Katkeruus

Katkeruus on ihan normaali tunne, jonka petetty kohtaa, olipa hän mikä tahansa osa kolmio-, neliö- tai vaikkapa kuutiodraamaa. Ei tunteita pidä kahlita, ne pitää käsitellä ja tuntea, purkaa ulos. Joku huutaa, joku itkee, joku urheilee hullun lailla, joku syö tai shoppailee, aivan sama, pääasia että purkaa katkeruuden sisältään pois ymmärtäen, että tämä vaihe vain on käytävä läpi. Samalla kannattaa muistaa pitää kiinni omasta itsetunnostaan ja tsempata itseään olla vajoamatta pettäjän alhaiselle tasolle. Eli kostamaan ei kannata alkaa, se on luusereiden hommaa.

Et saa tyydytystä kostosta,aika auttaa.

Katkeruus on kuin kasvain joka lopulta tukehduttaa sinut. Jos et itse omin avuin pääse tuosta tunteesta niin etsi ammattiauttaja. Pilaat noilla ajatuksilla oman elämäsi ja jos sinulla on perhettä, lapsia, se vaikuttaa myös heidän elämään, et ole täysillä heille. Jos koet että sinulle on tehty jotain väärää esim petetty, katkeruus ja kostonhimo vahingoittavat vain sinua ei sitä joka sinut on pettänyt. Olet kyllä jo voittaja kun olet havainnut itsessäsi nuo tunteet, pääset niistä eroon.

Viha auttaa eteenpäin, mutta vain tietyn verran. Siksi on ihan ok ja tervettä tuntea vihaa ja jopa katkeruutta. Pettämisessä kun kaikki on epäreilua, ja uskoakseni jokaiselle siihen osallistuneelle. En usko, että yksikään pettäjä tai kakkonen pystyy täysin sivuuttaan sen tiedon ja ennen kaikkea tunteen, että pettäminen on väärin. Sama asia vain koetaan eri tavoin, eri perspektiivistä. Petettyyn se iskee kaikista pahimmin, koska hänet pakotetaan siihen. Muut osapuolet valitsevat sen (ellei pettäjä valehtele olevansa vapaa).

Itse ajattelin pahimmassa kosto- ja vihavaiheessa, että teen sitä, tätä ja tota. Ajatusten tasolla kostin monta kertaa ja suunnittelin ihan hillittömiä tapoja. Jotenkin helpotti. Päätin kuitenkin, että kun minun täytyy itseni ja tekojeni kanssa elää myös senkin jälkeen kun olen päässyt taas normaalielämään, niin yritän olla ja toimia tunteistani huolimatta tavalla, joka kestää peiliin katsomisen myös vuosien päästä. Päätin, että en alennu ihmisenä, vaikka tuntui joka solulla, että minua oli alennettu ja nöyryytetty. Muut sen tekivät, mutta itse en siihen ryhtyisi.

Se ajatus alkoi kantaa oikeastaan aika hyvin. Aloin rakentaa itseäni sen varaan, että minulla ei ole mitään hävettävää. Olin luottanut ja uskonut ihmiseen jota rakastin. Ei siinä ole mitään vikaa. Väärin tekivät muut ja minä tajusin, että pystyn jatkossakin katsomaan omaa kuvaani peilistä näkemättä pettäjän tai kakkosen leimaa otsassani. Sen jälkeen oli helpompi alkaa ajatella kaikkea. Kostohalut alkoivat helpottaa, viha ei vielä. Vasta ajan kanssa olin valmis päästämään siitä irti. Ja vieläkin saattaa jossain yllättävässä tilanteessa kuohahtaa sisällä muisto. Mutta se menee heti ohi. Ehkä se on niin aina.

Itse ajattelen, että pahinta on se, jos pakottaa itsensä liian aikaisin lopettamaan vihan. Siitä syntyy katkeruus, ja katkeruus syö ihmisen kuin ihmisen. Toki kannattaa olla järki kädessä sen vihan kanssa ja kysyä itseltä, jos ei ala millään helpottaa kun aikaa on kulunut vuosi-kaksi. Ei se prosessi vielä siinä vaiheessa ole ohi, mutta käänne parempaa saisi olla jo näkyvissä.

Joku jo sanoi ap:lle, että kun alkaa kyseenalaistaa omaa vihaansa, niin askel parempaan on menossa. Ei ehkä tunnu siltä, mutta jo pelkästään että kirjoitit tänne, kertoo, että jokin osa sinussa tekee työtä.

Eihän se kosto hyvää koskaan tee, mutta eikös se ole niin, että naisten odotetaan, vaaditaan, halutaan nielevän nöyryytyksen nöyrästi ja kunniakkaasti, mutta vaadipa samaa mieheltä, niin eihän se ole mies eikä mikään joka ei hyvitystä hae. Nainen vaietkoon....

Nöyryytys, sen tunteen kanssa eläminen satuttaa jokainen hetki. Se pelko ettei ne toiset ikinä kärsi samalla tavoin, vaan päin vastoin pääsevät kuin koirat veräjästä ja kehtaavat vielä olla onnellisiakin kaiken sen jälkeen! Miksi minun on vain kärsittävä ja kestettävä?

Ei ne toiset kärsi koskaan samalla tavalla. Eikä sinulla ole muuta vaihtoehtoa kuin kärsiä ja kestää. Elämä on vain siltä osin niin pas...kamaista. Ja siksi suurin osa ihmisistä ottaakin mieluummin sen eron kuin pettää, jos oma parisuhde ei tyydytä. Ei täyspäinen ihminen halua tehdä toiselle sitä, mitä pettäjä ja kakkonen tekevät. Vaikka molemmat osapuolet vakuuttavat silmät kirkkaina, että tarkoituseiollut....ei täällä eletä tarkoituksen tai tahdon voimalla vaan raadollisesti tekojen kautta. Se, mitä minä tai toiset tekevät, vaikuttaa minuun ja muihin. Se, mitä tarkoitan, ei vaan välity yhtään mihinkään.

Minä ajattelen niin, että itseni kanssa jos en olisi sovussa, niin se olisi pahinta. Sen kanssa jokainen pettäjä ja suhteeseen sotkeutunut ulkopuolinen joutuvat kokemaan. Ja vaikka osa pettäjistä ja kakkosista vakuuttaisivatkin, että omatunto on puhdas, en oikein usko siihen. Siihen tarvitaan jo hyvin häiriintynyt ihminen, varmaan jonkinasteinen narsisti tai psykopaatti, jolta puuttuu totaalisesti empatiakyky.

Kärsimyksestä pääse lopulta yli. Pas...ka omassa päässä pysyy ja alkaa lopulta haista omaankin nenään.

Olen kakkonen ja ihan samalla lailla tuottaa tuskaa, vihaa ja kostonhimoa miehen petos, vaikkei täällä kakkoset säälipisteitä IKINÄ saa; mies palasi vaimonsa luo pyörtäen puheensa, kieltäen kaiken mitä tapahtui välillämme. En anna koskaan anteeksi sinulle, J, mutta sallin sinun teeskennellä hyvää puolisoa koska vaimosi ei ansaitse kärsimystä jonka totuus aiheuttaisi. Olen kuitenkin miekka hiuskarvan varassa pääsi päällä niin kauan kuin elän, ja sinä tiedät sen. Hymyillään taas kun nähdään.

Viha ja katkeruus miestä kohtaan... fyysinen pahoinvointi ja kuvotus valtaa kun ajattelen. Yritän olla ajattelematta, mutta hän on yhä avoin haavani, kipua ei voi olla huomaamatta.