niin ei voi välttyä tunteelta, että neljäkymppinen ja sitä vanhempi nainen ei kelpaa enää kellekään, paitsi nuoremmille miehille seksiseuraksi. Oman ikäisille siis ei. Aika ihmeellistä, vasta sittenhän nainen on parhaimmillaan.
Tätä kun lukee
yksinäinen vanhuus
14139
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Riippuupi täysin naisesta.
40-kymppinen nainen voi olla tosi timmi tai sitten lihava laatikkonaama ja kaikkea siltä väliltä.
Muodottomia siidervalaita tosin löytyy jo parikymmpisistäkin, että ei se aina ikää katso.
Ehkäpä et anna sen parhautesi näkyä ulospäin, jos ei miehet kiinnostu.
No kyllä kiinnostuu, mut ne on kaikki sellaisia alta ja vähän yli kolmekymppisiä.
No mutta ikähän on vain numeroita.
Helposti ajattelee niin, että ikä on vaan numeroita, todellisuudessa se ikäero sitten punnitaan.
Pitää olla jotain syvällisempää, kuin ulkonäköasiat, ei niillä pitkälle pötkitä.
No ei pötkitä pitkälle ulkonäön varassa jos ikäänkin on jo. Olisit tyytyväinen että saat miehiltä huomiota, vai olisiko muka parempi ettei ketään kiinnostaisi? Kuulostaa muutenkin vähän taas näiltä naisten ongelmilta että "voi voi hyviä miehiä ei enää löydy olen ollut sinkkuna jo kaksi viikkoa". Jos nuoret miehet kiinnostuu niin kyllä sieltä ennen pitkää joku wanha herrakin sulle löytyy.
Voi olla kaunis, vaikka ikääkin jo olisi. Mutta joo, olen tyytyväinen, kun nuoret miehet kehuu hyvännäköiseksi ja sanoo, että kroppa on kuin kakskymppisellä. Ehkä se oman ikäinen tosiaan vielä jostain löytyy tai saa se nuorempikin olla, jos arvot ym. kohtaa.
Mikset haluasi elää parisuhteessa nuoremman miehen kanssa vaikka?
Siirtyminen seksisuhteesta vakisuhteeseen ja siitä parisuhteeseen ei ole ollenkaan niin vaikeaa kuin luulisi...
Kyllä se on ollut niille ulkopuolisille sen verran kova pala joissakin paikoin että nainen joutunut liian kovaan huhumyllyyn jos mies paljon nuorempi. Silloin täytyy sitten vaan molempien tietää mitä haluaa ja olla välittämättä muiden sanomisista.
Niin ei kai sille mitään estettä ole, jos jutut synkkaa.
Tähän heittäisin sellaisen kysymyksen että mistä suomalainen mies/nainen muka edes voi löytää kumppanin?
Yökerhoissa ja tanssipaikoissa niitä ehkä on, tai on olematta. Mutta jos siellä vehtaa kumppania viikon toisensa jälkeen (ja siellä aina käy ne samat tyypit) niin se alkaa näkymään jo naamassa. Ja muuallakin.
Työpaikoilta on nelikymppisenä enää turha odottaa mitään romanssia. Ikeastakin naisen löytää vain huonosti sepitetyissä saduissa.
Naiset on nykyään paljon itsenäisempiä kuin ennen. Monet ei halua edes sitoutua. Perheen perustaminen on vanhaa aikaa, kun taas matkailu on in.
Sitten on tämä ryhmä jotka "tyydyttää" yksinäisyyttään kotieläimillä. (älkää nyt ymmärtäkö väärin)
On ryhmä ihmisiä jotka on katkeroituneita vanhoihin suhteisiin tai muuten vaan kokeneet kovia. He eivät halua tai kykene seurusteluun.
Nykyään tuntuu siltä,että on vaikeaa löytää naista jotka on sinut itsensä kanssa tai ovat tasapainossa henkisesti.
Medialla on myös oma roolinsa tässä yhteiskunnassa. Ihmisten ajatukset muokkaantuvat madian mukana.
Kuten aina. Naiset rakastuvat renttuihin. Kunnoliset miehet ei kelpaa...
Suomalainen mies ei nelikymppisenä kelpaa suomalaiselle naiselle sen vuoksi, että a) hänen ei tulekaan kelvata (naisen uskomus) sekä b) vaihtoehtoja löytyy nuoremmista viriileistä kolmikymppisistä, karvaranteista tai auringon paahtamista.
Josko harjoittelisit sisälukutaitoa?
Totta. Useimmiten nelikymppiselle on vientiä ikäistään vanhemmista eikä nuoremmista. Muuten täytyy olla omanlainen tyyppi joka ei katso rupsahtanutta ihoa. Näkee vain, no, mitä näkee. Ja haluaa kokea kokenutta seksipetoa MUTTA mitä jos on vähän kokemattomampi. Sitten ei kukaan huoli. Eikä tee varmasti mieli olla edes ehdolla tarjokkaille.