Olen nähnyt monia työpaikkoja ja monenlaisia kiusaamistilanteita ja tullut siihen tulokseen, että työkavereiden kanssa kannattaa pitää ihan vain työsuhde.
Ei kannata kaveerata liiaksi, vaan puhutaan vain työasiat ja sillä selvä.
Silloin välttyy juoruilta ja kiusaamisilta ja on takuulla aina työrauha.
Naurattaa nytkin kun olen ollut kuukauden uudessa paikassa, niin osastossani eräs "ämmä" ei edes suostu menemään eräälle toiselle osastolle kysymään jotain materiaalia joka on meidän osastolta loppu.
Ei minulla vaan ole mitään vaikeuksia mennä kyselemään keneltäkään mitään.
On helppoa tulla kaikkien kanssa toimeen kun ei rupea liian läheisesti kaveeraamaan.
Työpaikalla tehdään töitä, kaveerataan ja rakastutaan muualla.
Ei kannata kaveerata liiaksi, vaan puhutaan vain työasiat ja sillä selvä.
Silloin välttyy juoruilta ja kiusaamisilta ja on takuulla aina työrauha.
Naurattaa nytkin kun olen ollut kuukauden uudessa paikassa, niin osastossani eräs "ämmä" ei edes suostu menemään eräälle toiselle osastolle kysymään jotain materiaalia joka on meidän osastolta loppu.
Ei minulla vaan ole mitään vaikeuksia mennä kyselemään keneltäkään mitään.
On helppoa tulla kaikkien kanssa toimeen kun ei rupea liian läheisesti kaveeraamaan.
Työpaikalla tehdään töitä, kaveerataan ja rakastutaan muualla.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Juu, kiusaajat tekeytyvät aluksi ystävällisiksi ja utelevat kaiken mahdollisen uusisat henkilöistä. Jälkikäteen faktoja käytetään antamaan uskottavuutta tekaistuille jutuille. Ja toiset pöljät esittelevät valokuva-albumeitaan näille käärmeille. Kun tilanne menee siihen, ettei enää edes puhuta keskenään niin joku sitten itkee täällä, ettei pääse enää luovuttaman vertaan kiusaajille :-)
Toki kun joku kiusaaja tajuaa, ettei toinen aio kertoa hänelle ventovieraalle mitään yksityisasioistaan niin sitten voi tietysti yrittää haukkua ihmistä kylmäksi :-) Mutta jos kiusaajalle valehtelee tekaistuja asioita yksityiselämästään niin kiusaajat usein arvostavat sellaista ihmistä :-) Hulluja on moneen junaan.
Kyllä juorutyöpaikoissa jutut alkavat pyöriä niiden vittuilijoiden päässä , vaikka heille ei sanoisi halaistua sanaa. Syynä kateus ja taas se kateus. Lähimmäisellä ja työtoverilla kun ei saa mennä hyvin. Juoruilemalla ja levittelemällä perättömiä juttuja saadaan toinen kyllä perusteellisesti mollattua, sekä mitätöidyksi hänen ihmisarvonsa.
Olen työssä miesvaltaisessa it-yrityksessä Espoossa. Ei sillä ole väliä onko työpaikka nais/mies-valtainen. Kateus on kantava voima!
Toisten ihmisten sanomiseksi/tekemiseksi tehdään sellaista mitä asianomainen ei ole ikinä tehnyt tai sanonut. Erikoisinta on esimiestasolta tuleva työpaikkakiusaaminen, ja he ovat kaikki kavereita keskenään. ;-D
No, onneksi it-firmoja Suomessa riittää.
Tuttua on toi touhu et jos ei muuten saada juoruja
aikaseksi ja toisesta pahaa sanomista muille niin
sitten keksitään omastapäästä totuudelta kuulostavia
juoruja...Tää kyseinen ihminen oli ainut nainen meidän osastolla ennen mun saapumista ja jo silloin
kun olin menossa työhaastatteluun törmäsin tähän naiseen ja meni kylmät väreet jo silloin...
Hän ei sanonut moi niin kuin muut vaan katsoi mua päästä varpaisiin ja takaisin halveksuen, silloin oli aikas inhottava olo.. Mutta haastattelu meni hyvin ja pääsin hyvään paikkaan hommiin.
Tämä nainen vaan ei pitänyt asiasta ja teki mun ensimmäisestä vuodesta helvetin, mulle kiukuttelemalla ja tiuskimalla ja paiskomalla tavaroita mielenosoitukseksi...Jos kerroin jonkulle et oon menossa opiskelemaan Englantia et olisin parempi siinä, tää nainen oli sen jonkulta kuullut ja pisti paremmaksi, hän lähti opiskelemaan enkkua ja ruottia...Kun kerroin meneväni seuraavaksi matikan opetukseen, hän meni opiskelemaan matikkaa, fysikkaa ja viellä varmuudeksi saksaa kun meillä on niitäkin ihmisiä töissä..Tuli semmonen oli et hänen on pakko olla kokoajan mua parempi kaikessa,kaikki oli kilpailua hänelle..
n.9-10kk sitä kesti ja sitten hän alkoi ystävälliseksi.. Oltiin jonkun laisissa väleissä.. Yritin pitää hänet tyytyväisenä kun en enää olisi kestänyt sitä helvettiä uudestaan...Silloin aikaisemmin olin ollut
todella pahassa jamassa, olin lähdössä opiskelemaan ja vaikka työttömäksi jos ei muuta.. raha vaan oli ongelma, ei sitä niin vaan vaihdeta työpaikkaa...
Jokusen kuukauden meni ihan ok, oli taas pitkästäaikaa ohan kiva tulla töihin vaikka välillä pelkäsinkin uuden päivän alkua, jos vaikka
hirmuvaltiatar ois heränny henkiin uudestaan...
Sitten se taas alkoi, ja mua ei enää jonkun ajan päästä kiinnostanut olla pelokas,yritin olla noteeraamatta mitenkään tätä ihmistä,ihan kuin olisin yksin samassa huoneessa, todella paska oli tulla töihin kuitenkin aina kun tiesi hänen olevan ennen mua ja lähtevän vasta mun jälkeen töistä. Silloin kuulin paskapuheta
musta ja paljon... Mun mies suhteista joista hänellä ei ollut oikeasti edes mitenkään voinut olla mitään tietoa, mun muistakin olemattomista ongelmista... Jos käytin väärää hajuvettä, hän ilmoitti siitä muille ja muut sitten lähettivät mulle meilejä et Piip henkilö valittaa hänelle sun
hajuvedestä, et voisitko vaihtaa sen kun hän ei jaksa kuunnella sitä valitusta enää ym...
Tai joku tuli selittämään mulle et, no miten sulla nyt menee kun sulle kävi näin sen miehen kanssa ymv. Yritä siinä sitten tehdä viellä töitä. Mulla meni hermo lopullisesti, menin pomon puheille ja pomo otti tän naisen keskustelemaan ja kysyi toista näkökulmaa... Tämä nainen tuli pyytämään sovintoa pomon nähden.. mikä sinänsä on pöyristyttävää et eihän meillä mitään riitaa ole ollut, hän se vaan on mollannut mua muille ja ollut kuin pahanen teinikakara(32v)murrosiässä vanhemmillee.
Ja heti tämän jälkeen noin viikonpäästä hän päätti tehdä parhaan siirron... Irtisanoi ittensä, ja laitto mun syyksi et lähtee firmasta..
Vaikka oikeesti hän lähti miehen perään toiselle paikkakunnalle...Ja oli löytänyt sieltä uuden saman tyylisen työpaikan..
Aluksi oli taas inhottava olla töissä kun ei tiennyt mitä muut musta nyt ajattelee kun ne tiesi vaan puoli totuutta asiasta,mulle jopa sanottiin et se lähti sinne mun takia ja meijän riidan takia...mut ajan kuluessa ei sitä naista muista enää oikeestaan kukaan muu kuin mun muistot..Ja mua tukeneet ihmiset sekä töissä et kotona..Tän ihmisen lähdön jälkeen maailma on ollut taas entisensä ja enemmänkin.. paljon kirkkaampi =)
Mutta kun oikeasti se ei mene. Aina löytyy niitä, joilla ei ole kaikki hyvin elämässä ja jollekin täytyy purkautua. Itseäni "työllisti" työkaverin avioeroprosessi, koulukiusaamiset siinä määrin, että meinasi omat työt jäädä tekemättä. Yritin vihjailla ammattiavusta jne, mutta ei se oikein toiminut. Työkaveri oli muuten ihan ok, en halunnut ruikuttaa esimiehelle se kun tietää ongelmia lisää.
Vaikka kuinka yritän pysytellä siinä tilanteessa, että tämä on vain työpaikka en halua mitään muuta keneltäkään, kaikki ihmiset eivät sitä ymmärrä.
Ulkoilupäivät ja sun muu yhteistoiminta pitää kyllä huolen siitä, että on ihan PAKKO kaveerata vaikkei haluaisikaan.
On aivan mahdotonta pitää yksityiselämää työpaikan ulkopuolella, kun lapsista ja sun muista yksityisasioista udellaan loputtomasti. Eikä voi sanoa "mitä se sinulle kuuluu, olen täällä vain töissä".
Eikä se välttämättä johdu itsestä, että ei kykene tulemaan toimeen toisten kanssa. Kateus pitää huolen siitä, että ei välttämättä saa sitä tietoa mitä pitäisi tai jätetään kokonaan asioiden ulkopuolelle. Ei tarvitse olla kuin nuorempi, paremmin koulutettu tai pukeutuu paremmin niin se jo riittää siihen, että kateuden kukka kukoistaa.
Se, että pantataan sitä tietoa mikä on työn sujuvuuden kannalta tärkeää ,on paskanjauhajan eräs "ase".Kun suunnitelmiin tulee muutos,josta ei kaikille kerrota samanaikaisesti,on paskanjauhaja huomannut tilaisuuden tulleen.Aletaan pohjustaa erä voittoa heti kun "arvokasta" tietoa on saatu ,epäilemällä "uhrin" ammattitaitoa ,jotta päästään myöhemmin "julkisesti" nöyryyttämään.Kun ryhmässä ei monikaan ajattele omilla aivoilla , saa paskanjauhaja pisteen kaukonäköisyydestään ja ympärilleen joukon perseennuolijoita."Uhrille" jää selittelijän rooli.