Jooo-o jos haluat niin tässä on paljon lukemista
ja ajattelemisen aihetta!
Eli homma on alkanut näin...
Tavattiin muijan kanssa kaks vuotta sitten
kesällä, rakastuttiin vaikka riitoja oli heti
alusta asti, oltiin ja seurusteltiin ja
kummastakin tuntuuu ja musta tuntuu vieläkin että
se oli vaan seksi joka yhdisti meijät...
meille tuli eri mieli syyksiä ja mää otin nyrkit
avuks ku mikään muu ei tuntunut (minun)mielestä
auttavan... Tuli talvi ja hän rupesi odottamaan
lasta meille... Riidat jatkui ja sitä enenmän
hän rupesi pelkäämään mua... oltiin yhdessä kaks
viikkoo ja taas erottiin vaikka mää en ollut edes
koskenut häneen... meijän piti muuttaaa yhteen
mutta hän vaan hoki että pelkää mua, vaikka mun
mielestäni siihen ei mitää aihetta ollut...
tuli eräs päivää noin vuosi sitten pääsiäisenä ja
hän sanoi mulle puhelimessa että hän ei enää
ikinä halua tavata mua, sitten hän vaihtoi
puh,numeronsa ja muutti Tampereelta Nummelaan
johon hänen vanhempansa ja muut sukulaiset ovat
muutttaneet...En saanut häneen 7 kuukauteen
mitään yhteyttä(puh ja osoite oli salaisia),
sitten tossa viime tammikuussa hän kirjoitti
minulle sähköpostia ja halusi minut chattiin...
Ajatelkaa miltä tuntuu 7 kk jälkeen kuulla että
on syntynyt TYTTÖ... no tilanne meni siihen että
lähdin tapaamaan häntä ja tytärtäni...
Kaikki näytti hyvältä, rakastuttiin kai uudelleen
toisiimme ja nyt on tilanne se että hän muutti
pari kk ta sitten takas mun luokseni ja hän on
nyt jo kerran ollut pari viikkooo sitten tuola
TURVAKODISSA vaikka hänellä ei oikesti ollut muuta
kuin pelko että mää teen jotain....
ja nyt on tilanne se että ku se pari viikkoo meni
nii tuli uus riita ja hän lähti porukoilleen
pakoo ku ne muutti tampereelle takas....
Nyt mä haluisin kuulla semmoisia viestejä tähän
että mitä mä teen mä en ole uuden alun jälkeen
löynyt häntä enkä lasta... Mutta millä mää saan
uskoteltua että kun riita tulee että mua ei tarvi
pelätä vaikka mää sanoisin mitä(myönnä että olen
uhkaillut häntä suutus päissä mutta koskenut en
ole!).
Mitä tässä tulis tehdä onko mulla mitään
mahdollisuuksia SAADA NORMAALIA PERHE ELÄMÄÄ
IKINÄ... mä rupeen oleen vaan niin vitun loppuun
palanut tän jutun suhteen...Mun tekis oikeesti
mieli tehdä tästä jutusta loppu mut mä en tiedä
miks mä oon nii paska housu että mä oon toisessa
noin paljon kiinnni....
Mä oon käynyt lyömättömässä linjassa ja se autto
kyllä siihen että en ole koskenut enkä
meinaakkaan koskea...mutta millä maa saan se
tajuaan että niillä ei oo mitään hätää?
Sitten toinen juttu...Mä oon kauhee huutaan kun
suutun millä mää pääsen siitä?
kukaan ei ainakaan mun muija kestä sitä ku mä
suutun että mä alan huutaan ja mä myönnän että
mää huudan sitten nii että naapuritkin kuulee ja
muksu säikähtää mitä vittua mä teen että mää
pystyn hillitteen itteni....Se tiedä että ku
kaikki on hyvin nii ajattelen heti että miks
vitussa tein noin mut mä tarvin neuvoja sitä ajan
kohtaa kohden kun se niin sanottu hermostuminen
on suurimmillaaan!
Hyvät vinkit on nyt tarpeen!
Onko ketää joka olis selvinnyt tämmöisestä
tilanteesta...
Mä haluan ainoastaa olla hyvä perheen isä...Mutta
kun musta tuntuu että mää oon ihan vitun sekopää
kun saan naksut miten vitussa mun elämästä tulee
ikinä mitään... ei kukaan halua tämmöistä onko
pakko erota ja yritää jonkun muun kanssa jos
kestäis mua?
ja ajattelemisen aihetta!
Eli homma on alkanut näin...
Tavattiin muijan kanssa kaks vuotta sitten
kesällä, rakastuttiin vaikka riitoja oli heti
alusta asti, oltiin ja seurusteltiin ja
kummastakin tuntuuu ja musta tuntuu vieläkin että
se oli vaan seksi joka yhdisti meijät...
meille tuli eri mieli syyksiä ja mää otin nyrkit
avuks ku mikään muu ei tuntunut (minun)mielestä
auttavan... Tuli talvi ja hän rupesi odottamaan
lasta meille... Riidat jatkui ja sitä enenmän
hän rupesi pelkäämään mua... oltiin yhdessä kaks
viikkoo ja taas erottiin vaikka mää en ollut edes
koskenut häneen... meijän piti muuttaaa yhteen
mutta hän vaan hoki että pelkää mua, vaikka mun
mielestäni siihen ei mitää aihetta ollut...
tuli eräs päivää noin vuosi sitten pääsiäisenä ja
hän sanoi mulle puhelimessa että hän ei enää
ikinä halua tavata mua, sitten hän vaihtoi
puh,numeronsa ja muutti Tampereelta Nummelaan
johon hänen vanhempansa ja muut sukulaiset ovat
muutttaneet...En saanut häneen 7 kuukauteen
mitään yhteyttä(puh ja osoite oli salaisia),
sitten tossa viime tammikuussa hän kirjoitti
minulle sähköpostia ja halusi minut chattiin...
Ajatelkaa miltä tuntuu 7 kk jälkeen kuulla että
on syntynyt TYTTÖ... no tilanne meni siihen että
lähdin tapaamaan häntä ja tytärtäni...
Kaikki näytti hyvältä, rakastuttiin kai uudelleen
toisiimme ja nyt on tilanne se että hän muutti
pari kk ta sitten takas mun luokseni ja hän on
nyt jo kerran ollut pari viikkooo sitten tuola
TURVAKODISSA vaikka hänellä ei oikesti ollut muuta
kuin pelko että mää teen jotain....
ja nyt on tilanne se että ku se pari viikkoo meni
nii tuli uus riita ja hän lähti porukoilleen
pakoo ku ne muutti tampereelle takas....
Nyt mä haluisin kuulla semmoisia viestejä tähän
että mitä mä teen mä en ole uuden alun jälkeen
löynyt häntä enkä lasta... Mutta millä mää saan
uskoteltua että kun riita tulee että mua ei tarvi
pelätä vaikka mää sanoisin mitä(myönnä että olen
uhkaillut häntä suutus päissä mutta koskenut en
ole!).
Mitä tässä tulis tehdä onko mulla mitään
mahdollisuuksia SAADA NORMAALIA PERHE ELÄMÄÄ
IKINÄ... mä rupeen oleen vaan niin vitun loppuun
palanut tän jutun suhteen...Mun tekis oikeesti
mieli tehdä tästä jutusta loppu mut mä en tiedä
miks mä oon nii paska housu että mä oon toisessa
noin paljon kiinnni....
Mä oon käynyt lyömättömässä linjassa ja se autto
kyllä siihen että en ole koskenut enkä
meinaakkaan koskea...mutta millä maa saan se
tajuaan että niillä ei oo mitään hätää?
Sitten toinen juttu...Mä oon kauhee huutaan kun
suutun millä mää pääsen siitä?
kukaan ei ainakaan mun muija kestä sitä ku mä
suutun että mä alan huutaan ja mä myönnän että
mää huudan sitten nii että naapuritkin kuulee ja
muksu säikähtää mitä vittua mä teen että mää
pystyn hillitteen itteni....Se tiedä että ku
kaikki on hyvin nii ajattelen heti että miks
vitussa tein noin mut mä tarvin neuvoja sitä ajan
kohtaa kohden kun se niin sanottu hermostuminen
on suurimmillaaan!
Hyvät vinkit on nyt tarpeen!
Onko ketää joka olis selvinnyt tämmöisestä
tilanteesta...
Mä haluan ainoastaa olla hyvä perheen isä...Mutta
kun musta tuntuu että mää oon ihan vitun sekopää
kun saan naksut miten vitussa mun elämästä tulee
ikinä mitään... ei kukaan halua tämmöistä onko
pakko erota ja yritää jonkun muun kanssa jos
kestäis mua?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Moi! Ensinnakin oot tosi rohkea kun kirjoitit
jutun, huomaa etta oot todella ajatellu asiaa!
Koska itse ymmarrat etta tarvitset apua ja haluat
muuttua, olen aivan varma etta "paranet", kunhan
saat oikeanlaista apua! Itse olen helsingista
enka tieda tampereen ryhmista, mutta kysele
vaikka mannerheimin lastensuojeluliitosta,
folkhalsanilta tai ensikodilta itsellesi sopivaa
ryhmaa, silla et todellakaan ole ainoa
vastaavassa tilanteessa! Onnea, ala luovuta!
Nayta kirjoituksesi tyttoystavallesi, ehka han
ymmartaisi ja tukisi sinua hoidossa....
pariterapiasta voisi olla apua...
naisesi teki oikein kun lähti. sinun olisi aika
elää elämääsi ilman naista ja lastasi, et voi
odottaa että kaikki entinen ei vaikuttaisi.
mikäli ajattelet lastasi anna menneiden olla.
lapselle on parasta olla ilman huutavaa isää. elä
elämääsi ja anna muiden olla rauhassa. t.
lapsuudessa paljon nähnyt, tuleva äiti
Totta ihmeessä sun kannattaa tehdä töitä tämän
asian eteen. Asia on edessä kuitenkin uudessakin
suhteessa, jollet tee sille mitään.
Osaisivatkohan ne siellä Lyömättömässä linjassa
neuvoa jatkoa terapiamahdollisuuksia.
Toivon todellakin, että jaksat yrittää lapsesi
tähden, ja itsesi tähden.
Tsemppiä!
Kirjoittajana äiti, jota on pätkäisty yhden
kerran. Parisuhdeterapia oli meidän pelastuksemme.