Viime vuosina olen huomannut että sosiaalisissa tilanteissa, esimerkiksi kun puhun tyttöystäväni kanssa en pysty kunnolla toisinaan katsomaan suoraan silmiin koko aikaa vaan yritän pakoilla katsettani muualle.
En ole aiemmin ollut tällainen enkä haluaisi ollakaan.
En salaile mitään tai koe olevani alempiarvoinen, jos katson muualle ja pidän vain välillä silmäkontaktia.
Yleensä naamalleni tulee tahaton virne-ilme enkä edes haluaisi moista.
Aivan kuin en voisi itse kontrolloida kaikkia kasvojeni ilmeitä.
Teen työkseni päätetyötä 8 tuntia päivässä ja pidän silmälaseja jotta silmäni eivät väsyisi niin paljon.
Olen huomannut että jotenkin väsymiseen tai silmien väsyminen lisää tuota virne-efektin esiintymisalttiutta. Öisin nukun noin 8 tuntia..
Toisinaan, taas viikonloppuisin kun voin nukkua kotona pitempään niin tuota virnettä ei esiinny ja samoiten viikolla jos nukun töiden jälkeen niin olen huomattavasti normaalimpi kaikinpuolin.
Onkohan tämä joku stressin tai väsymyksen muoto joka vasta viime vuosina on ruvennut oireilemaan kun vaihdoin tyystin toiseen ammattiin?
Aikaisempi työ oli fyysisesti ja henkisesti vaativampaa ja nyt saattaa olla että nykyinen työni on vähemmän haastavaa jotenkin ja samalla turhauttavampaa itselleni.
En voi elää näin tarvitsen apua, onko ainut keino hakeutua lääkärin juttusille?
Toivottavasti en saa hullun papereita koskapa olen ihan normaalihenkilö, ainakin muiden mielestä.
Jos joku voisi auttaa edes kertomalla mikä ihme minua vaivaa?
En ole aiemmin ollut tällainen enkä haluaisi ollakaan.
En salaile mitään tai koe olevani alempiarvoinen, jos katson muualle ja pidän vain välillä silmäkontaktia.
Yleensä naamalleni tulee tahaton virne-ilme enkä edes haluaisi moista.
Aivan kuin en voisi itse kontrolloida kaikkia kasvojeni ilmeitä.
Teen työkseni päätetyötä 8 tuntia päivässä ja pidän silmälaseja jotta silmäni eivät väsyisi niin paljon.
Olen huomannut että jotenkin väsymiseen tai silmien väsyminen lisää tuota virne-efektin esiintymisalttiutta. Öisin nukun noin 8 tuntia..
Toisinaan, taas viikonloppuisin kun voin nukkua kotona pitempään niin tuota virnettä ei esiinny ja samoiten viikolla jos nukun töiden jälkeen niin olen huomattavasti normaalimpi kaikinpuolin.
Onkohan tämä joku stressin tai väsymyksen muoto joka vasta viime vuosina on ruvennut oireilemaan kun vaihdoin tyystin toiseen ammattiin?
Aikaisempi työ oli fyysisesti ja henkisesti vaativampaa ja nyt saattaa olla että nykyinen työni on vähemmän haastavaa jotenkin ja samalla turhauttavampaa itselleni.
En voi elää näin tarvitsen apua, onko ainut keino hakeutua lääkärin juttusille?
Toivottavasti en saa hullun papereita koskapa olen ihan normaalihenkilö, ainakin muiden mielestä.
Jos joku voisi auttaa edes kertomalla mikä ihme minua vaivaa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pyri rentoutumaan, nauttimaan vapaa-ajasta sekä muista aina levätä kunnolla.
Työn aiheuttama stressi, uupumus, turhautuneisuus ja ylipäätäänkin väsymys (oli se sitten haasteellista tai turhauttavaakin työtä) voi aiheuttaa noita tahattomia reaktioita.
Kyllä se siitä.