Onko täällä kohtalotovereita! Itse olen ollut pitkällä sairauslomalla hoitotyöstä, jo toista vuotta, ja nyt olis tarkoitus lähteä miettimään uutta alaa. Ikää 27 v. Lähinnä psyykkiset syyt jättää ala, on ollut masennusta ja onnettomuus (rintarangan murtuma). Nykyinen ala tuntuu raskaalta, vaikka hyvä koulutus onkin. Muita alan vaihtoa miettineitä?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Juu. Mä jätin hoitoalan jo pari vuotta valmistumisen jälkeen. Mulla oli suurin syy huono työilmapiiri, mikä tuntui olevan kaikissa työpaikoissani. Viime aikoina olen yrittänyt hakeutua itsenäisiin työtehtäviin, tai vaihtoehtoisesti työyhteisöihin, joissa on sekä miehiä että naisia.
Vuorotyö masentaa.
Koen hoitotyössä ongelmaksi myös työilmapiirin, kateus ja p****n puhuminen varsinki selän takana on tosi yleistä. Useimmissa paikoissa on ollut näin valitettavasti. Työ on niin kiireistä, ettei ehditä autaa toisia, yhteen hiileen puhaltamisen meiniki puuttuu
Kun jo sisäinen ilmapiiri on kerrotun kaltainen, niin tuskin on liian pitkälle menevä johtopätös, että myös asiakkaat, potilaat saavat kokea sen, ja siitä osansa.
Et ole ainoa. Raskas työ, raskas ilmapiiri, omat murheet siihen päälle että jos haluaa tervejärkisenä¨pysyä niin alanvaihto voi olla ihan hyvä asia. Itse koen hoitotyön mielekkäänä mutta mutta... alanvaihto on minullakin edessä.
Oivoi. Itse opiskelen parhaillaan hoitoalaa ja sairastan masennusta :D Ei varmaan kovin hyvä alavalinta siis! Itse opiskelen kyllä terveydenhoitajaksi ja pitkällä tähtäimellä tahtoisin toimia juuri terveydenhoitajan töissä esim. kouluissa. Sehän ei yhtä raskasta ole kuin esim vanhustenhoito. Harjoittelut ja valmistumisen jälkeen tehtävät työt ovat kylläkin näitä raskaampia sitten... Mitenköhän sitä tulee jaksamaan?
Muut alat eivät kiinnosta ja kouluihin hakeminen aiheuttaa sellaisen paniikin, että mieluusti pysyisin kyllä tällä alalla... Ihmisten auttaminenn ja terveys on kuitenkin aina ollut lähellä sydäntäni, että muuten tunnen sopivani alalle.
Terveydenhoitajan työ on luullakseni hieman henkisesti kevyempää, sillä siinä ei tarvitse sietää työkavereitten huonoa tuulta, kun siinä työskennellään lähinnä yksin.
Työskentelen paikassa missä vaihtuvuus on suurta..meille saadaan aina lähteneen tilalle uusi hoitsu mikä omalla tavalla sekoittaa työpaikkaa omilla vahvoilla mielipiteillä ja keinolla hoitaa ja kas kummaa nämä yli-innokkaat hoitsut taas katoaa tuhkana tuuleen ja me paikalle jäävät jäädään siivoamaan sekoitettuja hoitokeinoja...
Olen halukas tekemään hoitotyötä mutta se pitäisi tehdä yhteistyöllä eikä aina niitä virheitä etsien. Kukin tekisi omaa työtään ammatillisesti koulutuksen mukaisesti ettei mm.sairaala-apulainen puuttuisi sh-työhön.
Henkisesti työ on raskasta ja työpaikan ilmapiiri tekee siitä vieläkin raskaampaa...jos olisi mahdollisuus, vaihtaisin alaa. Ihanaa etää joku muukin uskaltaa olla kanssani samaa mieltä. Hyvää kevättä työn harmauteen!!!