Mies on luotettava, ystävällinen, hyvännäköinen, ymmärtäväinen, kunnianhimoinen, hyvä keskustelija, kiltti, meillä on paljon yhteistä ja sama elämäntilanne. Meillä voisi olla hieno elämä yhdessä asiota harrastellen, matkustellen ja on meillä kiva ystäväpiirikin ympärillä. Melkein täydellistä.
Hänestä vain puuttuu se tietty huumorintaju, josta pidän. Myös eleet ja ilmeet aika-ajoin ärsyttävät ja ovat mielestäni lapsellisia. En tunne että haluaisin esitellä hänet kaikille sukulaisille ja ystäville.
Toisaalta harmittaisi kamalasti pistää suhde poikki, kun kuitenkin hänessä on niin paljon positiivisia piirteitä. Ehkä negatiiviset piirteet voivat vielä muuttua? Tosin olen tapaillut häntä jo puoli vuotta... Seksiä ja hellyyttäkin on jo ollut ja olen viettänyt hänen luonaan paljon. Tuntuu ihanalta kun on joku joka välittää. Olen 24-vuotias enkä koskaan seurustellut. Tuntuu että haen jotain täydellisyyttä.
Entä jos vika onkin omassa päässäni ja tätä menoa olen ikuinen etsijä?
Tosi ristiriitaiset fiilikset. Pelkään että jos pistän poikki en löydä koskaan parempaa. Voi kun voisi katsoa tulevaisuuteen ja nähdä, millaista elämä olisi kummankin päätöksen perusteella. Tiedän myös, että on väärin pitää toista varalla ja samalla katsella sillä silmällä muita, enkä haluaisi tehdä niin. En myöskään halua nähdä häntä toisen kanssa ja katua että jätin hänet. Miten on niin vaikea päättää ottaa vai jättää?? Vai tarvitseeko edes päätöstä tehdä, ehkä vain annan tunteiden viedä ja ajan näyttää? Olen kuitenkin jo vähän kiintynyt häneen ja välitän.
Hänestä vain puuttuu se tietty huumorintaju, josta pidän. Myös eleet ja ilmeet aika-ajoin ärsyttävät ja ovat mielestäni lapsellisia. En tunne että haluaisin esitellä hänet kaikille sukulaisille ja ystäville.
Toisaalta harmittaisi kamalasti pistää suhde poikki, kun kuitenkin hänessä on niin paljon positiivisia piirteitä. Ehkä negatiiviset piirteet voivat vielä muuttua? Tosin olen tapaillut häntä jo puoli vuotta... Seksiä ja hellyyttäkin on jo ollut ja olen viettänyt hänen luonaan paljon. Tuntuu ihanalta kun on joku joka välittää. Olen 24-vuotias enkä koskaan seurustellut. Tuntuu että haen jotain täydellisyyttä.
Entä jos vika onkin omassa päässäni ja tätä menoa olen ikuinen etsijä?
Tosi ristiriitaiset fiilikset. Pelkään että jos pistän poikki en löydä koskaan parempaa. Voi kun voisi katsoa tulevaisuuteen ja nähdä, millaista elämä olisi kummankin päätöksen perusteella. Tiedän myös, että on väärin pitää toista varalla ja samalla katsella sillä silmällä muita, enkä haluaisi tehdä niin. En myöskään halua nähdä häntä toisen kanssa ja katua että jätin hänet. Miten on niin vaikea päättää ottaa vai jättää?? Vai tarvitseeko edes päätöstä tehdä, ehkä vain annan tunteiden viedä ja ajan näyttää? Olen kuitenkin jo vähän kiintynyt häneen ja välitän.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kai sä nyt ainakin mun kanssa haluat seurustella. ?
Sanoisin, että jos jo tuossa vaiheessa epäröit, ei mies ole sinulle se oikea.
Huumorintaju on kyllä sellanen asia, joka kantaa vaikeidenkin asioiden yli ja jos tuntuu, ettei huumorintaju käy yksiin niin voi olla että tulee olemaan vaikea katsella toista vähän pidempään..
Jos epäröit, älä. Paras neuvo koskaan.