sillä tavatessasi sopivia, luotettavia ystäviä voit sitten kertoa asiat suoraan heillekin ja saada heiltä ymmärtämystä osaksesi.
Vanhempasi eivät selvästi uskalla tarttua oikeasti surkeaan tilanteeseensa, kumpikin heistä kuitenkin varmasti tietää, että valehtelua ja peittelyä on paljon. Haluavatko he sillä säästää sinua ajatellen, että tarvitset molempien vanhempien kodin ja turvan? Onko sinulla sisaruksia?
Olisiko sinulla rohkeutta puhua äitisi kanssa omasta tilanteestasi, siitä että tilanne satuttaa sinua? Olisiko sinun hyvä saada etäisyyttä vanhempiisi, jotta voisit keskittyä rakentamaan itsellesi onnellisempaa tulevaisuutta? Etäisyys voi olla myös henkistä laatua, tai erityisesti juuri sitä. Jos vanhempasi ovat yhdessä tehdäkseen sinut onnellisemmaksi, voisit kertoa mitä siitä ajattelet.
Alkoholistin perheenjäsenenä on vaikea elää, ja perheessä voi olla monenlaisia riippuvuussuhteita, jotka estävät elämän vapautumista onnellisemmaksi. Hyvä että ymmärrät, ettei raha tai talo ole hyvän elämän edellytys.
Mitä mahdat tehdä, opiskeletko vai käytkö töissä, mitä harrastat? Paneudu omiin tavoitteisiisi, rakenna itsellesi ystävyyssuhde tai pari ja etsi elämästäsi hyviä puolia, käännä kasvosi aurinkoon!
Älä jää liian yksin ajatustesi kanssa, kun jaat niitä muille, huomaat yllättäen voivasi olla muillekin iloksi!
Minulla on vähän samanlaisia kokemuksia. Jouduin lapsena useita kertoja todistamaan, miten äiti petti isää ulkomaanreissuilla. Ei hän sentään tuonut ketään hotellihuoneeseen, mutta näin hänet muutaman kerran suutelemassa ja kähmimässä paikallista miestä. Vaikka olin vasta noin kymmenvuotias, ymmärsin, mistä on kyse, ja minulle tuli sellainen tunne, että äiti tavallaan halusikin minun "vahingossa" näkevän tapahtuneen, että jollain sairaalla tavalla hän halusi minun olevan jonkinlainen rikoskumppani. Kotiin palatessa oli vaikeaa katsoa isää silmiin ja kertoa lomakuulumisia. Tilanne meni parin samanlaisen reissun jälkeen siihen, että kieltäydyin lopulta lähtemästä mukaan ja jäin mieluummin sukulaisille hoitoon loman ajaksi kuin katselin äitini touhuja.
En keksi muuta selitystä äitini käytökselle kuin hänen mielenterveysongelmansa - ei kai kukaan täysjärkinen ihminen halua esitellä tuollaista toimintaa alakouluikäisille lapsilleen. Luulen, että äitini oli kyllästynyt elämäänsä ja avioliittoonsa isän kanssa - mitä en sinänsä ihmettele isäni tuntien - ja halusi osoittaa, miten jännittävä elämä hänellä olisikaan toisaalla ja miten hän kelpaa muillekin miehille. Oksettavaa ja vastuutonta.
Olet varmasti kuullut aiemminkin ehdotettavan, että muuttaisit omillesi, mutta minusta se tuntuisi tilanteessasi parhaalta ratkaisulta. Tuskin saat kumpaakaan vanhempaasi muuttamaan mieltään ja toimintaansa, ja kieltämättä olet jo sen ikäinen, että sinun voisi olla hyvä alkaa rakentaa omaa elämääsi vanhempiesi asioiden vatvomisen sijaan. Toivot, että "isäsi vain katoaisi, ja voisitte olla lopun perheen kanssa rauhassa omassa kodissa". Näin ei melko varmasti tule tapahtumaan, joten sinun kannattaisi lopettaa tuon epärealistisen ajatuksen helliminen mielessäsi ja alkaa miettiä, mitä voisit konkreettisesti tehdä, jotta asiat olisivat paremmin. Sanoit, ettet kaipaa apua vaan haluat ainoastaan jakaa kokemuksesi. Miksi et auttaisi itseäsi ja lähtisi, sen sijaan, että surkuttelet tilannettasi? Sinulla on elämä edessäsi, älä pilaa sitä roikkumalla vanhemmissa, jotka ovat sinulle selvästi enemmän taakka kuin tuki. Suhteenne saattaisi jopa muuttua paremmaksi, aikuisten väliseksi suhteeksi vanhempi-lapsi-suhteen sijaan, jos itsenäistyisit ja ottaisit itse etäisyyttä.
Tilannetta selventääkseni, olen jo itsenäistynyt..Olen asunut ulkomailla jo vuosia ja tulin nyt vuoden alusta kotiin kun isälle sattui sairaskohtaus..Mutta nyt ollaan jo tervehtymään päin ja samat ongelmat vaan jatkuu..Ja ei epäilystäkään ettenkö jatkaisi eteenpäin ja muuttaisi taas pois kotoa uuteen reissuun mutta oksettaa vain tilanne kotona. Ja vaikka en hyväksykkään vanhempieni käytöstä kunnioitan heitä tietyllä tavalla. Mutta ärsyttää kun antaa itse niin paljon ja näkee vaivaa kaiken eteen, ja saa vaan vastapalkaksi valheita, ja saa seurata vierestä kun oma isä on uskoton..En myöskään kyttää ketään tai vahdi tekemisiä mutta jos porukoitten sängystä löytyykin oman äidin sijaan toinen nainen se on vaikea olla humioimatta...Enkä pysty vain olla puuttumatta asiaan kyseessä on kuitenkin oma perhe eikä mikään tuttava.jos mun äitiä petetään meidän kotona niin se on loukkaus myös mua ja muuta perhettä kohtaan.Haluaisin vain että äiti saisi sen mitää haaveilee ja isää ei olisi siinä sivussa pilaamassa kaikkea.
Ihan loppujen lopuksi isäsi pettäminen on vain hänen ja äitisi välinen asia. Yrität huolehtimisella ottaa itsellesi sellaista vastuuta, josta et ole vastuuta. Jos porukoitten sängystä löytyykin oman äidin sijaan toinen nainen, voit vain todeta "tää on taas tätä". Turha sellaisella on vaivata päätään mille ei mitään voi tehdä.
Olen sun kanssasi samoilla linjoilla. Vanhempien väliset asiat on heidän välisiään, lasten ei pidä niihin sotkeutua. Mielipiteensä toki voi sanoa ja pitääkin, mutta neuvomaan en kehottaisi.
Mun äiti petti isääni kun olin nuori. Jatkuvasti oli joku mies kierroksessa. Tiesin siitä, isä tiesi, sisarukset tiesi. Vanhemmat ei halunneet erota, vaikka siitä joskus puhuttiinkin. Tilanne ei vaikuttanut meidän elämäämme muuten kuin että isä oli se, joka piti meistä suurimman osan ajasta huolta. En koe eläneeni kamalan vaikeaa lapsuutta ja nuoruutta. Se oli heidän tapansa elää parisuhteessa. Ja tuli todistettua, että myös isät osaa lapsensa yhteiskuntakelpoisiksi aikuisiksi kasvattaa.
Ja jotainhan tuollaisesta voi omaa elämäänsä varten oppia. Meillä lapsilla on kaikilla pitkät avioliitot, lapsia, hyvät puolisot. Tietääkseni ei pettämistä kenenkään perheessä. Eli eletään eri tavalla kuin vanhemmat ja hyvin menee. Ei pidä aina vaan tuomita vanhempien tekemisiä vaan ottaa niistä opiksi.
Mitäs täällä hyssytellään. Tuohan on emäsikailua. Ei siihen tarvitse todeta kuin "mitä vittua!. Menkää kutemaan muualle."
Ymmärrän tunteesi täysin, koska olen itse aiemmin ollut samanlaisessa tilanteessa, mutta en pettämisen (en tiennyt niistä silloin, olin paljon sinua nuorempi ja sinisilmäisempi) vaan väkivallan takia.
Valitettavasti on todettava, että alkoholi on yksi pahimpia asioita maanpäällä, huom. väärinkäytettynä. Ymmärsin ensimmäisestä viestistäsi, että isäsi käyttää alkoholiakin runsaalla kädellä, eikä osaa elää sen kanssa oikein?
Tuossa viimeisessä viestissäsi sanoit, että :
Ja vaikka en hyväksykkään vanhempieni käytöstä kunnioitan heitä tietyllä tavalla. Mutta ärsyttää kun antaa itse niin paljon ja näkee vaivaa kaiken eteen, ja saa vaan vastapalkaksi valheita, ja saa seurata vierestä kun oma isä on uskoton..
Ole antamatta itsestäsi liikaa, huolehdi omasta hyvinvoinnistasi ja äitisi hyvinvoinnista. En itsekkään ymmärrä eräiden ylläolevien tekstien mukaan äitiäsi kovinkaan paljoa, koska hän tekee hallaa sekä itselleen, että ennen kaikkea sinulle ja muulle perheelle...oletko keskustellut asiasta äitisi ja isäsi kanssa? Nuorena aikuisena ihmisenä tempaise se kissa pöydälle kylmästi joskus ruokapöydän ääressä ja pistä ne puhumaan sinun kanssasi, ehkä se vasta avaa heidän silmänsä...eivät he välttämättä edes tajua, kuinka vaikeaa sinun on katsoa tuollaista, koska olet aikuinen ja täälläkin tullut jo tekstejä, että "anna olla, ei se sulle kuulu"..ehkä hekin ajattelevat noin, jos et sano mitään. Tottakai se kuuluu myös sinulle, olet heidän kahden lihaa ja verta, vaikka et sitä suhdetta eläkkään, mutta elät elämääsi hyvinkin suuressa symbioosissa heidän kanssaan, olethan heidän lapsensa, vaikkakin täysi-ikäinen.
Sanoit myös:
jos mun äitiä petetään meidän kotona niin se on loukkaus myös mua ja muuta perhettä kohtaan.
Tämä on totta. Itselleni äitini on yksi läheisimmistä ihmisistä ollut aina , enkä voisi tuollaisessa tilanteessa vain sivuuttaa sitä, että äitiäni satutetaan kerta toisensa jälkeen vieläpä minun silmieni edessä.
Ehkä on helpompi lähteä syyttämään isää tälläisessä tilanteessa ja vihata häntä, koska hän se väärin on tehnyt ja ne tuskat aiheuttanut, vaikka äiti siihen helvettiin on jäänytkin. Mutta voin omasta kokemuksesta, sekä sivusta seuranneena sanoa, että aina ne "kerran lyö niin lähden", "kerran pettää, niin ikinä en anna anteeksi" on helpompi sanoa, kuin tilanteen tullen toteuttaa...asioissa on monta puolta; pelko jostain: yksinjääminen, menetys, satuttaminen, tyhjänpäällejäänti, lapset...jne jne.
Mutta jos olet varma, että äitisi tietää asioista ja isäsi näitä tekee, niin ehdotan todella puhumista, heille tunteidesi kertomista...mitä pahempaa enää voi tapahtua, vaikka ottaisitkin asian esille yhdessä kaikki kolme alas istuen?? Isäsi häipyy, avot se oli siinä ja perheenne saa hengähtää? Äitisi menettää ihanaisen talonsa, niitä saa aina uusia, ei samaa, mutta koti on siellä missä sydän on, ei siellä missä on mahd paljon rahaa ja kirkasta kiiltokuvapintaa? Sinusta tehdään syntipukki asioille, oletpahan ainakin yrittänyt saada välinne paremmiksi ja molempien vanhempien elämän takaisin onnelliseksi?
Anna vanhempiesi elää omaa elämää ja parisuhdetta, mitä se sinulle kuuluu. Se, että menet kaivelemaan isäsi kännykkää on aivan järjetöntä etenkin kun ottaa huomioon, että olet aikuinen nainen vai olitko sittenkin 12v?
Mun tytär jos menisi tekemään jotakin tollasta niin turha olisi tulla mussuttamaan yhtään mitään. Kummallisia nää nyky kakarat, kauheen traumaattisia vaikka elämä ei koskaan ole ollut helpompaa,ollaan ensimmäisenä arvostelemassa vanhempiaan ja kuitenkin käyttäydytään reilu parikymppisenä kuin teinikakarat joten mene itseesi ja HÄPEÄ, isäsi on sinulle kuitenkin leivän antanut pöytään.
Häpeä? häpeä itte tota sun kommenttias tollahan sä sanot suoraan että pitäis hyväksyä se että petetään. Mitä sillä on väliä jos joku tuttu ei ketään kiinnosta mutta onkin kyse omasta perheestä ja kaikki jolle se on tärkeä haluaa myös puolustaa sitä. Jos sun mielestä se on oikein niin kattoisit ite peiliin ja miettisit arvojas uuestaan ennen ku kommentoisit johonkin mistä et ymmärrä yhtään mitään. Eikä kyse oo nyt mistään elättämisestä osallistun ihan yhtä lailla tän perheen menoihin kun muutki perheen jäsenet..Kyse on siitä että haluan puolustaa sitä kaikista tärkeintä eihän mussa ois mitään moraalia jos en omaa äitiäni puolustais, ja se on ihan sama onko se joku ulkopuolinen henkilö vai oma isä joka satuttaa. eikä sillä oo mitään merkitystä oonko 12v vai aikuinen, aikuisenahan sitä vasta ymmärtää ja yrittää tukea ja auttaa..säki tunnut olevan vähän avun tarpeessa vai liittyikö tää keskustelunaihe suhun jotenki,vai eikö oo parempaa tekemistä? kävisit välillä vaikka pihalla haukkaa raitist ilmaa tai keskittyisit niihin omiin kakaroihis!
Minusta on aika outoja ne ajatukset, että anna vanhempiesi olla. Toki sen asian kuuluisi mennä niin, että vanhemmat eivät aiheuttaisi omalla elämällään lapsilleen turhia huolia, mutta aina ei mene niin.
Kun rakasta ihmistä, kuten tässä äitiä, satutetaan ja loukataan, niin on aivan luonnollista, että omat tunteet kuohuu. ikäväksi ja mahdottomaksi tilanteen tekee se, että loukkaaja on toinen rakas ihminen. Ei vanhempien ja lapsen suhde katkea lapsen täytettyä 18. Minusta on normaalia tuntea huolta ja halua puuttua tilanteeseen. Ainakin itse ajattelen niin, että on mahdotonta sulkea silmänsä siltä kaikelta, vaikka järki sanoo, että asia ei kuulu minulle.
Ei teidän perhe lakkaa olemasta täysi-ikäisyyden myötä. Minusta sinun pitäisi sanoa avoimesti vanhemmillesi, miten heidän tapansa olla ja elää loukkaa sinua ja aiheuttaa pahaa mieltä. Että se, mitä he tekevät, vaikuttaa sinuunkin.
Vaikka tuntisi millaista halua ja tarvetta puuttua vanhempien tai aikuisten lasten elämään, niin se ei kannata, ei missään muodossa eikä mitenkään. Puuttuminen vain etäännyttää tai jopa katkaisee välit kokonaan. Siten vanhempien/vanhemman välinen suhde voi todella katketa jo ennen 18v ikää ja aina sen jälkeenkin.
Jokainen elää kuten parhaaksi näkee. Se jos toisia satuttaa, niin ei voi mitään. Monet vanhemmat loukkaantuvat myös aikuisten lastensa elämäntavasta tai -valinnoista. Sekin on aivan turhaa touhua. Vain sellaisiin asioihin kannattaa puuttua, joihin voi omilla teoilla/sanoilla vaikuttaa myönteisesti. Hyvin monet aikuiset tietävät elävänsä jollain tavoin hyvinkin vaikeassa suhteessa, ei heidän lasten, vanhempien, sukulaisten, ystävien jne tarvitse sitä erikseen heille kertoa ja kommentoida.
Kaikella on aikansa. Voipa hyvinkin olla, että ap:n vanhemmat eroavat sitten kun aika on. Elämänkokemukseni sanoo, ettei ap:n isä koskaan tule nykyisessä liitossaan "palaamaan ruotuun" eli lopeta sivusuhteita. Ap:n äiti tietää miksi jatkaa tuollaista suhdetta. Se on kuitenkin hänen valitansa.
Ajatellaanpa mikä todellinen rooli äidillä on petetyksi tulemisessa? Tuskin syy on niin yksinkertainen että miehiä nyt vaan alapää vie. Vaimo suuri pettymys ehkä, luonne, käytös, arvotjne. Kysymys herääkin miksi yhtä hyvin mies ei ota eroa jos sukset menevät ristiin.
Meilläkin lapset tietää isän pettollisuudesta. Lapset ovat 16 ja 19 ja ovat isälleen erittäin vihaisia. Me vaan olemmekin lasten kanssa suunnittelleet että muutamme pois ja aloitamme elämme kolmestaan ilman isää. _Tästä heidän isänsä suhteen paljastumisesta toiseen naiseen on jo kulunut aikaa yli puolivuotta. Vieläkin miehelläni on suhde tuohon toiseen naiseen yllä, mutta me lasten kanssa pudotamme ns. pommin hänen yllensä. Sanomme hänelle se on loppu ja se on pahin taka isku minkä hän voi saada. Hän on antanut suhteen paljastumisen jälkeen katteettomia lupauksia, joten on aika katsoa tulevaisuuteen vaikka meilläkin talo menee myyntiin, niin mitään kulissiliittoa ei kannata jäädä elämään..Toivottavasti äitisikin oivaltaa vielä asian. Oletko puhunut hänen kanssaan suoraan asioista ja kertonut oman mielipiteesi. Sinun mielipiteelläsi pitäisi olla väliä äidillesi.