Meillä on takana pitkä liitto ja nyt vajaa pari vuotias lapsi. Mieheni on parina viime kuukautena alkanut nalkuttaa kotitöistä. Suhteessa on ollut ylä- ja alamäkiä muutenkin, mutta nyt olemme todella tiukilla.
Minä olen ollut perheen pääasiallinen elättäjä jo vuosikausia ja tälläkin hetkellä teen kahta työtä (täysiaikaista ja lisätyötä 3-12 h / vko). Mies on työllistetyn työtehtävissä 30 h / vkossa. Lapsi on hoidossa päivittäin vähintään tunnin pidempään kuin mitä miehen työaika työmatkat ovat. Mieheni on nyt alkanut nalkuttaa siitä, etten tee kotitöitä. Ensimmäisiä kertoja hän valitti raivoissaan noin kuukausi sitten ja siitä lähtien olen kysynyt häneltä kotona ollessani, haluaako hän esim. mielummin laittaa ruuan vai vahtia lasta. Lapsemme on todella vilkas ja vaatii hereillä ollessaan jatkuvaa huomiota ja vahtimista, ettei satuta itseään tai riko paikkoja. Kun mies on lapsen kanssa kotona, ei hän saa tehtyä mitään muuta kuin vahdittua lasta. Mieheni valitsee lähes poikkeuksetta sen muun työn eikä lapsen vahtimista. Olen hänelle sanonut, että mielestäni myös lapsen hoitaminen on yksi kotityö tai siihen rinnastettavissa, mutta hänen mielestään minä en osallistu mihinkään kotityöhön vaan hän saa tehdä kaiken.
Mikä neuvoksi? Lapsen takia haluaisin parisuhteen selviävän tästä, mutta koen että mies kohtelee minua väärin. Teen useita tunteja enemmän töitä viikossa kuin mitä hän ja olen antanut hänen valita kotitöiden osalta (aiemmin jako oli ns. automaattisesti se, että minä hoidin lasta ja mies muita kotitöitä), mutta silti mies jatkaa raivoamista, vihottelua, nimittelyä, aliarvioimista ja räyhää lapsellekin, kun on kuulemma niin väsynyt elämään, jossa hän saa tehdä kaiken. Ajatuksia? Kohtalotovereita?
Minä olen ollut perheen pääasiallinen elättäjä jo vuosikausia ja tälläkin hetkellä teen kahta työtä (täysiaikaista ja lisätyötä 3-12 h / vko). Mies on työllistetyn työtehtävissä 30 h / vkossa. Lapsi on hoidossa päivittäin vähintään tunnin pidempään kuin mitä miehen työaika työmatkat ovat. Mieheni on nyt alkanut nalkuttaa siitä, etten tee kotitöitä. Ensimmäisiä kertoja hän valitti raivoissaan noin kuukausi sitten ja siitä lähtien olen kysynyt häneltä kotona ollessani, haluaako hän esim. mielummin laittaa ruuan vai vahtia lasta. Lapsemme on todella vilkas ja vaatii hereillä ollessaan jatkuvaa huomiota ja vahtimista, ettei satuta itseään tai riko paikkoja. Kun mies on lapsen kanssa kotona, ei hän saa tehtyä mitään muuta kuin vahdittua lasta. Mieheni valitsee lähes poikkeuksetta sen muun työn eikä lapsen vahtimista. Olen hänelle sanonut, että mielestäni myös lapsen hoitaminen on yksi kotityö tai siihen rinnastettavissa, mutta hänen mielestään minä en osallistu mihinkään kotityöhön vaan hän saa tehdä kaiken.
Mikä neuvoksi? Lapsen takia haluaisin parisuhteen selviävän tästä, mutta koen että mies kohtelee minua väärin. Teen useita tunteja enemmän töitä viikossa kuin mitä hän ja olen antanut hänen valita kotitöiden osalta (aiemmin jako oli ns. automaattisesti se, että minä hoidin lasta ja mies muita kotitöitä), mutta silti mies jatkaa raivoamista, vihottelua, nimittelyä, aliarvioimista ja räyhää lapsellekin, kun on kuulemma niin väsynyt elämään, jossa hän saa tehdä kaiken. Ajatuksia? Kohtalotovereita?
Vastaukset 4
Vanhimmat
En oikeestaan puutu muuhun kun käytännön asiaan. mitä jos hommaatte sellaisen leikki kehän lapselle on meinaan turvallinen kun ei joka paikkaan pääse
pyörimään . Kunon leluja & viihtyy ja kun on sellaisessa paikassa missä näkee vanhemman viihtyy kuitenkin. En ymmärrä miksi nuo leikkikehät on nykyään vähän kuin tilaustuotetta jos vanhemmat on väsyneitä ja riitelee epäolleellisista
asioista. Vuorottain myös ruuanlaitto ja pyykkihoito yms. kaikki tuon miehen kanssahan on aloitettava sopia kun 2v aikana ei vielä ole selvillä.Auttaa huomattavasti.
Meillä kaksi lasta. Toinen täyttää ensi kesänä 4-v. ja toinen kesällä 2-v. Itse olen kotona lasten kanssa. Mies valitti aikansa kaikesta. Nyt viime kuussa otti ja lähti. Itse tein kaikki kotityöt samaan aikaan hoitaen lapsia. Hoidin yksin kaikki kotityöt ja hoidin lapset. Lasten ruuan laitot ja syötöt, pesut, nukutukset, ulkoilut, yöt ja yövalvomiset yms. Miehen mielestä en tehnyt mitään. Oleskelin vain kotona hänen sanoin. Aikansa raivosi, jos vaikka roskis oli täynnä. Sanoi olevansa väsynyt minuun ja lapsiin joita ei edes hoitanut. Minä en nalkuta. Kun mies oli kaksi viikkoa kotona sanoin että olisin iloinen, jos hän voisi edes yhden tiskikoneen täyttää. Hän sanoi myöhemmin. Mutta en uskonut siihen, joten menin itse täyttämään. silloin hän tuli ja täytti sen. Hänen mielestään hänen ei tarvitse tehdä mitään, koska hän tuo ruokaa kaupasta. Eikä mies ole edes töissä vaan koulussa, jossa ei tarvi tehdä mitään. Ennenkuin lapset syntyivät hän huomio minua ja imuroi ja tiskasi oma-aloitteisesti.
Nyt olen tyytyväinen, että räyhääjä on poissa talosta. Pelottaa ajatus räyhääkö hän lapsille, kun lapset ovat hänen luonaan. Vanhempi osaa kyllä kertoa. Mitä jos hän uhkaa lapsia jotenkin. Lastentakia olen suhteen halunnut jatkua ja uskonut tilanteen paranevan. Lapset ovat olleet turvassa minun silmien alla, nyt en enää tiedä mitä tapahtuu.
Mun tapaus oli se että seurustelin aikuisen , lähes nelikymppisen miehen kanssa. Minulla omia lapsia, hänellä ei. Ei puhettakaan että oisi osallistunut kotitöihin. Minä tein kaikki hommat kahdessa huushollissa. Jos en siivonnut hänen luonaan niin hänen åitinsä kävi tekemässä sen, jonka jälkeen sain kuulla kunniani. Me oltiin jopa kihloissa,kunnes tajusin hoitavani myös kolmatta lasta eli sitä "miestä".
Mun lasteni oikea isä on kuollut, mutta tästä tekeleestä ei kyllä ollut edes korvikkeeksi. Onneksi ei ehditty muuttaa yhteen. Kun lopulta kerroin että
ei tuu mitään- kahden kodin välillä ramppaaminen on aika väsyttävää, hän ei yrittänytkään ymmärtää eron syytä vaan nokka nirpassa syytti minua.
Kävin vielä myöhemmin hakemassa jotain tavaroitani ja huusholli oli kuin hävityksen kauhistus. Hänen seuraavakaan yritys saada"kodinhoitaja" eli uusi naisuhri, ei ollut onnistunut.
Koitti vielä yhteenpaluuta, mutta eiiiiiiiii.... pihatöistä lähtien kaikki tekemättä.
No nyt olen tavannut ihanan, oma-aloitteisen miehen, joka todellakin tekee eikä vaan meinaa.
Hommat hoituu ihan toisella kädellä, laittaa sapuskaa, huolehtii että saan kauppa- yms asiat hoidettua, ihan pyytämättä vie koirat ulos.
Kieltämättä tämmöiseen vois vaikka tottua !
Onhan se karkauspäivä, niin että pitskö vaikka kosaista :o)
miehes ei tiedä miten parisuhteessa eletään tai mikä on parisuhteen tarkoitus!