Tunnetteko olevanne tasavertaisia aikuisia omien
vanhempienne kanssa? Siis sikäli mikäli olette
aikuisia. Ainakin oma äitini suhtuu tyttäriinsä
niinkuin toisiin aikuisiin ihmisiin, antaa meidän
olla erimieltä ja jopa kuuntelee mielipiteitämme.
Tilanne ei kuitenkaan vaikuttaisi olevan sama
poikaystäväni perheessä. Vanhempiensa luona hän
ikäänkuin taantuu takaisin lapseksi. En tarkoita
nyt sitä että hän olisi siellä passattava ja
avuttomana, mutta omille vanhemmilleen hän ei
saa / halua sanoa poikkipuolista sanaa koskaan.
Hän myös tuntee jonkinlaista syyllisyyttä siitä
jos ei vietä viikonloppuaan vanhempiensa kanssa.
Perheen isä taas juoksuttaa surutta poikiaan ja
tuntee tekevänsä suuren teon kun antaa autoa
lainaksi. Muutenkin siinä perheessä tuntuu olevan
roolit ja hierarkia hyvin selvillä, on isä,
sitten äiti ja lapset ikäjärjestyksessä. En ala
arvostelemaan että se olisi ehdottoman väärin
tms., en vain oikein tiedä miten asemoida itseäni
siinä porukassa. Aikuisena ihmisenä olen
mielestäni tasavertainen heidän kaikkien kanssaan
eikä minulla ole mitään syytä nöyristellä ketään,
en kuitenkaan haluaisi antaa itsestäni kuvaa
pahansisuisena akkana. Mitä mieltä olette?
vanhempienne kanssa? Siis sikäli mikäli olette
aikuisia. Ainakin oma äitini suhtuu tyttäriinsä
niinkuin toisiin aikuisiin ihmisiin, antaa meidän
olla erimieltä ja jopa kuuntelee mielipiteitämme.
Tilanne ei kuitenkaan vaikuttaisi olevan sama
poikaystäväni perheessä. Vanhempiensa luona hän
ikäänkuin taantuu takaisin lapseksi. En tarkoita
nyt sitä että hän olisi siellä passattava ja
avuttomana, mutta omille vanhemmilleen hän ei
saa / halua sanoa poikkipuolista sanaa koskaan.
Hän myös tuntee jonkinlaista syyllisyyttä siitä
jos ei vietä viikonloppuaan vanhempiensa kanssa.
Perheen isä taas juoksuttaa surutta poikiaan ja
tuntee tekevänsä suuren teon kun antaa autoa
lainaksi. Muutenkin siinä perheessä tuntuu olevan
roolit ja hierarkia hyvin selvillä, on isä,
sitten äiti ja lapset ikäjärjestyksessä. En ala
arvostelemaan että se olisi ehdottoman väärin
tms., en vain oikein tiedä miten asemoida itseäni
siinä porukassa. Aikuisena ihmisenä olen
mielestäni tasavertainen heidän kaikkien kanssaan
eikä minulla ole mitään syytä nöyristellä ketään,
en kuitenkaan haluaisi antaa itsestäni kuvaa
pahansisuisena akkana. Mitä mieltä olette?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meillä myös tasavertaisia vanhempien kanssa mutta
miehen vanhempien luona hmm no tasavertaisia kait
mutta poikaa juoksutetaan koko ajan joka asiassa..
ja jos ei suostu niin aloitetaan mykkäkoulu
(miehen äiti)
mieheni isä taas on leppoinen ja mukava..
Kuulostaapa tutulta: omat vanhempani suhtautuvat
oikein, appivanhemmat ovat outoja.
Odottakaas kun tulee joulu ja aletaan keskustella
siitä, millaiset jouluruuat ja joulukoristeet
laitetaan. Silloin vasta huomaa, kuinka outoja ja
suorastaan vääriä tapoja puolison kodissa on
noudatettu.
pure vittuus........
Oletko siis sitä mieltä että minun pitäisi
aikuisena ihmisenä nöyristellä muiden kaltaisteni
edessä? Tulen ihan hyvin
toimeen "appivanhempieni" kanssa, mutta en halua
että mieheni suhtausuisi omiin/meidän lapsiimme
samalla tavalla kuin isänsä.
Ja siitä joulusta, niin kauan kuin ei ole
yhteisiä lapsia, en näe mitään syytä siihen että
meistä kummankaan tulisi viettää joulunsa
vieraissa nurkissa, vaan vietämme sitä kumpikin
tahollamme, ilman ongelmia.
Tuo sana "ikäänkuin taantuu lapsen tasolle
takaisin" kuulosti niin tutulta että
oli pakko vastata.
Miehelläni on lauma siskoja nuorempia
ja vanhempia, joiden kanssa on kasvanut.
Vanhemmista ei juuri tarvitse mainita
ovat olleet yhdenlaisia maalaistolloja.
Siis yritystä siinä perheessä on jollain
tavalla ollut mutta ei toivon häivää,
niinkuin sanotaan.
Olen nuoresta asti ollut tosi kiukkuinen
näiden anoppila reissujen jälkeen kun
on seurannut todellakin sitä miestänsä
joka on ollut aivan "akkojen tossun alla"
eli mielipiteetöntä tollo raukkaa.
Pikkulapsena pidettävää surkimusta ja
olenkin elämänajan miettinyt mistä kaikki
johtuu ja juontaa.
Naiset kai ovat olleet niin dominoivia
että ei siinä ole miehellä ollut sananvaltaa.
Joskaan en silti ole sitä mieltä että perheessä
tarvitsee olla "pirttihirmuna" mies sen kummem-
min. Normaalissa ja tervejärkisessä perheessä
ei tarvitse olla niin naisen kuin miehenkään
määräilyvallan kohteena.
Minusta ihminen jolla on tarvetta olla toisen
ihmisen niskan päällä oli kysymys mistä
asiasta tahansa on epänormaali tavalla tai
toisella.
Siis on tarve sellaisella ihmisellä pönkittää
omaa persoonaansa alistamalla toista tai
tietoisesti itseään heikomman löytäessään
"päteä" .
Sellaisten ihmisten keskellä eläminen tai
jos kuuluu vielä sellaiseen sukuun on
todella TUKAHDUTTAVAA.
Ennenkaikkea aina saa varoa ja ns. opetella
sivustaseuraajana "luovimaan" ettei tulisi riitaa.
Avoimuudesta ja rehellisyydestä ei ole
toivoakaan tällaisten ihmisten kanssa.
Olemme varmaan samaa mieltä että terve ja
tasapainoinen perhe-elämä ei kasvata maailmaan
nöyristelijöitä,alistuvia ihmisiä.
Kyllä ihminen on alistettu jo siellä koti
elämässä lapsena.
Niin miksi niitä miehiä on niin paljon.
Niitä jotka ovat koko elämänsä niitä pikku
raukkoja, lapsellisia, vastuuttomiakin.
Jotka sitten helposti hakevat helpotusta
pullosta...miettimisen arvoinen juttu,
olen sitä mieltä että syyt löytyvät juuri
sietä mistä on lähtöisin..suurimmaksi osaksi!