Kuollut isäni vierailee unessani.

Unet ovat kuitenkin vain unia. Se pitää muistaa aina. Häikäilevästi ei pidä uskoa mitä niissä kehotetaan tekemään tai muuta sellaista.

On kuitenkin hienoa, että olet kokenut jotain noin hienoa. Välillähän elävät ihmiset pääsevät vielä kokemaan tai näkemään kuolleen ihmisen läsnäolon. Sinä olet nähtävästi yksi heistä.

Itsekin olen nähnyt unessa kuolleen, ja hänkin tuli kertomaan huolensa erään läheisen liiasta suremisesta. Olen varma, että uni oli siinä mielessä totta, että sielu pystyy ottamaan unen kautta yhteyttä.

Tekisin kuten isäsi sanoi, eli lopettaisin itsetuhoiset ajatukset ja jatkaisin elämääni. Eikö toivo vielä joskus näkemisestä kuitenkin tuo lohtua? Ikävä tietysti on loppuiän, mutta elämässä on kuitenkin niin paljon koettavaa.

VAI NIIN

Voit kirjoittaa unesi ylös mitä puhuit hänen kanssaan,niin se lohduttaa sinua aina kun olet ikävissäsi.Ota yhteyttä myös Isäjumalaan ja Jeesukseen rukoilemalla vain Jeesuksen kautta tapaat isäsi uudelleen taivaassa ja odottaa sinua siellä.
Jeesus antaa myös sinulle oman enkelin varjelemaan matkaasi.

Hyvä juttu taas suomi24 toimittajilta. Hakeudu hoitoon, eihän mitään aaveita tai jumalaa tai muita mörköjä ole olemassakaan.

Kyllä, saman suuntaisia kokemuksia on, unissa olen tavannut ja jutellut pois menneen Isäni ja Ystäväni kanssa!

Kokemusta löytyy!!! Kyllä se sielu elää kanssamme

Tottahan toki unessa näkee kuolleita sukulaisiaan ystäviään. Itse olen nähnyt monta kertaa. Isäni tulee ikäänkuin vahvistamaan olemassaolollaan jonkun miettimäni. Useinkin, kun jahkailen asian kanssa, näen hänet ja aina olen toiminut oikein.
Äitini merkitystä unessä en osaa sanoa, ehkä vain tervehdys, samoin rakkaan mummini.
Eihän tuossa mitään kummallista ja ap:llä vasta niin vähän aikaa kuolemasta, itselläni jo vuosikausia ja vielä heitä vaan näen.
Vauvana kuollutta poikaani en ole nähnyt, vaikka usein unessa joku vauva minulta meinaa karata. Mitä lie se?

Unta vain. Traumaattiset ja elämää suuresti muuttavat kokemukset vaikuttavat uniin loppuelämän ajan. Siinä ei ole mitään erityistä. Itsekin näen kuolleesta isästäni unia toisinaan. Silti aina tiedän, että se on vain unta mutta miellyttävää sellaista.

Oma pappani kuoli v.2009, enkä hyvästellyt häntä vaikka meninkin "hyvästelemään" hänet ja halusin sanoa hänelle että " päästä irti jos siltä tuntuu, me pärjäämme täällä" Hän tuli uniini n. 8kk ajan. Kerroin ystävälleni asiasta ja hän sanoi minulle että "Istu lempipaikkaasi ja sano papallesi mitä olisit halunnut hänelle sanoa"
Sanoin joku päivä ääneen papalleni tämän asian ja hän katosi unistani....
Toisaalta harmittaa kun olisi ollut ihana nähdä pappani, rakas pappani jatkossakin.... Mutta mikäli haluat eroon unista, kokeileppa, en uskonut heti kun ystäväni sanoi mutta kokeilin.

Minun isäni kuoli marraskuussa 1976. Hänellä oli kovat tuskat kuollessaan ja minua painoi se, oliko isä joutunut kauan kärsimään ennen kuolemaansa. Kaipasin isää hyvin paljon ja minulla oli paha olla pitkän aikaa. Muutama kuukausi isän kuoleman jälkeen heräsin siihen, että joku tuijottaa minua. Nousin istumaan vuoteessani ja näin isän seisomassa vuoteeni päässä. Muistan vieläkin ne vaatteet, jotka hänellä oli päällään, eli suorat tummat housut ja vaaleansininen neulepusero. Isä hymyili minulle, mutta emme puhuneet sanaakaan. Nipistin itseäni käsivarresta, koska epäilin, näenkö unta. Totesin olevani hereillä. Kun laskeuduin nukkumaan ajattelin, että enhän minä omaa isääni voi pelätä, joten nyt on hyvä nukkua. En herättänyt edes miestäni, ettei hän säikähtäisi. Tuon kokemuksen jälkeen inua ei enää ahdistanut isän kuolema. Ymmärsin, että hän halusi tulla näyttäytymään minulle, jotta tiedän että hänellä on hyvä olla.

Itse menetin isäni kohta kolme vuotta sitten.. Hän kuoli äkillisesti sydäninfarktiin. Monesti olen unta nähnyt hänestä. En muista näinkö unia isästä, kun kuolemasta oli vähän aikaa, mutta viime aikoina paljon olen unia nähnyt ja usein puhuu minulle niissä. Minulla oli myös itsetuhoisia ajatuksia isäni kuoleman jälkeen, mutta tiesin kuitenkin etten mitään haluaisi itselle tehdä, mutta kun ikävä oli niin kova ja halusin päästä isän luokse. Kerran kun olin ottanut alkoholia, niin huusin vain haluavani isäni luokse ja itkin paljon.. Siinä vaiheessa myös huomasin, että alkoholia kannattaa käyttä harkiten. Kun sillä on tapana tuoda tunteita enemmän pintaan.

Muutama päivä sitten näin unta, jossa oli isäni ja veljeni. Isäni kertoi unessa, että veljelläni on paha olla ja hän kärsii. Veljeni myös itki unessa. Luulen, että tämä voisi osittain johtua siitä, että veljeni ei ole päässyt surutyössä tarpeeksi eteenpäin niinkuin itse olen päässyt. Tiedän, että hänellä on paha olla ja joskus siitä saattaa puhua, että kuinka ikävä isää on jne. Luulen sen pahan olon pohjautuvan siitä kun hän löysin isän kuolleena. Mietin, että olisiko silloin pitänyt saada jotakin kriisiapua tai vastaavaa (?!). Tämä nyt menee vähän jutun vierestä, mutta halusin nyt kuitenkin kertoa jotakin.. Unet monesti pohjautuu siihen, mitä kaikkea käsittelet pääsi sisällä ja monesti ne kuvailevat semmosia asioita, mitä haluaisit tai miten haluaisit asioiden olevan.

Muista, että sinulla on ympärillä sinua rakastavia ihmisiä ja perheesi tarvitsee sinua. Teidän olisi hyvä yhdessä keskustella kuolemasta ja tarvittaessa voi puhua myös ulkopuolisen kanssa. Itsekin kävin muutaman kerran puhumassa psykiatrin luona.

Elämässä täytyy vain jatkaa eteenpäin, mutta muistot pysyvät aina mielessä!

Voi kyllä niitä sieluja on, ja uskopa vaan etten ole hullukaan. Mitään ei vaan ihminen usko, ennen kuin se omalle kohdalle sattuu. Sellainen on ihmis-luonto :)

Ja jos jotain ikinä sattuu, mielellään suljetaan silmät ja sanotaan että harhaa se vain oli, tai keksitään mikä tahansa selitys. Mutta vasta kun mitään selitystä ei löydy tai tuntee nahoissaan ja näkee omin silmin jotain outoa, vasta sitten sen tietää..

Kaikkien kohdalle ei aina satu, mutta usein kun muuttaa niin saattaa joskus jotain vastaan tulla. Usein vaan ihmiset asuu suurimman osan elämää samassa ympäristössä jolloin on melkoinen sattuma jos juuri omassa synnyin kodissa jotain sattuu.

"Kaikki oli niin aitoa. Isä ja hänen ulkonäkö ja myös puhuminen. Ihan kuin olisimme tavanneet toisessa ulottovuudessa? Ehkä hän halusi sanoa minulle jotain ja tuli vierailemaan unessani, kun on minusta huolissaan? Valaistus ja kaikki oli niin aitoa. En pysty sanoin kuvailemaan tilannetta. Mutta olen siitä 100% varma, että tapasin isäni! "

Unet ovat mielikuvituksen tuotetta. Et tavannut unessa isääsi vaan mielesi askarteli unessasi isäsi menetyksen tuoman surun parissa ja kuten tiedät unet voivat olla hyvin todentuntuisia. Näin itsekin kerran unen edesmenneestä läheisestäni. Juttelin unessa hänen kanssaan aivan normaalisti kunnes muistin että hän on kuollut. Sen jälkeen juoksin unessani pakoon parasta mahdollista vauhtia ja hän jäi vain seisomaan paikalleen ja katsoi perääni. Sitten heräsin. Mitä ihmeellistä on muuten siinä että ihminen näkee unia edesmenneistä läheisistään? Onhan aivan normaalia että ihmiset näkevät unia elävistä läheisistäänkin.

Tosi asiahan on, etteivät ne kuolleet mene niin kauas tästä maailmasta, etteivät voisi yhä olla yhteydessä meihin. Unet ovat helppo keino olla yhteydessä maanpäälle, jos omaisilla ei ole selvänäköiset kyvyt avautuneet. Eli usko vaan että se oli isäsi, kenen kanssa puhuit unissasi!

Kuolema on aina vaikeaa meille, jotka joudumme jäämään tälle puolelle ilman kuolleen ihmisen seuraa. Mutta kyllä kipukin helpottaa aikanaan. Oma isäni kuoli puolitoista vuotta sitten. Olimme hyvin läheisiä. Ensimmäinen puoli vuotta äkkikuoleman jälkeen olivat pahimmat ja sitten alkoi pikku hiljaa helpottaa. Koetahan vaan pysyä kiinni elämässä!

Tämä ei ollut unta. Kun olin mieheni haudalla käymässä siellä aina niin paljon itketti.
Aivan yht`äkkiä kuulin mieheni äänen jostain hän sanoi"älä nyt rasita itseäsi itkemällä, minä olen hyvässä paikassa minulla on hyvä olla".

Tämän jälkeen olen ollut levollisella mielellä. Mieheni on hyvässä paikassa ja hänellä on hyvä olla. Miksi siis rasittaisin itkulla itseäni ja miestäni ,joka näkee "sieltä jostain" minut. Maailmassa on paljon selittämätöntä ,jota tiedekään ei pysty tutkimaan. Kerran meille kaikille kuoltuamme nämäkin asiat selkenevät.

nii..aika mahtavaa..ku näit unta isästäsi!!!!!! tää asia o kyll erilane siis näin unta mun rakkaast kissast, se tuntui todelliselt ku se kehräs ja nuoli mun kasvoihi nii kuin yrittäis viestittää mull ett kaikki o hyvin..ja kaipaan sitä yhä vaikka sen kuolemast o kulunu yli kolme vuotta...:)) tee nii kuin isäsi sanoi äläkä masennu..koska mä olin masennut ku se rakkaani kisunu kuoli, mutt en kyl kerronu siit kenellekää...:)) mutt oon ny parantunut ja mun muistaakseni sanoin sill tule takaisin elämään mun kaa.. ja ARVATKAA mitä tapahtus!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! se tuli takas..mä kyll itkin...siis TULI takas mun elämääni..:::)))

ei tuo mikkään aave ole minä näin 30 vuoden jälkeen oman isän unessa...muuta en voinut sanoa kuin" oot äijä vanhentunut"....kerroin mutsille.. mutsi tuumas oishan sillä ikkää 72V

Isäni kuoli pari v sitten ja melko pian kuoleman jälkeen isäni ilmestyi myös minun uneeni ja ilmoitti minne on menossa ja mitä varten.Ja näkee meidät koko ajan kun sitä häneltä tivasin kolmeen otteeseen että näetkö varmasti meidät.
Muutakin tapahtui heti kuoleman jälkeen mutta ei niistä sen enempää tässä.
Ollaan onnellisia,me jotka saamme kokea sen lohdutuksen sanoman mitä he haluavat meille vielä sanoa.Meillä on erityisherkkyys että voimme vielä olla sellaisten henkilöiden saavutettavissa jotka lähtevät täältä pois ja kuulla vielä heidän lohdutukset ja selitykset.Mutta päästetään kuitenkin irti aikanaan siitä ikävästä ja jatketaan toki elämäämme,niin hekin haluavat ja koska emme mitään kuolemalle voi.Uskokoon kaikki mihin haluaa,minä uskon tähän mitä olen kokenut.Ketään nämä kokemukset ei hulluksi tee.Ja kukaan ei ole parempi tuomitsemaan toisten kokemuksia.

Mun isäni on tullut uniini ja äitini uniin. Yleensä hän tulee varoittamaan jostain tulevasta esim. vesivahingosta ym. Olen myös saanut häneltä kiperissä tilanteissa neuvoa unessa ja noudattanut niitä ja oikein on mennyt asiat silloin.
Ihmisessä on energiaa, joka jatkuu jossain muodossa eikä katoa. Fyysisesti ei tietenkään voi nähdä kuolleita, mutta tavallaan "sielun silmin" vai miten sen asian nyt sanoisi.
Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen asioista ja itse omien kokemusten ja äidiltäni etukäteen tietooni tulleista unista mitkä on toteutuneet, kuten isä on varottanut, johtuen uskon, että ihminen jossain muodossa vielä on olemassa kuoleman jälkeen ja tarpeeksi herkät ihmiset voi myös heidän kanssaan keskustella esim. unissa.

VOIPA teitä .. kyllähän näitä sattuu useinki .. mut ei tietysti kaikille .. minullaki äiti kuoli kun oli jo 55 v tulin töistä kotiin ja heti asuntoon tullessani tuli sellanen tunne et joku oli sisällä .. mut luulin et vaimoni ollu tullut töistä ennemmin .. ja huutelinki häntä et joko tulit kotiin ,jos oli vaikka vessassa .. jota en vielä kattonu .. sillon vastaus tuli minun kuolleen äitini äänellä .. että .... ei ole vielä tullut .. sillon nousi kyllä karvat pystyyn .. ja sit kysyinki et onko täällä joku . sisällä ... mut mitää vastausta ei tullut sen jälkeen .. sanoinki tämän vaimolleni ,,kun hän tuli kotiin .. toinen samanlainen oli kun tulin nykyiseen asuntoon töistä ja menin tieto koneelle , ja jotenkii tuntu et joku oli minun takana .. kysyin siinä taakse kattomatta .. et onko täällä joku .. samalla tavoin äitini ääni vastasi .. että ei ole ketää ... ja nämä ovat tosia .. joten nämä pakkoruotsit ,, pysykää pois tältä palstalta .. nämä ovat aikuisten palstoja ...

Isäsi halusi lohduttaa sinua unen kautta. Unessa olemme paremmin henkisen todellisuuden kanssa kontaktissa kun aivot (järki) ovat poiskytketyt. Isäsi tietää surusi ja tietää ongelmasi. Ole kuitenkin aivan huoleti! Ei hän jätä sinua eikä perhettä vaan on lähellänne. Hän haluaa, että etsit hyvän seurakunnan. Mene esim. lähimpään helluntaiseurakuntaan. Tilaa keskusteluaika seurakunnan pastorilta.
Saat apua ja ymmärrystä tilanteeseen. Isäsi elää edelleen, mutta nyt henkisessä maailmassa - ilman fyysistä ruumista. Se on toisenlainen olotila, mutta ei mikään "loppu". Meillä ihmisillä ei ole nimittäin oikeastaan mitään varsinaista loppua. Sielu ei kuole koskaan. On vain vahdittava itseään, että joutuu hyvään paikkaan kuoleman jälkeen - eli elämme hyvää elämää ja rakastamme toisia ihmisiä.
Rakkaus on tärkein asia maailmassa. Epäitsekäs rakkaus.

Se ajatus, että rajan taakse jääneet olisivat aina kanssamme.On minusta jotenkin ahdistava ajatus.Että kuolleet näkee koko ajan mitä teemme heidän kuolemansa jälkeen, että katsovat silloinkin, kun toivomme ettei kukaan katsoisi.
Myös se tuntuu hassulta, että kuolemme ja sitten emme kuitenkaan kuole, emmekä pääse eroon tästä kaikesta mitä koemme eläessämme.
Tuntuu hirveältä ajatella esim.jonkun äidin tai isän katselevan elämään jääneen lapsensa ahdinkoa ja kauheaa elämää.Onko se silloin mitään rauhaa.
Etenkin kun sieltä rajantakaa kukaan ei meitä tänne voi tulla konkreettisesti auttamaan.
Toivon, että kuolleet olisivat rajantakana ja erilaisessa ja rauhallisemmassa maailmassa kuin me elävät täällä.Toivon myös kaikkien rakkaiden poismenneiden odottavan meitä siellä, kun on meidän aikamme.

Miksi ihmeessä pitäisi "mennä lähimpään helluntaiseurakuntaan"? Jotenkin ärsyttää, että heti pitäisi lähteä liittymään johonkin lahkoon, missä ns. oikein uskovat ovat.

Heippa!
En tapaa juuri koskaa vierailla näillä sivuilla, mutta kuinka nyt avasinkaan tämän ja heti tuntuu, että pitää vastata.
Minun isäni kuoli 48 vuotiaana kun eräs juoppo ampui hänet. Onneksi isä ei ollut juonut vaan oli kutsuttuna tuohon taloon, muka asiaa. Ei olisi kannattanut mennä. Mutta se jälkiviisaus kun ei auta....
Oli aamu varhainen ja heinäkuu v. 1986 eli on siitä jo aikaa. Olin itse jo tuolloin 28v ja minulla oli kaksi lasta jo, että oli sillä tavalla itse pakko pysyä arjessa kiinni. Ja siten selviytyä paremmin. Vaikka muistan kun se tapahtui, niin töissä unohtelin asioita ja oli kuin muissa maailmoissa. Silloin ei tullut mieleen pyytää sairaslomaa, vaikka se nykyisin on niin yleistä. Toisaalta se työ auttaa selviämään kun ei ehdi niin miettiä kaikenaikaa.
Eräs keino selviytyä myös oli se, että kävin haudalla aamuin illoin. Aivan kuin hän olisi jonnekin kadonnut. Mutta se helpotti ja nyt kun aikaa on kulunut niin ei tarvitse enää. Ymmärrän, ettei hautoja tarvitse palvoa, eikä isä sitä toivoisi.

Pikkuveljeni kuoli 1995 eli 9v tuota myöhemmin auto-onnettomuudessa ja hänelle jäi kaksi lasta. Tuo oli samalla tavalla henkisesti traaginen kokemus. Jotka vaativat aikaa selvitä. Omaan kertomukseesi yhteistä on se, että kun isä kuoli niin, näin unta etukäteen että joku kertoi minulle että isä kuoli ja itkin siinä unessa.... ja kerroin tuon äidilleni ja äiti soitti minulle sinä aamulla, kun se tapahtui oikeasti, että sun uni on toteutunut.
Veljen kuolemasta en nähnyt etukäteen unia, ja jäin harmittelemaan, että kun olin aina luullut, että ehdimme jutella "vanhana" kaikesta ja nyt se onkin iäksi ohi, että minulla olisi ollut niin paljon puhuttavaa. Niin... tapahtui samanlainen kokemus kuin sinullakin. Näin unta todesti... että veljeni tuli muovikassia pidellen iloisena ja minulle tuli hätä, että kun hoidin juuri omia lapsiani ja hänen lapsia, että voi mihin laitan nämä, että minulla on niin paljon kysyttävää. Mutta hän sanoi, että olen vain vähän aikaa, että ole sinä vain niiden kanssa, että menen käymään tuolla kotona. Se koti oli vähän matkan päässä, hänen ja lasten oma koti ja oletin menevän vaimoaan tapaamaan. No olin tyytyväinen, että hän tarkoitti tuolla kaikella sitä, että minun tehtävä on antaa tukeni hänen lapsilleen ja tiedän nyt, että hänen on hyvä olla. Voimia sinulle jolla kaikki on vielä uutta ja kestää vuosia kun se helpottaa!

Minulla on vastaavanlaisia kokemuksia isäni poismenon johdosta. Unet eivät olleet tavanomaisia vaan jollakin lailla niin eläviä ja totuudenmukaisia. En ala kertomaan niistä tarkemmin, mutta ikäänkuin kuollut isäni tuli vain kertomaan, että kaikki on vallan mainiosti ja oli hänen aikansa siirtyä taivaskansaan. Keskustelin kerran sitten äitini ja veljieni kanssa näistä unista ja hekin olivat nähneet vastaanvanlaisia unia. Unet olivat heillekin jotenkin erilaisia kuin tavanomaiset unet. Vaikka kuinka vakuutan unien erilaisuudesta, niin aina tietenkin löytyy joku höyrypää ja skeptikko ja väittää muuta. Vapaasti voi väittää ihan vapaasti. Asia on henkilökohtainen ja se siitä. Piste!

Todennäköisesti juuri noin: hän tuli lohduttamaan sinua ja tapasitte toisessa ulottuvuudessa. Ulottuvuuksia on tutkimuksen mukaan muistaakseni ainakin viisi.

Itselläni on ollut vastaavia kokemuksia siitä kuinka kuolleet ovat tulleet lohduttamaan. Näen satunnaisesti myös enneunia.

Pääasia on muistaa että oman hengen riistäminen on myös vakava rikos, kuin myös toisen ihmisen hengen riistäminen. Joten elä elämäsi pyrkien kohti sielun puhtautta ja rakkautta. Kaikki muu on toissijaista.

unia olen nähnyt vuosien varrella!
Äidistäni, isästäni, ihanasta anopistani, siskoni pojasta, pojastani, siskoni miehestä, ystävistäni!
ovat tulleet uniini juttelemaan ja senjälkeen on asiat menneet paremmin!
Ne on niin todellisia ne unet, kuin elävässä elämässä olisimme jutellen ja kaikkea tehden!

En koe pahana, vaan ikävä vain tulee senjälkeen heitä!

Minun isä oli sodassa henkisesti vaurioitunut. Ajeli minua jopa pistoolin kanssa
takaa. Nyt vanhana miehenä isä aika usein tulee uniin tappamaan minua. Joskus
olen kokenut sen ampumisenkin unessa.

Minun isäni kuoli 42-vuotiaana, olin silloin 17-vuotias. Siitä on nyt kulunut 25 vuotta. Minä näen vieläkin hyvin usein unta isästäni, ja ne ovat hyvin todenperäsiä. Aamulla tiedän kuitenkin nähneeni unta, enkä näkyjä. Unet auttavat kuitenkin minua paljon, saan niistä paljon voimaa päivääni. Minulla on vieläkin kova ikävä häntä, ei se ikävä mihinkään katoa, se muuttaa vain muotoaan aikojen saatossa. Voimia sinulle adelina!

Hei Adelina!
Otan osaa suruusi isäsi kuoleman johdosta. Minäkin menetin isäni v.2000.
Näin myös hänet unessa. Hän ei tosin puhunut minulle, vaan lensi ikäänkuin enkelinä ja täysin terveenä.
Uskon että unesi oli tarkoitettu lohduttamaan sinua ja rohkaisemaan sinua. Ota vaarin isäsi lähettämästä viestistä -todennäköisesti olet hänelle rakas ja hän haluaa huolehtia korkeimman luvalla sinusta vielä "kuolemansakin" jälkeen.
En ole itse erityisemmin hyväksi luokiteltu "uskovainen" mutta
kun olin oman isäni kuolinvuoteella, pyysin puhelimitse naapurin ystävällistä helluntalais-pariskuntaa rukoilemaan isälleni pelotonta ja turvallista lähtöä. He hämmästelivät soittoajankohtaani ja sanoivat, että heillä sattui olemaan juuri samana iltana rukoustilaisuus (klo 19.00)
Tätä ennen isäni oli ollut jo pitkään yli 12 tuntia tiedottomana ja sairaanhoitaja sanoi: "kokemuksesta tiedän ettei hän enää herää tässä vaiheessa".
Noin kello 19.15 tienoilla Isäni yllättäen heräsi mutta ei pystynyt puhumaan. Hänen katseensa kiersi huonetta ja hän oli hämmästyneen näköinen ikään kuin olisi nähnyt meidän lisäksemme muitakin. Sanoin isälleni: "purista kättäni kovaa jos haluat vastata kyllä". Kysyin isältäni onko sinulle näytetty mitä me emme saa tietää. Hän katsoi silmiini yritti puhua ja puristi kättäni lujaa ja kyyneleet valuivat hänen silmistään. Sanoin hänelle että mene vain äitisi ja isäsi luokse äläkä pelkää ja me pärjäämme kyllä. Näin rauhan hänen katseessaan ja hän nukkui pois.
Kaksi paivää ennen tätä tapahtunutta isäni halusi vetää tupakan ja sai sen jopa sairasvuoteeseen. Äitini ja sisareni poistuivat hetkeksi huoneesta. Kysyin isältäni uskotko jeesukseen. Isäni nyökkäsi" joo tottakai mut saanko sen tupakan niin jutellaan aiheesta sitten lisää." Naurahdin isälleni: " Eiköhän tämä riitä, ja kyllä sä sen tupakan saat. Kun muut perheenjäsenet saapuivat paikalle isä veti sauhuja ja ihmetteli että kukahan veljen vieressä seisoo? Emme nähneet mitään joten enkeli taisi saapua ajoissa oppaaksi isälleni.

Adelina, olen aivan varma että isälläsi on ollut myös enkeli läsnä hänen hukkuessaan. Uskon että meille omaisille kuolema on pelottavampaa kuin pois nukkuneille. Olen jo pienestä kokenut ihmeellisiä asioita mitä en uskalla
ihmisille kertoa, sillä ne asiat eivät mahdu tähän maailmankuvaan jonka tunnemme. Olen kuitenkin oppinut turvautumaan iltarukoukseen jonka isäni opetti. Hän ei koskaan käynyt kirkossa joi ja poltti tupakkaa ketjussa, mutta sanoi minulle: "muista aina kun menet nukkumaan pyydä anteeksi "taivaan pappalta" jos olet tehnyt sanoin tai teoin toiselle tai itsellesi pahaa.

Ennen kuolemaansa pyysin isältäni merkkiä, että tiedän hänellä olevan hyvin.
Tasan vuosi isäni kuolemasta ilmestyi n. puolen litran multakasa vuoteeseen mieheni ja minun väliin. Mikä ihmeellisintä olimme edellisenä iltana käyneet saunassa ja vaihtaneet puhtaat valkoiset lakanat. myöskään lähellä ei ollut mitään multapistettä, muurahaisia tms. joka olisi voinut saada ilmiön aikaan.
Miten kekseliästä ajattelin. Isäni oli intohimoinen kotipuutarhuri - aina kädet kiinni lapion varressa : )

Oma veljeni kuoli muutama vuosi sitten oman käden kautta.
Se ikävä ja tuska joka meille läheisille jäi oli suuri, mutta niin äitini ja toinen veljeni kuten minäkin olemme nähneet unia veljestäni paljon.

Ei heti kuoleman jälkeen vaan vasta jonkin ajan kuluttua.
Paljon hän ei unissa puhu, mutta on aina tosi reipas ja hyvällä mielellä.
Joten hänellä on varmaan nyt ihan hyvä olla. Loppuaika kun hänellä oli masentuneisuuden takia niin vaikeaa ja surkeaa vaikka auttaa yritimme paljon.
Ja vaikka unien jälkeen onkin ikävä mieli niin jotenkin ne unet antavat uskoa siihen, että hänellä on nyt parempi olla.

Kyllä tälläisia unia on, olen kokenut myös oli niin aito ja kaikki siinä oli niinkuin ihan oikeesti,äitini kuoli noin kahdeksan vuotta sitten mutta usein ajatten äitiäni koska olisin halunnut puhua monista lapsuuteeni liittyvistä tosi ikävistä asiosta ja siitä miten hän ei ollut koskaan tukenani vaan vaati asiota joita pieni lapsi ei millään jaksanut tehdä eli minulta riistettiin lapsuus eli näitä asiota usein mietin että olis ollu hyvä saada ne juteltua aikuisena ja se kuinka koin aina äitini vihaisena harvoin lapsena voin ketoa äidilleni mitään mikä mieltäni painoi eli itkin jossain ulkokartanolla pahaa mieltäni,eli näen unessa äitini joka hymyilee minulle ja onnellinen ja juttelemme en muista ikinä mitä juttelemme kun herään,mutta selvä merkitys unista on minulle olen aina onnellinen kun herään koska äitini on tullut minua lohduttamaan,ja aina unet on ollu positiivisia ja niistä on pitkään hyvä mieli!minulle unista on ollu valtava merkitys!

Otan osaa isäsi puolesta : ;;; (

Ihminen varmasti näkee unia lähimmäisistään, niin elävistä kuin kuolleistakin. Ihme olisi, jos unet jostain läheisestä loppuisi hänen kuolemaansa. Varmasti unen kautta ihminen alitajuisesti ratkoo vaikeita asioita. Läheisen kuolema on varmasti monelle vaikea asia. En silti halua epäillä sitä, että läheiset ottaisivat yhteyttä unien kautta. Maailmassa on varmasti paljon asioita, joita ei tiede pysty selvittämään. Mikä nyt voi tuntua epätodelta, saattaa tulevaisuudessa olla arkipäivää.

Hyvin samantapaisia kokemuksia myös minulla. Minut on käynyt unessa hyvästelemässä isäni, isoisäni ja isoäitini. Isäni kuoli 2009 ja muutama kuukausi sen jälkeen näin todentuntuisen unen, jossa isäni tuli sanomaan ettei kuolemaa ole. Kukaan ei tietenkään usko, että se olisi mitään muuta kuin pelkkää unta.

hieno juttu!:) mullakin on samanlaisia unia isästäni, hän kuoli pari vuotta sitte ja aika jälkee kuoleman oli yks uni mikä oli NIIN todellinen.iskä otti siinä mua kädestä kii ja sano rakastavansa mua. aina iskä on unissa ollut tyyni ja rauhallinen vaikka eläessää hän saatto suutahtaa helposti.:) uskon et iskä on nyt hyvässä paikassa ja ootan et nään hänet sit kun kuolen:)

mitä kuolleista imeiset näkevät, niin myös minunkin uneni.
Olen jo kymmenisen vuotta nähnyt erilaisia unia joissa keskustelen kuolleitten kuin myös isä vainajan kanssa.

Ei niissä ole mitän peljättävää...terveellä mielenkiinnolla kun asian ottaa ja onhan se kokemus sekin.

Selvännäkijöitä ei tarvita, sekin on "pakkoruotsia". Ihmiset eivät muutu enkeleiksi kuoltuaan eivätkä voi ilmestyä. Meedioiden nk. vainajahenget ovat demonihenkiä. Raamattu kieltää ankarasti ottamasta yhteyttä vainajahenkiin, se on kauhistus Jumalalle.
Taivas ja kadotus ovat todellisia. Taivaaseen pääsevät vain uudestisyntyneet Jumalaan uskovat, sillä Jeesus itse sanoi, että kukaan ei tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. Eli jos olet ottanut henk. koht. vastaan Jeesuksen syntien sovituksen.
Sisareni kuoli 24 v. Enkeli ilmestyi vuoteeni viereen aamuyöllä ja sanoi, että sisresi on kuollut. Lähdin heti Puotilasta Munkkiniemeen ja sain perillä kuulla, että sisareni oli kuollut. Olen ollut uskossa koko ikäni ja se on parasta, mitä ihmiselle voi sattua.

Minun isä on kuollut jo 30 vuotta sitten ja vieläkin näen hänet hyvin usein. Eikä se ole mitään outoa.....Mikään ei ole yliluonnollista, kaikki on luonnollista, mutta me ei vain sitä ymmärretä....

luin kaikki kirjoitukset,minua ihmetytti että unessa ilmestyvät ovat mieshenkilöitä,mistähän se johtuu,

ensinnäkin jaksamista kaikille omaisensa menettäneille. itseltänikin on isä kuollut, mutta ei siitä sen enempää.

joku tuolla puhui tutkimuksesta, jonka mukaan ulottuvuuksia on ainakin viisi. pistä ihmeessä linkkiä tähän keskustelun jatkoksi.
tosin luultavasti keksit jutun itse, tai "tutkimus" oli jonkun uskon lahkon päällikön sepittämä.

se, miksi näemme unia ei ole mikään uusi juttu. aivot käsittelevät nukkuessamme asioita alitajuntaisesti siinä missä hereillä ollessammekin.
kukaan kuollut eikä elävä ei siellä yritä viestittää. kohta joku kysyy:todista se.
todista itse ettet vaan kuvittele vaikkapa tätä koko keskustelua. tai sitten sovitaan ettei aleta tekopyhiksi pelleiksi. hyväksytään tosi asiat.

sielun olemassa olo on myös täyttä puppua. ja jumala. ja taivas ja helvetti.
herätkää siitä kuvite maailmasta todellisuuteen. its that simple.

Ääh, aina jaksetaan marmattaa siitä, että uskovaiset tuputtavat ja yrittävät käännyttää. Aina jaksetaan taistella siitä onko sielua oikeasti edes olemassa vai ei. Ihan hyvä niin, mutta onko niistä pakko kiistellä? Eiköhän se ole jokaisen oma asia, mihin uskoo ja mihin ei, vaikka oma näkemys ei passaisikaan toisen näkemyksiin. Meitä on moneen junaan ja uskokoot kukakin, mihin haluaa.
Teoreettiset ihmiset yleensä nojaavat tieteelliseen tietoon ja kiistävät kaiken, mitä ei voi todistaa tieteellisin keinoin. Tunne-ihminen taas saattaa syvästi uskoa siihen, mihin sisimmässään uskoo. Yhtälailla molemmat ova kuitenkint oikeassa. On kuitenkin paljon asioita, joita emme voi emmekä ikinä tule voimaan selittää tieteellisesti. Silloin vaakakupissa painaa enemmän oma sisäinen tietoisuus. Jos siis oikeasti koet, että isäsi näyttäytyi unessasi, usko siihen. Sama se sille, mitä muut ovat mieltä. Tiedät itse parhaiten mitä koit, näit, tunsit, mikä on totta ja mikä ei :)

Olen nähnyt monia todentuntuisia unia, joissa kuollut isäni on täällä meidän kanssamme. Yhdessä unessa sanoi että hänen on pakko asua täällä meidän luona kun ei omaa kämppääkään enää ole. Eli viestitti että on täällä meillä. Ja meillä on tapahtunut selittämättömiä asioita isän kuoleman jälkeen, niistä en tänne halua kirjoittaa. Joskus näen myös enneunia.
Mieheni näkee isästäni unta tosi usein, kuulemma hyvin todentuntuisia ja se on outoa, että niissä unissa on sellaisia juttuja isästäni mitä mieheni ei missään tapauksessa ole voinut tietää. Eli isäni viestittää näin, että todella vierailee unissa.

Säälittää vaan nuo hölmöt ateistit, jotka todellisuudessa itse elävät siinä harhassa.. :( Miten edes sellainen asia kuin ateismi on voinut syntyä, kun kaikki on selvää? Jeesuskin on elänyt varmasti ja ollut olemassa, avaruusolioko se sitten oli, kun pystyi ihmetekoihin? Myönnän ettei niitä pysty todistamaan vaan ovat pelkkien kirjoitusten varassa, mutta kun sentään Jeesuksen eläminen aikanaan on varmaa niin miksi näin moni ihminen olisi kirjoittanut seuraaville sukupolville paskaa?

Menee hieman aiheen vierestä kun ei ota siihen kantaa ollenkaan, mutta pakko oli kirjottaa.

Aika jännä juttu, mutta minulla on ihan vastaavanlainen kokemus kuin sinullakin! Isäni kuoli täysin yllättäen 47-vuotiaana, jolloin itse olin 16-vuotias (ja nyt itse olen 47v!). Noin kolme kuukautta isäni kuolemasta hän ilmestyi uniini hyvin todentuntuisena muutaman kerran. Kerroin nämä unet äidilleni, joka hänkin oli nähnyt isäni unissaan. Näissä kaikissa unissa isäni halusi rauhoitella meitä ja ikäänkuin kertoa, että hänellä on siellä jossin kaikki hyvin ja että hän on kyllä meidän kanssa edelleen omalla tavallaan. Itse olin kiitollinen näistä unista; että sain vielä kosketuksen isääni ja myös jonkinlaisen rauhan suunattomaan ikävän tunteeseen.
Samanlainen kokemus minulla oli myös viime vuonna, kun äitini miesystävä kuoli yllättäen. Hänkin tuli kuolemansa jälkeen uniini, mikä myös oli minulle hyvin rauhoittava kokemus, sillä ikävöin myös häntä kovasti. Unessa hänkin halusi kertoa, että hänellä on kaikki hyvin ja että myös minä olin hänelle tärkeä ihminen äitini lisäksi. Yhteistä näille näkemilleni unille oli mm. se, että ne olivat hyvin todentuntuisia ja että ne auttoivat kovaan ikävän tunteeseen.

onhan näitä. Itse olen tosi skeptikko, mutta odottaessani 22v sitten esikoistani mummoni kuoli ja olin pahoillani kun lääkäri kielsi matkustamasta 900 km hautajaisiin. Olin todellakin vain pahoillani, en murheenmurtama tai poissa tolaltani.
Mummoni oli tosi "hyvä jätkä". Hautajaisia seuranneena yönä heräsin siihen, että mummo seisoskeli vuoteeni päädyssä ihan rentona omana itsenään ja katseli minua tyypillinen nauru silmissään.: " no, tässä tilanteessa mun oli kyllä parempi tulla tervehtimään sinuu ku sinun minuu. ja paljon mukavampaakiha se näin o..jatkahan unias, tuut vielä tarvitteen voimia" Painoin pääni tyynyyn ja nukahdin uudelleen. Unta? ikävän tuomaa harhaa? Tiedä häntä, mutta tuota muistellessa tulee vieläkin lämmin olo

Minulla ei ole tapana kirjoittaa tänne, mutta luettuani aloittajan viestin, oli vain pakko.

Äitini kuoli myös hukkumalla, ja muutama päivä hänen kuolemansa jälkeen näin unen, jossa hän kävi jättämässä kirjeen oveemme. Kirjeessä sanottiin: "Anteeksi että minun piti lähteä niin nopeasti, pidä veljistä huolta." Lisäksi halasin äitiä samassa unessa, hän oli rauhallinen ja tyyni, koin ennenkaikkea että hänellä oikeasti on nyt kaikki hyvin.

Tämäkin viesti poikii varmaan ilkeitä ja ivallisia kommentteja. Asian ymmärtää vasta kun itse kokee jotain vastaavaa. Kaikkea hyvää aloittajalle ja muille.

Aviomieheni kuoli lokakuussa 2011, pitkä sairaus. Komea, henkevä, sävyisä mies. Sellaisena hän tulee uniini, Pyytää aamutakkia, "kun on haudassa kylmä". Ottaa lastenlastani kädestä ja juoksee hänen kanssaan portaat alas ilakoiden. Ei koskaan näytä kasvojaan minulle. Kutsun hänet illalla "alas" kolmen sentin konjakeille. Juon itselleni kattamani annoksen ja sitten mieheni konjakin, 3 cl, jonka olen hänelle kaatanut. Juttelen hänen kanssaan hänen ihanassa kirjastossaan nahkasohvalla. Näin teen joka ilta, sillä haluan pitää hänestä kiinni siihen asti, kunnes pääsen hänen viereensä sukuhautaan, toivottavasti pian. Motivaatio elämään on mennyt, vaikka minulla on kaikkea, upeaa omaa eläkettä myöten, iso kaupunkikoti, iso uusi, hänen rakentamansa huvila, uusi auto jne. Ykskaks kaikki materia on menettänyt merkityksensä, kun minulla ei ole häntä. Mietin, miten pääsen kesän yli.Pelkään yksin lenkkeillä, pelkään yksin isolla huvilalla, pelkään yksin järvellä, pelkään yksin hänen rakentamassaan rantasaunassa...

Ehkä muutan ennen pitkää Helsinkiin, ihanaan kaupunginosaan, vanhaan opiskelu- ja urakaupunkiini ja rakennan hänelle muistohuoneen ja hänen lukuisten kirjojensa keskellä unelmoin ajoista hänen kanssaan... En tiedä vielä...

On kuin käsijarru olisi päällä. Ehkä näin elämäni loppuun, tunti, päivä kerrallaan hänen luokseen pääsyä odottaen...Sua huudan tuhannesti, poiss ootko kokonaan, ei, jotain ikuisesti sinusta pitää saan.

TÄYDELLINEN RAKKAUSTARINA 30 VUOTTA

Uskon mitä koit ja ole siitä ylpeä!

LOL

on se ikävä että isällesi kävi kurjasti! mutta hei jotain raja! ette usko jumalaan kunnolla! juotte alkoholia! harrastatte seksiä tosta vaan poikaystävän kans! ja tosta vaan hypätään taivaalle! hei jotain rajaa!! taivaseen ei kuka tahansa pääse!

Uni se vain oli, mutta on upeaa, että joillain on vielä noin upea mielikuvitus ja vahva usko.

Minä menetin myös isäni yllättäen. Hän oli kuollessaan 67 vuotias,joten ei tänä päivänä mitenkään vanha. Hän kuoli isäinpäivänä. Muutama päivä hänen kuolemasta mä koin jotain aivan ihmeellistä. Mä istuin tietokoneella ja tunsin kun joku kosketti mun hartioita ja silitti hiuksista. Mä luulin,että mun mies oli tullut kotiin,mutta kun käännyin katsomaan ei ketään ollut takana. Mä menin alakertaan ja huutelin onko täällä ketään,ei ollut. Mä olin varma että isä kävi mun luona. Jonkun aikaa hautajaisista mä näin unta,että olin ajamassa autoa ja isä istui vieressä. Kun pääsimme risteykseen,hän sanoi,jään tässä pois. Yritin mennä hänen perään ja pyytää takaisin,mutta hän meni pois,enkä nähnyt hänen kasvojaan vaikka kuinka huusin perään. Mä uskon siihen,että isä kävi mun luona ja halusi hyvästellä minut. Meillä oli isän kanssa todella rakkaat välit. Hän oli 19 vuotias kun minä synnyin. Hän oli sanonut äidille ennen synnytystä,että sen täytyy olla tyttö,ja kun mä synnyin, se oli ollut hänelle elämän täyttymys. Joka päivä minun on isää ikävä,mutta uskon siihen,että me vielä joskus tavataan. Uskon myöskin siihen,että tapasit isäsi,ja hän halusi viestittää sinulle jotain. Ole huoleti,hän rakastaa sinua ja on lähelläsi rajan tuolta puolen.

minä uskon että sinä olet oikeasti unessa kokenut kaiken tuon.se on ihan normaali kokemus surussa,unessa näkee rakkaan pois menneen läheisensä todellisena ja tuntee läsnäolon.se voi tapahtua jopa valveillaollessa. meidän mielemme käsittelee asioita pikkuhiljaa..me toivomme vielä kaun aikaa että rakas ihminen olisi läsnä,mutta järki sanoo lopulta että ei niin ole.sen kanssa oppii elämään.ne jotka muuta väittää,eivät oikeeta surua ole kokeneetkaan.toivon voimia sinulle surussasi.ajanoloon se muuttaa muotoaan ja pystyt paremmin ymmärtämään mitä on tapahtunut.suru opettaa kunniottamaan elämää.

Isäni kuoli myös yllättäen 2007 ja liian aikaisin vasta 67-vuotiaana.
Hän oli "iso" ja temperamenttinen persoona ja jätti lähtiessään valtavan aukon.
En ehtinyt sairaalaan ennenkuin oli myöhäistä ja hvyästelin hänet vasta arkun vieressä. Hänellä oli jotenkin levollinen ja tyytyväinenkin ilme mikä lohdutti mutta tunsin myös vahvasti että hän oli jo todella lähtenyt. Siinä oli vaan kuori.
Löysin myöhemmin tämän runon minkä toivon lohduttavan muitakin kaipaavia:
"Nyt olen vapaa ja mukana tuulen, saan kulkea rajoilla ajattomuuden, olen kimallus tähden, olen pilven lento, olen kasteisen aamun pisara hento, En ole poissa vaan luoksenne saavun mukana jokaisen nousevan aamun, ja jokaisen tummuvan illan myötä toivotan teille hyvää yötä"
Elämä on lahja. ja jos ei ole väliä enää elääkö vai ei niin sitten kannattaa tehdä jokin radikaali muutos elämässä. Tehdä jotain mitä ei ole koskaan uskaltanut. Muiden auttaminen helpottaa oloa ja vie pois omien ajatusten ympärillä pyörimisestä ja sitä kautta saattaa löytää uusia tärkeitä omia ihmisiä. Eikä lähteminen enää olekaan houkutteleva vaihtoehto. Eläkää täysillä rohkeasti jos uskallatte

Ei ole iso ihme että ihminen näkee unta läheisestä henkilöstä traagisen tapahtuman jälkeen. Unessa se mitä isäsi on sanonut on vain se, mitä toivoisit hänen sanovan ja mitä alitajuntasi haluaa sinun tekevän.

Sen kyllä tuntee kun näkee sellaista unta, joka ei ole "ihan normaali uni," sen vain tuntee ja tietää heti herätessään. Itselleni kävi niin, että näin viime joulukuussa kai ns."enneunta," kun näin sellaista unta, jossa oli hirvittävän painostava ja (todentuntuinen) tunnelma, unessa etsin ahdistuneena ja hädissäni läheistäni ympäri taloa, mutten löytänyt häntä mistään. Lopulta menin viimeiseen huoneeseen joka talossa oli jäljellä, mutta huomasin, että häntä ei ollut sielläkään. Näin huoneessa ainoastaan tyhjän tuolin ja pöydällä kortin, jonka olin hänelle aikoinaan tehnyt, ja johon liittyi lämpimiä muistoja. Tällöin tajusin unessa, että hän oli "poissa." Yritin vielä epätoivoissani ja hädissäni kutsua häntä luokseni, sanoin: Hei?, moneen kertaan, mutta hän ei enää vastannut, hän ei enää ollut luonani. Sitten aloin itkeä ja minua rupesi heikottamaan. Tässä vaiheessa heräsin unesta lähes paniikissa ja minulla oli todella surullinen olo, niin surullinen, että jopa pari kyyneltä vierähti poskiani pitkin unta ja sen surullista tunnelmaa muistellessani. Surullisuus jatkui pitkään unesta herättyäni enkä saanut unta pois mieltäni ahdistamasta. Lopulta pahaolo häipyi ja ajattelin unen olleen vain unta, läheisellänihän oli kaikki hyvin, ja hän tulisi kyllä olemaan kanssani vielä pitkään. Ikävä kyllä kuitenkin muutamaa päivää myöhemmin menetin läheiseni täysin yllättäen, en pystynyt "varautumaan" siihen mitenkään enkä pystynyt mitenkään "ennakoimaan" sitä, (lukuunottamatta unta jonka näin muutamaa päivää ennen...)

Oma isäni kuoli vuosi sitten ja itsekkin olen nähnyt unia isästäni. Eräässä unessa hän käveli takanani pappani kanssa ja seurasi perässäni. Tunsin jonkun seuraavani minua, pysähdyin ja kysyin miksi olet täällä? Hän vastasi minulle, että tuli vain katsomaan onko minulla kaikki hyvin. Uni tuntui hyvin todelliselta, voimia sinulle ystävä. Niissä menneissä yhdessä vietetyissä hetkissä on hyvä viivähtää ja muistella niitä aikoja. Surun keskellä voimat tahtovat loppua, mutta ne mukavat muistot auttavat jaksamaan.

Isäni sanoi minulle, että jos kuoleman jälkeen on mahdollista, niin hän tulee kyllä antamaan siitä merkin.
Olen odottanut yli 22 vuotta eikä ole tullut. Minä olen ottanut asian luonnollisena tapahtumana kiertokulussa, emme koskaan tule tässä muodossa tapaamaan, enkä ole siten kaivannutkaan.
Suuri kaipuu ja usko saa aikaan hyvin voimakkaita kokemuksia. Se on itsesuggestiota...monet uskonnot perustuvat tähän ihmisten aivopesuun ja uskotteluun. Tarpeeksi herkkä kun on, se on vielä helpompaa. Massasuggestiotakin käytetään ohjaamaan suuria kansoja, uskonnon avulla sitä eniten käytetään pitämään kansaa "herran nuhteessa". Uskovia näkee nyökyttelemässä, sopertelemassa tekstien sanoja ja tekemässä rituaaleja, saman kaltaista omituista toimintaa monessa uskonnossa. Jotkut lahkolaiset ovat jopa saaneet johtajan toimesta kaikkien tekemään itsemurhan. Eli siinä mennään jo hyvin pitkälle. Uskon varjolla Suomessakin on nuoria naisia raiskattu. Eli herkkäuskoisuudessa ja kaikenlaiselle massatouhulle antautuessaan joutuu myös vaaroille alttiiksi.
Jokainen meistä näkee unia, niin myös eläimet. Se tasapainottaa päivien kokemuksia ja yrittää ratkaista ongelmamme.

Minun mummoni kuoli noin vuosi sitten. Hän oli erittäin läheinen koko elämäni ajan,kuin toinen äiti. Olen nähnyt hänestä unta koko viimeisen vuoden ajan ja kaipaan häntä valtavasti :( Vieläkin on vaikea ajatella että mummoa ei ole,jouluna meinasin lähettää hänelle joulukortinkin kunnes muistin..

Mutta siis,unet hänestä ovat sellaisia että mummi on niissä nuorena,noin viisikymppisenä ja olen itse unessa aikuinen. Mummi järjestelee paikkoja ja jakaa tavaroitaan;unessa hän siis tietää että kuolee mutta on jotenkin huoleton. Minä taas itken ja raivoan ettei hän voi niin vain lähteä,ettei minua kiinnosta hänen tavaransa vaan haluan että hän jäisi luokseni. Herään usein siihen että itken oikeasti ja en ole yleensä edes mitenkään herkkä ihminen,itken siis harvoin.

Tänä yönä näin eka kertaa unta,että olimme perheeni kanssa ja muiden sukulaisten kanssa hänen asunnossaan ja hän oli ensimmäistä kertaa unessani kuollut,mutta minä ja isäni näimme hänet asunnossa "haamuna". Hän kulki rauhallisena joukossamme ja hymyili kun puhuimme hänestä.

Unet ovat unia ja mielestäni ihmisillä on tätäkin kautta mahdollisuus käsitellä tunteitaan ja menetyksiään. Ehkä tämä uni oli jotenkin alku minulle siitä että voisin "luopua" mummista,en tiedä. Unet voivat olla joskus todella vahvoja ja vaikka nuokin unet ovat niin todentuntuisia,mielestäni unia vain kuitenkin.

ou...my...god..

Olen kokennut samanlaisia unia. Tiedän myös että parapsykologiassa ja monissa uskonnoissa on monta samanlaista kertomusta. On jokaisen oma asia mihin uskoo, mutta kaikille se tuo 'sielun' rauhan että ajasta ikuisuuteen siirtyneillä läheisillämme ja ystävillämme on kaikki hyvin. Köyhiä ovat ne jotka epäilevät.

Lue kirja Enkeleitä hiuksissani. Lorna Byrne.

Kummitukset ym. eivät ole mitä väittävät olevansa, eli kuolleita omaisia, vaan pahoja henkiä eli demoneita. Unet ovat tietysti eri asia ja tulevat ihmisen alitajunnasta. Mutta jos "kuollut omainen" rohkaisee itsemurhaan, tai että sillä pääsisi hänen luokseen, pitäisi hälytyskellojen soida. Raamatun mukaan taivaaseen eivät pääse murhaajat.

Ihana kirjoitus ja arvokas kokemus sinulle. Älä välitä noista ilkeämielisistä, heillä ei ole mitään käsitystä elämästä (eikä kuolemasta). Vielä.

eikös raamatun mukaan murhaajat, pedofiilit, raiskaajat yms. pääse taivaaseen, kunhan pyytää syntejänsä anteeksi ja uskoo jumalaan... siellä ne sitten koheltaa kaikki yhes koos... ;D

mikäs se taivas sitten on? onko se se aika iso paikka, avaruus, joka näyttää päivisin usein siniseltä täältä katsottuna merien takia?

nykyihminen on dallaillut maan päällä 5-6 miljoonaa vuotta. meidän jumalaamme on uskottu n.2000 vuotta. harmi että kaikki ennen tätä eläneet ihmiset on tuomittu ikuiseen kadotukseen, kun eivät voineet uskoa jumalaamme, josta he eivät olleet koskaan kuulleetkaan.

eivätkä kuule lukemattomat tänäänkin syntyvät ihmiset :(

Sinulle,joka suret isääsi.
Minun 4v. lapsenlapseni kuolemasta tulee pian 4vuotta. Tapahtuman jälkeen jonkin aikaa hän myös tuli uniini ja siitä tuli lohdutuksen tunne. Voin kertoa, että ajan myötä tuska ja ikävä helpottaa,mutta anna surulle aikaa. Isäsi kuolemasta on vain hyvin lyhyt aika, nuo tunteet ovan täysin luonnollisia. Ei isäsi tahtoisi sinun surevan elämääsi pilalle. Voimia sinulle.

Mielnekiintoisia kokemuksia,pitäisi tehdä jo muuta mutta jämähdin tähän.
Itselläni useita kokemuksia kuolleiden näkemisestä unissa ja hereilläkin.
Äitini viime visiitin jälkeen sairaalassa jolloin hän oli jo koomassa,lähdin ulkoiluttamaan koiraani läheiseen metsään ja siellä näin hahmon noin 20-30metrin päässä,hänellä oli samanlainen läpinäkyvä sadetakki kuin äitini joskus käytti kun olin lapsi.Tuolloin oli juuri alkanut sataa ja metsään oli sen verren matkaa että kukaan ei olisi sadetakkia tajunnut päälleen laittaa.Katselin hahmoa kumminkaan uskaltamatta häntä lähestyä ja silloin tajusin mistä on kyse.Huomasin että sivusilmällä että koiranikin paikalleen jämähtäneenä katseli hahmoa.Katselin hahmoa tovin ja päätin että katsotaan mitä tapahtuu kun kännän katseeni pois,no samantien hahmo oli kadonnut,kahdessa sekunnissa kukaan ei tuolta paikalta olisi voinut näkymättömiin kadota.Lähdin takaisin kotiinnja sade vaan yltyi,rötvälin reunat pursuivat vettä kävelytielle ja vettä oli siis tiellä noin 20 centtiä,pääsin kotiin ja sain puhelun että äitini oli kuollut.Mitenkään järjellä en voi tapausta selittää ja jos itselläni flippasi päässä tai mitä nyt nämä "epäilijät" taas keksivätkään miten koirani näki tuon hahmon myös?
itselläni unikokemuksia ollut useita,myös riitaisia.Unethan voivat olla mitä vaan ja mielihan saa ne mimmoisiksi vaan,mielenkiintoisia ovat ns valveunet tai esim halvaantuminen herättyäsi,saatanan karjunta sängyn alta jne mitä minulle mm onntapahtunut..
Eräs tuttavni on myös ns henkiihmisiä ja häneen tutustuessani alkoi tapahtua kummallisia asioita,tutustuin uusiin henki-ihmisiin sattumalta ja kuulinnmyös nauhoja jostain toisesta ulottuvuudesta mitkä ehkä kuitenkin kyseenalasitan mutta nauhoilta tulinsemmoista tietoa mitä vain ks henkilö pystyi tietämään jne..jaksa näitä nyt tarkemmin selittämään mutta tuolloin pelästyin näitä asioita ja lopetin "syventymisen"
tai otin etäisyyttä aiheeseen.
Mielestäni toiset ihmiset ovat avoimempia ottamaan yhteyttä henkimaailmaan kuin toiset,jos ei ole minkäänlaista uskomusta mihinkään ei varmasti näitä unia tai kokemuksia tulekkaan ja jos on taipumusta henkisyyteen niin sitäkin voi kehittää.
Kautta aikojen ihmisille on ilmestynyt henkiä joten en usko siihenkään että mitään toista tasoa einolisikaan.Ehkä nuo sielut viipyvät luonamma vähän aikaa ja sitten hiipuvat pois jonnekin ja ehkä vielä unien kautta voivat pitää meihin yhteyttä.
Erikoista että jos täällä jotenkin aihetta tuputetaan jokunketä ei kiinnosta silti jaksaa seuraa aihetta.Eihän sitä tarvitse kuin klikata sivu kiinni tai vaihtaa aihetta,pakkohan tätä ei kenekään ole lukea?
Kuunnelkaahan upea kappale liittyen aiheeseen Popeda"Jukeboxin luona".

Otan nyt ensiksi osaa suureen suuruusi. Älä haudo itsetuhoisia ajatuksia, ole onnellinen siitä että isäsi käy "tervehtimässä" sinua. Olet herkkä ja kokenut suuren menetyksen. Käytä, kuten isäsikin varmaan tahtoisi, kaikki tuo voimavaraksesi ja elä täyttä elämää kuten isäsikin tahtoisi. Olet onnellisessa asemassa. Pärjäät elämässäsi -ihan varmasti, kaikilla ei ole asiat noin hyvin.

Itkin kun luin näitä muutamia juttuja. Minä näen usein unta kuolleista henkilöistä kuten mummasta, paapasta ja enostani....ihmettelen aina miksi näen heistä niin paljon unia ja me kaikki olemma aina lapsuusmaisemissani eli mummolassa tai lapsuuden kodissani....heidän poismenoista on jo kulunut paljon aikaa, mutta aina välillä he tulevat uniini. Olen miettinyt menesti sitä kuinka kestän omien vanhempieni kuolemat, mistä suruun saa silloin voimaa kun kaikkaien lähimmäinen kuolee....omien lasteni kuolemaa en kestäsi milloinkaan jos sellainen tilanne minulle älämässä eteen tulee...silloin lähden itsekkin....

Kaikella on vastaparinsa: päivällä yö, aamulla ilta, pimeällä valoisa, elämällä kuolema, aina toinen seuraa toistaan miksi kuoleman pitäisi olla elämän päätepiste? seurahan aina yötä päivä, pimeää valoisa?

En ole menettänyt ketään vielä kovin läheisiä ihmisiä, joita olisin jäänyt kaipaamaan. Kunnes tämän vuoden puolella aloin nähdä unia muutamasta kauan sitten kuolleesta tuttavasta mm. kummeistani ja mummostani, jonka kanssa välit olivat ihan ok mutta etäiset, en siis ajattele heitä päivittäin en edes muista joka kuukausi. Nämä henkilöt tulivat käymään unessa johonkin juhliini, toivat kukkiakin mutta heillä oli kiire, eivät edes ehtineet jäädä juttelemaan. Ihmettelin kovasti herättyäni mistä moinen muistutus, mitä asiaa oli? Nyt tiedän, minulla todettiin ihosyöpä ja tulivat varoittamaan mutta kertomaan samalla että vielä ei ole aika tulla mukaan.

Uskon vahvasti siihen että isäsi tuli kertomaan sinulle että
itsetuhoiset ajatukset on syytä unohtaa.
Kertoihan hän olevansa kanssasi vaikka et kuule etkä pysty näkemään häntä.
Puhu hänelle, hän varmasti kuuntelee ja ymmärtää sinua.
Paljon voimia sinulle!

Itselleni unet voivat parhaassa tapauksessa toimia parantajana. Yleensä näin on silloin, kun ongelmat ovat sellaisia, joita ei pysty yhdellä kertaa hereillä ollessa setvimään. Yleensä liittyvät elämän käännekohtiin. Näistä yksihän on myös kuolema.

Minullekin tapahtui unessa, että mummoni ilmestyi siihen hyvin voimallisena ikäänkuin henkiolentona jokin aikaa kuolemansa ja hautajaisten jälkeen.
Hautajaisissahan hänen ruumiinsa oli nähtävillä toiveidensa mukaisesti.
Vaikka näin hänen sielusta ja elämästä tyhjentyneen, käytetyn ruumiin, silti jouduin käsittelemään kuoleman vielä kertaalleen unessani.

Unessani menin mummolan vanhaan taloon sisälle ja jähmetyin eteiseen, josta johti portaat ullakolle. Lapsena pelkäsin ullakkoa yksin ollessani, koska sinne johtavan oviaukon verhot usein heiluivat - toki vain ilmavirrasta. Joku pakottava voima veti minua unessani noille portaille, vaikka pelko oli kuin lapsen mielessä syntyvää. Portaiden yläpäässä oli ensin sumuinen pyörre, josta pian erottui mummoni hahmo. Hän tuli lähelleni. Tunsin hänen poskensa poskeani vasten, kun hän halasi voimalliseesti. Halaus tuntui niin voimalliselta, että muistin sen jäljet vielä aamulla herätessäni ja minun täytyi silloin itkeä. Mummoni sanoi korvaani hyvin selkeästi murteellaan, ettei minun tulisi huolehtia, minulla menee kaikki ihan hyvin ja hänellä on kaikki hyvin. Sitten mummoni hahmo katosi, ja heräsin unestani.
Sen koommin en nähnyt unta mummosta, eikä hänen kuolemansa enää vaivannut mieleni syvimpiä sopukoitakaan. Niin hyvät muistot tuosta unesta kuitenkin jäi, että sitä oli vielä pakko nyt muistella :D .

Olen lukenut erästä kirjaa, jonka mukaan kopioimme lapsuudestä lähtien ajatuksia ympäristöltämme. Nämä ajatukset määrittelevät hyvin vahvasti mitä meidän elämässämme tulisi tehdä ja minkälaisia meidän tulisi olla, eli toisin sanoen ne asettuvat mieleemme ulkoisiksi tahdoiksi.

Oma tahto vajoaa tiedottomuuteen tämän takia, ja vaikka ihminen ulkoisesti näyttäisikin tietävänsä mitä tahtoo, niin toiminta on siitä huolimatta opittua. Oma tahto ei kuitenkaan ole kadonnut vaan yrittää nousta tietoisuuteen, mutta oikean tiedon puutteen takia se ei onnistu ja tämä saattaa johtaa masennukseen ym.

Kirjasta löytyvän tiedon varassa oppii tarkastelemaan ajatuksia mielessään. Kun ajatus paljastuu, siitä tulee tietoiseksi, jolloin sen voi valita pois. Sitä ennen se vaikuttaa toimintaan tiedottomuudesta, eikä henkilö välttämättä huomaa sitä lainkaan. Tätä työtä tehdessä tietoisuus itsestä ja omasta tahdosta kasvaa, ja vähitellen valinnat siirtyvät kohti omaa tahtoa, mikä taas johtaa siihen että masennus ja muu huonovointi katoaa, sillä elämä muuttuu oman tahdon mukaiseksi.

Suosittelen tutustumaan tähän kirjaan, se todella toimii, ja ehkäpä sinulle selkenee myös asiat unesi suhteen. Lisää sivulla www.alkuajatus.org

Isäsi kuolemasta on viellä niin lyhyt aika, sillä hän on viellä niin elävästi unissasi, kun aikaa kuluu niin suru muttuu lievemmäksi ja unetkin alkavat haihtumaan.

Minä muistan sellaisen tapauksen myöskin omalta kohdatani, kun tuttavan tytär kuoli niin vähän aikaa oli kun tämä tytär olisi ollut läsnä, mutta se johtu siitä kun en ollut viellä hyväksynyt että hän on kuollut.Mutta kun aikaa oli kulunut noin vuosi niin hyväksyin että hän ei ole keskuudessamme ja hänen läsnäolokin tunne hävisi.

Snyff *niistää* tuli iha oikeesti tippa silmään uskon kyl et se voi olla täysin mahdollista et sun isä halus sanoa sulle jotain ja tuli kertomaan sen sun uneen.mäkin oon nähnyt unia mun (tuffasta eli isän isästä) unia et hän olis viell elossa silloin kun hän kuoli hän oli vasta 52 .v .kun näin unta tuffasta minä astuin taloon sisään jossa hän asui vaimonsa kanssa siellä hän hymyili ja lueskeli lehteä sitten mä rupesin itkemään ilon kyyneleitä ja juoksin hänen syliin ja halasin häntä sitten uni loppu jamä heräsin istumalla sängystä. sitten mä taas itkin koska se olikin vain unta hän kuoli kun olin 1.v

Olipas kiva uni tai ulottuvuus -mikä sitten onkaan. Olisi kiva kuulla se, että joku puhuisi taivaasta tai siitä missä on. Meediotkaan eivät kerro tv-ohjelmissa siitä asiasta.

Hei,

lue Lisa Williamsin kirja Sielun ikuinen elämä. Löytyy esim. Akateeminen kirjakauppa(AK:lla myös netti kauppa) Saat monta vastausta asiaasi ja uskon että olosi helpottuu. Kaikkea hyvää sinulle jatkoon ja jonain päivänä jo huomaat että pahin suru on hellittänyt.

Minullakin on vastaavanlainen kokemus tosin sillä erolla että kyseessä ei ollut kukaan läheinen.

Olin silloin vielä opiskelemassa hoitajaksi ja olin toki nähnyt vainajia, mutta kertaakaan en ollut vielä ollut vierellä kun joku nukkuu pois. Tämä kyseinen herra (hän oli saattohoidossa) ei loppu aikoinaan enää puhunut mitään, huitoi vain kun yritimme syöttää/antaa juomista tai kun teimme pesuja enkä tiedä oliko hän siinä vaiheessa miten paljon enää niin sanotusti "samassa maailmassa" meidän kanssamme. Eräänä aamuna sitten menimme toisen hoitajan kanssa hänen huoneeseensa tekemään aamupesut ym ja huomasimme että hänen tilansa oli huonontunut todella paljon. Hän jaksoi kyllä edelleen huitoa, mutta erilaista siinä oli se kun hän sai napattua kädestäni kiinni niin hän rauhoittui (mitä ei ollut siis aikaisemmin tapahtunut että rauhottuu). Jäimme työkaverin kanssa sitten siihen hänen vierelleen kun oli jo ihan selvää että enää ei mene kauan. Kerkesimme olla n. 15 minuuttia siinä ja sitten hän nukkui pois. Minulla oli koko päivän sen jälkeen jotenkin ahdistunut olo ja se tapahtuma muutenkin pyöri päässäni.

Seuraavana yönä näin unta tästä herrasta. Olin siinä unessa töissä ja menin hänen huoneeseensa. Hän makasi siinä sairaalasängyllä ihan terveenä ja pyysi minua ajamaan partansa. No minä ajoin ja sen jälkeen hän hymyili ja sanoi "Kiitos. Nyt kaikki on hyvin." Ja se uni loppui siihen. Sen jälkeen minulle tuli levollinen olo eikä se asia jäänyt enää pyörimään päähäni. Tästä on nyt jo todella monta vuotta aikaa, mutta silti muistan tuon unen täysin kirkkaana mielessäni.

Samanlaisen unen kokenut ja edelleen menee kylmät väreet kun unta mietin.. Tiedän ettei se ollut vain unta, vaan poismennyt läheiseni kävi hyvästelemässä ja kertomassa että on aina lähelläni

Ensinnäkin otan osaa suruusi ja toivon sinulle voimaa ja jaksamista. Ymmärrän täysin ajatuksesi...mutta ehkä isäsi tuli uneen juuri siksi, ettei halua sinun missään nimessä kuolevan joten noudata isäsi tahtoa ja elä elämäsi, kyllä sen tapaamisen aika vielä tulee. Ruumis voi kuolla mutta henki ei...energia vain muuttaa muotoaan eli ei hän ole lopullisesti poissa.

Minun äiti on myös kuollut vuosia sitten ja näen hänet toisinaan unissani. Uni on mystinen tila...kukapa sen tietää vaikka unessa vieraillaan toisinaan toisella puolen. Äitini on kertonut joskus unissa jopa tulevia asioita. Minä myös olen kovin utelias tietämään millaista siellä toisella puolen on, joten olen myös udellut näissä unissa sitä millaista siellä "taivaassa" on. Monet muutkin kuolleet tuttavat ovat unissani käyneet ja hyvin usein jää sellainen tunne kun heidät olisi oikeastikin tavannut yön aikana.

Yritä piristyä, menetit yhden hyvin rakkaan ihmisen mutta muista että sinulla on vielä monta jäljellä täällä maan päällä!

Minäkin olen tavannut kuolleen poikani vähän hänen kuolemansa jälkeen pari kertaa. Kummallakin kerralla hän tuli kertomaan mulle että hänellä on hyvä olla ja että taivastenvaltakunnassa on niin kaunista. Sanoin että rakastan häntä NIIN paljon, Hän halasi mua ja sanoi että hän tietää sen ja rakastaa meitä kaikia tosi paljon. Sen jälkeen hän ikäänkuin lipui pois.
Kun avasin silmäni niin en ollut edes varma olinko ollut unessa, vai mitä se oli. Olo oli sen jälkeen kuin olisi levännyt pumpulissa. Niin rauhallinen ja tyyyni olo mulla. Sanoma oli molemmilla kerroilla suht sama.

Kun silloin poikani kuoleman jälkeen paljon mietin sitä että missä hän nyt on ja onko hänellä hyvä olla. ja mietin että tiesiköhän hän kuinka rakas hän mulle oli.

Koin että sen vuoksi poikani tuli mulle kertomaan että hänellä on hyvä olla ja sanoi siinä unessa myös että tiesi kuinka paljon mä häntä rakastin /rakastan. Ja että hän myös rakastaa meitä kaikkia.

Se oli ihanaa ja se rauhoitti mieleni kun tiedän nyt missä hän on ja että hänellä on hyvä olla. Tiedän myös että näen hänet (ja mieheni) sitten kun mun aikani on mennä rajan toiselle puolen. Sitten saamme olla yhdessä ikuisesti :)

Minä uskon, että jonkin aikaa kuoleman jälkeen ihminen on ikään kuin rajatilassa, josta hän voi vielä tulla tervehtimään rakkaitaan. Tästä on minulla ja joillakin ystävilläni aika samanlaisia kokemuksia. Uskon että isäsi oli huolissaan sinusta, ja tuli lohduttamaan sinua. Kun ymmärrät, että hänellä on nyt hyvä olla ja tapaatte kyllä vielä, ehkä se vähän helpottaa oloasi suuressa surussasi.

Saattaahan se olla että olen väärässä, näitä kun on kenenkään hankalampi todistaa. Mutta jos uskot että isäsi on luonasi, ja se helpottaa oloasi, niin ketä se sitten haittaa? Minä ainakin uskon, että läheisteni vierailut ovat olleet todellisiia.

En ole kertonut tätä monelle, mutta lohduttaaksesi sinua, kerron lyhyesti oman tarinani. Tuollainen kokemus on hyvinkin normaalia, ei kaikille, mutta joillekin. Onko se totta vai unta, sitä ei voi tietää. Tunne, joka kuitenkin siitä jää, on hyvä ja se on todellinen. Kun kerroin oman tarinani papille, hän tyrmäsi se, mutta silti uskon täysin siihen mitä itse koin. Se auttoi minua eteenpäin. Mun mies kuoli äkillisesti ja jäin pienien lapsieni kanssa. Ensimmäisen kerran kun olin yksi, tasan kahden kuukauden kuluttua mieheni poismenosta, hän ilmestyi mulle unessa tai valveilla. En tiedä. Olkkarissa sohvalla me kuitenkin olimme ja juttelimme. Hän kertoi minulle, miksi minä en saa luovuttaa ja tulla hänen matkaansa. Halusin välttämättä lähteä. Kysyttyani, hän myös kertoi millaista siellä toisella puolella on. Sitä en halua jakaa, mutta hyvältä se kuullosti ja olin helpottunut. Se todellisuus, miten koskettelin, haistoin ja kuulin puheen oli hämmästyttävä. Oliko se totta vai ei, pääasia että mä sain siitä voimaa. Tällaisia rajan takaa ilmestymisiä on paljon kerrottu ja liekö kaikki voi olla ihan tarinaa? Itse olen normaalin kirjoissa ja hyvässä ammatissa, joten järjen pitäisi pelata, mutta en tosiaan tiedä. Pidä kokemuksesi kauniina muistona ja vahvuutenasi. Itse uskon, että näin voi tapahtua, koska olen kokenut saman.

läheisn menettäminen n tosi surullista mutta älä pelkää. NÄET ISÄSI JA SUKULAISESI TAIVAASSA ja ole heidän kannssa ikuisesti.Aamen.:)

Minä olen myös kerran nähnyt todella erikoisen unen kuolleesta isosiskostani. Unea on vaikea selittää, koska se oli todella sekava, kuten uneni aina muutenkin... Mutta uni meni kutakuinkin näin: oli tekeillä kaikkea outoa ja maailma alkoi vääristyä kummallisesti. Unessa ymmärsin, että jokin on pielessä, ja kohta tulikin maailmanloppu. Tämän jälkeen jouduin kummalliseen "välitilaan", eli tiesin olevani kuollut ja muidenkin kuolleen, mutta en kuitenkaan ollut taivaassa tai poissa tai mitä nyt sitten olisikaan ollut luvassa. Olin omituisessa metsässä, ja yhtäkkiä vaan tiesin, mitä minun pitää tehdä. Tiesin, että minun piti koskettaa yhtä patsasta avatakseni ns. portit sieluille, jotka olivat jumissa metsän välitilassa. Kun kosketin patsasta, joka puolelta alkoi juosta ihmisiä valkeissa vaatteissa. Ja tunsin oloni tyyneksi, onnellisemmaksi kuin varmaan koskaan olen ollut... Ja sitten näin kun metsästä juoksi tyttö, jossa oli jotenkin samaa näköä kuin minussa. Tiesin heti sisimmässäni, että tässä oli siskoni, aikuiseksi varttuneena. Siskoni siis kuoli vauvana ennen kuin synnyin, joten en ole koskaan häntä tavannut. Mielenkiintoisesti hänen vierellään juoksi myös kissani, joka sitten kuoli vanhuuteen muutaman kuukauden päästä tästä unesta...

Mutta siskoni tässä unessa, hän katsoi minuun ja hymyili minulle onnellisen näköisenä, vähän kuin sanoen: "Sinä pärjäät hyvin, älä huoli. Iloitsen että sinä elät." Olen siis pienen ikäni painiskellut sen kanssa, että olen tässä koska siskoni menehtyi. Joskus olen ollut vihainen ja surullinen asiasta, ja elämässäni on muutenkin riittänyt vaikeuksia... Se, oliko uni todella viesti siskoltani tuolta jostain, vai oliko se alitajuntani keino antaa itselleni anteeksi, en tiedä... Mutta heräsin unesta siihen, että väänsin unissani itkua ja ns. inisin. Kun heräsin kunnolla, en voinut olla itkemättä.

Uni oli minulle niin merkityksellinen. Koskaan en muista nähneeni siskostani unta, ja sitten hän ilmestyi minulle unessa. Oli se omaa alitajuntaani tai ei, olen pitänyt tuota unta lohdullisena. Mutta koska en nykyisin usko juurikaan tuonpuoleiseen elämään, pidän todennäköisempänä, että uneni sisko oli oman mieleni tuotos.

En kuitenkaan halua vähätellä sinun kokemustasi, ja kuka sitä voi tietää, vaikka läheiset oikeasti lähestyisivät meitä unien kautta. Isän menetys on varmasti ollut raskasta sinulle. Minusta tuntuu, että sinun ei kannata järkeillä tällaista asiaa (siis unen todenmukaisuutta), koska kukaan ei voi todistaa, tuliko isäsi todella lohduttamaan sinua. Neuvoisin sinua kuuntelemaan, mitä itse unesta tunnet ja koet. Jos se lohdutti mieltäsi, älä turhaan kyseenalaista kokemaasi. Vaali sitä mieluummin hyvänä asiana.

Tuntuu helpottavalta lukea ihmisten kokemuksia näistä asioista, että on päästy juttelemaan kuolleiden kanssa ja huomaamaan, että heillä on rauha: vaikkakin vain unessa. Ihmisten unitilat ovat melko tutkimattomia, ja ihmeellisiä: Ihmisen pitäisi viettää joka yö ainakin se kahdeksan tuntia unitilassa. Suuren osan elämästämme me siis nukumme. Miksi unet eivät siis voisi olla toisinaan todellisia, miksi sielu ja elävä ihminen eivät muka voisi kohdata toisiaan tässä selittämättömässä paikassa nimeltä uni? Unessa aika on pois pyyhkäisty, olemme tiedostamattomassa paikassa.

Itse uskon "yliluonnollisiin" asioihin. Ihminen on paljon muutakin kuin vain ruumis, ihminen on myös sielu, henkinen olento, ja henki jatkaa matkaa kuoleman jälkeen.

Raamatun mukaan kyllä aaveia on...olikohan se SAul vai Daavid, joka kohtasi aaveen? Tiedoks uskovaisille.

Terveiset aloittajalle. Oli hienoa lukea kokemuksesi. Harmillista tietysti kun tällaisella palstalla ilmaantuu aina niin paljon erilaisia "tietäjiä," jotka tahtovat mitätöidä tällaiset kokemukset. Jokainenhan saa uskoa mihin tahtoo ja minä ainakin uskon vilpittömästi siihen, että isäsi kävi sinua unessasi tervehtimässä. Menetin itse läheisimmän omaiseni, eli isoäitini 20 vuotta sitten hänen menehdyttyään äkillisesti sydänkohtaukseen. Olin juuri matkalla häntä tapaamaan ja löysin hänet kotoaan maahan tuupertuneena. Tämä tapahtuma järkytti minua suuresti ja sitä seuranneet ajat olivat vaikeita...kunnes...isoäitini ilmestyi minulle unessa. Hän tuli luokseni hyvin voivan näköisenä kädet ojossa sanoen: "pyydän sydämestäni anteeksi, että minä sillä tavalla lähdin. En halunnut järkyttää. Olen nyt täällä taivaassa vaarin luona..." Sitten hänelle tuli kiire lähteä. Heräsin ja käteni olivat yhä siinä asennossa kuin olisin halannut isoäitiäni. Se oli hyvin voimakas, henkilökohtainen ja puhdistava kokemus. Kukaan tai mikään ei saisi minua ajattelemaan toisin kuin että se oli isoäitini, joka kävi minua tapaamassa toiselta puolen. Tämän jälkeen sain myös mielenrauhan, enkä surrut niin paljon enää. Surutyö alkoi oikealla tapaa, ei enää tuskaista itkua ja kaipuuta. Uskon 100 % siihen, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen ja Jumala on olemassa. Olen aina uskonut ja etenkin tänä aikana tuntuu kuin meille haluttaisiin entistä enemmän viestittää tästä asiasta eri tavoin. Kaikkea hyvää sinulle!

Hei!
Tapasit ihan oikeasti isäsi unenpuolella. Kuolemaa ei ole vaan se jatkuu toisessa ulottuvuudessa. Isäsi seuraa varmaan toimiasi sieltä toiselta tasolta. Sinun kuuluu jatkaa elämääsi täällä niin kauan kuin sitä riittää. Hänellä on hyvä olla siellä, vin meillä täällä on omat vaikeutemme. Kun ajatelet isääsi, hän varmaan saa viestin sinulta.
Tuon saman kokenut Emma

Kiitoksia teille kaikille tuesta. Olen hyvin otettu siitä, että kuinka paljon meillä ihmisillä on näistä erityisistä unista samoja kokemuksia. Pyrimme jotkut tietenkin ihmisinä selittämään kaiken järjellä ja tieteellä, mutta mikään tiede ei pysty selittämään esim. ihmisten rajakokemuksia. Kannattaa lukea: (http://www.netikka.net/mpeltonen/rajakokemus.htm) Eikä tiede pysty selittämään paljon muutakaan. Olen varma siitä, että kuolema ei ole kaiken loppu, vaan myös uuden alku muualla. Sielumme ja tietoisuutemme, ei ole riippuvainen aivoista, sydämmestämme tai koko ihmiskehostamme.
Olen tämän uneni myötä myöskin tutkinut paljon asioita ja yllättävän moni on kokenut samanlaisen unen edesmenneestä kuin minä. Se on ainutlaatuista ja sen erottaa muista unista. Unien kautta edesmennyt voi ottaa tarvittaessa meihin yhteyttä. Voimme myös itse luoda edesmenneen uneemme, mutta se on aivan eriasia, eikä niin todenmukainen.
Yleensä edesmennyt ottaa meihin yhteyttä silloin kun: On lähtenyt yllättäen/hyvästelemättä, on huolissaan lähiomaisestaan/sistaan ja haluaa tulla lohduttamaan. Se mitä yhteistä näillä unilla on: Todellisuuden tunne, tietoisuus siitä että näkee unta, edesmennyt on rauhallinen, iloinen, hyvinvoiva, kaunis. Edesmennyt ei kerro meilellään paikasta missä hän on, edesmenneellä on kiire palata takaisin muiden luokse, edesmennyt lohduttaa lähiomaistaan ja kertoo kaiken olevan hyvin.

Kiitoksia teille kaikille. Isää kovasti kaipaan ja kaipuu/ikävä ei ikinä helpota, mutta elämää on jatkettava. -Adelina

Huomasin viestisi oli pakko vastata, koska itselläni vastaava kokemus. Eli kuollut läheinen ihminen ottaa yhteyttä, kun itsellä kova kaipuu. En nyt osaa sanoa mikä on absolyyttinen totuus asiasta, mut luulen että olet tavannut isäsi unen välityksellä. Näin voi todellakin uskoa ei siinä mitään pahaa ole, selkeästi nuo asiat painoivat sinua mitä halusit tietää isältäsi. Hän tavallaan halusi varmaan myös kertoa että hän mukana elämässä ja seuraa sinua mukanasi minne ikinä menetkään (sydämessäsi). Toisaltaan hän halusi myös päästää sinut myös menemään, siis nauttimaan elämästäsi (henkisesti). Tähänkin voi uskoa vapaasti tai olla uskomatta. Kun kysyt isältäsi ”poika ystävästäsi”, ja kävi makaamaan niin luulen että se tietoa on rajallista myös siellä ajattomassa paikassa. Jokaisen on ne omat kolhut ja pettymyksetkin koettava, kuten myös onni ja menestys elämässä. Yhden neuvon sinulle annan ihan ilmaiseksi kuuntele mitä sydän ja järki sinulle sanoo sinun on itse tehtävä elämäsi suurimmat päätökset, näin se on. Jos kuuntelet toisten ihmisten neuvoja voit kuitenkin pettyä elämässäsi, joten pieni paha tämä neuvo on kuin ei mitään.

Minun isäni kertoi minulle vasta lähiaikoina kertonut minulle että kun olimme ollut kotimaassa siis minun isäni kotimaassa eli ecuadorissa se on etelä amerikassa nii mutta ne olivat syönneet jotain ruokaa mistä isäni sai pahan viruksen en muista mikä virus se oli mutta se oli hengenvaarallinen virus niin kun palasimme suomeen niin isäni oli todella sairas mutta ihan viimisillä hetkillä kuulemma minä olin kaksivuotias ja isäni sokeutui kokonaan niin minä olin viennyt hänet tädilleni ja siellä sitten soitettiin sairaalaan sitten lääkärit sanoivat että jos hän olisi tullut puolituntia myöhemmin hän olisi kuollut joten minä pelastin hänen henkensä mutta isäni näkö parantui mutta virus oli edelleen hänessä isäni sanoi että hän oli tuntenut kuoleman hän oli jo varma että hän kuolee hän tunsi jo sen että aika on ohi mutta viimisillä hetkinä hänen kuollut tätinsä kävi hänen unessa ja sanoi että sinä tulet paranemaan niin sitten hän parantui.. hänen tätinsä kävi koska se oli isälleni todella tärkeä koska hänellä ei ollut hyvät välit äitinsä kanssa joten hän asui tätinsä kanssa mutta kuulemma hänen täti kävi siellä ja kertoi että hän pelastuisi..

Mä olen nähnyt isästänni unta tuntui niin tobrliselta kun heräsin mietin sotä unta koko päivän kyyneleet tulee silmää on ikävä