Vaimo sanoi eilen, ettei rakasta minua enää.
Meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta.
Taustalla ei ole suuria riitoja, alkoholia,
väkivaltaa tai pettämistä, mutta näin on vaan
käynyt.
Tuntuu kuin pää räjähtäisi ja oksettaa, en yhtään
ihmettele niitä miehiä (siinä suuressa
tilastossa), jotka tekevät sen viimeisen
henkilökohtaisen ratkaisunsa - minua estää vain
lapset...
Meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta.
Taustalla ei ole suuria riitoja, alkoholia,
väkivaltaa tai pettämistä, mutta näin on vaan
käynyt.
Tuntuu kuin pää räjähtäisi ja oksettaa, en yhtään
ihmettele niitä miehiä (siinä suuressa
tilastossa), jotka tekevät sen viimeisen
henkilökohtaisen ratkaisunsa - minua estää vain
lapset...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vaimo sanoi niin kuin minäkin sanoin viime
syksynä miehelleni. Kuvittelin että rakkaus on
kuollut kun viimeiset kolme vuotta sexikin oli
harvinaista ja kosketuksiakaan ei juuri ollut
puolin tai toisin.Meilläkin oli hyvä perhe, mutta
haikailin kaiken tois arvoisen perään kun tuntui
että on vaan äiti ja taloudenhoitaja. Mieheni on
ollut itsemurhan partaalla sen jälkeen kun sitten
erottiin. Pieni lapsi seilaa kahden kodin väliä
ja kaikki on vaikeaa niin taloudellisesti kuin
muutenkin. Vaimosi ei ymmärrä nyt sitä (en
minäkään ymmärtänyt) että ero ei ole ratkaisu tai
uusi kumppani vielä vähemmän.Lapset kärsii vaikka
jotkut muuta väittävät. Minä ainakin haluan
takaisin kotiin... Eri asia olisi jos on kyse
tappelusta ja alkoholismista mutta teidän tapaus
kuulostaa omaltani...
Meilläkin on hellyydenosoitukset jääneet vähiin,
melkein kokonaan pois, samoin kuin avioelämä
makuuhuoneen puolella yleensäkin. Yleensä aloite
näissä asioissa on tullut minun puoleltani, mutta
vaimoni on alusta alkaen antanut ymmärtää, ettei
häntä ne hommat juurikaan kiinnosta. Tämän vuoksi
olin nyt hiukan ihmeissäni, koska tämä meidän
passiivisuus on tuntunut kiusaavan häntäkin.
Tuttua tekstiä. Luotatko vaimoosi niin paljon
että olet varma siitä, että hänellä ei ole tullut
eteen jotain ohimenevää romanssia vahingossa,
jonka hän kuvittelee täyttävän hänen "unohtuneen
naiseutensa"jonka hän nyt yhtäkkiä otti puheeksi?
En halua yleistää, mutta tiedän itseni lisäksi
monta tapausta, että kolmas osapuoli on
edesauttanut tilanteeseen.Me keskustelimme
hellyyspulasta 3 vuotta, enkä halunnut erota
ennen kuin olin jo "livennyt"...
En usko hänellä olleen mitään romanssia, sillä
päivät hän on muksujen kanssa kotona ja kun tulen
töistä, vietämme illat yhdessä lähes
poikkeuksetta.
Vaikka hän sanoo, ettei tämä ole hetken
mielijohde, niin silti veikkaan hänen saaneen
jonkinlaisen kipinän tähän ystävältään. Tämä
ystävä on pistämässä ukkoansa "vaihtoon" ja hänen
mielipiteensä vaikuttavat yleensä myös vaimooni.
Eli jos ovat keskustelleet meidän tilanteesta,
niin tämän ystävän tuntien...
(en ole oikein väleissä tämän ystävän kanssa,
koska hän seurusteli aikoinaan hyvän kaverini
kanssa ja jätti hänet kuin nallin kalliolle
muutaman yhteisen vuoden jälkeen, kuten tämän
nykyisenkin)
kertovat usein kaiken aasta ööhön naisten kesken.
Tämä ystävä on itsekäs omia virheitä toistava
nainen, joka leuhkii toisille tällä vahvuudella
ja saa toiset tuntemaan itsensä nynneröiksi kun
eivät uskalla samalla tavoin tehdä käänteitä
elämässään. Onko kaverilla lapsia? Tuttuni jätti
kaksi lasta uuden miehen vuoksi ja on kuulemma
niin ONNELLINEN KUN RAKASTAA!?
Vaimosi tulee katuma päälle ja tajuaa kyllä kohta
mitä on tekemässä jos tutkiskelee yhtään itseään!
Hyviä miehiä ei kasva oksilla! Varsinkin jos ei
kukaan mies vanno rakkautta taustalla hän
luultavasti peruu. Ehdota ihan kahden keskeistä
viikonloppua tai keksi jotain. Jos perhe on
tärkeä, hän on valmis antamaan sille
mahdollisuuden. Jos mahdollisuuksia ei kokeilla
katuu hän koko lopun elämänsä!
varatkaa toisillenne aikaa kahden kesken, ilman
lasten läsnäoloa. Pakottakaa itsenne olemaan
rehellisiä ja älkää loukkaantuko myöskään toisen
rehellisistä mielipiteistä. Tällä tavalla ette
voi enää hävitä mitään, vain voittaa, jos saatte
suhteenne toimimaan. Selvittäkää kaikki toisianne
rassaavat asia. Esim. miksi seksi ei vaimoasi ole
kiinnostanut. Kiinnostaisiko sitten, jos se olisi
jotenkin erilaista. Mutta teidän täytyy muistaa,
ettei tällaisia keskusteluja saa koskaan käydä
vihaisena, koska silloin yleensä haluaa tahallaan
loukata toista. Keskustelun "säännöt" kannattaa
ensin yhdessä suunnitella ja sopia. Jos
molemmilla on kuitenkin pohjalla halu saada suhde
toimimaan, niin veikkaan, ettei näihin
keskusteluihin riitä pari tuntia. Voisitte
esimerkiksi rajata aiheen kullakin
keskustelukerralla eikä typerältä tuntuvien
muistiinpanojen tekokaan olisi pahitteeksi. Siinä
voisi olla molemmilla kynä ja paperia, johon
voisi merkitä mieleentulevia asioita, joita ei
tällä kerralla käsitellä.
Muista kuitenkin, että voi olla, ettei vaimosi
halua näihin todella henkisesti rasittaviin
ekskusteluihin alkaa. Tai sitten tilanne voi olla
niin väistämätön, ettei edes keskustelut auta.
Siitä voin kuitenkin olla varma, ettei suhteenne
jatku ilman "ilmanpuhdistusta" ja "kaikkien
korttien paljastamista". Ja ainahan elämä jatkuu,
vaikka erokin tulisi. Aluksi se sattuu, mutta
kipu lievenee ajan myötä ennenkuin loppuu
kokonaan.
Tällä ystävättärellä ei ole lapsia, vaikka on
usein sanonut haluavansa. Mielipiteeni tästä
henkilöstä on se, että hän pistää välit poikki,
jotta pystyy välttämään suuret päätökset, eli
avioliitto, lapset yms. On helpompaa aloittaa
alusta, kuin tehdä päätös em asioista ?
Juuri viime sunnuntaina kävimme tämän keskustelun
ja vaimoni pisti kortit pöytään. Tehdessäni
tarkentavia kysymyksiä, niin vaimo valitti pään
olevan tyhjä, eikä nyt muistu tämän tarkemmin
mieleen.
Tänä aamuna varasin meille ravintolasta pöydän
(kahdelle henkilölle) viikonlopulle, katsotaan
miten ilta menee.
Kiitos keskusteluseurasta, arvostan
vastauksianne !!
(en tarkoita, että keskustelu päättyy tähän)
Toivon kovasti että saatte asiat vielä
järjestymään. Korvaani sorahti kun sanoit, että
vaimosi on kaiket päivät kotona lasten kanssa
ja illat olette kotona.
Ehkä tässä on osa onglemaa... Mitä jos
sopisitte vaimosi kanssa, että hän pääsee
kerran viikossa "tuulettumaan". En nyt tarkoita
välttämättä mitään ravintola-iltaa, mutta että
hän voisi käydä joko yksin tai jonkun
ystävänsä kanssa shoppailemassa,
elokuvissa, kahvilla tai syömässä ulkona.
Pelkkä kotona oleminen kun on pidemmän
päälle aika masentavaa...
Pienten lasten äitinä sitä joskus kaipaa
todella pahasti sellaista "omaa" aikaa, jolloin
saa olla ilman lapsia ja kodin huolia.
Me olemme järjestäneet asiat niin, että käyn
kerran viikossa uimassa ja kerran viikossa
minulla on koko ilta ja iltapäivä "omaa aikaa".
Totta kai teemme yhdessäkin asoita sekä
lasten kanssa että ilman (silloin viemme
lapset hoitoon).
Perhe-elämä lukkiutuu helposti sellaiselle
koti-lapset-työ-akselille, eikä huomaakaan
kun alkaa palaa loppuun. Silloin useasti
hakee ratkaisua aivan vääristä paikoista, kun
ei huomaa, että pienillä asioilla voi muuttaa
omaa elämäänsä, kunhan vain pystyy
keskustelemaan kumppaninsa kanssa ja
rakkaus ja luottamus ovat tallella.
Tällaisia asioita minulle tuli mieleen,
toivottavasti pääsette vaimosi kanssa
jonkinlaiseen sopuratkaisuun.
Kannattaa ottaa yhteyttä
perheasianneuvottelukeskukseen tai perheneuvolaan
tai yksityiselle parisuhdeterapeutille ja
pysähtyä keskustelemaan suhteestanne ja
elämästänne. Kahdenkeskistä aikaa pitää varata,
samoin vaimolle omaakin aikaa, jotta voi ladata
akkujaan ja jaksaa olla kiinnostunut lapsista ja
sinustakin.
Olen paholillani että niin pääsi käymään. Älä
kuitenkaan edes harkitse itsaria, koska se on
turhaa ja itsekäs teko. Lapset tarvii sua, oothan
niitten isä. Ja löydät vielä itsellesi jinkun
naisen, joka sua todella rakastaa. Usko pois :)