APUVA. Onko kellään muulla ihan hiton tylsä mies (tai nainen)? Ollaan oltu jo n. 5v yhdessä, mutta ei olla kertaakaan käyty missään elokuvissa tai syömässä tms. mitä haluaisin joskus tehdä, kun hän ei suostu lähtemään koska ei näe siinä mitään järkeä. Ruokaa saa kotonakin ja tv:stä tulee elokuvia. Se on hänen mielestään turhaa. Hauskanpito on hänestä sitä, että juodaan kotona kaljaa. Ja olen kyllä ottanut asian esille useita kertoja. Mitään romantiikkaa ei ole. Synttärilahjaa en saa, jos en itse sitä vaadi. Jos olen hyvällä tuulella ja vitsailen, hän vaan murjottaa, eikä tajua huumoriakaan. Ei juuri puhukaan. Kaipaisin hauskaa miestä. Kannattaako vaihtaa kun oon jo ikäloppu=30. :)
tylsee
hjfky
11181
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tietty voit pitää hauskaa ilman miestäkin, vaikka mielestäni sun pitäisi ehkä laittaa tuo vaihtoon. Etkä ole ikäloppu mun mielestä. Ajattele, että hyvässä lykyssä elät vielä 60 vuotta. Mieti, haluatko elää koko sen ajan huumorintajuttoman ja puhumattoman miehen kanssa.
onneksi ikä loppukin voi aina unelmoida paremmasta :) loppujenlopuksi ei enää jaksa edes pyristellä vastaan vaan hyväksyy kohtalonsa ja jää pölyttymään ja peittyy hämähäkinseiteillä
Niinhän se on :) . Mietin vaan, että olenko itsekäs jos alan taas haikailla jotain parempaa. Kannattaisko vaan perustaa se perhe ja päättää olla onnellinen, vai heittäytyä tuntemattomaan. En nyt vielä mikään ruma kurppa ole, vaikka miestäni ei sekään tunnu kiinnostavan. Tai mistä minä tiiän kun ei se puhu.
"perustaa se perhe ja päättää olla onnellinen"...
Nou nou nou! Lapsia ei pidä hankkia, jossei tunne parisuhteen olevan kunnossa - ja sitähän sinä et tunne! Ei siinä auta Maamme-laulut eikä jalot päätökset olla onnellinen, kun asiat ovat toisella tolalla!
Mieti nyt hyvä ihminen, mihin elämäsi käytät! Olet nainen parhaassa iässä! Jos mies on sinulle sopimaton mörrimöykky, älä tyydy sellaisen parisuhteeseen vain siksi, että sinulla "pitää" olla mies. Jos nyt päätät perustaa perheen tämän jöröjukan kanssa, entäpä parin-kolmenkymmenen vuoden kuluttua, kun lapset lähtevät kotoa? Olet tod näk pyörittänyt perhe-elämää pitkälti yksin ja lasten pesästä lentämisen jälkeen huomaat ukon kanssa olevan just niin tylsää kuin nytkin - ellei vielä pahempaa. Olet silloin 20-30 v vanhempi eikä "markkina-arvosi" ole ainakaan parantunut nykyisestä.
Go Girl! Ovesta ulos ja elämään!
Mikä siinä sit pitää kiinni? Onko edes seksiä? Kyllä miehen pitää pitää naisensa kunniapaikalla ja osoittaa se hänelle. Naiset älkää tyytykö vähättelyyn. Olkaa myös itse fiksuja. Voihan sitä ajatella, että ei parempaakaan saa ja niinhän se voi ollakin, mutta mutta kuitenkin...Itsekäs et missään nimessä ole vaan normaali nainen joka haluaa täysipainoista onnellista iloista elämää. Jos ei vielä ole lapsia, etsi etsi etsi samanhenkisempi kumppani. Haluatko olla hiljaa kaljaa kittaavan TV:tä tuijottavan kanssa loppuikäsi. Miehesi on ajattelematon, kun ilmeisesti pitää sinua itsestään selvyytenä eikä halua tehdä sinua onnelliseksi. Sääli teille molemmille.
Ja miten tuollainen suhde on ylipäänsä alkanut?? Eikö romantiikkaa edes alussa? Et kai vaan ole taas niitä naisia, joka on ajautunut suhteeseen vain jonkun kohdalle osuneen kanssa ja kuvittelee sen sitten olevan elämänsä mies....!?! Eikun vaihtoon ja sassiin!
Aika laiskaa touhua, jos ei sen vertaa viitsi itsensä eteen tehdä, että olis edes onnellinen.
Ei voi kuin kysyä, miksi roikut tuollaisessa liitossa. Avaa ovi ja lähde kävelemään oman itsesi vuoksi. Sinulla on vain yksi elämä!
Täää, on tosiaan naisen aloitus. En voi sanooo muuta kuin te meet mihess kans vauikka hiihtoladulle niin teidän suhde paranee heti. Oletko oikeesti 5 v ollut tollasen miehen kanssa. Kerron heti et suhde paranee jos alat mun kanssa seurusteleeeEE? Jaa ei väkisin...
Lähde meneen tai nosta äijän kamat pihalle. Saat odottaa maailman tappiin, ei se muutu siitä miksikään.
Kiitos vastauksista. Siinäpä sitä ajattelemisen aihetta. Ehkä mä oon liian kiltti nössykkä ja mietin myös, saanko parempaa, enkä ole jotenkin uskaltanut tehdä ratkaisua. Pelkään myös vähän toisen puolesta. Periaateessa kestän, muitta en voi sanoa että olen onnellinen, mut oisinko onnellisempi yksin? Mut olette varmasti ihan oikeassa.
Ei tarvii olla kovin kummoinen, että on jo parempaa kuin nykyisesi - mieti sitä!
Ei tuossa elämäntilanteessa tarvii 'kestää' jos ei ole lapsia eikä tosiaankaan ole onnellinen. Ihan varmasti olet onnellisempi yksin, sulla ei ole tuollaista riippaa estämässä asioita joita haluaisit tehdä. Ja ennenkaikkea sulla on mahdollisuus kohdata ihminen, joka haluaa niitä samoja asioita. Plus tehdä sut onnelliseksi.
Rohkeutta vaan, sitä ei sulle kukaan muu anna kuin sinä itse!!!