Romantiikka

Romantiikan ystävä kirjoitti:

Martta-Kyllikki

Martta-Kyllikki oli jo nuorena tyttönä navetan
seinustalla kesäisin puoli nukuksissa
haaveillut, josko jostain satuprinssi hänenkin
elämäänsä ilmaantuisi....
Niinpä kerran naapurin Tertun häissä hän tapasi
Kaukon, tuon salskean Horttanaisen nuorimman
pojan.
Oli Martta-Kyllikki toki jo Kaukoa rippikoulussa
katsellut sillä silmällä. Ja eipä silti etteikö
Kaukokin olisi vähän siinä mielessä Martta-
Kyllikkiä mietiskellyt.

Seuraavana kesänä vietettiinkin jo nuorten häitä.
Ja yhdessä muutettiin kylälle asumaan, oikein
kerrostalo asuntoon.
Kauko oli saanut vanhalta isältään jonkun verran
rahaa kotoa lähtiessään, koska vanhemman veljen
Sulon oli tarkoitus jäädä taloa isän kuoltua
pitämään.
Martta -Kyllikki haaveili perheestä jo nuorena,
mutta Kauko ei oikein vielä ainakaan ajatukselle
lämmennyt.
Martta-Kyllikki muisti kyllä koulun
terveydenhoitajan puheet ehkäisystä. Ja niinpä
ajatteli Kaukon toivomuksesta odotella jonkun
aikaa ennenkuin lapsi alulle laitettaisiin.

Kauko oli ruvennut viime aikoina viettämään yhä
enemmän aikaansa linja-autoaseman baarissa kylän
sällien kanssa, jassoa pelatessa ja keski-kaljaa
juodessa. Martta-Kyllikki istuskeli kotona
kutomassa ja perheestä haaveillessa. Mielessä oli
kypsynyt jo jonkin aikaa ajatus, josko lapsi
tulisi, niin saattaisi tuo Kaukokin enemmän
kotona pysytellä....
Perheenlisäys mielessään oli Martta-Kyllikki
jättänytkin tässä jo jonkin aikaa sitten
ehkäisypillerit ottamatta, kertomatta siitä
kuitenkaan Kaukolle.
Ja niinpä eräänä syksyisenä yönä, kun Kauko tuli
kylältä juovuksissa kotiin, oli Martta-Kyllikki
laittanut pitsiyöpaidan päälleen ja keikisteli
nelinkontin Kaukon edessä.
Mitä ilmeisemmin tuon Kaukon ottaman kunnon
kännin, ja ehkä myös pitsiyöpaidan vuoksi alkoi
emäntä näyttämään Kaukon silmissä oikein
hemaisevalta. Niinpä tuumasta toimeen...

No meni joku kuukausi eteenpäin. Ihmetteli Kauko
tuota vaimon pyöristyvää vyötärön seutua. Olihan
Martta-Kyllikki toki muutenkin aina ollut hyvässä
lihassa, eipä silti.
Eräänä lauantaisena sauna-iltana Martta -Kyllikki
rohkaisi mielensä, ja kertoi Kaukolle iloisen
uutisen.
Kauko siinä hieman saunakaljaa otettuaan, silmät
ymmyrkäisinä, kuunteli aikansa vaimon puhetta
lapsen tulosta. Otti sitten mitään sanomatta
vaatteensa ja lähti kylälle ottamaan pään
täyteen.
Kauko ei juurikaan ottanut sen jälkeen asiaa
puheeksi, mitä nyt silloin tällöin joutui
sukulaisten uteluihin vastailemaan.
Kesällä lapsi sitten syntyi. Poika, ihan isänsä
näköinen. Kaukohan oli itsekin enemmän sellaista
pystymetsästä reväistyä tyyppiä.
Ristiäiset pidettiinkin sitten koko suvun voimin.
Poika sai nimekseen Väinö Ensio, Kaukon isän
mukaan.

Poika varttui, eikä Kauko sen enempää ottanut
osaa lapsen hoitoon kuin muihinkaan koti
askareisiin. Oli Kauko jo pidemmän aikaa
mielessään pyöritellyt ajatusta siitä, oliko hän
ensinkään tuon Väinön isä. Ei sitten millään
muistanut niin liki tuota emäntää olleensakaan
että siitä saattaisi lapsi syntyä. Tuo kohtalokas
syksyinen yökin Kaukon mielessä käväisi mutta...
Ei hän saattanut uskoa, että jotain sen
suuntaista kuitenkaan olisi heidän välillään
tapahtunut. Mitä enemmän Kauko asiaa
juovuspäissään mietti, sitä vakuuttuneemaksi hän
tuli. Vaimo oli varmaan ollut vieraissa.

Olhan hän ollut huomaavinaan kuinka veli-poika
Sulokin oli Martta-Kyllikkiä tässä taannoin
lavatansseissa silmäillyt.
Tiedä häntä, kuka lie sinne Martta-Kyllikin
helmojen alle päässyt, mielestään ei hän
ainakaan. Nukkumassa se oli aina ollut, kun hän
oli kylältä kotiin könynnyt. Kerran tuli miehissä
otettua puheeksi tämä epäillys lapsen isästä.
Yhdessä siinä asiaa sitten setvittiin.
Olivat muutkin miehet sitä mieltä ettei Kauko ole
isänä Väinölle. Kuka lie kulän sälli emäntää
hivauttanut.
Kauko oli pitänyt kauan mietteet sisällään,
kertomatta epäilyksistään Martta-Kyllikille.
Vaikka oli asia mieltä raastanut.

Eräänä lokakuisena yönä oli ottanut haulikon ja
sillä uhaten alkanut tästä isyys asiasta
puhumaan. Martta-Kyllikki oli kovasti tästä
säikähtänyt ja juossut lapsi kainalossa
yönselkään. Muutaman tunnin ulkosalla
värjöteltyään oli tullut katsomaan, josko se
Kauko nukkuisi. Sammunut oli, haulikko kainalossa
sänkyyn. Martta-Kyllikkiä hirvitti Kaukon käytös
häntä kohtaan, -ajatteli näinköhän Kauko oli
tullut hulluksi. Ja mitähän ihmisetkin
ajattelevat jos saisivat tästä kuulla.
Eipä aikaakaan, kun jo seuraavana sunnuntaina
olivat muut kylän lapset pyhäkoulussa nimitelleet
Väinöä äpäräksi.

Martta-Kyllikki kuulumisiaan kyselläkseen
soitteli rippikoulukaverilleen Tertulle joka oli
avioitunut Helsinkiin. Ensin puhuttin niitä
näitä, vähän vanhoja aikojakin muistellen. Puheen
kääntyessä perhe elämään, purskahti Martta-
Kyllikki itkemään, ja kertoi Tertulle
viimeaikaisista koettelemuksistaan. Pohti -
tokkopa sitä voisi enää täällä kylällä asua, kun
tuntuu, että kaikki selän takana kuiskuttelevat.
Aikansa siinä asiota puhuivat ja miettivät, niin
keksivät ratkaisun. Martta-Kyllikki ottaisi eron,
ja muuttaisi Helsinkiin Tertun luokse siksi aikaa
kun löytäisi asunnon. Tertun mieskin oli
muuttanut jo vuosi sitten pois kotoa, kun oli
firman pikkujouluista löytänyt jonkun sutturan.
Ja vielä oli yöllä raahannut sen naikkosen heidän
yhteiseen sänkyynsä. Niin että erohan siitä
lopulta tuli.

Martta-Kyllikki rupesi heti puhelun loputtua
pakkaamaan. Otti omat vaatteensa ja Väinön lelut
kapsäkkiin ja kantoi ne eteiseen. Laittoi vielä
lyhyen kirjeen Kaukolle, enää et meitä näe, -
tyyliin. Ja taakseen sen kummemmin vilkuilematta
lähti kapsäkki toisessa ja Väinö toisessa kädessä
kävelemään linja-auto asemalle. Osti vähän evästä
mukaan linja-auto aseman baarista. Paikasta jossa
Väinö-pojan isä oli viettänyt suurimman osan
ajastaan, olematta koskaan oikein isä Väinölle.
Bussissa hänelle tuli monia asioita, mietti
siinä elämäänsä ja kuinka kaikki olikin mennyt
ihan eri tavalla kuin alunperin oli suunniteltu,
tai yksinhän niitä suunitelmia oli tehnyt. Eihän
Kauko ollut oikein mistään asioista puhunut,
juovuspäissään vaan haukkunut.
Mieltä askarrutti myös muutto suur-kaupunkiin,
niin hän Helsingistä ajatteli. No olihan siellä
Terttu jonka luokse näin ainakin aluksi pääsisi
asumaan.

Tertun luokse Myllypuroon päästyään hän tunsi
olonsa jotenkin helpottuneeksi, kun sai
juttukaverin. Ja Terttuhan oli myös eronnut, niin
että kyllähän heillä riittikin puhumista. Siinä
iltasella Gambina pullon äärellä kerrattiin vielä
viime aikojen tapahtumia. Ja mietittiin kuinka
tästä eteenpäin elämä sujuisi. Yllättäin Terttu
keksi, että hän voisi hiukan kysellä
työpaikaltaan, josko sinne tarvittaisiin uusia
ihmisiä. Hän oli nimittäin ollut jo kolme vuotta
valintamyymälässä kassana, ja ihan hyvin
viihtynyt, siellä oli mukava työporukka.

Martta-Kyllikki pääsikin sitten valintamyymälään
lihatiskille töihin. Tuli se asunto asiakin
siellä puheeksi aikanaan, ja selvisi että olisi
mahdollisuus työsuhde asuntoon, Kontulasta hän
sen sitten saikin. Kiva paikka, Martta-kyllikki
ajatteli, kun se Terttukin asuu tuossa
Myllypurossa, metrolla vaan yksi pysäkin väli.
Talo oli seitsemän kerroksinen, hissi sentään
oli. Väinö oli hiukan ujo, mutta löysi joitain
leikkikavereita pihalta. Nimestä muut lapset
vähän kiusasivat ja Väinön puheesta. Eipä silti,
eihän Martta-Kyllikkikään aina ymmärtänyt mitä
ihmiset täällä Helsingissä puhuivat, erilaista se
ainakin oli kuin kotipuolessa Savossa.

illat menivät kotia laitelessa. Martta-Kyllikki
oli ottanut Elannon luottokortin ja sieltä
hommattin velaksi joitain huonekaluja.
Pikkuhiljaa alkoi asuntokin näyttämään kodilta.
Oltiin jo puoli vuotta asuttu, eikä juurikaan
naapureita nähty, liikkuivat varmaan niin eri
aikaan. Silloin tällöin vaivasi koti-ikävä,
olihan täällä aivan erilaista asua. Ei oikein
voinut alkaa kaikkien ihmisten kanssa juttusille,
vaikka olikin tottunut niin kotipuolessa
tekemään. No kai se tästä -Martta-Kyllikki
ajatteli.

Kerran töistä tullessaan oli Martta-Kyllikki
unohtanut ostaa maitoa kotiin, ja pokkesi
lähikauppaan kotimatkalla. siinä oli joku
naisihminen kassalla ennen häntä. Siltä oli
jäänyt pari markka puuttumaan ostoksista. Oli
jotenkin tutun näköinen, samalla kysyikin: "Hei
stiggaa pari hugee". Tarkoitti varmaan rahaa, -
Martta-Kyllikki ajatteli. Lainasin ne pari
markkaa ja lähdettin sitten yhtä matkaa kaupasta
ulos. Siinä käveltyämme selvisi että asutaankin
samassa rapussa. Aikamme juteltuamme sovimme että
menemme hänen luokseen kahville.

Juotuamme siinä kahvia, kertoi hän nimekseen
Tuula. Oli kuulemma koko ikänsä asunut Kontulassa
ja yhden Kontulan kundin, Kaiden kanssa
aikoinaan "styylannut", ja siitä suhteesta oli
syntynyt tytär, jo toisella kymmenellä oleva
Sari. Kaide oli jättänyt perheensä Sarin ollessa
puoli vuotias. tai en oikein tajunnut kun kuinka
siinä oli käynyt, kun tuula sanoi että: "Kerran
ku toi Kaide oli tulossa Amsterdamista nii se oli
jääny tulliin ja on siitä lähtien ollu nokalla,
ja sit' viäl kyydforssit ratsas meen luukun". -
Varmaan oli Tuulallakin ollut raskasta, ajatteli
Martta-Kyllikki, kun oli ihan yksin joutunut
huolehtimaan Sarista.
niin meitä oli siinä kaksi yksinhuoltajaa
murheinemme. Päätimme lähteä joskus yhdessä
tanssimaan, en edes muista koska olisin viimeksi
käynyt, taisi olla lavatansseissa kolmisen vuotta
sitten. Tuula kertoi kyllä käyneensä tuossa lähi-
ravintolassa aika usein, oli kuulemma hyvä
meininki.

Arkisin ei nyt sen kummempaa tapahtunut. Martta-
Kyllikki lueskeli töiden jälkeen iltaisin Reginaa
ja Nykypostia. Väinö oli alkanut viime aikoina
hirveästi kiukuttelemaan. Tuula kertoi lukeneensa
Kaks'plus lehdestä, että saattaisi olla
jonkinlainen uhmaikä. No kai se tästä, välillä
aika raskasta tämä yksinhuoltajana olo, kun ei
aina jaksaisi kotonakaan istua. Martta-Kyllikin
siintä mietiskellessä soi puhelin. Se oli Terttu
ja pyyteli tansseihin. Martta-Kyllikki lupasi
heti, jos vaan saisi Väinölle kaitsian. Martta-
Kyllikki lähti heti hiukan epäröiden soittamaan
Tuulan ovikelloa, josko olisi ketään tuttua
vähäksi aikaa Väinön perään katsomaan. Tuula
innostui tanssimaan lähdöstä niin että
huudahti: "Mutsi stiigaa"

No, lastenhoito ongelma oli hoidettu. Piti vaan
keksiä jotain päällepantavaa, kun oikein
tansseihin oltiin lähdössä. Martta-Kyllikki
kävikin sitten perjantaina Tuulan kanssa
itäkeskuksessa vaate ostoksilla. Lauantai-aamuna
soviteltiin uusia vaatteita, ja otettiin samalla
pari pulloa keski-kaljaa. Martta-Kyllikillä oli
eteisessä sellainen korkea peili, siinä hetken
aikaa kääntyiltyään alushoususillaan, huusi
Tuula: "on sulla tuo vyötärö näemmä jonnekkin
kadonnut, kun se näyttää ihan timpurin
naulapussilta". Martta-Kyllikki huomasi itsekin
kuinka rinnat roikkuivat kylkiluiden päällä.
säärissäkään ei ollut kehumista -aika tasapaksut.
Ja kun oli vielä Kaukoa kapakista kotiin
odotellessan iltaisin pureskellut kynsiään,
näytti sormet entistä lyhyemmiltä ja
paksummilta, -no olihan niitä tekokynsiä.

Martta-Kyllikki oli ostanut tarjoustalosta
sinisen vekkihameen ja anttilasta punaiset
keinonahka korkokengät. Siinä vielä jonkin aikaa
peilin edessä keikisteltyään ja muutaman
keskikaljan jälkeen Martta-Kyllikki tunsi itsensä
sittenkin aika vetävän näköiseksi. Vähän lisää
meikkiä ja muutamma hiuspinni. Tuulakin jo alkoi
kiirehtimään ravintolaan lähtöä.

Ja niin lähtivät illan kaunottaret Paasi
Ravintolaan Hakaniemeen. Terttu oli lukenut
lehdestä, että siellä esiintyi joku Virolais-
Bulgarialainen tanssi orkesteri.
Narikan luona oli iso peili, siinä vielä hiukan
lisättiin poskipunaa. Ei näyttänyt vielä olevan
tungosta ravintolassa ja sopiva pöytä löytyi
orkesteri-korokkeen vierestä.
Aluksi tilattin sinistä enkeliä, Terttu sitä
edotti. Mietittin siinä päästäisiinkö tanssimaan,
millaisia tanssittajia olisi, vähän kyllä
jännitti.

Kello tuli yhdeksän, ja orkesteri aloitteli.
Ensimmäinen kappale oli "Miljoona ruusua...."
sitähän me Kaukon kanssa häissämme tansittin...
tulee niin haikeita muistoja mieleen... -ajatteli
Martta-Kyllikki. Ravintola oli alkanut
pikkuhiljaa täyttyä ja parketillakin oli jo
muutama pari. Viereisestä pöydästä tuli joku mies
hakemaan Martta-Kyllikkiä jätkänhumppaan. Kova
kaveri juttelemaan -ajatteli Martta-Kyllikki, oli
kuulemma elannossa töissä vahtimestarina, Pera
nimeltään. Tuulallakin näytti olevan jotain
seuraa pöydässä, puhuivat aika kovaan ääneen.
Tuula olisi halunnut ostaa jotakin, kai ne niistä
sätkätupakoista, joita Tuula kertoi polttavansa
että pysyy hoikkana, kummallisen hajuisia ne
tupakat.. pyöritteli Martta-Kyllikki mielessään.

Orkesteri olikin mennyt tauolle, ja Martta-
Kyllikki mietiskeli siinä, ettei ollut koskaan
aiemmin nähnyt yhtä komeita miehiä paitsi
Reginassa. Hän oli niin unelmissaan ettei edes
huomannut Bändin tuloa takaisin. Vasta kun Bändi
aloitteli Elviksen kappaleella "Love me
tender...." Martta-Kyllikki havahtui, ja aivan
kuin unessa hän huomasi kitaristin vilkuilevan
pöytään päin. Tarjoilia toi taas kaikille lasit
sinistä enkeliä ja se hetkeksi palautti Martta-
Kyllikin unelmistaan maanpinnalle. Mutta hetken
päästä katse taas hakeutui soitto-korokkeen
suuntaan, ja kun kuin sadussa heidän katseensa
kohtasivat jälleen ja kitaristi iski Martta-
Kyllikille silmää.

Pera tuli hakemaan Martta-Kyllikkiä Akselin ja
Elinan häävalssin soidessa. Martta-Kyllikki
sekosi askeleissa koko ajan ja meni takaisin
pöytään. Orkesteri aloitteli taukoa, eikä Martta-
Kyllikki ollut uskoa silmiään kun kitaristi
suuntasi suoraan kohti. Ja aivan selvällä suomen
kielellä sanoi: "Mitä kuuluu...", ja alkoi
ylistämään Martta-Kyllikin tanssitaitoa, epäili
Martta-Kyllikin tansivan vallan ammatikseen, niin
upealta se oli kitaristin sanojen mukaan
näyttänyt. Ääni väristen Martta-Kyllikki kertoi
tyttösenä olleensa koti puolessa seurojen talolla
tanhu-kurssilla ja olleensa kerran
Pieksämäelläkin esiintymässä, ja samalla hiukan
vihjasi kuinka kehuivat taannoin , miten Martta-
Kyllikki oli tuohi-virsujaan kepeästi nostellut
polkan tahdissa. Jostakin syystä Martta-Kyllikkiä
arvelutti, näinköhän tuo kitaristi ollenkaan
ymmärsi mitä hän kertoi, koska ainut mitä
kitaristi hänen kertomuksensa aikana
sanoi: "Sinulla on kauniit silmät..." Martta-
Kyllikkiä huimasi. Kitaristi kerkisi kysymään
voisiko Martta-Kyllikki mitenkään jäädä edes
vähäksi aikaa juttelemaan kun heiltä loppuu työt
tältä illalta. Martta-Kyllikki tunsi kuinka veri
pakeni hänen kasvoiltaan ja vastasi sitten
hammasta purren: "Enköhäm minä.....". Kitaristi
hymyili ja iski silmää. Muu bändi jo aloittelikin
soittoa ja kitaristi meni juoksu askelin takaisin
lavalle. Martta-Kyllikki ei voinut uskoa todeksi
mitä juuri oli tapahtunut. Uskomatonta miten noin
komea mies juuri hänen kanssan halusi jutella,
oli siinä vaan kohtelias ja mukavan tuntuinen
mies. Näinköhän se oli vähän ihastunut, -tuumaili
Martta-Kyllikki.

Pera oli hakenut Terttua tanssimaan, ja mulkoili
vihaisesti Martta-Kyllikkiä kohden. Taitaa olla
mustasukkainen kitaristista, arvioi Martta-
Kyllikki tilannetta.
Terttu tuli pöytään takaisin ja Martta-Kyllikki
heti päivittelemään Peran kummallista käytöstä.
Terttu kertoi Peran sanoneen kitaristia hirmu-
pukiksi, oli kuulemma nähnyt sen joka ilta eri
naisen pöydässä. Valehtelee, huudahti Martta-
Kyllikki, -onpas siinä mustasukkainen mies.
Samalla hän päätti ettei enään koskaan tanssisi
Peran kanssa yhtään humppaa.
Tuulakin tuli naistenhuoneesta, se oli ollutkin
siellä jo jonkin aikaa. Kovin juovuksissakin
näytti olevan, vaikkei Martta-Kyllikki ollut
huomannut Tuulan juurikaan juoneen illan aikana.
Varmaan se ei ole vaan tottunut juomaan
alkoholia... -tuumaili Martta-Kyllikki.

Orkesteri soitti viimeisen valssin. Joku yritti
pyydellä Martta-Kyllikkiä parketille. Puoli
holimattomasti hän kieltäytyi, ja tuijotti
syvälle kitaristin silmiin. Terttu ehdotteli jos
mentäisiin porukalla Myllypuroon jatkoille. Asia
oli jo melkein sovittu kun soittajatkin saapuivat
paikalle. Kaikki kävin niin nopeasti, eikä
aikaakaan kun koko porukka istui jo Taxissa,
Terttu kuljettajan vieressä ja Martta-Kyllikki
kitaristin ja rumpalin välissä takapenkillä.
Kitaristi tarttui Martta-Kylliikkiä kädestä ja
hoki: "kauniit silmät ja ihana hymy...". Martta-
Kyllikki ei voinut hetkeksikään irroittaa
katsettaan kitaristista. Nyt kun Kaukon sisar,
Tyyne näkisi: Ajatteli Martta-Kyllikki, olisi se
varmaan vihreä kateudesta. Se oli ollutkin aina
niin ylimielinen, ja luuli ettei ilman Kaukoa
Helsingissä pärjättäisi....

Taxi pysähtyi Tertun rapun eteen. Eteisessä
kitaristi auttoi takin Martta-Kyllikin yltä, ja
suuteli poskelle. Martta-Kyllikki tunsi maan
jalkojensa alla keinuvan. Terttu meni oitis
keittiöön kaatamaan laseihin Gambinaa ja
kehuskeli samalla saaneensa hankituksi jostain
pari pulloa pirtua. Siinä Gambinaa maistellessa
Terttu laittoi soimaan Meiju Suvaksen uusimman
levyn. Rumpali oli nköjään iskenyt silmänsä
Terttuun ja pyysi tätä tanssimaan, kitaristin ja
Martta-Kyllikin seuratessa esimerkkiä. Martta-
Kyllikki tunsi alkoholin nousseen jo aika tavalla
päähän. Gambina pullo oli juotu ja laseissa oli
pirtua ja appelssiinimehua. Siinä jossakin
vaiheessa Terttu ja rumpali katosivat
makuuhuoneeseen, ja Martta-Kyllikki jäi kahden
kitaristin kanssa olohuoneeseen. Kitaristi kertoi
koko illan Paasissa katselleensa vain Martta-
Kyllikkiä ja kertoi heti tienneesä halustaan
tutustua lähemmin. Eikä kitaristi enää voinut
pitää käsiään erossa Martta-Kyllikistä, ja ennen
kuin Martta-Kyllikki edes huomasi, oli hän
sohvalla ilman rihman kiertämää kitaristi
hokiessa: I love yuo...I love yuo...

Martta-Kyllikki heräsi aamulla Tertun sohvalta,
eikä huomannut huoneessa muita. Yrittäessään
nousta ylös joka paikkan sattui, eikä vähiten
päähän. Ensinnäkin hän oli ilkosen alasti, ja
tilaansa ihmetellessä huomasi tyynyllä kolme
markkaa rahaa, mistä lie pudonnut, -ajatteli hän.
Samalla Martta-Kyllikki hiipi makuuhuoneen ovelle
tarkistamaan josko Terttu olisi jo herännyt.
Siellä Terttu kuorsasikin puolipukeissa
vesisängyssään. Martta-Kyllikki heitti Terrttua
tyynyllä ja meni keittiöön laittamaan kahviä.
Siinä sitten paranneltiin kankkusta kahvilla ja
aspiriinilla. Terttu arveli -näinköhän soittajat
olivat kylässä olleetkaan, kun ei oikein
muistanut yön tapahtumista välähdystäkään.

Martta-Kyllikki oli jo saanut hiukan selviteltya
kankkustaan ja lähti pikkuhiljaa kotiin päin, kun
piti hakea Väinökin hoidosta. Hän soitti Tuulan
ovikelloa ja Tuulan tullessa avamman omituinen
virne kasvoilla: -"Aika hyvä skulaa skittaa se
kundi, osasko muuta häh...". Martta-Kyllikki ei
oikein ymmärtänyt mitä Tuula tarkoitti, näinköhän
se oli vielä humalassa. Lähdettiin sitten Martta-
Kyllikille kertaamaan illan tapahtumia. Tuulalla
oli täysi pullo Sorbusta mukana ja otettiin siinä
hiukan lievennystä. martta-Kyllikki ei oikein
osannut Tuulan uteluihin edellisestä yöstä
vastailla, koska pirtu toden näkoisesti oli
vienyt muistin lähes kokonaan. Sovittiin
kuitenkin että ensi viikonloppuna mentäisiin taas
Paasiin.

Viikolla Martta-Kyllikki kävi ostamassa aho-
valinnasta uudet farkut, sellaiset tiukat ja
anttilasta hän osti uuden lumenen huulipunan, kun
vanha oli kai hävinnyt viime vikonloppuna Paasin
vassaan. Ja heti piti tietenkin mennä näyttämään
uusia vetimiä Tuulalle, no se oli sitä mieltä
että lähdetään heti paikalliseen nähän
näyttäytymään. Martta-Kyllikkiä hiukan ajatus
jännitti, mutta samalla ajatteli että voisihan
sitä käväistä, ja pärjäähän Väinökin nyt hetken
aikaa yksin kotosalla. Niin sitten lähdettiin. R-
kioskilta haettiin lisää tupakkaa, ja siinä oli
joitain miehiä keskikaljaa ostamassa.
Viheltelivät perään. Huomasivat varmaan mun uudet
polvista kireet farkut: -ajatteli Martta-
Kyllikki.

Tuula näytti tuntevan melkein kaikki ravintolan
asiakkaat. Martta-Kyllikistä tuntui todella
hienolta mennä tuollaisen julkkiksen kanssa
ravintolaan, -niin hän Tuulasta sillä hetkellä
ajatteli. yhdessä pöydässä istui jotku Tuulan
tutut, Masa ja Ripa, ne oli aika humalassa
kumpikin. ripa kysyi heti Martta-Kyllikin nimeä
ja sanoi: "strittaat sä mua öögaan gimma,
häh...". Mitähän kieltä se oli, -ajatteli Martta-
Kyllikki. Tilattiin siinä pullot keski-kaljaa ja
muutama salmiakki-kossu. Masa halusi heti
suudella, Martta-Kylliikki yritti hetken estellä,
mutta suostui sitten. Ripa hoki koko ajan: "älkää
olko vihaisia... älkää olko vihaisia..." Ja
kopsautteli samalla otsaansa ravintolan pöytään.
Hetken päästä vahtimestari tuli heittämään sen
ulos ja Masa jatkoi suutelemista. Tuula oli ollut
taas tovin vessassa, -mitenhän se siellä noin
kauvan viihtyy ettei vaan olisi sattunut
mitään... -huolestui Martta-Kyllikki. Masa siinä
kyseli misthan kaukaa Martta-Kyllikki oli
kotoisin, kun puhetavasta huomasi ettei ole
ainakaan Helsingistä. Martta-Kyllikki kertoi
siinä Kaukosta, kuinka se oli huonosti kohdellut
ja vielä haulikollakin uhkaillut.... Tarina ei
ollut vielä kunnolla edes alkanut kun Masa jo
tokaisi: "Voi perkele! ...ootsä joku saatanan
savolainen, voi vittu.. sun on varmaan proidis ja
faijas bylsiny sua je teidän lehmiä..." Ja siltä
istumalta nousi ylös pöydästä. Martta-Kyllikki
oli jo aika humalassa, eikä ymmärtänyt mistä Masa
noin kiivastui.

Tuula tuli pöytään, ja silla oli ihan kummallinen
katse, se toisteli vaan: "Lähetään himaan....hei
ihan totta lähetään himaan..". Martta-Kyllikki
kattui kotimatkalla pari kertaa yrittäessään
pitää tuulaa jaloillaan, jalkaa särki ja nenästä
tuli verta. Päästyään kotiin, otti Martta-Kylikki
vielä yhden kaljan ja meni Väinön viereen
nukkumaan. Martta-Kyllikki havahtui puhelimen
soittoon, valinta-myymälästä soitettiin,
ihmettelivät kun Martta-Kyllikkiä ei kuulunut
töihin vaikka kello oli jo puoli yksi päivällä.
Martta-Kyllikki valitteli päänsärkyä ja kuumetta.
Pomo ihmetteli miksei mitääm oltu ilmoitettu,
mutta lupasikin sitten loppupäivän vapaata.

Martta-Kyllikki ottai pari aspiriinia ja lähti
kauppaan hakemaan hakemaan hiukan lieventävää.
Jatkoi siitä saman tien Tuulalle kylään. Se
olikin ostanut toissapäivänä kolme pulloa
sorbusta ja niitä maistellessa menikin ilta-
päivä. tuula poltteli välillä piippua, manasi kun
oli sätkäpaperit loppuneet. Kuunneltiin siinä
samalla Anna Hanskia ja Hanna Ekolaa, niiden
kappaleissa kun on niin romanttiset ja
koskettavat sanat....

Terttu soitteli, oli kuulemma nähnyt Hesarista,
että Paasissa esiintyi ensi viikonloppuna Kake
Randelin. Martta-Kyllikki oli tiedosta hiukan
pettynyt, koska oli olettanut tapaavansa
kitaristin, kumma ettei kitaristi ollut tuosta
ohjelman muutoksesta mitään maininnut, -ajatteli
Martta-Kyllikki, no varmaan se soittelee kun taas
esiintyvät Paasissa, oli se vaan niin komea
mies.... pysätyi Martta-Kyllikki haaveilemaan.

Viikot kuluivat töissä ja illat melkein
paikallisessa kaljalla, mitäpähän sitä vapaat
naiset kotonakaan istumaan.
Martta-Kyllikki oli jo muutaman päivän tuntenut
itsensä jotenkin huono vointiseksi, ja tuntui kun
vaattetkin kiristäisivät. Tuulakin oli muutaman
kerran päivitellyt, näinköhän tuo olisi raskaana.
Päätettiin ottaa asiasta selko ja
terveyskeskuksessa otetun raskaustestin
varmistaessa asian, lääkäri ilmoitti Martta-
Kyllikin olevan viidennellä kuulla raskaana eikä
siinä vaiheessa olisi tullut enää abortti
kysymykseen.

Piti jättää nuo paikallisessa käynnit pariin-
kolmen kertaan viikossa. Martta-Kyllikki
lueskelikin iltaisin Kaks'plus lehteä ja Reginaa.
Väinö kiukutteli melkein koko ajan, hirveä
kakara, se oli alkanut muistuttamaan yhä enemmän
isäänsä Kaukoa. Martta-Kyllikki siinä mietiskeli
tulevaa perheen jäsentä ....näinköhän siitä
tulisi yhtä musikaalinen kuin isänsä....

Yöllä alkoivat synnytyspoltot, Tuula haki Väinön,
Martta-Kyllikin lähtiessä Taksilla laitokselle.
Aamulla poika syntyi. Ihan kitaristin näköinen
muuten paitsi leveän savolais-tyyppisen nenänsä
se näemmä oli perinyt äidiltään. Pari päivää meni
sairaalassa, Terttu ja Tuula katsomassa ja toivat
kukkia.
Kotona järjestettiin sitten juhlat lapsen
kunniaksi, mietittiin siinä nimeä pojalle ja
otettiin samalla pöytäviinaa. Monta vaihtoehtoa
läpikäytyämme, ehdotti Terttu nimeksi Kristiania,
muisteli kitaristilla ollen joku vähän sen
tapainen nimi.

Martta-Kyllikki hoiteli päivisin Väinöä ja
Kristiania kotosalla, ja vähitellen alkoi
tuntumann että seinät kaatuvat päälle jos ei pian
jotai tapahtuisi. Siinä murjottaessaan kuuli
Martta-Kyllikki puhelimen soivan ja aivan kuin
Terttu olisi lukenut hänen ajatuksiaan
kysyessään: "mitäs jos lähdettäisiin porukalla
etelään...". Heti seuraavana päivänä menimme
matkatoimistoon, otimme luottokortit ja varasimme
matkan Marmarikselle Turkkiin, . Nyt päästäisiin
oiken ulkomaille..... -innostui Martta-Kyllikki.

Sovittiin että Tuulan äiti vahtisi sillä välin
lapsia. Matkakuume oli vaivannut jo viikon, ja
vihdoin lähtöpäivä koitti. Tuula oli ostanut
matkalle uudet bikinit, hyvähän sen on ostella
kun on noin hoikka, -mietiskeli Martta-Kyllikki
hieman ehkä kateutta mielessään. Martta-Kyllikki
oli ostanut uuden vartalonmyötäisen
vaaleanpunaisen trikoohameen, uudet valkeat
keinonahka kengät, joiden korot näyttivät
aavistuksen taipuvan taaksepäin. Terttu oli
ostanut tarjous-talon alennusmyynnistä kiiltävät
pyöräily-shortsit ja ja keltaisen tee-paiden
jonka rintapielessä luki: Saa Likistellä.
Varustus olisi siis kaikin puolin tyrmäävä.
Lentokoneessa Martta-Kyllikin mielen valtasi
tunne, että täällä kertaa heidät kyllä
huomattaisiin...

Lentokentältä matkalaiset ohjattiin hotellille
vievään linja-autoon. Siellä oli kotoinen
tunnelma, kaikki lauloivat yhdessä jätkän
humppaa.. Oli tosi kivaa, tuntui kuin olisimme
olleet kaikki yhtä suurta parhettä, -ihasteli
Martta-Kyllikki. Opas se vasta osasi laulaa
upeasti, Leif-Mikael nimeltään, sillä oli lakatut
kynnet ja ripsiväriä. Ja takataskusta näytti
roikkuvan keltainen huivi, -ettei se vaan hävitä
tuota kaunista huivia, -huomasi Martta-Kyllikki
miettivän huolissaan.

Bussi pysähtyi hotellin eteen ja kaikki
matkustajat vietiin kädestä pitäen huoneisiinsa.
Mies puolinen siivooja yritti heti tulla väkisin
Suomalais-neitojen huoneeseen. Arvasihan minä,
että vientiä tuntuu olevan... -Terttu innoissaan
tapahtunutta kommentoimaan. Aikaa ei ollut
hukattavaksi, heti kosjailtiin hiukan ripsivärejä
ja näin se

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä