Kirjoitin tämän tuonne kaukosuhteet-osioonkin mut siellä ei kovin aktiivista menoa taida olla..joten:
Toimiiko etäsuhde muutaman avoliittovuoden jälkeen? Haluaisin lähteä opiskelemaan, ja lähin alan koulu, josta olen kiinnostunut, on reilu 70 km päässä. Ei mikään pitkä matka, mutta ei ole autoa. Eli joutuisin heräämään kamalan aikaisin kerkiäkseni kouluun ja sitten olenkin myöhään vasta kotona.. joten olen ajatellut että helpompi olis muuttaa kyseiselle paikkakunnalle vaikkapa opiskelija-kämppään ja asua arkipäivät siellä ja opiskella, sitten viikonloppuisin ja lomilla tulis miehen luona käymään. Jos on kokeita tai muuta tärkeää menoa (tarkotus olis hankkia muutaki sosiaalista elämää kuin pelkästään miehen kanssa oleilu. kun nyt työttömänä ja yksinäisenä en muita ihmisiä näekkään kuin vain mieheni, mikä ei pidemmän päälle vain yksinkertaisesti riitä...)
Aluksi varmaan ikävä on kova, mutta luulisin että etäsuhde saattais jopa virkistää meidän jo vähän pölyttynyttä suhdetta (kun ei näe joka päivä, kerkii tulla ikävä ja sitten kun näkee ei varmaan malta pitää näppejään erossa; nyt taas tuo intiimielämäkin on vähän kuollutta, miehen vähäisten halujen takia)
Olin ohimennen tässä maininnu miehelleni, et mitä jos menisin kauemmaks opiskelemaan nii vastaukseks tuli et "sä mihinkään muualle lähde" ja "tossaki lähelllä on koulu, mikset hae sinne" ja kun yritän selittää että siellä ei opiskella just sitä mitä mä haluaisin opiskella, niin mies jotenkin vähän virnuilee...
Täytyy varmaan joku päivä istuttaa se pöydän ääreen ja puhua vakavasti tästä. Olen työtön ja en ole valmistunutkaan mihinkään ammattiiin ikinä. Töitä en saa hakemisesta huolimatta joten se on vähän pakko ja olis myös suuri halukin opiskella taas. Mies o varmaan tottunu siihen et oon joka päivä kotona aamusta iltaan, en missään käy ja siivoon ja teen ruokaa...
No kuitenkin, anteeksi kauhee stoori :D
Eli kysymys kuuluu, voiko etäsuhde onnistua yhdessä asumisen jälkeen? Mihin kannattaa varautua, mitkä asiat on pahimmat riskit suhteen kannalta jne jne muita omia kokemuksianne kiitos! :)
Toimiiko etäsuhde muutaman avoliittovuoden jälkeen? Haluaisin lähteä opiskelemaan, ja lähin alan koulu, josta olen kiinnostunut, on reilu 70 km päässä. Ei mikään pitkä matka, mutta ei ole autoa. Eli joutuisin heräämään kamalan aikaisin kerkiäkseni kouluun ja sitten olenkin myöhään vasta kotona.. joten olen ajatellut että helpompi olis muuttaa kyseiselle paikkakunnalle vaikkapa opiskelija-kämppään ja asua arkipäivät siellä ja opiskella, sitten viikonloppuisin ja lomilla tulis miehen luona käymään. Jos on kokeita tai muuta tärkeää menoa (tarkotus olis hankkia muutaki sosiaalista elämää kuin pelkästään miehen kanssa oleilu. kun nyt työttömänä ja yksinäisenä en muita ihmisiä näekkään kuin vain mieheni, mikä ei pidemmän päälle vain yksinkertaisesti riitä...)
Aluksi varmaan ikävä on kova, mutta luulisin että etäsuhde saattais jopa virkistää meidän jo vähän pölyttynyttä suhdetta (kun ei näe joka päivä, kerkii tulla ikävä ja sitten kun näkee ei varmaan malta pitää näppejään erossa; nyt taas tuo intiimielämäkin on vähän kuollutta, miehen vähäisten halujen takia)
Olin ohimennen tässä maininnu miehelleni, et mitä jos menisin kauemmaks opiskelemaan nii vastaukseks tuli et "sä mihinkään muualle lähde" ja "tossaki lähelllä on koulu, mikset hae sinne" ja kun yritän selittää että siellä ei opiskella just sitä mitä mä haluaisin opiskella, niin mies jotenkin vähän virnuilee...
Täytyy varmaan joku päivä istuttaa se pöydän ääreen ja puhua vakavasti tästä. Olen työtön ja en ole valmistunutkaan mihinkään ammattiiin ikinä. Töitä en saa hakemisesta huolimatta joten se on vähän pakko ja olis myös suuri halukin opiskella taas. Mies o varmaan tottunu siihen et oon joka päivä kotona aamusta iltaan, en missään käy ja siivoon ja teen ruokaa...
No kuitenkin, anteeksi kauhee stoori :D
Eli kysymys kuuluu, voiko etäsuhde onnistua yhdessä asumisen jälkeen? Mihin kannattaa varautua, mitkä asiat on pahimmat riskit suhteen kannalta jne jne muita omia kokemuksianne kiitos! :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei muuta kuin lähdet pois avioliitostasi jos kerran seksiä on liian vähän.
Tottakai lähdet opiskelemaan unelmiesi ammattia juuri sinne minne haluat. Hienoa kun olet pohtinut asian plussia ja miinuksia ja miten etäsuhde vaikuttaa teihin. Kerrot vaan reilusti miehellesi miksi sinun on päästävä opiskelemaan juuri tuota alaa.
Ei kannata opiskella alaa joka ei kiinnosta. Tottakai miestäsikin harmittaa kun lähdet, Ja et toimi enää kodin hengetärenä.
mutta ei kai hänkään halua että joutuu elättämään sinuna lopun elämäänsä.
Ja monilla linjoilla on pitkät harjoitteluajat. Harjoittelut tietysti suoritat omassa kotikaupungissasi. Koska saat olla lähellä miestäsi.
Saat harjottelupaikan helpommin kuin opiskelu-kaupungista, koska suurin osa menee harjoitteluun samaankaupunkiin kun koulukin on. Ja harjoittelu voi poikia kesätyötä.
Miehesi voi olla myös mustasukkainen kun ei tiedä missä ja kenen kanssa iltaa vietätä ja mihin aikaan saavut kotiin. Tai hän luulee että aijot pikkuhiljaa lempata hänet.
Mitä miehesi tekee opiskeleeko vai onko töissä. Jos on työelämässä voisiko hakea töitä samasta kaupungista. Ja muuttaisitte molemmat sinne. Tai entäs jos ostat vaan auton. Oletko laskenut kumpi tulee edullisemmaksi. Maksaa aumiskuluja kahdesta asunnosta noin 3 vuoden ajan. Kun ostaa auto ja bensat.
Kirjoita paperille kysymykset vastaa niihin. Kirjoita ongelmat, mahdollisuudet, haasteet, Laske rahankulutus, Kirjoita plussat ja miinukset. ja pidä palveri mehesi kanssa.
miks alottajan pitäs maksaa kahdesta asunnosta jos kerta aikoo asua opiskelupaikka-kunnalla..? toki silloin viikonloppuisin tms aloittaja voi kustantaa vaikkapa ruoat mutta muuten ei kuulosta reilulle että maksaa ensinnäki opiskelukämppänsä vuokraa ja vielä asunnosta jossa tuskin aikoo olla edes kirjoilla...
Ei 70 km ole matka eikä mikään! Meillä oli noin 400 km kolmen vuoden ajan. Viikonloput vietettiin yhdessä, samoin lomilla tulin kotiin ja kesätyöt oli kotikaupungissa.
Ehdottomasti etsit opiskelija-asuntolasta tai solusta kämpän. Monesti kouluissa voi olla jopa 3 päivän viikkoja (loput 2 päivää omaehtoista opiskelua = vapaata). Opiskelija-asuntolat ovat joko ilmaisia tai sitten soluhuone maksaa aika vähän verrattuna vuokra-asuntoon.
Jos olet miehesi kanssa nyt vuokralla, maksat kyllä oman osuutesi vuokrasta, mutta sähköön ja veteen ei sinun tarvitsisi osallistua, kun et ole niitä edes käyttämässä.
Äläkä hylkää ajatuksia opiskelusta miehen takia! Miesten takia ei ikinä kannata suunnitella liikaa elämäänsä!
Miten aattelit saada opintotuen riittämään:
- esim solukämpän vuokraan joka noin yleensä on sen parisataa euroa
- puolet vuokrasta, esim jos vuokra on 600e nii puolet ois 300e
- rahaa palaa myös kaupunkien välillä ravaamiseen useita kymppejä kuussa
- aloittaja varmaan myös syö?