Ihmettelen vaan, mikä oikeus vanhemmilla on yhden nuoruuden virheen, (joka ei edes virhe ole) perusteella leimata loppuelämäksi kelvottomaksi ja yhteiskunnassa selviämättömäksi, joka on lapsen tasolla?
Asia josta he raivostuivat oli se että seurustelin heidän mielestään "liian nuorena". Siitä alkoi haukkuminen ja hakkaaminen, henkistä mitätöintiä oli ollut jo aiemmin ja yksi lyönti. Sen jälkeen meni ihan höpöksi koulunkäyntikin, kun pelkäsin kotona ja sairastuin masennukseen. Ei tietystikään se seurustelusuhdekaan voinut enää jatkua.
Nyt asiat on menneet, (10 vuotta tuosta nuoruuden seurustelusuhteesta eteenpäin), siihen että olen joutunut vaihtamaan puhelinnumeroni sekä haen lähestymiskieltoa. En nyt sanoisi enää että pelkään vanhempiani, mutta viestejä ja puheluita tuli monen vuoden ajan jatkuvalla syötöllä ja ovikelloa rimputettiin (asun eri kaupungissa, mutta tulivat toisinaan oven taa) ja heillä oli pakkomielle pitää aina yhteys minuun. Joihinkin paikkoihin en saanut mennä yksin, koska kuulemma en osannut siellä toimia ja eksyisin.
Kun eivät saa minuun yhteyttä, ottavat nykyisen seurustelukumppanini ja avopuolisoni puhelimeen yhteyttä.
Iljettää mitä vanhemmat saattaa puhua ihmisille minusta, että olisin muka monen kanssa hyppinyt sänkyyn jo nuorena ja että en selviä elämästä.
"Et sinä selviä elämästä" ja tuon tyyliset lauseet vaan kiertää kehää.
Asia josta he raivostuivat oli se että seurustelin heidän mielestään "liian nuorena". Siitä alkoi haukkuminen ja hakkaaminen, henkistä mitätöintiä oli ollut jo aiemmin ja yksi lyönti. Sen jälkeen meni ihan höpöksi koulunkäyntikin, kun pelkäsin kotona ja sairastuin masennukseen. Ei tietystikään se seurustelusuhdekaan voinut enää jatkua.
Nyt asiat on menneet, (10 vuotta tuosta nuoruuden seurustelusuhteesta eteenpäin), siihen että olen joutunut vaihtamaan puhelinnumeroni sekä haen lähestymiskieltoa. En nyt sanoisi enää että pelkään vanhempiani, mutta viestejä ja puheluita tuli monen vuoden ajan jatkuvalla syötöllä ja ovikelloa rimputettiin (asun eri kaupungissa, mutta tulivat toisinaan oven taa) ja heillä oli pakkomielle pitää aina yhteys minuun. Joihinkin paikkoihin en saanut mennä yksin, koska kuulemma en osannut siellä toimia ja eksyisin.
Kun eivät saa minuun yhteyttä, ottavat nykyisen seurustelukumppanini ja avopuolisoni puhelimeen yhteyttä.
Iljettää mitä vanhemmat saattaa puhua ihmisille minusta, että olisin muka monen kanssa hyppinyt sänkyyn jo nuorena ja että en selviä elämästä.
"Et sinä selviä elämästä" ja tuon tyyliset lauseet vaan kiertää kehää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Soita poliisille.
Poliisin kanssa tuota lähestymiskielto asiaa käynyt läpi, muuta en oikeen voi tehdä.
En ole kyennyt soittamaan poliisille aikaisemmin noista viesteistä tai oven taakse tulemisista, koska mitään uhkaavaa käytöstä niissä ei ole ilmennyt. Olen pelännyt että poliisi sanoo vaan ettei näe mitään häirintää.
Asia paheni kun tutustuivat avopuolisoon, olivat hänelle mukavia yms. tarjoutuivat auttamaan häntä eri asioissa ja muuta, kunnes hänenkin puhelimeen alkoi tulvia viestejä ja kaikenlaista apua tuputettiin koko ajan. Nytkin kun olen itse vaihtanut numeroa, he pitävät häneen harvakseen yhteyttä. En tiedä voinko tuolle asialle mitään..? Ellei avopuoliso itse laita välejä kokonaan poikki.
Kuinka pitkälle olet valmis menemään? Oikeuteen tuollainen juttu kuuluu. Oletko koskaan sanonut päin naamaa, että ette kuulu elämääni, en halua teitä elämääni, jättäkää meidät rauhaan. Ja hyvin luulisin sun pärjänneen, vanhempien sanomisista huolimatta, jos olet parisuhteessa, asut toisella paikkakunnalla, sano sekin myös niille. Voit vaikka herjata niitä mielisairaiksi, sillä siltä tuo homma näin ulkopuolisen näkövinkkelistä vaikuttaa. Kyllä nyt luulisi vähemmästä, ilman lähestymiskieltoa, tajuavan että ei toisia häiritä ilman asianomaisen lupaa. Eivät ole terveitä. Voimia.
Odottele rauhassa. Joku päivä ne on kuolinvuoteella ja sä voit käydä sanomassa aviimesen sanan.
"Odottele rauhassa. Joku päivä ne on kuolinvuoteella ja sä voit käydä sanomassa aviimesen sanan."
Tuota päivää itsekkin odotan innolla oman isän kohdalla.
Uuden akan lapset meni minun ja siskon edelle..
Meitä ei muisteta synttäreinä eikä jouluna eikä vissiin muutenkaan.
Siskolle se suuttu siitä kun sai kuulla välikäsien kautta että hänestä oli tullut vaari eikä hänelle ilmoitettu asiasta...
Johtunee vissiin siitä kun ukko lähti vuonna 1999 ja sillä tiellä on vieläkin eikä omat lapset kiinnostaneet pätkän vertaa..
Aloittajalle: Kannattaa miettiä puolisosi kanssa tuota asiaa että mimmoista tulee olemaan tulevaisuus jos lapsia siunaantuu.
Itse en antaisi vanhemmille lapsia hoitoon jos he olisivat tuommoisia.
Avopuolison numero vaihtoon ja muutatte uuteen osotteeseen ja osoite salaiseksi.
Olen pahoillani saamastasi kohtelusta. Vanhempien tärkein tehtävä olisi taata lapselle tasapainoinen, rakastettu ja turvallinen lapsuus ja nuoruus. Se mitä vanhempasi ovat tehneet on ikävä kyllä jokseenkin pahinta mitä voi tehdä: viedä itseluottamus nolaamalla, syyttelemällä, tuomitsemisella jne...
Toivottavasti löydät itsestäsi voimaa käydä nuo asiat lävitse ja tiedostaa että olet vahva ja itsenäinen yksilö joka on täyden rakkauden arvoinen.
SOITA POLIISILE