Avioerohakemus toimitettu kärjäoikeudelle, huomenna keskustelut pankin kanssa asunnon lunastamisesta ja siitä sitten kohden omaisuudenjakoa, muuttotouhuja ja itseellistä elämää. Minä en tätä olisi halunnut ja toivonut tai edes ansainnut. Silti erovaatimus heitetään pitkin kasvoja ja odotetaan, että minä vielä hoidan kaikki käytännönjärjestelyt kun kuulemma olen niissä parempi.
Olo on kuin tekisi kuolemaa, ruoka ei maistu, ei voi nukkua ja pelkkä tulevaisuuden ajattelu itkettää. Tuntuu niin turhalta erota vain siksi, että kaksi hyvin toimeentulevaa, lapseton aikuista ei osaa elää tavallista elämää yhdessä ja toisiaan kunnioittaen. On käyty pariterapiassa, suunniteltu hyvinä päivinä yhteisitä tulevaisuutta ja yritetty keskustella erimielisyyksistä, mutta riidat ja miehen raivokohtaukset vain lisääntyvät. Nykyään riittää, että pyydän käymään kaupassa, jotta olisi jotain tarjoiltavaa hänen kylääntuleville kavereilleen.
Vika eroon on kuulemma minussa - aivottomassa apinassa ja läskiperäisessä lehmässä, joka ei osaa käyttäytyä kuten parisuhteessa kuuluisi. Viiden vuoden jälkeen minulle ei vieläkään ole selvinnyt, mitä milloinkin tämän käyttäyminen olisi. Meillä se on mitä milloinkin mies sattuu keksimään. Mitään ei mieheltä saa vaatia, hän ei ole koskaan missään väärässä ja pahoja sanoja ei tarvitse myöskään koskaan anteeksipyytää.Täydellinen ihminen, jolle ei riitä mikään tai kelpaa mikään mitä teen.
Tiedän, että elämäni ei huonone yksin ollessa. Minulla on varma työ, mielekäs päivittäinen harrastus ja koira ystävänä eli en ole yksin. Silti pelkään tulevaa loppuelämääni.
Olo on kuin tekisi kuolemaa, ruoka ei maistu, ei voi nukkua ja pelkkä tulevaisuuden ajattelu itkettää. Tuntuu niin turhalta erota vain siksi, että kaksi hyvin toimeentulevaa, lapseton aikuista ei osaa elää tavallista elämää yhdessä ja toisiaan kunnioittaen. On käyty pariterapiassa, suunniteltu hyvinä päivinä yhteisitä tulevaisuutta ja yritetty keskustella erimielisyyksistä, mutta riidat ja miehen raivokohtaukset vain lisääntyvät. Nykyään riittää, että pyydän käymään kaupassa, jotta olisi jotain tarjoiltavaa hänen kylääntuleville kavereilleen.
Vika eroon on kuulemma minussa - aivottomassa apinassa ja läskiperäisessä lehmässä, joka ei osaa käyttäytyä kuten parisuhteessa kuuluisi. Viiden vuoden jälkeen minulle ei vieläkään ole selvinnyt, mitä milloinkin tämän käyttäyminen olisi. Meillä se on mitä milloinkin mies sattuu keksimään. Mitään ei mieheltä saa vaatia, hän ei ole koskaan missään väärässä ja pahoja sanoja ei tarvitse myöskään koskaan anteeksipyytää.Täydellinen ihminen, jolle ei riitä mikään tai kelpaa mikään mitä teen.
Tiedän, että elämäni ei huonone yksin ollessa. Minulla on varma työ, mielekäs päivittäinen harrastus ja koira ystävänä eli en ole yksin. Silti pelkään tulevaa loppuelämääni.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ei käy kateeksi tilannettasi jossa joudut elää. Mutta näin jotain tuossa kertomassasi tekstissä sellaista,että voisit ehkä katsoa asiaasi uusin silmin,kun kerron.
Ensinnä itselleni tulee kohta mieleen ajatus siitä,että miehesi ei ole oikeasti kypsä elämään parisuhteessa toisen kanssa ja sinulle on varmasti hyväksi että saatte erota tässä vaiheessa,kun ei ole lapsia lainkaan liitostanne.
Olisiko hän lasten kasvattajana ja perheen päänä lainkaan mies isolla M:llä herää vain kysymys?
Tuollainen kielenkäyttö toista osapuolta kohtaan on hyvin ala-arvoista joka ei miehen arvo maailmaa nosta,päin vastoin:)
Ei muuta,kun kohden uusia tuulia.Löydät kyllä tasapainon tulevaisuuteen,kun et liikaa ole hänessä kiinni.
Aloitustasi lukiessa nousivat pintaan omat tuntoni vuosien takaa... En sano, että tiedän, miltä sinusta tuntuu - mutta entinen liittoni vaikutti paljon tuonlaiselta. Pariterapiaa ei kokeiltu - miehen tahdosta, sillä "kyllä aikuiset ihmiset osaavat itsekin ongelmat ratkoa" ja kun niitä ei miehen mielestä edes ollut kuin minun korvieni välissä... No, tilanne kärjistyi siihen, että minä olin se, joka haki eroa ja jätti paskan taakseen. Yksi elämäni parhaista ratkaisuista!
Sinulla on puitteet kunnossa hyvän OMAN elämän rakentamiseen, joten pelko pois! Jonain päivänä huomaat, että mennyt on takana ja elät omaa elämääsi ilman miehen aiheuttamaa pahaa oloa.
Tuttua kauraa tuo "itse pitää omat asiansa hoitaa" -mantra. Toisaalta jos ei ole motivoitunut pariterapiaan niin turha sinne on mennä istuskelemaan. Kaikkien ajan haaskausta.
Kirjoittamasi perusteella todellakin olet onnellisempi yksin. Mikään parisuhde ei ole vaan toisen osapuolen harteilla ellei sitten puolisollasi ole sen luokan ongelmia itsensä kanssa ettei kertakaikkiaan kykene parisuhteen oman puolensa hoitamiseen.
Järkyttävää, että miehesi ollessa Täydellinen ja Virheetön, sinä kuitenkin olet sen verran hyvä, että saat kantaaksesi kaikki käytännön asioiden hoidon. Todella vastuutonta! Jos näin kerran on, hoida asiat omalta puoleltasi mahdollisimman hyvin äläkä missään nimessä ala paapoa miestäsi esim. omaisuuden jaossa tms.
Kun asia on noin akuutti tuskin pystyt muuhun kuin päivittäiseen selviytymiseen, mutta jonkin ajan kuluttua mieti tarkkaan mitä tarvettasi mies sinulle täytti kun olet suostunut yllä kuvailemaasi kohteluun. Jos podet ns. kiltin tytön syndroomaa nyt olisi elämäsi tilaisuus päästä siitäkin lopullisesti irti.
Minusta kuulostaa siltä että parisuhteen päättyminen kohdallasi sattuu paljon pitkälti sen takia, että olet rakastanut omaa haavekuvaasi miehestäsi ja odottanut, että rakkautesi voiman avulla hän lopulta alkaa kohdella sinua siten kuin itse toivoisit itseäsi kohdeltavan. Tämä valitettavan usein kyllä jää toteutumatta, sillä jos olet antanut itseäsi kohdella huonosti, ei hän tästä mihinkään muutu(kun et ole sitä aiemminkaan vaatinut). Mahdollisesti hän ei tee sitä kenenkään muunkaan kanssa.
Sinulle ero on myös mahdollisuus määrittää uudestaan millaisessa parisuhteessa haluat olla, ja pitää seuraavalla kerralla omista tarpeistasi kiinni. Tämä ei tietenkään poista päällä olevan erotilanteen tuskaa ja kipuilua, mutta lupaan että myöhemmin tulet vielä olemaan kädet kyynärpäitä myöten ristissä kiitollisena miehellesi siitä että päiväsi kynnysmattona loppuivat.
Voimia!
Jäi edellisistä viesteistä että nukkuminen olisi tosi tärkeää saada kuntoon mahdollisimman pian, koska vaikuttaa hirveän paljon jaksamiseen ja omaan mielialaan.
Jos unihäiriöt eivät asetu, suosittelisin käyntiä tk-lääkärillä ja pyydä nukahtamislääkettä(vähän ja mietoja) tai vaikka melatoniinia lyhytaikaiseksi avuksi.
Asiasta ja tunteista keskustelu luotettavien ystävien tai ammattiavun kanssa kannattaa myös ehdottomasti. Tietysti tännekin voi purkaa jos vaan kestää sen tosiasian, että täällä saa vastauksia laidasta laitaan kun kuka tahansa kirjoittelee mitä tahansa omilla motiiveillaan varustettuna.
Kiitos myötäelämisestä ja osuvista havannoista.
En varmasti ole täysin osaton riitoihin ja siihen, että mies on kokenut minut syyksi kaikkiin ongelmiin. Hänen käsityksensä parisuhteesta ja naisen roolista eroaa vahvasti omastani. Emme ole onnistuneet näitä ristiriitaisia odotuksia yhteensovittamaan. Mieheni on kuitenkin minua 15 vuotta vanhempi ja itsekään en enää ole mikään nuori (39 v) eli takana on molemmilla jo sen verran elettyä elämää ettei omia arvostuksia, elämäntapoja ja käsityksiä niin vain muuteta. Luulin ja uskoin, että muutos on mahdollista ja kun itse joustaa, niin toinenkin on siihen valmis.
Kiltti tyttö olen varmasti niin töissä kuin kotona, mutta ihan syndroomaksi asti tätä ei analysoitu. Kysymys on pikemminkin hyvästä kotikasvatuksesta, muiden ihmisten kunnioittamisesta ja hyvistä käytöstavoista vuorovaikutustilanteissa.
Ystäville en ole tilanteestani kertonut. Kerron ja pyydän sitten avustamaan mahdollisissa käytännönjärjestelyissä tämän päiväisen pankkitapaamisen jälkeen. Mitään sellaista en itselleni erossa halua, jota minulla ei ole ollut mukanani tähän suhteeseen tultaessa tai kiistatta ole itse hankkimaani. Miehellä on iso omaisuus, joka ei ole avioehdolla suojeltu. En usko, että olisin onnellinen jos ryhtyisin tästä suhteesta rahastamaan.
Jos tästä jotakin positiivista seuraa, niin se että olen työkaverieni mukaan LAIHTUNUT ja näytän aiempaa hyvemmältä. Aika raadollinen yhteiskunta kun elämäni on ihan pirstaleina, niin ulkoista olemustani kehutaan.
Nyt lähden pankkiin keskustelemaan eri vaihtoehdoista asuntoasioihin liittyen.
Tästä päivästä kun taas selviäisi.
Mikäli sen virheen teet että ryhdyt miestäsi rahastamaan voi aiheuttaa arvaamattomia seurauksia, etenkin kuin näyttää että miehesi vihaa sinua jo nyt.
Tulee mieleen että tuo miehesi viha kumpuaa jostain muusta kuin teidän eletystä elämästä (menneisyys ?), se on ollut tavallaan läsnä aina mutta jostain syystä nyt nostaa vahvasti päätään.
hommaa itsellesi hyvä juristi, jotta saat sen mikä sulle kuuluu, tuon osituksen pitäs mennä 50/50.oikeudenmukaisesti ja molemmat pääsette alkuun uudessa elämässänne
Avioliiton loppuessa tapahtuva omaisuudenjako ei ole rahastusta. Sinulle kuuluu puolet omaisuudestanne, olitpa sitten kiltti tai et. Sillä asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että pidät kiinni laillisista oikeuksistasi. Jos lisäksi teet kaiken työn erotessa, vaikka toinen vaatii eroa, niin sinun kuuluu saada osuutesi asianmukaisesti. Olet tehnyt töitä liittonne ja yhteiselämänne eteen, älä anna sen mennä ohi ilman, että pääset taloudellisesti jaloillesi eron jälkeen.
Kun ero on tuore, haluaa helposti vain pois, eikä omaisuudenjako ole ensimmäisenä mielessä. Siksi kannattaa pyytää apua asianajajalta, joka pitää kiinni oikeuksistasi, kun itsellä ei riitä siihen voimia.
Ihmettelen et jos miehes haukkuu sua läskiperseeksi ja apinaksi niin miksi edes olet sellasen miehen kanssa yhdessä. Kyllä joku arvostus sullakin pitäis olla ihmisyyttä kohtaa ja ettei sitä vaan tolleen voi hyväksyä et toinen haukkuu koko ajan. Sinuna en itkisi vaan olisin onnellinen et sellasesta idiootista pääsee eroon
Kuvaamasi mies kuulostaa todella äälioltä. Hänen käytos ja sanavarasto ovat ameebaa alempana. Mistä maailmassa sinä olet noin koyhälahjaisen idiootin kesksinyt alkuunkaan seuraksesi? Ja vielä noin moneksi vuodeksi!
Vuodattamasi kyyneleet parasta olla ilonkyyneleitä, vihdoinkin päästyäsi tuon tason moukasta eroon!!!!!!!!!!!!!!
Seuraavan kerran sydänystävää valitessasi kaiva idioottimangneettisi syvälle maahan ja pidä rima PALJON, PALJON korkeammalla ihmisten laadun suhteen.
Voimia sinulle!
Monesti kuulee puhuttavan, miten on osattava päästää irti ja mentävä eteenpäin ja osattava elää omaa ihanaa, vapaata elämää. Muista kuitenkin, että sinulla on nyt lupa olla heikko ja surullinen. Suru ei ole vaarallista ja menee suremalla ohi, pikkuhiljaa kun suhtaudut siihen rauhallisesti. Koeta pitää itsestäsi huolta ja elää päivä kerrallaan, tulevaisuutta ei tarvitse liikaa ajatella. Kaikki hyvä tulee kyllä aikanaan kun vaan jaksat selvitä huonoistakin päivistä. Tyhjä tunne on raskas kantaa, mutta siitä se kevenee, vaikket aina uskoisi :)
Pikkuluntu:
"on osattava päästää irti ja mentävä eteenpäin ja osattava elää omaa ihanaa, vapaata elämää."
Pikkulintu, miten tuon irtipäästämisen tekee kun mies ei oo siihen valmis ja itse haluan lähteä? Millainen elämäntilanne sulla on. laittoiko toinen hanttiin?
pikkulintu olet oikeassa, itselläni erosta jo vuosia ja noin se menee, enempi ja enempi tulee niitä hyviä hetkiä, ja ei surua tarvii pelätä, vaikka sitä pelkäsin itsekkin, mutta nyt huomaa, miten tärkeää oli surra myös, eikä mennä tunteettomana vaan uutta suhdetta hakemaan...
Onkohan miehelläsi jokin luonnehäiriö, ei ainakaan kovin kypsältä henkilöltä vaikuta. Vaikka nyt tuntuukin siltä, ettet halua mieheltäsi enää mitään, kannattaa kuitekin pitää puolensa myös omaisuuden jaossa. Kohtuuden nimessä puolet siitä mitä olette yhdessä hankkineet on sinun. Eri asia sitten jos haluat jättää mieheni aiemmin hankkiman omaisuuden rauhaan.
Vaikka nyt tuntuu pahalta, vakuutan sinulle, että vielä pahemmalta sinusta tuntuisi jos avioliittonne jatkuisi joutuisit hyväksymään ja kuuntelemaan miehesi käytöstä vielä 20 vuodenkin päästä. Nämä asiat kun tuppaavat vain kärjistymään vuosien varrella. Voi myös olla että ukkosi on löytänyt uuden naisen. Hän saattaa jossain vaiheessa olla sinua vailla takaisinkin. Mieti kuitenkin tarkkaan mitä haluat, olet vielä nuori ihminen.
Kannattaisiko kertoa pikapuolin lähimmille ystäville ja sukulaisille. Tarvitset nyt tukea. Tsemppiä
sullahan on loistava tulevaisuus edessäsi, älä hyvä ihminen tuolaasta kusipäätä sure, katse tulevaisuuteen.
Sinä löydät vielä sellaasen ihmisen, joka arvostaa ,rakastaa ja kunnioittaa sua ei mollaa ja nollaa.
Voin sanoa nainen että paremmaksi sun elämä muuttuu.
Nyt juristi mukaan vaan joka laskee kunnolla ja oikein osuuden 0,5 puolikkaasta ja jos miehellä löytyy paljonkin omaisuutta tämä asunnon 0,5 osuus pienenee.
Huomaat vielä että kannatti erota .
Lähtevä:
Yritän olla varovainen kun alan neuvomaan toisia, mikä minä olen opettamaan ketään, itse sitä usein tietää parhaiten mitä tehdä.
Sitäpaitsi, eihän oikeita, helppoja vastauksia ole näin vaikeissa asioissa. Helppohan se on sanoa, että asioita voi selvittää puhumalla ja että ajan kanssa kaikki järjestyy, mutta harvoin asiat järjestyvät ilman riitaa ja niin nopeasti kuin toivoisi.
Joskus voi olla vaikea itsekään tietää, onko valmis. Omasta elämäntilanteestani en osaa nyt kertoa kovinkaan paljon, mutta sen olen oppinut että on hyvä tehdä niinkuin hyvältä tuntuu. Niin kulunutta kuin se onkin, niin sydäntään on hyvä kuunnella. Jos tuntuu ettei ole oikean ihmisen kanssa, sellaisen jonka kanssa todella haluaa olla ja jonka kanssa haluaa selvitä myös vaikeista päivistä, niin on vaikea keksiä miksi sellaiseen suhteeseen pitäisi jäädä. Voi tehdä aina hyvää kuitenkin rauhoittua kuuntelemaan jos toisella on asiaa ja puhua kaikki niin selväksi kuin mahdollista. Aurinkoisia kevätpäiviä! :)
Niin kulunutta kuin se onkin, niin sydäntään on hyvä kuunnella"
En tiedä mitä pitää kuunnella sydäntä vai järkeä.Sydäntä en lähtisi uskomaan koska se toimii tuntemusten kautta ja menneet asiat alkaa aina myyöhemmin näyttämään paremmalta . Jos sen perusteella tekee päätöksiä niin metsään mennään. Kylmä järki ainoa asia joka näissä toimii .
Vieläkää en oo miehelle ero papereita antanu vaikka ne oon jo hakenu. Mitenhän tuon tekis ettei raivaria saa . Onko teillä ollu hyvä asua yksin kun läksitte vai löysittekö uuden heti?
Vaikka nyt tuntuu, että maailma romahtaa, niin hetken päästä ihmettelet kuinka olet jaksanut moista kyykyttämistä. Olen onnellinen, että pääset narsistimiehestäsi eroon.
Äläkä ikinä tee sitä virhettä, että palaisit uudelleen yhteen miehesi kanssa. Epäilen, että narsistisi tulee sitä jossain vaiheessa ehdottamaan ja lupaa taivaat ja kuut. Ei mene kauaa, kun olet samassa tilanteessa kuin nyt. Ole vahva.