Pelimieskö?

Tässä hiljattain erään naispuolisen kanssa keskustellessa heräsi kysymys: olenko pelimies?

Olen kolmekymppinen sinkkuna (poislukien pari pidempää tapailujaksoa) jo muutaman vuoden ollut mies. Tuolloin tuo suhteen loppuminen sattui paljon ja siitä ylipääseminen on kestänyt pitkään. Olen muutamia kertoja senkin jälkeen ihastunut todella ja saanut pakit muutaman tapaamisen jälkeen.

Näistä pettymyksistä "oppineena" olen sitten tavallaan alkanut varautumaan noihin pakkeihin jo etukäteen ja en enää osaa heittäytyä ihastukseen vaan pidän tunteita enemmän sisälläni ja pyrin kontrolloimaan itseäni. Tästä seuraa sitten sellainen tunteiden sekamelska, ettei enää tiedä ollako vai eikö olla... Haluaisi parisuhteen, mutta sen saavuttaakseen pitäisi uskaltaa tuntea. Ja kun tuntee, niin sitten sattuu.

Nyt olen sitten kysynyt itseltäni, että kykenenkö enää edes ihastumaan. Olen huomannut itsessäni piirteitä, että en enää edes pety kun saan pakit, vaan suuntaan katseen aina vaan uudestaan eteenpäin..

Mitään yhdenillanjuttuja en harrasta, koska en saa niistä tyydytystä. Mutta flirttailla tykkään ja tähän flirttiin usein myös vastataan. Mutta siihen se sitten näyttää jäävänkin. Olen sitten huomannut, että kun pitää "suhteet" aina vain sillä flirttailun tasolla, ei kumpaankaan satu. Paradoksaalista?
12141
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 12

Vanhimmat

Olisi mielenkiintoista saada tähän kommentteja niin miehiltä kuin naisiltakin. Onko naisilla samansuuntaisia kokemuksia?

Äänestä

Oletko saanut korkattua yhtään naista.

Äänestä

Pelimies suhtautuu suhteisiin pelinä jossa tehdään siirtoja ja saadaan kaatoja.

Äänestä
  • Pelimies korkkaa nuoret naiset ja jättää käytetyt ATM:lle.

    Äänestä

  • Peliteoreetikko puhuu asiaa. Pelimies ei ajattele tunteita tai naisia naisina, vaan nappuloina joita painamalla saadaan valtaa.

    Vastaus kysymykseesi on: Ei. Et ole pelimies.

    Äänestä

Kiitos tuesta. :)

Itsekään en sellaisena itseäni pidä, kun kuitenkin pidän aika tärkeänä kriteerinä pelimiehuudelle nuo yhden illan suhteet yms. Toki tätä minun ja tapaamieni naisten suhdettahan ei tiedä kuin minä ja nämä naiset.

Sitten muilta ympärilläni olevilta ihmisiltä kuulen tuollaista... ja itse mietin, että voinko todellakin antaa itsestäni sellaisen vaikutelman. Sitä en nimittäin haluaisi...

Äänestä
  • Hyvän pelimiehen tunnistaa myös siitä että hän ei vaikuta pelimieheltä. Jokainen pelimies kärsii sitoutumiskammosta ja mahdollisesti itsetunto-ongelmista, joita yrittää paikkailla pinnallisilla naissuhteilla.

    Äänestä

Ja nuo kriteerithän täytän sitten täydellisesti.. olen nykyään sekä sitoutumiskammoinen, että myös jonkinasteisesti itsetunto-ongelmainen. Ja tuo flirttailuhan toimii nimenomaan lääkkeenä niihin, kohottaa itsetuntoa, mutta ei ole vaaraa satuttaa itseään...

Äänestä
  • Olet matkalla pelimieheksi.

    Äänestä

  • Niin oletko korkannut ketään naista vai tyytynyt toisten jätteisiin? Eli oletko pelimies vai aisuri.

    Äänestä

  • vastaa kysymykseen kirjoitti:

    Niin oletko korkannut ketään naista vai tyytynyt toisten jätteisiin? Eli oletko pelimies vai aisuri.

    Retardi hiljaa.

    Äänestä

tahto on voimakkain vaikutin ihmiselämässä. et vaikuta pelimieheltä, vaikutat nuorelta mieheltä etsimässä rakkautta... jos tahdot oikean suhteen, et kukasta-kukkan -touhua, tulet sen saamaan.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Pelimies(kö?) kirjoitti:

Tässä hiljattain erään naispuolisen kanssa keskustellessa heräsi kysymys: olenko pelimies?

Olen kolmekymppinen sinkkuna (poislukien pari pidempää tapailujaksoa) jo muutaman vuoden ollut mies. Tuolloin tuo suhteen loppuminen sattui paljon ja siitä ylipääseminen on kestänyt pitkään. Olen muutamia kertoja senkin jälkeen ihastunut todella ja saanut pakit muutaman tapaamisen jälkeen.

Näistä pettymyksistä "oppineena" olen sitten tavallaan alkanut varautumaan noihin pakkeihin jo etukäteen ja en enää osaa heittäytyä ihastukseen vaan pidän tunteita enemmän sisälläni ja pyrin kontrolloimaan itseäni. Tästä seuraa sitten sellainen tunteiden sekamelska, ettei enää tiedä ollako vai eikö olla... Haluaisi parisuhteen, mutta sen saavuttaakseen pitäisi uskaltaa tuntea. Ja kun tuntee, niin sitten sattuu.

Nyt olen sitten kysynyt itseltäni, että kykenenkö enää edes ihastumaan. Olen huomannut itsessäni piirteitä, että en enää edes pety kun saan pakit, vaan suuntaan katseen aina vaan uudestaan eteenpäin..

Mitään yhdenillanjuttuja en harrasta, koska en saa niistä tyydytystä. Mutta flirttailla tykkään ja tähän flirttiin usein myös vastataan. Mutta siihen se sitten näyttää jäävänkin. Olen sitten huomannut, että kun pitää "suhteet" aina vain sillä flirttailun tasolla, ei kumpaankaan satu. Paradoksaalista?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu