Erosin poikaystävästäni muutama kk sitten, jonka jälkeen hän on kinunut paluuta yhteen.
Kenties haluaisinkin palata, mutta hänen äitinsä oli niin kammottava minua kohtaan, etten takuulla halua kohdata sitä noitaa enää!
Kamalinta oli, että poikaystävänikin asettui aina äitinsä puolelle kun yritin kertoa hänelle miten äitinsä minua taas kohteli.
Ei taida poikaparka ikinä saada itselleen pysyvää suhdetta, ennenkuin äitinsä potkaisee tyhjää.
Kenties haluaisinkin palata, mutta hänen äitinsä oli niin kammottava minua kohtaan, etten takuulla halua kohdata sitä noitaa enää!
Kamalinta oli, että poikaystävänikin asettui aina äitinsä puolelle kun yritin kertoa hänelle miten äitinsä minua taas kohteli.
Ei taida poikaparka ikinä saada itselleen pysyvää suhdetta, ennenkuin äitinsä potkaisee tyhjää.
Vastaukset 13
Vanhimmat
No minulla oli sama tilanne muutama vuosi sitten,mutta se ei ollut anoppi vaan miehen veli.Miehen veli on töykeä ja epäystävällinen jokaiselle sukulaiselleen.Mietin kyllä että kannattaako tähän sukuun paljon liittyä,mutta minä aloin mieskaverin kanssa olemaan ja seurustelu jatkui ja päätin mielessäni ja hitot mitä minä siitä veljestä välitän.Pidän etäiset ja viileät välit miehen veljeen ja onneksi ei tarvitse olla paljon tekemisissä sen kanssa.
Kuule Ritva,jos sinä rakastat poikaystävääsi niin mitä sinä välität siitä anopista.Pidä etäiset välit anoppiisi ja jos rupeaa sulle ilkeäksi,niin sano sille anopille suorat sanat.Anoppi yrittää sekottaa teidän välit ja on vahingoniloinen kun huomaa että teillä menee huonosti.
Minäkin suutuin sille miehen veljelle muutama vuosi ja näytin sille että minun kanssani se peli ei vetele vaikka se on sukulaisilleen piru,niin ei se uskalla enää minulle ryppyillä.Älä alistu anopin vallan alle ja älä anna sen kohdella sinua miten sattuu ja saat suuttua sille.
Jos sinulla on hyvä poikaystävä ja rakastatte toisianne,niin pidä siitä kiinni.
Yksi neuvo vielä että jos poikaystäväsi asuu jo omassa asunnossa,niin eihän sinun tarvitse mennä anopin luokse kun sinun poikaystäväsi menee tapaamaan äitiään.Niin sitten sinullakin on varmaan parempi mieli.
Kun miehen sukulaisilla on myös yhteisiä juhlia niin mieskaverini menee yksin niihin juhliin koska se miehen veli on myös niissä juhlissa niin minä en lähde mukaan juhliin ja minä olen onnellinen kun ei tarvitse lähteä mukaan.
ongelmahan olikin siinä, että ex-poikaystäväni asettui aina äitinsä puolelle!
Jotenkin tuntui että minä yksin jouduin kestämään kaiken, enhän saanut tukea rakkaaltani.
Sehän siitä tekikin vaikeaa kestää.
Emme juurikaan riidelleet, mutta aina kun yritin kertoa poikaystävälleni hänen äitinsä edesottamuksista, hän hyökkäsi minua vastaan!
Ongelmahan olikin siinä, että anoppi oli vain minua kohtaan ilkeä, mutta pojalleen oikea enkeli.
Eihän kukaan siis uskonut minua kun väitin hänen olevan oikea noita minua kohtaan, silloin kun kukaan muu ei sitä ollut todistamassa..
Se on harmi että sinulla on ilkeä anoppi ja hän käyttäytyy sinua kohtaan inhottavasti.Kyllä minä
ymmärsin kirjoituksesi että kyse on anopista,mutta minun tilanteeni oli melko lailla samanlainen paitsi että kyseessä oli mieheni veli.
Mutta sinun ei tarvitse alistua anoppisi käytöksen kohteeksi ja äläkä anna anoppisi kohdella sinua inhottavasti,vaan puolusta itseäsi."Älä ole liian kiltti" ja sano anopillesi suorat sanat.
Kuule ihan turhaan sinä valittelet poikaystävällesi äitisi käytöstä,ei hän tietysti sitä usko.Joskus on parempi että ei valittele kumppanilleen anopin tai muun miehen sukulaisen edesottamuksista,jos valittelee siitä poikaystävälle niin siitä tulee vain riitaa, joskus on parempi olla hiljaa ja vältellä miehen sukulaisia ja ottaa tietty etäisyys miehen sukulaisiin niin silloin pysyy välit parempina myös poikaystävän kanssa.
Ettekö te voi tavata jossain muualla tavalla poikaystäväsi kanssa kuin anoppisi luona,älä ihmeessä mene sinne poikaystäväsi kanssa,vaan vältä tapaamisia anoppisi kanssa ja pidä etäisyys
anoppiisi.
Muista!Kukaan ei muu puolusta sinua vaan sinun on puolustettava itseäsi,kukaan ei muu sitä tee sinun puolestasi.Älä anna sen akan viedä sinulta elinmahdollisuuksiasi ja älä anna sen hallita sinua,vaan puolusta itseäsi ja älä anna sen nujertaa itseäsi.
>Kuule ihan turhaan sinä valittelet poikaystävällesi >äitisi käytöstä,ei hän tietysti sitä usko.
miksei uskois? ongelmana tässä on se että äitinpoika ei pidä tyttönsä puolta! Anoppia ei ole pakko nähdä mutta kyllä tämä kaikki kertoo paljon MIEHELTÄ!
Ritva : Entäs jos menette joskus naimisiin (=>4lasta jne ;) olet sitten osa sukua ja anoppi on aina ilkeä sulle ja sen rakas poika ei ikinä pidä puoltasi, tuntuisko se hyvältä? SE ei ole normaalia, anna hänen ensin aikuistua.
Minustakin pojan pitää puolustaa sinua, ei äitiään.
Ellei hän tätä asiaa käsitä kun selostat hänelle, niin miten käy jossakin muussa vastaavassa tilanteessa? Aina ei tarvitsekaan olla kysymys äidistä/anopista, voi olla kyse vallan jostain muusta, ja miten sitten suu pannaan kun parempi puolisko ei tuekaan sinua?
Minusta sinun pitäisi suoraan vaatia, että poikakaverisi puolustaa sinua noissa tilanteissa. Minusta on ihan väärin, että siinä pitäisi yksin seistä ja puolustaa itseään. Hyvähän siinä on mammanpojan kelliä kahden naisen välissä ellei tarvitse sormeaan nostaa oman naisensa puolustukseksi.
Muutoin tilanne päätyy siihen että poika on mukamas hyvä kun ei koskaan "haasta riitaa" ja sinä olet pahis kun valitat "turhasta". Kuka sellaista kestää ainakaan pitkää aikaa?
Ellei kaverisi millään käsitä asian luonnetta, niin en sinuna alkaisi uudestaan seurustelemaan saati vakinaistamaan suhdetta.
Pojan kuuluu valita äidin ja vaimon/tyttöystävän välillä. Niin se on ollut maailman sivu.
Kun luin sinun kirjoituksesi,niin on sulla vain kamala anoppi ja sinun ex-poikaystäväsi on mammanpoika.
Kuule tuollaisia anoppeja ei tarvitse kunnioittaa,vaan sano sille suorat.
Ennen oli että miniöiden piti kunnioittaa anoppeja vaikka ne oli kuinka ilkeitä miniälleen,mutta nykyään saa miniätkin pitää puoliaan ja eikä tarvitse kaikkea ottaa vastaan anopeilta.Kyllä se tasa-arvo pitää olla.
Moni on kehottanut että jättäisit sen mammanpojan,niin olisi viisainta että jättäisit sen. Mutta suomessa on paljon aviopareja ja anoppien ja miniöiden välit eivät ole olleet mitään parhaimpia,mutta silti puolisot ovat rakastaneet toisiaan ja rakkaus on kestänyt anopista huolimatta.
Toivon että tilanteesi selvenee,voimia sinulle.
Kerronpa sulle että mulla meni juuri yhteen mamman poikaan välit poikki kun oli koko ajan äitinsä puolta kaikessa. Kyseli äidiltään mitä äiti on minusta mieltä; "saako" hän olla minun kanssa, kertoi KAIKEN meidän asioista äidilleen, riidat nimen omaan, josta sitten äiti oli kommentoimassa koko ajan kuinka vain minussa on vikaa. Sanoipa äitinsä kerran suoraan mustasukkaisuukohtauksen saatuaan että ei ole meidän kattojen alle minulla tulemista. Poikansa ei puolustanut mua yhtään. Eikä myöhemminkään myöntänyt äitinsä puheita ilkeiksi. Äitihän oli vain väsynyt.. Voi helkutti sanon mä. Kyllä oli lopuksi helppo valinta jättää koko porukka. Ja sen mä sanon että kyllä yksinolo tollasen mammanpojan kanssa ajantuhlaamisen voittaa mennen tullen. Jos ottaa mammanpojan, niin saa aivan varmasti pojastaan kiinnipitävän ja mustasukkaisen anopin kaupanpäällisiksi. Kyse oli yli 30-v miehestä. Nyt on äiti varmasti iloinen kun on inhottava tyttöystävä karkotettu pois ja saa pitää oman kultamussukkansa itsellään. Sairasta touhua kummaltakin, pojalta ja äidiltä.
Kiva tietää, että on muitakin joille on käynyt näin. Itse painiskelen myös epätoivoisessa suhteessa, jossa äiti hallitsee poikansa elämää täysin.
Riidat käytiin kertomassa äidille oman näkökulman mukaan. Lopuksi otettiin koko muukin suku riitoihin mukaan. Omaa kuvaa kiillotettiin ja vääristeltiin asioita. Ajettiin kaikki omaa tyttöystävää vastaan. Jos äitiä arvostelin siitä, että ottaa kantaa meidän riitoihin, niin se oli ihan kamala paikka. Minua kyllä saa kaikki, itsensä mukaan lukien , arvostella mielin määrin.
"Pojalla" (yli 40v) oli takana useita lyhyitä suhteita ja äiti katkaissut ilmeisesti kaikki suhteet. Poika jäi työttömäksi ja ei edes hae töitä kun äiti antaa rahaa kuitenkin, vaikka itseltä loppuisi.
Olen yrittänyt olla välittämättä. Miehen sukulaisia en halua tavata ollenkaan. Mies on kuitenkin onneton, jos lähden, joten ilmeisesti välittää. Hankala tilanne. Pakko on kyllä lopettaa suhde. En kestä tätä.
Haluaisin kyllä rinnalleni miehen, enkä lasta.
Lähde, yksinkin on mukavampi olla.
Olipa helpottavaa lukea teidän muiden kokemuksia anopeista... Omani on nimittäin todella kamala! Olemme olleet poikaystäväni kanssa yhdessä jo monta vuotta. Anopistani vielä sen verran että hän on ulkomaalainen (italialainen). Italiassa tunnetusti kunnioitetaan äitiä ja miehet ovat enemmän tai vähemmän "mammanpoikia", mutta sitä ei pidetä yhtään kummallisena.
Aluksi anoppi vaikutti kivalta, varsinkin kun en osannut silloin kieltä eikä hähelle tarvinnut juuri jutella. Kun sitten menimme jouluksi ja pariksi kuukaudeksi sinne kylään, selvisi totuus anopista. Hän kuvittelee saavansa sanoa minusta ihan mitä tahansa, vaikka minun läsnäollessani kun luulee etten kuitenkaan ymmärrä.
Sain kuulla joka päivä tuntikausien päivittelyn siitä, mitä syön ja mitä en. Jos en halua verisiä pihvejä (olen kasvis-syöjä), sitä pitää joka aterialla kovaan ääneen ihmetellä ja tuoda iso lautasellinen juuri niitä ruokia, joita en voi allergian tms. syyn takia syödä. Vaikka olisin syönyt todella paljon, niin hänestä en ole syönyt yhtään.
Jos ostan ja syön jogurttia, mysliä, jäätelöä tai köytän mausteita, siitä tulee sanomista ja omat ruokani tungetaan jääkaapissa mihin sattuu tai jopa heitetään pois. Poikaystäväkin välillä suuttuu ja joutuu koko ajan selittämään ja puolustamaan syömisiäni.
Anoppi luulee olevansa maailman siistein ihminen mutta ei sitä todellakaan ole... Imurista ei ole koskaan kuullutkaan ja sisälle kävellään kengät jalassa. Kylpyhuoneen lattia on todella likainen ellen siivoa sitä itse. Kaiken huippu on ettei minulla voi koskaan olla edes henkilökohtaista pyyhettä! Joku aina käyttää omaani, vaikka olisin sen kuinka itse ostanut.
Kun minun piti opiskella, lukea tai mitä vaan keskittymistä vaativaa, anoppi puhuu itsekseen tai yrittää mahdollisimman paljon häiritä koska on varmaan kateellinen siitä. Luulen että hän osaa juuri ja juuri edes lukea. Töissä hän ei ole koskaan käynyt ja on vain yhden aikuisen lapsen äiti, mutta silti kotona ja valittaa kaikesta. Appiparka on hiljainen, välttelee kotona olemista (tulee vain ruoka-aikaan) eikä ole aiheuttanut koskaan mitään ongelmia.
Kerran ostettuani kivoja vaatteita anoppi väen väkisin halusi kantaa kassia ja "unohti" sen sitten metroon..! Muitakin vastaavia tahallaan tehtyjä jäynöjä on sattunut eikä kukaan usko, jos sanon että se oli tahallista. Anoppi ei kestä minua tai läsnäoloani, kuvittelee minusta vaikka mitä.
Hän kuvittelee olevansa loistava kokki (esim. kerran sain raakoja tomaatteja aamiaiseksi!) mutta kyllä se ruoanlaitto pihvien paistamiseen rajoittuu. Sitten hän päivittelee että meillä hänen poikansa ei syö mitään kun minä en muka tee ruokaa tai mitään muutakaan (tosiasia on aivan toinen ja poikaystävän mielestä minun tekemät ruoat on parempia, vaikka äidilleen hän ei sitä tietenkään voi sanoa). Jatkuu...
Jatkan tässä kertomustani... Tiedän, ettei paljon auta kertoa sitä täällä mutta en voi jakaa sitä kenenkään muun kanssa, edes poikaystäväni, joten sen kertominen helpottaa...
Tiivistettynä anopistani: Hän polttaa ketjussa sisällä ja tietää että inhoan savoa. Hän puhaltelee sitä naamaani ja teeskesntelee että polttaminen on hienoa. Aina on tekosyy tulla polttamaan minun lähelläni.
Suihkussa saa anopin mielestä käydä kerran pari viikossa, ja jos viivyn vähänkin pitkään niin valituksesta ei tule loppua. Anoppia ei siedä edes hänen sukulaisensa tai naapurit, ainoastaan hänen poikansa. Anoppi on kaikille kateellinen, juoruava ja hienosteleva akka jonka läsnäoloa ei voi sietää.
Vannoin etten mene sinne takaisin. Kävimme sitten omien vanhempieni luona, jossa kaikki oli paremmin aivan puolueettomastakin näkökulmasta katsoen. Jostain syystä tuli pientä riitaa. Olin jo lähes unohtanut anopin luonteen ja menimme takaisin siihen taloon... Ikävä kyllä! Anoppi oli kuullut riidasta, haukkui vanhempiani kaiken päivää... He olivat "eläimiä", hulluja, kaikin tavoin pahoja ihmisiä joille hän haluaisi kostaa.
En kestä kuunnella tuollaisen akan haukkuvan omaa äitiäni mitä hirveimmin. Poikaystävä kuulee ja tietää, mutta on joko hiljaa, ei ota tosissaan ja sanoo, ettei äiti mitään tarkoita. Hän on muka maailman rauhallisin ja ystävällisin ihminen, vaikka saattaakin kuulostaa "aggressiiviselta"..!
Teimpä sellaisen virheen että menin ulos uusien italialaisten kaverieni kanssa (tyttöjä ja poikia). Poikaystävän ja jopa apin mielestä oli hienoa että minulla oli ystäviä, kun olin yksin uudessa maassa, mutta anoppi repesi täysin! Nyt olin hänen mielestään pettämässä, tapailemassa miehiä ja menemässä heidän asuntoihinsa..!
Täysin vainoharhainen ja kateellinen akka, jonka ainut elämänsisältö on hänen poikansa ja muille leuhkiminen. Anoppi haukkui ja sanoi että olen pahempi kuin oma äitini, vaati poikaystävääni lukemaan kaikki postini enkä saisi mennä yksin edes ulos!
Aina kun olin hetkenkin poissa huoneesta, alkoi anopin tarinointi poikaystävälle siitä että valehtelen, en rakasta häntä ja petän aina kun menen ulos. Hän alkoi jopa uskoa, alkoi vaatia selotuksia kaikesta jne. ja suhteemme oli aika vähällä loppua.
Kun sain kerran tekstarin, anoppi uhkasi heittää minut ulos! Kännykkä oli kielletty ja jouduin lähettämään viestiä kun istuin vessassa ja pitämään sen äänettömänä. Sanoin että täällä ei olla Afganistanissa tai muuallakaan, jossa ei saa mennä yksin ulos tai tehdä yhtään mitään. Jos sanon jotakin, niin kaikki vaan pahenee.
Ystäviäni en enää voinut tavata, enkä tehdä mitään muutakaan. Koko ajan sai pelätä, mitä se hullu keksii seuraavaksi. Olimme aikeissa muuttaa sinne, mutta muutin mieltäni ja takaisin en mene vaikka maksettaisiin mitä! Suhteemme oli tosi paha koko siellä olon ajan ja nyt kaikki on taas hyvin, kun anoppi on kaukana ulkomailla.
Nyt anoppi soittelee ja kertoilee tarinoitansa puhelimitse, mutta tuskin onnistuu. Hän haluaa tulla loman ajaksi meidän asuntoomme (penkomaan, käyttämään minun shampootani jne jne. ja vaatii kopioita asuntomme avaimista. Piilotan kaikki tavarat ja siivoan sitten huolella kun tulen takaisin (yäk..)
En haluaisi että hyvä suhteemme menee piloille tuollaisen takia. En halua puhua hänestä, kuulla mitään, koska minulle tulee mieletön mahakipu kun vain ajattelenkin häntä. Olo on parempi mutta samaa virhettä en taatusti tee ja menen minne vain paitsi samaan asuntoon painajaisten anopin kanssa! Kertokaa omia tarinoitanne... Olisi lohduttavaa kuulla.
On hyvä, että anoppisi sanoo suoraan asiat, eikä takanapäin kuten meillä, muuten aika painajaismainen on tilanteesi anopin suhteen. Kannattaisiko katkaista kaikki välit anoppiin kuten minä tein?
Sama juttu! Nykyinen anoppi on oikeasti ihana ihminen! Ymmärtää että hänen lapsensa on jo aikuinen! Edellinen taas.... arrrrrrrrrrrrrrrgh!
Ja mikä hassuinta, en ikimaailmassa paljastanut ex:lle mikä oli eron yksi ratkaisevimmista syistä!