Heräys kello kuudelta aamulla, mies on palannut
kotiin, ei töistä vaan ravintolakierrokselta.
Ihmeissäni vilkaisen ensimmäiseksi kelloon ja
selityskin tulee jo itsestään. Taas olin sen
yhden poikamiehen luona jatkoilla, sen jonka
numeroa minulla ei ole. Riisuessaan vaatteitaan,
monenneko kerran yön aikana, kiukkuni ja epäilyni
ovat ottaneet minusta vallan.
Hullua.
Haistan hänen kaulaltaan tureen parfyymin ja
puuterin. Naisen tuoksuaisti on pettämätön.
Tietenkään hän ei ole ollut vieraissa...ja
naurahtaa..ellei poikamieskaveri ole alkanut
meikata.
Pakko nousta sängystä, eipä nukuta enää ja
inhoten katson miestäni joka sammuu samantien.
Kuinka mones kerta, kysyn itseltäni ja päätän
olla edes laskematta, säästää itseäni.
Kuin varmistaakseni jo ymmärtämäni asian selaan
vielä mieheni kännykän uusista numeroista,
viesteistä, soitetuista ja vastatuista
puheluista. Ei mitään, onhan hänkin jo jotain
oppinut, ei johtolankoja.
Vielä Kerran. Nuuhkin hänet epäuskoisena ja hänen
sormistaan haistan eltaantuneen valkovuodon
hajun. Nyt riittää.
Keitän kahvit ja poltan puoli askia savukkeita.
Jätänkö hänet, kostanko?
Olen enemmän turtunut vailla vihaa ja
katkeruutta. Olen surullinen ja pettynyt, petetty.
Onko minusta jättäjäksi, lapset rakastavat häntä
ja minullekkin hänestä on tullut ystävä. Onhan
kaikki jatkunut hyvänä ennenkin.
Entä kostaisinko, koska mahdollisuus olisi,
risteilyllä perjantaina, ilman perhettä.
Ajatus ei tunnu hyvältä. En halua satuttaa
itseäni. Syyllisyys ja epärehellisyys kalvaisi
minua sisältäpäin, enkä kestäisi itseäni. Ei.
Olen halunnut luottaa, uskoa ja pelastaa
perheemme, silti olen kireä ja huudan lapsille
jos miehen kanssa ei mene hyvin.
Haluaisiko hän itse lähteä, jos avaisi oven
vapauteen?
Hänellä on hyvä työ, auoto ym. etuudet.
Jospa hän lähtisikin...
Minun täytyisi saada työtä tai lähteä nyt
opiskelemaan lisää. Lopettaa tämä kotiäitinä
oleminen.
Savon Sanomista etsin nyt itselleni jotain...ei
ole mitään.
kotiin, ei töistä vaan ravintolakierrokselta.
Ihmeissäni vilkaisen ensimmäiseksi kelloon ja
selityskin tulee jo itsestään. Taas olin sen
yhden poikamiehen luona jatkoilla, sen jonka
numeroa minulla ei ole. Riisuessaan vaatteitaan,
monenneko kerran yön aikana, kiukkuni ja epäilyni
ovat ottaneet minusta vallan.
Hullua.
Haistan hänen kaulaltaan tureen parfyymin ja
puuterin. Naisen tuoksuaisti on pettämätön.
Tietenkään hän ei ole ollut vieraissa...ja
naurahtaa..ellei poikamieskaveri ole alkanut
meikata.
Pakko nousta sängystä, eipä nukuta enää ja
inhoten katson miestäni joka sammuu samantien.
Kuinka mones kerta, kysyn itseltäni ja päätän
olla edes laskematta, säästää itseäni.
Kuin varmistaakseni jo ymmärtämäni asian selaan
vielä mieheni kännykän uusista numeroista,
viesteistä, soitetuista ja vastatuista
puheluista. Ei mitään, onhan hänkin jo jotain
oppinut, ei johtolankoja.
Vielä Kerran. Nuuhkin hänet epäuskoisena ja hänen
sormistaan haistan eltaantuneen valkovuodon
hajun. Nyt riittää.
Keitän kahvit ja poltan puoli askia savukkeita.
Jätänkö hänet, kostanko?
Olen enemmän turtunut vailla vihaa ja
katkeruutta. Olen surullinen ja pettynyt, petetty.
Onko minusta jättäjäksi, lapset rakastavat häntä
ja minullekkin hänestä on tullut ystävä. Onhan
kaikki jatkunut hyvänä ennenkin.
Entä kostaisinko, koska mahdollisuus olisi,
risteilyllä perjantaina, ilman perhettä.
Ajatus ei tunnu hyvältä. En halua satuttaa
itseäni. Syyllisyys ja epärehellisyys kalvaisi
minua sisältäpäin, enkä kestäisi itseäni. Ei.
Olen halunnut luottaa, uskoa ja pelastaa
perheemme, silti olen kireä ja huudan lapsille
jos miehen kanssa ei mene hyvin.
Haluaisiko hän itse lähteä, jos avaisi oven
vapauteen?
Hänellä on hyvä työ, auoto ym. etuudet.
Jospa hän lähtisikin...
Minun täytyisi saada työtä tai lähteä nyt
opiskelemaan lisää. Lopettaa tämä kotiäitinä
oleminen.
Savon Sanomista etsin nyt itselleni jotain...ei
ole mitään.
Vastaukset 15
Vanhimmat
sitä saa mitä tilaa, ja sen mitä ansaitsee.
Jos haluat muutosta, lähde pois. Ei se ukko siitä
miksikään muutu.
Muuten; lakkaa iniseminen.
hyvin olisit voinut jättää vastaamatta viestiini.
Oletko niitä joilla on aina jotain sanottavaa
kaikkeen. Huolimatta siitä onko sanomisissasi
mitää asiaa.
vastasin viestiisi, koska se tuntui niin tutulta,
liian tutulta. En siksi, että minulla olisi joka
asiaan jotakin sanottavaa.
Jos sinun pitää mennä miehesi kännykälle,
haistella tämän sormia yöllä jne. niin tee nyt
ihmeessä jotakin suhteellenne ja itsellesi.
Tai kerro miehellesi tekemisistäsi, niin tämä voi
itse tehdä johtopäätöksensä, sikäli kun yhtään
järkeä omaa. Siinä ei muksut paljoa paina, kun
huomaa asuvansa typeryksen kanssa.
lopetan aiheesta tähän. Ei tarvitse kommentoida
Hah hah. Sun mielestäsi on naisen syytä, jos mies
on uskoton.
Käsittämätöntä että ainoa neuvo tilanteeseen on
ottaa ja lähteä. Kyllä ihminen voi muuttua, eihän
tässä hommassa olisi muuten mitään järkeä.
Kaikkien kannattaisi vaan vetää itsensä kiikkuun.
Vai onko niin että jossain on se täydellinen
mies, ilman mitään vikaa?!
Tsemppiä, Kristiina. Niinkuin jäljemmissä
viesteissä sanoitkin, aiot nyt keskittyä itseesi.
Ei se varmaan helppoa ole, mutta jos sen mukana
tulisi sitten muutakin ajattelemisen aihetta.
Onnea!
mikäs saatanan kusipää sä oot. toivottavasti
sulla ei sulla ole tai eiikinä tulke olemaan
muksuja tule olemaankaan kun noin vähän niistä
välität.
Kautta aikain on suurimmaksi osaksi parisuhteessa
miehet löytäneet naisesta syitä jopa omaan pas-
kamaisuuteensa.
Kuitenkin allekirjoitan naisena,vaimona,äitinä,
että minullakin on samanlaisia kokemuksia
miehestä.
On niin kovin tuttua se aamulla kotiin ryömivä
kapakalle vanhalle viinalle ym. haiseva köriläs.
Mikä helvetti se on että miehillä tässä maailmassa
on oikeus elää melkein miten haluaa.
Vuosikausia sitä kestää mustasukkaisuus ja epäilys
kalvaa.Muttei halua niitä näyttää koska tuntee
ehkä itsensä heikoksi.Onhan totta että jokaisen
menestyvän miehen (myös perhesaralla) takana on
voimakas ja ymmärtäväinen nainen.
Paha vain miten sen naisen käy pitemmän päälle.
Harva jaksaa! Meneppä ja tee sama (samaa) niin
todellakin halveksit jo itse itseäsi niin paljon
että lopulta murenet ihmisenä.
Tätä luonteenpiirrettä ei mielestäni ole miehellä.
Olisikohan kysymys vastuullisuudesta,myös lapsia
ajatellen.
Mutta usko melkein tunnen sieraimissani sen saman
tuoksun. Monet istumiset sängynlaidalla ja inhon
tunteen.
Kuitenkin pitäisi pysyä turpa kiinni ja osata
kunnioitaa ja arvostaa ihmistä.
Ristiriita on pidemmän päälle ylivoimainen.
Voimia sinulle ja ratkaisuillesi,joskaan ne
eivät varmasti ole helppoja.
Paljon on pelissä ja senhän nainen ymmärtää,
mies yleensä huomaa kaiken esim: eron jälkeen
kun kaikki on menetetty osaa vasta sitten
arvostaa.
Älä missään tapauksessa alennu samaan!
Rupea ajattelemaan itseäsi,lähde opiskelemaan!
Kyllä ajan myötä huomaat että oikea suunta
sinulle valkenee itsestään.
..sinulle rohkaisevista sanoista. Olen huomannut
ettei tämä "tabu" aihe ole kovinkaan harvinaista,
vaikka vähemmän mieluinen puheenaihe
tyttöporukassa. Asia koskee minuun, mutta aion
nyt satsata itseeni sen energian jota olen
käyttänyt mieheni tukemiseen. Hän pärjätköön
omillaan ja kantakoon syyllisyytensä. Aurinko
paistaa ja on aika katsella eteenpäin.Kiitos.
Eipä kestä sisko.
HYVÄÄ KESÄÄ.
Suhteessanne ei aivan selvästikkään ole kaikki
kunnossa. Ei kukaan huvikseen vieraissa hypi.
Kannattaisi käydä parisuhde terapeutilla. Ehkä
saatte suhteenne vielä kuntoon...
Tsemppiä!
Ehkä et tarkoittanut syyllistää suhteen
naisosapuolta, mutta se mulle tuli ensimmäisenä
kirjoituksestasi mieleen.
Ei suhteessa tartte olla mitään sen kummemmin
vialla. Jotkut lapsellisesti seikkailevat kun
ajattelevat etteivät jää kiinni.
Ei vielä heitellä kiviä.
voi olla jotain, onko se sitä että avioliittoamme
on kestänyt 7 vuotta. Seksielämä sujuu ja omaa
aikaa (harrastukset) miehellä on riittävästi,
enemmän kuin perheelle. Onko miehet ikuisia
pikkupoikia ja omaan napaan tuijottelijoita että
eipä ole hätää siitä rakkaimmasta ja tärkeimmästä
ennen kuin on menettämässä sen. Oi, olen avannut
silmäni ja heti alkoi sydäalaa puristaa, nytpä
miehelläni hätä siitä miten minä en välitäkkään
hänestä riittävästi. Olen hoitanut lapset, käynyt
kaupassa, tehnyt ruoat valmiiksi,pessyt
pyykit,silittänyt paidat ja tarjonnut
olkapäätä...eiköhän riitä yhdelle äidille ja
vieläkö pitää hävetä ja revitään tunteetkin
paskaksi samaan hintaan. Tekisi mieleni sanoa nyt
tuolle surkealle miehelleni, että olisit tajunnut
ajoissa vai voiko joku väittää, että seitsemän
vuotta ei olisi tarpeeksi pitkä aika, että
katsotaanhan vielä jospa se siitä. Terapeutit on
ihan ok, mutta minä osaan samat jutut ulkoa
itsekkin joten menköön se ukko sinne terapiaan
kunhan potkaisen sen elämästäni.
jätä miehesi,ota lapset mukaasi,he voivat tavata
isäänsä viikonloppuisin.et pysty olemaan äiti
"täysillä" jos olet koko ajan masentunut,lapsesi
myös aistivat tämän ja hekin ovat levottomia ja
masentuneita.
miks vitussa ne muksut pitää aina jäädä äidin
luokse? se siitä tasaarvosta.
siksi kun äiti on lähes poikkeuksetta lapsen paras
hoitaja. Isät, jotka juoksee vieraissa, harrastaa
ja juo viinaa haukkuu siitä "hyvästä", että naiset
voisi painua helvettiin.
Siis yritä vielä kerran pelastaa suhde. Tee näin:
Odota sopivaa hetkeä, että hän on selvinpäin, ei
krapulassa, ei kiire. Älä huuda, vaan sopuisana
hetkenä näytä miehellesi tänne kirjoittamasi
kirje!!! Anna hänen rauhassa lukea, miltä sinusta
tuntuu. Hän saattaa ensiksi suuttua, mutta jos on
järkevä, niin ajattelee myöhemmin asiaa.
Seuraavan päivänä vaikka voit yrittää rauhassa
keskustella. Kerro rauhallisesti, kuinka pahalta
hänen käytöksensä tuntuu. Jos mies on niin paska
idiootti, ettei tämä liikauta häntä, niin jätä se
paska. Se ei ole sinun arvoisesi. Ei lapsille voi
olla hyvä katsoa, miten äiti kärsii -kyllä nekin
sen huomaavat. Et tee mitään väärin tuollaisesta
liitosta lähtiestässi, Raamatussakin sanotaan,
että haureuden tähden saa hylätä, avioliittonne
on jo rikki. Kosto ei kannata, silloin vain
alennut hänen tasolleen.
Siunausta Sinulle.
Kerro sitten joskus miten meni.