Paljon puhutaan pettämisestä ja liiton
ulkopuolisista suhteistä tälläkin palstalla. Olen
ollut nyt viisi vuotta onnellisesti naimisissa
enkä missään tapauksessa tai olosuhteissa voisi
kuvitella pettäväni aviomiestäni. Mutta toisin
oli edellisessä liitossani. Kun se vuosien myötä
ajautui ensin siihen pisteeseen, että seksi
loppui tyystin, niin yli kaksi vuotta elin ilman,
sitten aloin kulkea tyttöporukalla tanssimassa ja
ajauduin suhteeseen, useampaankin, pidempiin ja
lyhyempiin. Olin ja olen edelleen sitä mieltä
että se silloin oli hyväksyttävää, en koe edes
pettäneeni silloista miestäni! Vieraissa käymistä
kesti pari vuotta ennen kuin erosimme, ja mies
kulki myös omilla teillään. Kumpikaan ei
kuitenkaan myöntänyt ulkopuolisia suhteita,
niistä ei edes keskusteltu. Minulle ne suhteet
olivat ihania, vapauttavia kokemuksia, pääsin
vähitellen omille jaloilleni ja sain uskoa
tulevaisuuteen, vihdoin sitten laitoin eron
vireille ja ilmoitin lähteväni avioliitosta. (Ne
suhteet eivät olleet pelkkää seksiä vaan hyvinkin
syvällisiä keskusteluja sisältäviä tapaamisia!)
Nykyisessä liitossa kaikki toimii, niin
keskustelu kuin seksikin (se on täydellistä!!)
enkä tiedä parempaa kuin nykyinen mieheni! Olen
vain jotenkin sitä mieltä että pettäminen on aina
oire jostakin, jokin menee huonosti suhteessa jos
on "sivuilleen vilkuiltava". Onnellista kevättä
kaikille!
ulkopuolisista suhteistä tälläkin palstalla. Olen
ollut nyt viisi vuotta onnellisesti naimisissa
enkä missään tapauksessa tai olosuhteissa voisi
kuvitella pettäväni aviomiestäni. Mutta toisin
oli edellisessä liitossani. Kun se vuosien myötä
ajautui ensin siihen pisteeseen, että seksi
loppui tyystin, niin yli kaksi vuotta elin ilman,
sitten aloin kulkea tyttöporukalla tanssimassa ja
ajauduin suhteeseen, useampaankin, pidempiin ja
lyhyempiin. Olin ja olen edelleen sitä mieltä
että se silloin oli hyväksyttävää, en koe edes
pettäneeni silloista miestäni! Vieraissa käymistä
kesti pari vuotta ennen kuin erosimme, ja mies
kulki myös omilla teillään. Kumpikaan ei
kuitenkaan myöntänyt ulkopuolisia suhteita,
niistä ei edes keskusteltu. Minulle ne suhteet
olivat ihania, vapauttavia kokemuksia, pääsin
vähitellen omille jaloilleni ja sain uskoa
tulevaisuuteen, vihdoin sitten laitoin eron
vireille ja ilmoitin lähteväni avioliitosta. (Ne
suhteet eivät olleet pelkkää seksiä vaan hyvinkin
syvällisiä keskusteluja sisältäviä tapaamisia!)
Nykyisessä liitossa kaikki toimii, niin
keskustelu kuin seksikin (se on täydellistä!!)
enkä tiedä parempaa kuin nykyinen mieheni! Olen
vain jotenkin sitä mieltä että pettäminen on aina
oire jostakin, jokin menee huonosti suhteessa jos
on "sivuilleen vilkuiltava". Onnellista kevättä
kaikille!
Vastaukset 48
Vanhimmat
No ei kai tuo pettämistä ollut, mutta mitä
avioliitto sinulle merkitsee? Tuollainen
huoraaminen ei ole terveellistä, saatika sitten
avioliitossa elämistä. Avioliitto perustuu
uskontoon, kirkossa sinäkin varmaan naimisiin
menit (?), et varmaan kuitenkaan tajua mistä
siinä on kysymys. Olenko väärässä?
Huoraamisesta sulla taitaa olla väärä
käsitys.Huoraaminen on sitä että "antava"
osapuoli ottaa maksun siitä että "ottaja" käyttää
hänen ruumistaan omiin tarpeisiinsa.. vai olenko
väärässä?
Minä olen sitä mieltä että se ei välttämättä ole
ollut pettämistä, MUTTA Nykyään mennään ihan
liian helposti avioon. Mitä järkeä siinä aviossa
on sitten..
Mulla on ongelmana se että petän miesystävääni
aina kuin silmä välttää, olen ajatellut että ehkä
haluankin olla vapaa! Minulla ei ole ollut muita
miesystäviä kuin tämä nykyinen ja meilläkin on
reilu 10 vuotta ikäeroa... Haluaisin neuvoa
joltakin joka on ehkä kokenut samaa tai osaa
sanoa jotain mikä antaisi mulle hieman suuntaa!!!
Et ilmeisesti ole vielä valmis sitoutumaan
todellisesti ja taidatpa olla melko nuorikin vai
kuinka? Kannattaisi erota nykyisestä miehestäsi
ja katsella maailmaa vapaana ja valppaana. Et saa
käyttää toista ihmistä hyväksesi tuolla tavalla!
Tiedän mistä puhun...
Et ilmeisesti ole vielä valmis sitoutumaan
todellisesti ja taidatpa olla melko nuorikin vai
kuinka? Kannattaisi erota nykyisestä miehestäsi
ja katsella maailmaa vapaana ja valppaana. Et saa
käyttää toista ihmistä hyväksesi tuolla tavalla!
Tiedän mistä puhun...
.
...vaan mieluummin jätän. Pettäminen on tosiaan
oire, paha sellainen, joka ei todellakaan
mielestäni kuulu toimivaan suhteeseen. Tämä
maailma on nykyään ilmankin niin kova ja anteeksi
antamaton. Pettämisen tavallaan hyväksyy, jos se
on molemminpuolista, mutta siinä vaiheessa on
syytä kaataa kulissit ja painella omille
teilleen, vapaille vesille, kohti aurinkoa...
Uskon edelleen, että meille jokaiselle on joku
jossain, jota rakastaa niin että kipeää ottaa,
josta välittää niin ettei tulisi mieleenkään
pahoittaa toisen mieltä, saatika sitten loukata
esim. pettämällä.
Itse olen vasta nuori kaveri, mutta nähnyt ja
kokenut aikasta monenlaista. Niin rakkautta kuin
vihaakin, joilla loppujen lopuksi on aika pieni
ero...
Kaikkea hyvää kaikille teille, jotka tämän
jaksoitte lukea!
Jokaiselle on joku jossakin... Jos se ei nyt heti
satu kohdalle niin ei sitä kuitenkaan tarvitse
mennä petäämään...helpomminhan siitä eroon pääsee
kun sanoo good bye ja lähtee litomaan. Tällä
tavoin ei ainakaan tule itsetunto-ongelmia sun
muita psyykkisiä ailahteluita. Maailmassa
todellakin on jo niin paljon pahaa,ettei siihen
tarvitsisi enää pettämistä lisätä...ihmisillä on
taakkaa harteillaan jo muutenkin... Eikö olisi
jokaisen ihmisen oikeus elää suhteessa jossa ei
tarvitse pelätä,että toinen rientää joka päivä
SEN TOISEN luo. Nimittäin ihminen joka
tietoisesti satuttaa toista on paha...todella
paha. Ja itse ainakin luokittelen pettämisen
tapon rinnalle... sillä kuoleehan siinä sydän ja
tunteet kun kaikki usko ja luottamus menee...
Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin tuonkin
sanoa.
Älkää hyvät ihmiset pettäkö... jättäkää,jos ei
suhde kerran vastaa haluamaasi. Säästäkää se
toinen kauheilta kivuilta. Vaikka toinen
pettäisikin elä sinä sorru siihen...
Jokaiselle on joku jossakin... Jos se ei nyt heti
satu kohdalle niin ei sitä kuitenkaan tarvitse
mennä petäämään...helpomminhan siitä eroon pääsee
kun sanoo good bye ja lähtee litomaan. Tällä
tavoin ei ainakaan tule itsetunto-ongelmia sun
muita psyykkisiä ailahteluita. Maailmassa
todellakin on jo niin paljon pahaa,ettei siihen
tarvitsisi enää pettämistä lisätä...ihmisillä on
taakkaa harteillaan jo muutenkin... Eikö olisi
jokaisen ihmisen oikeus elää suhteessa jossa ei
tarvitse pelätä,että toinen rientää joka päivä
SEN TOISEN luo. Nimittäin ihminen joka
tietoisesti satuttaa toista on paha...todella
paha. Ja itse ainakin luokittelen pettämisen
tapon rinnalle... sillä kuoleehan siinä sydän ja
tunteet kun kaikki usko ja luottamus menee...
Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin tuonkin
sanoa.
Älkää hyvät ihmiset pettäkö... jättäkää,jos ei
suhde kerran vastaa haluamaasi. Säästäkää se
toinen kauheilta kivuilta. Vaikka toinen
pettäisikin elä sinä sorru siihen...
mulla oli tyttö joka petti mua useaan otteeseen
ja vaikka siitä on aikaa ku jätin tän tytön ni
silti siitä jäi todella syvät arvet niin et
kiitti vaan riikka
mua on petetty aika montaa kertaa en oo ite
pettänyty ketää ja oon huolissani ku mua petetään
ei saa.... mua ärsyttää tommonen ku mua petetää
ja muita ei...
hei jos sua petetään ni sanot sille kaverille et
heippa...ei kukaan ansaitse et tulee petetyksi....
oon ihan varma et mailmassa on paljon nparempia
tyyppejä kuin tää sun pettäjä kamus..
...eli lähe
Neljän vuoden seurustelusuhteen aikana on saanut
kokea kaikenlaista... Iloa mutta myös surua ja
pettymyksiä, liikaa pettymyksiä! Minulle
mielettömän rakas poikakaverini petti minua
näiden neljän vuoden aikana usean kerran. Ehdimme
mennä kihloihinkin..mutta pettäminen vaan jatkui
ja tällä kertaa pahimmalla tavalla. Sain kuulla
tapauksesta ikävällä tavalla, eikä rakkaani itse
edes sitä tunnustanut vasta kun oli ihan pakko.
Sormus lensi sormestani... Kuukausien päästä
aloitimme kuitenkin uudestaan yhdessä. Uskoin
antaneeni anteeksi ja uskoin myös siihen että
asiasta oli opittu jotakin mutta turhaan..Kuvio
toistui samaa rataa...elettiin kierteessä!
Luottaminen oli todella vaikeaa ja oikeastaan
sisimmässäni olin jo aivan lopussa. Sain aina
pelätä että hän taas pettää kun olimme erossa.
Rakkauden takia vain aina otin hänet takaisin ja
uskoin että kaikki asiat järjestyisivät, turhaan..
Viimein tilanne kävi sietämättömäksi ja nyt
olemme taas erossa mutta tällä kertaa
lopullisesti! Rakastan edelleen tätä poikaa ja
tulen aina rakastamaan koska meillä oli kuitenkin
mahtavaa yhdessä..Nyt olen kuitenkin päättänyt
ajatella itseäni ja keskittyä omiin asioihini,
kavereihini, harrastuksiin yms. Hyvää kesän
odotusta kaikille! :)
P.S Älkää loukatko toisianne..se särkee sydämen..
TEIT TOSI TÖRKEESTI.. MUTTA MENNEET ON
MENNEITÄ..HYVÄ KUN NYT OLET ONNELLINEN..EX!!
otko ite onnellinen nyt ku sä tiedät et sua on
petetty? mä en ku kuulin et se on pettäny mua...
Pettäminen on kauheempaa kuin minkään muotoinen
väkivalta, raiskaukset, pahoinpitelyt, tai
riitelyt!! Pettäjä ei koskaan ajattele kuinka
pahalta siitä toisesta voi tuntua! Kaikki ihmiset
jotka elätte vain jonkun seksin
takia....haistakaa V*****U!!!!!!!
minua on pettänyt poikaystävä jota rakastin enemmän kuin mitään muuta...seuravana vuonna minut raiskttiin, siitä on nyt kulunut noin 2 vuotta...en ole kärsinyt pettämisestä niin paljon kuin raiskaamisesta.et voi puhua asiasta mistä et tiedä mitään!!!
sellaista tapahtuu, jos antaa tunteiden
viedä...itse elän avioliitossa, joka on viimeisen
vuoden natissut liitoksistaan. Rakastuin toiseen
mieheen,vaikka yritinkin kamppailla vastaan.
Tiedän että onnelliseen Parisuhteeseen ei kukaan
kolmas pyörä pääse väliin...Asioiden ratkaisut on
tehtävä pian, koska tämä on väärin miestänikin
kohtaan, joka osaa jo epäillä, koska seksi
väliltämme on loppunut. Itse en pystyisi
lentämään kukasta kukkaan ja ainakin minut
satunnaiset seikkailut miesten kanssa tuhoaisivat
henkisesti. Mutta jos kohtaa Sen Oikean, onko
oikein kieltää itseltään rakkaus, koska
moraalisesti aviorikos on tuomittava teko.
Itsekin ajattelin asioista tuomitsevammin,
ennenkuin todellinen rakkaus sattui omalle
kohdalle. Tämä ei todellakaan ole hetken huumaa
eikä mikään seksiseikkailu, vaikka seksi onkin
ihanaa...Voimia kaikille samanlaisessa
tilanteessa eläville.
Ymmärrän melko varmasti sinua,sillä olen joutunut
miettimään näitä asioita ajoittain paljon.
Nyt on tilanne taas päällä ja pelkään yhtä paljon
kuin ennenkin,että nyt se oikea on löytynyt.
Saat helposti vaimostani väärän käsityksen.sillä
hän ei ole paha ihminen,ehdottomasti päin vastoin,
eikä myöskään etsi uusia irtosuhteita.
Olen ajatellut,että juuri tuollaiselle mukavalle
ihmiselle on aina tulossa uusia ystäviä.
Aistin kyllä milloin uusi suhde on kehittymässä,
mutta olisi halveksittavaa ryhtyä vakoilemaan.
Olen onnistunut valloittamaan vaimoni joka kerta
takaisin.Raskasta on ollut.Ottaisit kuitenkin mie-
hesikin huomioon,sillä minäkään en uskalla sanoa
mitä voi tapahtua lopullisen eron jälkeen.
Kyllä niitä "suuria" rakastumisia on vaikka
kuinka paljon. Ainutkertaista sensijaan on se
rakkaus ja onni minkä kaksi ihmistä voi kokea
kymmenien vuosien rehellisen yhdessäolon jälkeen.
Ei vielä muutaman vuoden jälkeenkään siihen
päästä, saati sitten viikkojen tai
kuukausienkaan "mitä ihannimmassa"
rakastumisessa. Huijaat vain itseäsi ja muita.
mutta kohde tuskin enää vaihtuu, kun ensimmäistä
kertaa olen löytänyt ihmisen jonka kanssa olen
täysin samalla aaltopituudella eli ns.
rakastajani. Tunteen tietää vain saman kokenut.
Elämänkokemusta omaan jo sen verran että erotan
jyvän akanasta, enkä harrasta ihania rakastumisia
enkä seikkailuja. Vuoden tuntemisen jälkeen
pystyy jo tietämään sen, minkä heti alusta alkaen
aavistimme molemmat. Mieheni on aina epäillyt
minua, uskollisuuden perikuvaa, joten nyt tein
sen mistä hän on minua aiheetta 6 vuotta
syyttänyt. (Vaikka haku ei ollut todellakaan
päällä!) Sitä saa mitä tilaa! Mustasukkaisuus
tuhoaa suhteen, etenkin kun se on aiheetonta,
joten kyllä ne joiden puolisot pettävät, saavat
katsoa peiliin ja miettiä mistähän toisen teko
johtuu!! Toista kun ei kuitenkaan voi omistaa,
vaikka kuinka kovasti toista yrittäisikin vahtia
ja itseensä sitoa. Onneksi meillä ei ole lapsia,
joten mahdollinen erokin olisi sikäli helpompi,
vaikka ei helppo.
olen taatusti hakenut syytä itsestäni ja uskon
muiden petetyksi tulleiden tehneen samoin.
Pettäjällä on aina parempi itsetunto ja kyky
seviytyä. En syyllistä ketään.Olemme kaikki
erilaisia.Ei saisi lisätä petetyn tuskaakaan
syyllistämällä lisää.
Olen Sannan kanssa samanlaisessa tilanteessa,
poikkeuksella että olen mies. Avioliittoni on
myös ollut heikkoa hiukan huonommalla tolalla jo
jonkin aikaa ja kaiken kukkuraksi olen
suunnattoman rakastunut toiseen naiseen, eikä
tunne ole yksipuolinen. Tämä toinen ei ole ollut
millään tavalla osallinen tai syyllinen
avioliittoni tilaan. Mietin samaa, että pitäisikö
rakkaus kieltää sen takia, että on aikoinaan
jotain muuta papin edessä luvannut. Rakkaushan on
myös katoavaista eikä todellista, aitoa ja suurta
rakkautta voi tuntea kuin Jumala. Tilanne on
todella kestämätön. Voimia myös sinulle, Sanna.
..noin yleisesti: eihän vihkikaavassa luvata että
rakastetaan toista, vaan että tahdotaan rakastaa.
Eikai mitään voi tunteille perustaa. Mutta
luonnollisesti on tilanteita joissa avioero on
ainut vaihtoehto.
käsitys hiukka outo. Vai että peiliin pitää
katsoa niiden joiden puolisot pettää. Että se syy
onkin siinä toisessa joko mustasukkaisuudessa tai
muussa??? Kyllä petetty on sellaisiakin jotka on
täysin luottaneet puolisoonsa ja pettäminen on
tullut täysin yllätyksenä. Kyllähän se vika on
pettäjässä kun ei uskalla/osaa laittaa poikki
ennen pettämisiä. Tai osaa puhua asioista ja
yrittää selvittää ongelmia.
Pettäminen on varmasti oire jostain..itse petin
ja nyt luultavasti saan kantaa kalliin hinnan
teostani.LIIAN KALLIIN !!
mitä pyörii sen ihmisen päässä joka kusettaa
puolisoa-se ei ole rakkautta vaikka kuinka
vannoisi-kun minulle valkeni että puolisolla on
ollu jo monta vuotta toinen ja hän hyljeksi minua
ja tekee sitä edelleen,voin sanoa että kaikki on
loppu ,turha jäädä norkoilemaan odotankin että
puolisoini tajuaisi itse poistua näyttämöltä-
minusta vuosien valehtelu on sairasta tai ihminen
on monipersoonahäiriöinen-sairastuttaa myös
ympäristön.sitä kipua on vaikeaa edes
kuvailla,kun on luottanut toiseen ja huomaa että
kaikki oli suurta valhetta-kuka haluaa elää
valheessa-tuskin pettäjäkään jos olisi normaali .
Kallista,mut ah niin hyvää,ettei sanotuksi saa..
no jo minäkin kokeilisi petämistä-aloitan sen
vaikka tässä netissä-jo se on niin hyvää ja
ainahan hyvää kannattaa tavoitella,ehkä oli vain
kateellinen kun itselä ei ole ollut muita mutta
vielähän tässä kerkiää-sain vastauksen tähän
kipeään asiaan ,olin kai mustasukkainen ja kateus
ja mustasukkaisuus on sama asia-elä ja anna
toistenkin elää ,ei liene turha sanonta,
...poikakamulla on naispuolinen k-kamu (niitä on
ollut useita, nyt vain yksi) joka kuulemma tietää
musta ja se k-kamukin seurustelee ja se asuu
Treessa. Henkilön ikää en tiiä, enkä sitä että
mistä poikakamuni sen on hankkinu tai että kuinka
kauan ne on ollu k-vaihdossa, lähettäny
tekstareita, soitellu, mut sen tiiän, etteivät
vielä kolmea kuukautta kauempaa. Kaikki
aikasemmat k-jutut on loppunu siihen, kun mä olen
valittanu mun poikakamulle niistä, olen ollut
niin mustasukkanen ja olen yhä. En edes ymmärrä,
et mihin se sitä tarttee, ku se kummiski lähes
aina hilluu sen kamujen kanssa. Sitäki se tekee
liikaa, tuntuu, ettei mua enää ollenkaan
huomioida... Muija ei kuulemma ole hyvännäkönen
(se tästä vielä puuttuus), kun se on lähettäny
oikeen kuvan, jota en vielä ole nähny, mut saan
kai pian nähdä.
katsella/kestää ja miettiä päätään puhki
tuollaisten asioiden kanssa.. Itse koin juuri
samanlaisen tilanteen oman exäni kanssa. Huomasin
neljän vuoden aikana että poikakaverillani oli
useita tyttöjä, joiden kanssa hän kirjoitteli
kirjeitä, soitteli ja lähetteli tekstareita.
Näistä hän ei minulle ikinä puhunut ja sainkin
tietää niistä ikävällä tavalla.. He olivat
kuulemma vain kavereita, mutta siihen minun oli
vaikea uskoa, koska kaikki tämä yhteyden pito
heidän välillään tapahtui minulta salassa ja
lisäksi poikakaverini oli pettänyt minua
aikaisemmin ja niin tapahtui myös myöhemminkin.
Lopulta tilanne kävi sietämättömäksi...en enää
voinut luottaa rakkaaseeni. Vartioin hänen
puhelintaan joka johti siihen että puhelin pysyi
äänettömänä poikakaverini taskussa. Hänkin siis
rasittui tilanteesta, muttei silti
lopettanut "kaukosuhteitaan". Nykyään elämme
erossa.
En sano toki sitä etteikö kumppaneilla voisi olla
kaverisuhteita esim puhelimen välityksellä, mutta
jos touhu alkaa mennä liian salaperäiseksi on
jotain ehkä vialla..
minäkin ihmettelen kun puolisoni on alkanut pitää
kännykkää kiinni ja sanoo että tekee sen siksi
kun haluaa että minun elämäni olisi
helpompaa,koska alan heti epäillä-kaikki alkoi
siitä kun monivuotinen suhde paljastui-siis nyt
piilottelee entistä enempi ja vain minun
parhaakseni..etten epäilisi koska hän sanoo että
ei ole pelkoa että pettäisi enää minua-uskoakko
vai ei -
Ei millään pahalla mutta juttusi kuulostaa aivan
samalta kuin omani...Suhde takana ja yhteydenpito
lopetettu! Näinköhän? Uskotko todella etteivät he
pidä enää minkään sortin yhteyttä vaikka ovat
olleet suhteessa??? Uskon että he ovat todella
lopettaneet suhteen, mutta sitä en voi täysin
uskoa että puhelut ja tekstarit oisivat
lopahtaneet kokonaan...Mutta kysymys
kuuluukin:Uskotko sinä?
Kannattaisi jutella miehesi kanssa vielä kerran
tai jos se ei auta ja tunnet kuitenkin vielä
epäilyksiä, katso miehesi puhelin läpi
(tekstiviestit,numerot ja puhelutiedot). Tämä
pitää tietenkin tehdä vähän salassa (joka ei
tietenkään ole miellyttävää...) mutta on myös
tosi että jos miehelläsi ei ole mitään
salattavaa, hän kyllä näyttää itse nämä seikat
sinulle puhelimestaan sinun pyytäessäsi sitä!
Kerro tunteistasi avoimesti hänelle! Kerro kuinka
tämä asia vaivaa sinua! Asiasta puhuminen voi
tuntua vaikealta (tiedän mistä puhun), mutta tee
se oman itsesi hyväksi. Niin minäkin tein, vaikka
lopputulos olikin surku omalta kannaltani...
Mutta nyt ajattelen että se todella kannatti! :)
Tsemppiä sinulle!
nyt mieheni on alkanut piilotella kännykkää-
aiemmin alkoi putsata numerot ennen kotiin tuloa-
kun ihmettelen asiaa sanoi -pitääkö sinut laittaa
pakkopaitaan ja viedä hoitoon-ei kerro mitään
omista asioista -olen vakavasti alkanut todella
oman terveyteni takia tulla siihen tulokseen että
muutan pois mahdollisimman nopeasti-sillä ei
ketään saa näin kohdella -jos välittää toisesta
ja -ei tässä kyllä enää ole muuta tietä kuin on
lähdettävä eri suuntaan .
Tiedän tilanteesi! Mahtava kuulla että olet
alkanut nyt ajattelemaan tässä itseäsi!Itse tein
sen (lähdin kävelemään) ehkä liiankin myöhään
ajatellen sitä että olisin voinut tehdä sen
paljon aikaisemminkin..Nyt olen todella
onnellinen ja huojentunut siitä, että olen
päässyt irti tilanteesta joka lopulta varmasti
olisi tuhonnut minut henkisesti. Onnea
ratkaisuusi, teitkin sitten mitä tahansa!
olin ennen itsekin pettäjä,tosin myös
petetty,mutta pidän itseäni edelleen suurimpana
syypäänä vanhoihin vaikeuksiini.Pettämisellä
kontrolloin omia tunteitani,en edes voinut
rakastua,kun aina jouduin salailemaan
jotakin.pelko on monesti syynä
pettämiseen.Muutama vuosi sitten tapasin miehen,
jonka kanssa aloin seurustelemaan.Ensin petin
häntäkin,mutta rakkaus ja tuki,jotka hän minulle
antoi muuttivat kaiken.Hän halusi uskoa minuun ja
se antoi mullekin voimaa.Olemme nyt seurustellet
kohta kaksi vuotta ja olen täysin
muuttunut.Rakastan häntä hyvin paljon,en voisi
kuvitellakaan pettäväni häntä.Syksyllä olemme
muuttamassa yhteen.Arki on arkea ja riitojakin
löytyy,mutta olen onnellisempi kuin koskaan
mitä pettäjä pelkää...niin minunkin kaverini
sanoi että luuli minulla olevan toinen-mutta en
uskonut sitä..
kysyit mitä pettäjä pelkää,minä ainakin pelkäsin
lähes kaikkea.en tuntenut pelkääväni oikeastaan
mitään sillä olin itse ns. niskan päällä,mutta
todellisuudessa pettäminen syntyy arvottomuuden
tunteesta,epävarmuudesta ja
yksinäisyydestä.jotenkin pettämisellä myös
varmistaa syyn jätetyksi tulemiselle,on olemassa
eräänlainen takaportti:"jos olisin ollut kunnolla
se olisi rakastanut mua,mutta koska petin ni ei
se johtunu musta vaan mun teoista."rakastuminen
ja tyhjän päälle astuminen on vaikeaa,kun
kokee,ettei toinen millään voi rakastaa itseä
sinä todellisena ihmisenä.pettäminen oli mulle
toisaalta myös suurta välinpitämättömyyttä
kaikkiin asioihin,en aina edes jaksanu peitellä
jälkiä,vaan jotenkin paljastuin aina.en halunnut
tietoisesti jäädä kiinni, mutta
tiedostamattomasti mittasin toisen
sietokykyä:"jos kestät vielä tämänkin ja tämän ja
tämän,niin ehkä uskon,että rakastat".suhde rikkuu
pettämiseen ja niin kuuluu ollakin,ei kenenkään
tarvitse kestää sellaista.pettäminen todella on
oire jostakin,mutta kannattaa pohtia onko toisen
"hoitaminen uskolliseksi" kannattavaa ihan vaan
jo omankin terveyden ja sietokyvyn
näkökulmasta.itse siis "paranin" kyseisellä
konstilla ja olen hyvin onnellinen nykyisin,tätä
ennen vaikeutin kuitenkin muutaman ihmisen elämää
erittäin paljon ja kadun vanhoja hirveästi.
Luin viestiäsi kuin se olisi ollut omaa
tarinaani. Toisin kuitenkin kävi. Kymmenen vuotta
olin todella onnellinen toisen mieheni kanssa.
Luulin, että se kestäisi ikuisesti. Olin
uskollinen, en nähnytkään ketään muuta, olimme
kaikkien mielestä ihannepari. Sitten yhtenä
päivänä hän vain ilmoitti, että on ihastunut 25-
vuotiaaseen työkaveriinsa, eikä voinut enää olla
kertomatta sitä minulle. Hän on 53-vuotias ja
vielä sairaskin. Tiedän, että hänellä se on
viidenkymmenen kriisi. Minua itkettää ja
säälittää, kun ajattelen, mitä minun
rakkaimmalleni sitten käy, kun se tyttö hänet
jättää (niin todennäköisesti käy ennen pitkää).
Sanoit, että suhteessa on joku vika, jos täytyy
hakea muita. Sellaista vikaa me emme ole
kumpikaan löytäneet. Olemme puhuneet paljon
siitä, mikä meni vikaan. MInä en olisi voinut
tehdä mitään toisin hänenkään mielestään. Ongelma
on lääketieteellinen: miehen hormoonit ovat
sekaisin ja tunne-elämä on häiriintynyt. Minusta
hän on sairas ja, siksi tuntuu, etten voi
vieläkään pettää häntä ja lakata odottamasta
takaisin. Siitä on jo kolme kuukautta, kun hän
muutti pois. Uskotteko, että hän haluaisi joskus
tulla takaisin ja kuinka kauan minun kannattaa
uskoa siihen; onko jollakin kokemusta
tällaisesta.
ole vain onnelinen että mies tajusi itse lähteä
poi,niin julmalta kuin se kuullostaakin.minä
jatkan vielä tätä avioliittoa vaikka mies palasi
retkiltään ja voin vannoa että mikään rakkaus ei
enää korjaa tätä liittoa ennalleen -olisin
masokisi jos väittäisin rakastavani -kodin
hajottaminen on ollut esteenä-kerään taas voimia
että pääsen itse pois täältä sillä mies ei lähde
ja kohtelu minua kohtaan vain huononee-kun tulee
erimielisyyttä asioista hän alka kehumaan toista
naista kuinka hyvä hän oli-on koko ajan
tyytymätön ja mikää ei enää minun kanssa
kiinnosta.aloita uusi elämä sillä jos hän palaa -
kokemuksesta voin sanoa että vaikka kuinka
yrittäisi unohtaa menneet-se ei tult onnistumaan-
sinua on loukattu todella syvältä ja sanon että
miehesi sääliminen on turhaa,kyllä he osaa vedota
vaikka sairaudella-vaikka en itsekkään ole
pystynyt lähtemään-sanon sen että tässä liitossa
sitä on todella yksin-kulissiliitto on
epätodellista elämää.sydän ei unohda-ja mies on
itse vastuussa omasta elämästään-anna hänen elää
ja älä odota enää-se on hukkaan heitettyä elämää.
Jos on erehtynyt ottamaan markkina-arvoltaan
sellaisen, joka ei ikäisistään saisi miehesi
veroista, niin miehesi kyllästyy aikanaan. Mutta
jos nuoren ihastuksen markkina-arvo olisi
riittänyt ikäistensäkin keskuudessa, niin miehesi
saa kenkää. Tässä tilastollinen "totuus". Onko
siitä sitten apua, en tiedä. Aikataulusta voisi
sanoa, etä 7 kk kuluttua kannattaa olla tarkkana.
petin yhtä jätkää.kyllä hän varmaakin tiesi sen
mutta ei hän sanonut mulle mitään...petin häntä
hänene kaverin kans!onhan mulla vieläkin aika
houno olo mutta se on toisalta hänen syytä että
petin..me emme oleet koskaan kahdestaa,ei
viitinyt sanoo sen kaverillle että haluan olla
kullan kans kahdestaa,hänen kaveinsa ahisteli
mua!!mutta oon mä viellä kin sen jätkän kans mä
olin viakka oli jo poika,,,
Pettäminen on todellakin oire jostakin vakavasta
ongelmasta...suhteessa ei enää ole kaikki aivan
kohdallaan. Joko on seksi loppunut,on
erimielisyyksiä tai on kasvettu erilleen.
Kuitenkaan koskaan ei saisi mennä pettämään
ketään...se on todella loukkaavaa toista henkilöä
kohtaan. Siinä itsetunto varisee jonnekin alas ja
sieltä kun sitä yrittää takaisin noukkia niin se
vie aikaa ja energiaa. Jos suhde ei toimi on
alettava tosi toimiin... pitää ottaa itseään
niskasta kiinni ja on puhuttava parinsa kanssa
asiat juurta jaksain. Mitään ei saisi
salata...kaikki mikä tuntuu mättävän pitäisi
puhua julki... Se voi auttaa suhteen uusille
paremmille urille tai sitten se johtaa suhteen
päättymiseen...mutta ainakaan ei ole mitään
ns.hampaan kolossa.
Olen itse kokenut petetyksi tulemisen,mutta kun
puhuimme parini kanssa ongelmistamme niin saimme
juttumme jatkumaan... ja nyt olen iloinen,että
siinä onnistuimme...olemme nyt paljon
läheisempiä. Pettämistä tosin en voi antaa
koskaan anteeksi (vaikkei mieheni pettänytkään
kuin kerran ja silloinkin hän oli
juovuksissa,mutta viinan piikkiinhän ei saa
mitään laittaa...) ja sen on myös mieheni
ymmärtänyt. Hän katuu tekoaan syvästi ja
vilpittömästi...
Mä olen uhri, jota petettiin kaksi kertaa. Aikaa
on kulunut tosi vähän poikaystävän pettämisestä.
Hän salasi sen minulta ja sain kuulla sen
muualta. Jakoimme suhdetta kuitenkin kaikesta
huolimatta. Poikaystävälläni oli kova morkkis
kaikesta tapahtuneesta ja mahdollisuudesta tulla
isäksi. minä annoin tukeni ja lohdutun ettei
maailma tähän lopu. Hetken aikaa oli kaikki
oikein hyvin mutta nyt minua kalvaa mieli. teinkö
sittenkään oikeaa ratkaisua. Poikaystäväni ei ole
valmis sitoutumaan mutta muuten asiat ovat ihan
hyvin. Nyt vuosi tapahtuneesta kaikki on tullut
taakkana takaisin. Mietin asiaa koko ajan, enkä
saa keneltäkään tukea. Tunnen olevani
epäonnistunut kaikessa. Tiedän että pitäisi ottaa
ja lähteä, mutta... En tiedä kuinka on oikein.
Kummassakin vaihtoehdossa olisin surullinen.
Miehet ovat itsekkäitä, ja isompi tai pienempi
ulkoinen "puute" vaikka vain vaimon ulkomuodossa
voi johtaa pettämään. Kaikki kun eivät satu
naimaan unelmiensa "prinsessaa" tai
miestenlehtien pehmopatjaa. Tosiasiallisesti vika
voi olla miehen omassa päässä, ei välttämättä
lainkaan vaimossa, jonka kanssa joku toinen voisi
olla enemmän kuin onnellinen. Ehkä itsekkyys ja
lapsuudesta juontuvat ja siten vaikeasti sekä
parhaimmillaankin vain hyvin hitaasta
muutettavissa olevat aivoitukset toimivat näin
myös naisilla. Kun pääsee eroon omasta
itsekkyydestään, niin nainen kuin nainen varmasti
riittää tekemään miehestä onnellisen. Osa meistä
ei taida koskaan päästä.
ei ollut pettämistä? Jos olet mennyt naimisiin ja
luvannut toisen kanssa yhdessä pysyä, niin totta
helvetissä vieraissa käyminen on pettämissä.
(vaikka tapaamiset sen SEKSIN LISÄKSI kuinka
syvällisiä keskusteluja sisältäisivätkin)
>Olen vain jotenkin sitä mieltä että pettäminen
on aina oire jostakin, jokin menee huonosti
suhteessa jos on "sivuilleen vilkuiltava". <
Tai entäpäs, jos pettäminen on oire siitä, että
pettäjässä on jotakin vikaa, kun ei osaa
selvittää asioitaan rehellisin keinoin...
Jokaisessa suhteessa on varmasti niin hyvät kuin
huonotkin aikansa, joskus avioero on paikallaan,
mutta ainakaan pettäminen ei suhdetta paranna.
Entäs nyt, nykyisessä suhteessasi, pettäisitkö
nytkin miestäsi jos teillä menisi huonosti ja
vielä jälkeenpäin kaunistelisit tekojasi? Tai
uskotko, että miehesi tekisi niin?
Kummatkin olette tehneet huorin toisianne kohtaan
ja se ei selittelyistä parane.