Olen puolisoni kanssa todella vaikeassa tilanteessa. Ollaan oltu yhdessä 15 vuotta ja meillä on kolme ihanaa lasta. Rakastetaan toisiamme yli kaiken, mutta arki ei suju meillä. Ei osata puhua toisillemme eikä oikein näyttää tunteita sekä meillä on vähän eri arvot elämässä, jotka tuo kitkaa välillemme. Eli vaikka rakkautta on paljon, niin voiko se pelkästään pelastaa suhteemme. Mä en tiedä. En halua erota, en selviäisi ilman häntä.
Ero or not
18+6
10216
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Menkää pariterapiaa, yrittäkää etsiä puhekanavat auki. Pohtikaa mikä arjessa mättää, miksi se ei toimi. Onko puhumattomia toiveita, toteutumattomia haaveita? Nämä neuvot tulevat syvällä kokemuksen rintaäänellä annettuina, jos olisimme puolisoni kanssa tehneet tuon noin pari-kolme vuotta sitten, emme olisi nyt tässä pisteessä että tunteet ovat kuluneet tyhjiin ja ero on edessä.
Voimia, vaatii rohkeutta kohdata toinen uudelleen, nähdä hänet uudelleen eri ihmisenä kuin silloin 15 vuotta sitten kun olette ensi kerran tavanneet. Aika tekee tehtävänsä, molemmat muuttuvat. Nähkää toisenne ja löytäkää se rakkaus, se vielä siellä on! Tsemppiä kevääseen!
Kiitos paljon vastauksesta! Olen varaamassa meille pariterapiaan aikaa. Todella toivon että saadaan asiat selvitettyä. Voimia myös sinulle ja kiitos kannustavista sanoista:)!
Iso ongelma on vasta silloin jos ei halua toista lähelleen. Muut ongelmat on ratkottavissa jos tahtoa löytyy. Joustamista, kuuntelemista ja avun hakemista. Sillä niiden kanssa oppii elämään.
Ei eri arvot ole este, mutta vaatii kyllä joustamista ja toisen kunnioittamista puolin ja toisin. Sitäkin voi opetella.
Ylipäätään parisuhteessa on aina kaksi erillistä ja erilaista ihmistä, ei ole sellaista kahden ihmisen symbioosia, jossa molempien ajatukset menisi aina samoja latuja.
Kompromissejä ja välillä hampaiden kiristelyä. Niitä vaaditaan hyvässä parisuhteessa. Huumorilla pääsee myös yllättävän pitkälle.
Tämä onkin niin uskomatonta, koska tullaan muuten tosi hyvin juttuun. Me tykätään tehdä samoja asioita. Ja ennenkaikkea ollaan toisillemme ne unelma puolisot. En olisi ikinä uskonut että tullaan tämän tilanteen eteen. Meillä on koko historia käsittelemättömiä riitoja, koska ollaan painettu kaikki aina villaisella ja ollaan oltu ajattelematta riitoja enään riidan jälkeen. Tätä on jotenkin tosi vaikea selittää. Peökään niin paljon että puolisoni haluaa erota, koska hän alkaa olemaan niin loppu tähän tilanteeseen. En tiedä voinko pyytää enään 1 mahdollisuutta. Ja sit jos asiat ei muutukaan, pelkään niin paljon että en osaa/pysty muuttumaan. Nyt ollaan kyllä niin pohjalla, että tästä on suunta vain ylöspäin ja toivottavasti se on meidän yhteinen matka!!
Mitä on rakkaus? >Eikö se ole juuri sitä, että toinen on tärkeä ja haluaa elää sekä jakaa elämänsa juuri tämän ihmisen kanssa. Hänen kanssaan on mukavaa olla ja intohimoakin löytyy. Sujuva arki on myös rakastamista.
AIna ei kaikesta tarvitse juurta jaksain puhua. Usein on niin, että miehet ja naiset puhuvat kyllä samasta asiasta mutta eri tavoin ja sitä ei useinkaan nainen käsitä vaan vaatii, että mies puhuu naisen haluamalla tavalla - turhaan!
Ihmisillä on erilaisia elämänarvoja ja kukaan ei voi niitä paremmuusjärjestykseen laittaa; pitää hyväksyä ihmisten erilaissuu, sitäkin rakkaus on.
Olen ollut naimisiss reilut 30 vuotta ja puhun kokemuksesta ja toisaalta ystävättärieni kokemuksesta. Useimat naisystäväni ovat myös näitä pitkän linjan avioliitossa olevia, tyytyväisiä elämäänsa ja keskimääräistä onnellisempia. Pitkä suhte, joka kehittyy yhteisten kokemusten ja elämysten kautta, on jo arvo sinällään.
Mielestäni sinulla ei ole mitään syytä erota - sinkkuna tai yh:na et varmasti olisi onnellisempi tai tyytyväisempi ja joka tapauksessa yrittäisit etsiä itsellesi sitä oikeaa, joka itse asiassa sinulla jo on - lastesi isä.
Minä ja mieheni emme ole juuri koskaan keskustelleet "suositusten mukaisesti" koska varsinkaan mieheni ei ole oppinut keskustelun kulttuuria ja enemmän osoittaa ajatuksiaan ja tunteitaan teoillaan,joka on muuten huomattavasti parempi tapa. Aikoinani valitin tästä puhumattomuudesta mutta kas kummaa, nyt se on hänen vahvuutensa. Kommunikoimme omalla tyylillämme ja minulle esim. halaus ja suukottelu kertoo paljon enemmän kuin se että kertoo rakatavansa eikä teoillaan sitä näytä.
Kiitos vastauksesta! olet ihan oikeassa. En missään nimessä halua erota! Rakkaus on nimenomaan toisen huomioimista ja teoilla on suurempi merkitys kuin sanoilla. Vikaa on meissä molemmissa sen suhteen että emme ole jaksaneet panostaa toisiimme edes teoin. Pienet lapset ja arki on kuluttanut meidän molemmat ihan loppuun. Uskon kuitenkin meidän tulevaisuuteen ja niin myös puolisoni. Sehän on tärkeintä! Nyt täytyy vaan alkaa tekemään paljon töitä suhteemme eteen. Sekä ulkopuolista keskusteluapua, että oppisimme ymmärtämään omia ajatuksia sekä toistemme ajatuksia. Tämä on "pahin" kriisi mitä meillä on ollut ja tästä on suunta vain ylöspäin! Kiitos paljon rohkaisevista sanoista! Noin pitkä avioliitto on todella upea saavutus! Minusta on niin ihailtavaa että pariskunnat ovat pitkään yhdessä.
Helpoimmalla selviää, kun ei ota omaa onnellisuutta avioliiton tavoitteeksi. Veikkaan että useimmat avioliitot kaatuvat siihen epärealistiseen ennakko-odotukseen.
Toi on kyllä ihan totta.. Mulle on tärkeintä että lapset ja puolisoni olisi onnellisia. Silloin minäkin olisin onnellinen.
Hyvä Ap.
Täällä myös nainen,, jolla sama mies jo 32 vuotta, josta naimisissa viisi vähemmän.
Älä ala tehdä yhtään mitään työtä avioliittosi eteen. Mitä ihmeen töitä siinä vielä pitäisi hakata kasaan. Töiden aika aviolittossa on kun on vaikeaa ihan konkreettisesti ja pitää avustaa toista sairaana tms.
Henkisen puolen "työ" kannattaa pitää iloisena eikä vaatia itseltään tai toiselta mahdottomia. Pikkumukava riittää ihan täysin.
Terapiaan vaan ja antakaa pikkumukavan riittää. Minusta teet elämäsi tyhmyyden, jos eroat. Siis todella tyhmyyden.
Mitä luulet sitten saavasi tilalle? Jonkun eronneen plus vieraita mukuloita ja katkeria exiä? Siinä vasta saat töitä tehdäkin.
Mene iloisesti pikkumukavasti eteenpäin ja nauti keväästä ja pienistä asioista ja puhu perheellesi mukavia.
Kaikkea hyvää!
Ja ps. me keskustelemme ja paljon, mutta koskaan emme vatkaa meidän suhdettamme millään lailla. Mitä siinä on vatkaamista. Molemmat haluavat toiselle hyvää ja niillä mennään ja jutellaan ihan muuta mukavaa.
Hermostuisin kahdessa viikossa, jos täytyisi aina vatkata joka oivahdusta ja miten hahmotan mieheni tunteet ja mikä haivahdus nyt on omassa mielessäni. Väärin tietty hahmotan, mutta haitanneeko tuo, kun mukavaa on!
Konkreettisia asioita kannattaa sopia, mutta jokaisen abstraktion vatulointi väsyttää.