Meillä on suhde hieman umpikujassa ja mietin mitä tässä tilanteessa voisi tehdä. Kommentteja ja neuvoja kaivataan. Ja ihan asiallisia kiitos...
Viime kuukausina (n.4kk) seksielämä on ihan hiipunut, eikä mies osoita juuri kiinnostusta. Suhde on tullut melko arkipäiväiseksi muutenkin eli ei kovin kiihkeää, mutta silti säännöllistä ollut. Lisäksi on miehellä joku ikäkriisi ja miesten vaivoja. Kaikki nämä vaikuttaa tietysti haluttomuuteen, mutta eniten mua askarruttaa kuinka toimisin "sinisten pillereiden" suhteen.
Löysin siis vahingossa jo muutama vuosi sitten, enkä ole asiaa ottanut puheeksi kun hän ei kerran asiasta halua minulle kertoa. Vaikeuksia on aina välillä ollut ja alkuksi laitoin jännityksen, myöhemmin stressin piikkiin enkä mielestäni ole asiasta painostanut. Joskus olen kyllä turhautunut kun mikään ei tunnu hyvältä tai toimi ja mies vaan tiuskii mulle...
Omaa käytöstäni muutin sen verran että yritin vähän aina vihjailla jos itseä halutti, ettei siis tulisi liian yllättäen aloite. No, toimi ihan päinvastoin ja nyt vasta olen saanut kuulla kuinka ärsyttävää on kun painostan ja pitäisi hoitaa homma aina kun kutsu käy.
Miehet, jos teillä olisi tällainen tilanne niin haluisitko pitää (lääkkeet) omana tietona? tai miten teillä on haluttomuutta/erektiohäiriötä käsitelty, onko yhteinen asia? Pelkään että vaan suuttuu vaikka itse uskon että paine voisi helpottaa jos tietää ettei mua haittaa. Mä edelleen rakastan, haluan ja kaipaan ja kärsin siitä ettei saa hellyyttä ja nyt vielä pitää varoa kuinka usein saa aloitteen tehdä.
Tässä ei nyt kyse ole pelkästään siitä että mua harmittaa jos en saa, vaan musta tuntuu että tämmöinen puhumaton asia syö suhdetta. Tuntuu että mies nyt pistää kaikki vaikeudet mun syyksi, ja on vetäytynyt ihan kuoreensa. Välillä on ihana,välillä ihan kärttyinen. Joo, ehkä on pohdiskellut myös josko vaihtamallla vaiva paranisi mutta meillä on muuten (ainakin ollut) niin hyvä suhde että ehkä ymmärtää hetken huuman olevan liian kallis kokeilu.
Mä haluan herättää intohimon ja kipinän taas, mutta yksin sekin on vaikeaa. Viettelyt ja leikit kuitataan vaan teennäisiski, joten oisko parempi antaa olla? Ja miten mun pitäisi suhtautua tuohon "ongelmaan", unohtaa ja teeskennellä etten huomaa, vai sanoa että ymmärrän ja tehdään niinkun hänestä tuntuu hyvältä? Olen kertonut että edelleen haluan ja nautin, vaikka välillä olisi hiljaisempaa.
Viime kuukausina (n.4kk) seksielämä on ihan hiipunut, eikä mies osoita juuri kiinnostusta. Suhde on tullut melko arkipäiväiseksi muutenkin eli ei kovin kiihkeää, mutta silti säännöllistä ollut. Lisäksi on miehellä joku ikäkriisi ja miesten vaivoja. Kaikki nämä vaikuttaa tietysti haluttomuuteen, mutta eniten mua askarruttaa kuinka toimisin "sinisten pillereiden" suhteen.
Löysin siis vahingossa jo muutama vuosi sitten, enkä ole asiaa ottanut puheeksi kun hän ei kerran asiasta halua minulle kertoa. Vaikeuksia on aina välillä ollut ja alkuksi laitoin jännityksen, myöhemmin stressin piikkiin enkä mielestäni ole asiasta painostanut. Joskus olen kyllä turhautunut kun mikään ei tunnu hyvältä tai toimi ja mies vaan tiuskii mulle...
Omaa käytöstäni muutin sen verran että yritin vähän aina vihjailla jos itseä halutti, ettei siis tulisi liian yllättäen aloite. No, toimi ihan päinvastoin ja nyt vasta olen saanut kuulla kuinka ärsyttävää on kun painostan ja pitäisi hoitaa homma aina kun kutsu käy.
Miehet, jos teillä olisi tällainen tilanne niin haluisitko pitää (lääkkeet) omana tietona? tai miten teillä on haluttomuutta/erektiohäiriötä käsitelty, onko yhteinen asia? Pelkään että vaan suuttuu vaikka itse uskon että paine voisi helpottaa jos tietää ettei mua haittaa. Mä edelleen rakastan, haluan ja kaipaan ja kärsin siitä ettei saa hellyyttä ja nyt vielä pitää varoa kuinka usein saa aloitteen tehdä.
Tässä ei nyt kyse ole pelkästään siitä että mua harmittaa jos en saa, vaan musta tuntuu että tämmöinen puhumaton asia syö suhdetta. Tuntuu että mies nyt pistää kaikki vaikeudet mun syyksi, ja on vetäytynyt ihan kuoreensa. Välillä on ihana,välillä ihan kärttyinen. Joo, ehkä on pohdiskellut myös josko vaihtamallla vaiva paranisi mutta meillä on muuten (ainakin ollut) niin hyvä suhde että ehkä ymmärtää hetken huuman olevan liian kallis kokeilu.
Mä haluan herättää intohimon ja kipinän taas, mutta yksin sekin on vaikeaa. Viettelyt ja leikit kuitataan vaan teennäisiski, joten oisko parempi antaa olla? Ja miten mun pitäisi suhtautua tuohon "ongelmaan", unohtaa ja teeskennellä etten huomaa, vai sanoa että ymmärrän ja tehdään niinkun hänestä tuntuu hyvältä? Olen kertonut että edelleen haluan ja nautin, vaikka välillä olisi hiljaisempaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Viestisi tuntuu niin tutulta, kuin olisin sen kirjoittanut! Roolit vain toisin päin, minä en saa enää vaimoani syttymään oikeastaan mihinkään intiimiin!
Jos yritän sängyssä hyväillä, saan kuulla miten teen sen aina väärin ja väärästä paikasta. Suoraan eroottisista paikoista on ehdottomasti kiellettyä hyväillä! Toisaalta ymmärrän tuon, mutta mihin on kadonnut se nainen, joka kiihtyi pelkästä takamuksen koskettamisesta?
Kaikki me muututaan ikääntyessämme ja sitä kiihkoa mitä suhteen alkuaikoina joskus oli, saa vain muistella enää! Lienee turha vaihtaakaan, ei se siitä parane kuitenkaan. Vähän aikaa saattaa olla sitä kaivattua kiihkeää seksiä, mutta sitten arki taas voittaisi.
Miten toisen tuntemuksia voikaan päätellä hyvin jo pelkästä suutelusta tai sen yrittämisestä! Joku aika sitten aioin vietellä vaimoni seksiin ja aloin suudella häntä. Hän ei mitenkään vastannutkaan suudelmaan, vaan piti vain suutaan auki kuin joku hauki ( :-) ) ja huulet jäykkinä. Se siitä sitten!
Joskus on meilläkin (tai siis minulla) ollut suorituspaineita sängyssä ja kaikki ei ole toiminut niin kuin olisi odottanut. Hankin pillereitä, joilla homma olisi helpompi tehdä loppuun kunnialla. Kertoessani vaimolleni noista pillereistä, hän kysyi mihin niitä tarvitsisin? Sikäli outo kysymys, että meillä ei ollut seksiä tuolloinkaan muutamaan kuukauteen ja se edellinen kertakin oli jotenkin jäänyt kesken.
Joskus tuntuu että hänellä on toinen, mutta missäpä välissä hän sellaista ehtisi! Olemme vapaat melko tiiviisti yhdessä, joskin omiakin harrastuksia on molemmilla. Meillä minä olen yleensä se joka suukottelee ja halailee eniten. Vaikka tunnen että meiltä puuttuu jotain, haluan kuitenkin osoittaa vaimolleni joka päivä miten häntä rakastan.
Ikävää vaan päivästä toiseen, kun ei saa mitään takaisin! Miten tärkeää toisen kosketus onkaan!
mulla ei ole mitään erektio häikkää. Mulla alkaa seisomaan jo suutelusta ja sehän sit ei helposti laske enään.