Mitkä piirteet tekevät naisesta parisuhdekelvottoman tai ainakin vaikeuttavat miehen löytämistä huomattavasti. (Ja nyt siis tarkoitan pitkäasikaista suhdetta, ja jätän kokonaan ulkopuolelle jotkut yhden yön jutut ja satunnaisseksiehdotukset, joita varmaan suurin osa naisista saa osakseen)
Itse väittäisin, että ne piirteet, mitkä tekevät miehestä kelpaamattoman naiselle tekevät myös naisesta kelpaamattoman miehelle. Meinaan kyllä ne iloiset, avoimet, puheliaat, sosiaalisesti taitavat, rohkeat ja itsevarmat ja jopa röyhkeät naiset ovat niitä, joita miehet eniten haluavat elämänkumppaneikseen
Itse väittäisin, että ne piirteet, mitkä tekevät miehestä kelpaamattoman naiselle tekevät myös naisesta kelpaamattoman miehelle. Meinaan kyllä ne iloiset, avoimet, puheliaat, sosiaalisesti taitavat, rohkeat ja itsevarmat ja jopa röyhkeät naiset ovat niitä, joita miehet eniten haluavat elämänkumppaneikseen
Vastaukset 2
Vanhimmat
Samaa kerran tai toisenkin miettinyt. Ite myönnän olevani sen verran kranttu että suhteeseen en halua vain suhteen takia. Sen pitää sitten tuntuu hyvälle. Mitään ihmeempiä kriteerejä en ole kumppaniehdokkaille asettanu ulkomuodon, koulutuksen, pankkitilin tai kuppikoon suhteen. Pari hyvää yritystä on ollut, mutta alkua pidemmälle eivät ole edenneet. Edellisestä vakavammasta suhteesta alkaa olla jo jonnin verran aikaa. Osa sukulaisistakin on jo lakannut tekemästä pakollisia tyttöystävä-uteluita sukujuhlissa.. Liekö huono merkki..
Mutta yhtä tai kahtakaan selvää syytä sinkkuiluun en osaa sanoa. Kerron heti jos saan valaistumisen asiassa. Yksin baarista kotiin tulemista olen perustellut sillä, että naiset eivät uskalla lähestyä minua koska olen niin hyvän näköinen... =) Kännissä itseään on helppo huijata ja tolla ajatuksella on mukava tuudittaa itsensä uneen puoliksi syödyn kebabin viereen..
Sinkkuuteen on varmasti paljon eri syitä, eikä se välttämättä tarkoita, että olisi erakko tai muuten hankala ihminen. Itselläni on varmasti omalta osalta vaikuttanut asiaan se, että en ole oikeastaan juurtunut mihinkään. Lapsuuden ja nuoruuden vietin useassa eri kaupungissa syystä, että perheeni muutti varsin usein, jonka takia pitkäaikaisia sosiaalisia suhteita ei päässyt syntymään. Toisaalta koen tuon myös kasvattaneen minua ihmisenä erittäin paljon, vaikka se nuorena paljon miestä söikin. Olen omasta mielestäni erittäin hyvä sopeutumaan uusin tilanteisiin, enkä ole koskaan varsinaisesti vierastanu tuntemattomia ihmisiä, vaan tutustuminen uusin ihmisiin ja ympäristöön on ollut helppoa.
Nyt olen parikymppinen ja asun yksin, mutta elämääni täyttää niin paljon työ ja opiskelu, että en ole edes aktiivisesti hakenut parisuhdetta, saatika vaivannut sillä mieltäni, mutta jos se on tapahtuakseen niin mikäs olen estelemään. Nyt voin vain katsoa tulevaisuuteen ja yrittää löytää paikkaani yhteiskunnasta.