Missä kohtaa teillä menisi pinna ja uskottavuus ystävään?

cokefan1 kirjoitti:

Olen tuntenut parhaan ystäväni nyt 17 vuotta. Kun erosin ex poikaystävästäni, ystäväni sanoi että hyvä vaan kun se oli muutenkin sellainen ja sellainen ja sanoi siskonsa sanovan että oli tosi ruma. Mutta exäni on ollut kansainvälinen uima alusvaate malli joten en usko että sanoi vaan hän on ollut minulle kateellinen siksi koska ei ole nuorempana saanut niin paljon materiaalia kuin minä olen saanut vanhemmiltani. Siksi koska perheessään oli enemmän lapsia kuin minun. Olemme riidelleet erittäin harvoin ehkä kerran 5 vuodessa. Häntä on kiusattu koulussa ja puolustin häntä koska minua ei kiusattu ja puolustaessani häntä minusta tuli myös kiusattu. Joka on vaikuttanut siihen että olen eristäytynyt ja erittäin arjka ja pelokas ja se haittaa elämääni ihan arkisissa asioissa. Nyt ystäväni on seurustellut 2 vuotta poikaystävänsä kanssa ja ikää heillä on nyt 18 ja 19 vuotta. He ovat eronneet n.10 kertaa ja hän on aina soittanut minulle ja valittanut poikaystävästään. en ikinä ole saanut oikeastaan kuulla positiivisia asioita. Uskottavuus ystävääni on mennyt kokonaan. En enää jaksa auttaa kun en osaa auttaa häntä ja kun he eroavat ja menevät taas yhteen ja otan kaikki niin tosissani ja olen aina empaattinen häntä kohtaan. Hermot menee, mutta eikö oikean ystävän tehtävä ole olla tukena ja kuunnella. Ilmoitin hänelle siitä että uskottavuus menee sitten hän alkoi huutamaan ja valittamaan. Ja eniten huolestuttaa se että hän hankkii useita erilaisia eläimiä apulasta missä yritetään antaa loppuelämnkotia eläimille. Sitten hän on niin innoissaan aina eläimistä ja sitten tylsistyy niihin. hän halusi hankkia 2 naarasta ja toinen naaras kuoli ku tappelivat ja ystäväni ei nähnyt mitään ongelmaa siinnä vaikka hänelle sanottiin siitä.sitten hän luopuu usein eläimistä ja hankkii uusia yksiöönsä. hän hankki ihanan kissan mutta sitten hän joutui luopumaan sen kun poikaystävänsä on allerginen kissoille ja nyt kun erosivat hankki uuden. En haluaisi tuottaa paha mieltä ystävälleni mutta olen hyvin huolissani hänen eläimistään. Sen ymmärrän että nuorena erotaan usein jne mutta minun pitäisi ottaa asiat aina vakavasti mutta uskottavuus on jo mennyt kauan sitten. Kun itselläni on ollut myös helvetin vaikeaa mutta en ole eronnut avomiehestäni. Käsitän sen että jos eroaa sitten eroaa oikeasti. tai sitten voi mennä yhteen taas toisen kerran mutta vain toisen ei kokoajan hypitä sinne ja tänne. Itselläni auttaa ehkä se kun olemme molemmat tasapainoisia ihmisiä mutta ystäväni soittaa minulle hyvin usein ja sanoo että kuinka paha on olla ja en usko että mikään tulee muuttumaan heidän suhteessaan kun on menty tätä oravanpyörää. Auttakaa minua miten voin ilmaista omnia tuntemuksia eläimistään hänelle kiltisti ettei hän ala huutamaan minulle ja haukkumaan lisää?Ja miten ilmaisen sen että hän ymmärtäisi syyn miksi uskottavuus on mennyt. en jaksa niitä valituspuheluita kuunnella enää.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä