Olen itse varttunut 60- ja 70-luvuilla lapsesta
aikuiseksi, ja jotenkin nyt työ- ja perhe-
elämässä tuntuu siltä, ettei yhteiskunta ole
ainakaan vienyt naisten asioita eteenpäin -
suurista puheista huolimatta. Ennen oli äidit
kotona ja tekivät asiat oman pään mukaan
rennosti; nyt kaikki kotiaskareet tehdään tiukan
työuran luonnin ohessa ja parhaassa tapauksessa
ei lainkaan, vaan vain "kehitetään" itseään -
lapsista ja perheestä viis. Muutama vuosi Etelä-
Euroopassa avasi silmäni, kun sain olla lasten
kanssa kotona ja nauttia ihanasta perhe-elämästä,
aivan kuin Suomessakin äidit ennenvanhaan. Nyt
muutamien vuosienkin jälkeen on suuri ikävä pois
kotimaasta paremman, oikean perhe-elämän pariin!
Minä haluaisin mieluiten olla kotona lasten
kanssa, mutta kun tässä maassa niin ei pysty
tekemään. Miten tässä oikein näin kävi?
Naisasianaiset vastatkaa!
aikuiseksi, ja jotenkin nyt työ- ja perhe-
elämässä tuntuu siltä, ettei yhteiskunta ole
ainakaan vienyt naisten asioita eteenpäin -
suurista puheista huolimatta. Ennen oli äidit
kotona ja tekivät asiat oman pään mukaan
rennosti; nyt kaikki kotiaskareet tehdään tiukan
työuran luonnin ohessa ja parhaassa tapauksessa
ei lainkaan, vaan vain "kehitetään" itseään -
lapsista ja perheestä viis. Muutama vuosi Etelä-
Euroopassa avasi silmäni, kun sain olla lasten
kanssa kotona ja nauttia ihanasta perhe-elämästä,
aivan kuin Suomessakin äidit ennenvanhaan. Nyt
muutamien vuosienkin jälkeen on suuri ikävä pois
kotimaasta paremman, oikean perhe-elämän pariin!
Minä haluaisin mieluiten olla kotona lasten
kanssa, mutta kun tässä maassa niin ei pysty
tekemään. Miten tässä oikein näin kävi?
Naisasianaiset vastatkaa!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miten niin tässä maassa ei pysty jäämään lasten
kanssa kotiin? Miten sitten pystyit ulkomailla
olemaan? Tarkoitatko, että siellä miehesi tienasi
niin paljon paremmin, että rahat riittivät perheen
elättämiseen, mutta täällä ei? Kyllä Suomessakin
yhä on naisia, jotka itse valitsevat kotona
olemisen, vaikka se sitten aiheuttaisi sen, että
elintaso ei nouse naapureitten tasolle. Itsehän
tässä tehdään valintoja ja mielestäni Suomessa on
valinnan vapautta vaikka miten paljon. Se on
sitten toinen asia, jos täytyy saada niin paljon
rahaa, että saadaan se talo, auto, kesämökki,
hevonen ja ne mahtavat harrastukset.
En nyt meinaa, että sinulla olisi tämä tilanne,
mutta voisit vähän perustella!
Kyllä kyse on tietenkin kulttuurista ennen muuta
ja sitten myöskin toimeentulosta, joka ei
insinöörimiehen palkalla täällä päätä huimaa. Ei
riitä varat lainojen maksuun yms., ja kaikki
tarpeellinen vain jatkuvasti kallistuu enemmän
kuin akateemisen uran valinneen miehen palkka
nousee. Olen toki ollut kotona kaikki ne muutamat
vuodet, jolloin tukea sain. "Kiitokseksi" siitä
yhteiskunta rankaisi minua jälkikäteen viidellä
lisävuodella ennen eläkeikää, koska työsuhteeni
pääsi katkeamaan liian pitkäksi aikaa, ulkomailla
olon vuoksi. Armaan kotimaan elintaso olisi aika
palauttaa tasolle, jolla äidit vielä pystyisivät
huolehtimaan perheestään kotiäiteinä. Se on
ihmiselle paljon palkitsevampaa kuin työura ja
mitkään sen projektit - ja kotikasvatuksen
ansiosta jälkikasvusta kasvaisi järjellistä. Tosi
on että monissa Etelä-Euroopan maissa ei naisella
edes muuta vaihtoehtoa ole kuin perheen hoito,
joten siinä mielessä meillä on toki enemmän
vaihtoehtoja. Niitä ei vain näytetä
haluavan/voivan hyödyntää, kun lapset enimmäkseen
heitetään tarhojen vastuulle ja yksin liian
nuorina kantamaan "vastuuta" kotiin. Kyllä
tulokset ovat jo selvillä.
Avioelämä kärsii työtätekevillä suuresti, sillä
aikaa ja voimia ei riitä paljon muuhun. Toisin
oli kun olin kotona lasten kera! Aikaa oli paljon
ja sen säätely rentoutumisineen oli itsestä
kiinni. Ehkä minulla on sitten tavallista
ihanammat lapset. Jos niin on, niin kotikasvatus
on ollut vain hyväksi!
Tässä on kyllä jotain perää, kun
yksityisautoilijana katselee naisten
muovikassiarmeijoiden ahtautumista tuulessa ja
tuiskussa busseihin täällä ruuhka-Suomessa!
Metrohan siitä vielä puuttuisi vaihtoineen.
Tavallinen kansa pistetään Suomessa riviin ja
pinoon. Työssä ja kotona. Ei toivoakaan
haaveillusta omakotitalosta. Lisää kerrostaloja
ja entistä ahtaammin! Niitä herrat haluavat, ja
herrat kukkopojat nostelevat palkkojaan ja
ajelevat vain omilla autoillaan. Mutta niin teen
minäkin niin kauan kuin varat bensaan riittävät!
Se on elintasoa ja miksei tavallinenkin kansa
saisi siitä nauttia? Kun kerran jo vuosia on
vouhotettu tehokkuudesta ja kun tuloksetkin ovat
olleet teollisuudessa mahtavia, niin miksei sitä
kansanmies huomaa muuta kuin oman elämänsä
ulkopuolella? Olisi kiva jos reaalitulot
nousisivat muutamalla tonnilla, niin pääsisi
ensikertaa elämässään vaikka Kanarian saarilla
käymään!
Otsikko tuntui hieman oudolta aiheeseen nähden
kun siinä kyselit tasa-arvosta. Miehen vai
naisenko? Vai koti ja ulkomaisen naisen tasa-
arvoasta.
Kyllä meillä täällä Suomessa oli niin, ettei
todellista valinnanvapautta ollut perheessä
vaikka niin ensin kuviteltiinkin. Äidin oli
lopulta lähdettävä työhön, että asunto olisi
saatu maksettua.
Mutta miten sitten kävikään. Asunto saatiin
maksettua ja tuli avioero. Äiti saa jatkaa
saavutetulla elintasolla, koska se on lapsen etu.
Käy säännöllisessä työssä ja asuu halvasti
omistusasunnossa. Minä kuitenkin joudun
hankkimaan kalliin vuokra-asunnon ja maksamaan
elatusapua saman summan kuin maksoin kotona
asuessani lasten elatukseen. Siitä huolimatta
että menetin työni.
Tasa-arvoako? ei kai, mutta lapsen etu (ja siinä
sivussa myös enisen vaimon)
niin naiset eivät ikinä ajattele sitä että he
saavat aina lapset ja sitten siitä hyvästä pitäs
niille maksaakin ja ne rahat naiset käyttävät
itseensä ei lasten hyväksi. miestä rangaistaan
avioerossa jos on lapsia.
Mielestäni kyse on aivan muista arvoista kuin
tasa-arvosta. Ensinnäkin nykyään vanhempaa joka
ei pyri työelämään pidetään hylkiönä vaikka
monasti pystyisi kotonaan tekemään paljon
tärkeämpää työtä. Varsinkin isää joka jäisi
kotiin hoitamaan lapsia pidettäisiin yhteiskunta
kelvottomana. Minusta jokaisen pitää tehdä
osuutensa yhteiskunnassa ja lasten kasvatus on
yksi tärkeimmistä töistämme. Epäonnistuneista
lasten kasvatuksista on jo riittävästi
esimerkkejä. Kyllähän niitä epäonnistumisia aina
tulee, mutta yhteiskunnallisten arvojen ei
pitäisi edesauttaa epäonnistumisisia. Monasti
isovanhemmille lastenhoito olisi järkevää, kun
kunto viellä riittäisi siihen muttei enään
perinteiseen työelämään (No tämä tulee
kysymykseen vasta hieman vanhemmilla lapsilla).
PS. Eläkejärjestelmämme on aivan mätä, tulemme
viellä kompastumaan siihen. Mielestäni
eläkejärjestelmän tulisi pohjautua todelliseen
tarpeeseen. Vähimmäiseläkkeisiin korotuksia ja
huippueläkkeisiin suuret leikkaukset.
Vapaehtoiseläkkeet tarjotkoon luksusta.
Isovanhemmat pystyvät ja usein haluavatkin,
mikäli vain matkojen vuoksi on mahdollista hoitaa
päivisin lastenlastansa jo parin-kolmen vuoden
iästä lähtien. Jos molemmat isovanhemmat voivat
tähän osallistua, sen parempi. Lapsi saa täten
ainutlaatuista, monipuolista elämänkokemusta
ihmisiltä, jotka hänelle sitä kaikkein
kykenevimpiä ovat antamaan. Samalla kulttuuri,
käytöstavat ja suullinen perimä siirtyy ja jää
elämään lapsissa ja lastenlapsissa. Suurimman
osan päivästä tulisi lapsen olla ainakin toisen
vanhempansa seurassa, elleivät isovanhemmat voi
häntä säännöllisesti hoitaa. Lastentarhat
tappavat kotikasvatuksen antaman idun ja tekevät
lapsistamme laumaeläimiä, joihin ei enään
koulussa saada tolkkua, koska ensimmäiset
elinvuodet ovat kaikkein tärkeimmät ihmisen
kehityksen kannalta. Vaikka tämä onkin
asiantuntijoiden ja monien vanhempien tiedossa,
ei sitä näytetä julkisuudessa tuotavan kaikkien
tietoisuuteen. Pikemminkin päinvastoin,
yhteiskunta sekä perhe-elämän syrjintä tuottavan
työn edessä, jättää lapset HEITTEILLE, ja ilman
vanhempien kasvatusvastuuta ja isovanhemmilta
saatavaa elämäntaitoa.
Mitä eläkkeisiin tulee, niin tasa-arvon ja
oikeuden mukaista olisi vain se, että eläkkeen
suuruus olisi kaikille ihmiselle täsmälleen sama!
Sen lisäksi voi kukin työssäoloaikanaan maksaa
vapaaehtoisia eläkevakuutusmaksuja ja ansaita
itsellensä muita paremman elintason
eläkeajakseen. Ne, jotka saavat nauttia
huomattavasti muita parempaa palkkaa jo
työaikanaan, ovat saaneet silloin suuren edun,
jota ei ole mitään syytä palkita enää eläkkeellä!
Ei edes siitä syystä, että heidän palkoistaan on
pidätetty suuremmat eläkemaksut. Nämä varathan
tulevat suoranaisesti työnantajilta, joita
oikeastaan tulisi palkita. Mikäli myös
verotuksemme olisi huomattavan alhainen,
voitaisiin ihmisille maksaa huomattavasti
pienempiä palkkoja nettotulojen laskematta.
Bruttotulojen korkeus johtuu tietenkin
ennenkaikkea verotuksesta, eikä siis maksetut
verot ja eläkemaksut ole kokonaisuudessaan
työntekijöiden käteenjäävistä ansioista pois.
Mikä koskee tasa-arvonmukaisia ansioita
työssäolovuosien jälkeen, koskee niitä myös
työelämän ulkopuolella eli työttömänä oltaessa.
Olemme silloinkin työtätekemättöminä kaikki
samassa tilanteessa. Mitä syytä tekemättömänä
olemisesta olisi palkita eniten niitä, jotka
aiemmin ovat saaneet nauttia parhaimmista
palkoista ja kerätä useimmissa tapauksissa myös
itselleen sievoisen omaisuuden? Myös
työttömyyskorvauksen tulee olla kaikille sama!
Elintason lasku ei ole mikään syy muuhun, kun se
varakkailla joka tapauksessa on huomattavasti
huonompaa kansanosaa parempi.
Sama koskeen niin'ikään palkankorotuksia: Miksi
ne, joilla on parhaat palkat saavat paljon
suuremmat korotukset, kuin ne joiden ansiotaso on
liian alhainen kunnollisen elintason
ylläpitämiseksi edes korotusten jälkeen tässä
hyvinvointiyhteiskunnassa? Vika on siinä, että
herraskaisesti edelleen käytetään yksinomaan
prosenttikorotuksia, jotka tietenkin
kymmenkertaisella tulotasolla nostavat
bruttotuloja ei vain kymmenkertaisesti! Miksei
tätä älytä? Huijataanko tavallista kansaa yhä
edelleen ja edelleen. Toistan: Esimerkiksi neljä
prosenttia 100 000 markan kuukausituloista on 4
000 mk, kun taas neljä prosenttia 10 000 markan
kuukausituloista on vain 400 mk. On täysin
varmaa, että 4 000 markan korotus kymmenentuhanne
markan palkkaan olisi taivaanmannaa, kun se
kymmenkertaisella tulotasolla ei nyt niin
kauheasti hetkauta. Kumpi siis tarvitsee
suuremman korotuksen, pieni vai suurituloinen?
Yhteiskunta vastaa: suurituloinen TIETENKIN,
koska hän on arvokkaampi ihminen! Missä on tasa-
arvo ja oikeudenmukaisuus. Siinäkö, että kun
tilastoihin tutustuu, voikin huomata, että
suurituloisten tulot nousevatkin 30% siinä, missä
pienituloisten tulot ovat nousseet 3% vuosittain.
Tässä onkin jo satakertainen ero, mikä on totuus
tällähetkellä.
PROSENTTIPOHJAISISTA PALKANKOROTUKSISTA ON
VÄLITTÖMÄSTI SIIRRYTTÄVÄ ABSOLUUTTISIIN
KÄTEENJÄÄVIEN TULOJEN KOROTUKSIIN!
KAIKILLE ON MITATTAVA SAMALLA MITALLA NIMENOMAAN,
KUN KYSE ON ELÄKKEISTÄ JA TYÖTTÖMYYSKORVAUKSISTA.
Tämän estää vain Suomen herrojen ja
suurituloisten vähemmistödiktatuuri, jolla suuri
kansa pidetään ikeen alla nuhteessa!
olen kanssasi täysin samaa mieltä ja lisäksi se
vielä että kun joku näistä yhteiskunnan ihra
herroista joku kuolla kupsahtaa niin sitä sitten
niin surkutellaan lehdissä , että voi voi nyt
kuoli taas joku suur mies ja vitut.
Tervetuloa tutustumaan kotiäitien toimintaan
www.kotiaidit.net
Olemme kokoamassa yhteen ihmisiä, joiden mielestä
lasten hoitaminen kotona on arvokasta puuhaa.
Päämääränä on muuttaa nykyinen järjestelmä, joka
sorsii ankarasti vanhempia, jotka hoitavat itse
lapsensa. Kannatusjäseneksi voi liittyä kuka
tahansa.