mies sanoo kihlaavansa kunhan rahatilanne sallii
(sanonut jo pari vuotta) ja samaanaikaan
kuitenkin ostelee jotain itselleen tärkeetä
rahoja laskematta? Eli miksi sanoo kihlaavansa
jos ei kuitenkaan halua, ainahan tota rahaa on
löytynyt omiin hankkeisiin eli eipä taida pitää
sormusta meikäläiselle kovin arvossaan, niellyt
olen pettymykseni...
(sanonut jo pari vuotta) ja samaanaikaan
kuitenkin ostelee jotain itselleen tärkeetä
rahoja laskematta? Eli miksi sanoo kihlaavansa
jos ei kuitenkaan halua, ainahan tota rahaa on
löytynyt omiin hankkeisiin eli eipä taida pitää
sormusta meikäläiselle kovin arvossaan, niellyt
olen pettymykseni...
Vastaukset 9
Vanhimmat
mies ei ole valmis sitoutumaan vielä noin
vakavasti. siksi yrittää lykätä asiaa.
uskon kuitenkin, että hän välittää ja rakastaa
sinua yhtä paljon nyt, kuin rakastaisi silloin,
kun olisitte kihloissa. tämä on minun näkemykseni
asiasta. sinun kannattaa jutella kumppanisi
kanssa asiasta. :)
taitaa olla muualla kuin rahatilanteessa.
timanttisten halvin malli on 199,- naisten ja 299,-
miesten sormus, ja sormuksiahan voi katsella vaikka
panttikaupasta jos tämäkin tuntuu olevan liikaa.
Kysypä miekkoselta suoraan mikä on todellinen syy.
Rahatilanne on tekosyy, kundi ei ole varma
sinusta (teistä) ja lykkää päätöstä.
Oletpa tyhmä,ei kai se sua kihlaa.
OOTKO noin sinisilmäinen?
Pitää vaan pilkkanaan.JÄTÄ SELLAINEN.EI HÄN OLE
EDES MIES.
en oikein tohonkaan usko. Yhess oltu kymmenkunta
vuotta, mies etsii kuumeisesti omaa taloa
(meille), tietysti lainarahalla mutta kysymys
olikin että miksi puhuu sellaisia (kihlaus jne)
muttei sitä tee. Mun mielestä oman kodin
laittaminen on ISOMPI juttu ku sormus. Tai
tarkotan että siihenhän sitä rahaa uppoo ja jos
epäilee suhteen kestävyyttä olisin kyllä arempi
ryhtymään siihen. Ja mä haluisin eka sen
sormuksen ja sitten oma koti, ehkä lapset jne. Ja
jos joku sanoo että puhu sen kaa ni musta tuntuis
että mä sitten "pakotan" tekee sen, haluisin
ajatella romanttisesti että mies kosii ihan ite
ilman vihjailuja. Argh, tais olla koko
meikäläisen kysymys sekava...
Olin itse samankaltaisessa tilanteessa, mutta
olen mies. Kihlata olisi pitänyt jo aikaa sitten
koska suhde oli vakaa ja vuosiakin oli jo takana.
En koskaan pettänyt rakastani. Tunnustan, että
olin kuitenkin epävarma. Minusta tuntui, että
minut pakotettiin lopulta kihloihin ennen
aikojaan ja koko suhde kaatui lopulta eikä
vähiten siitä syystä. En todellakaan ole siitä
mitenkään ylpeä, mutta kuullut olen ihmisten
lähteneen vielä alttariltakin karkuun, jos
jompikumpi on toisen puolipakolla häihinsä
raahannut. Puhuminen olisi meidänkin parisuhteen
pelastanut, mutta minä yritin jääräpäisesti
pakottaa itseni toisen tahtoon siinä kuitenkin
lopulta onnistumatta. En halunnut lopulta olla
tämän ihmisen kanssa loppua elämääni, vaikken
sitä myöntänytkään ja väitin kaiken olevan ihan
hyvin.
Puhu siis miehesi kanssa. Älä pakota mihinkään,
vaan kerro, miltä sinusta tuntuu nyt. Kosi häntä
itse. Ei siihen karkauspäivää tarvita. Järjestät
todella romanttisen illallisen kotona "ilman
mitään syytä" täysin yllättäen, laittaudu
ihanaksi naiseksi, johon hän rakastui ja kosi
häntä. Ei kai se kiellettyä ole, ei se ainakaan
loukkaa ketään.
Jos tulee pakit, niin olis ne tullut sitten
myöhemminkin. Mutta kokemuksesta voin sanoa, että
mies pystyy venyttämään tuota sormusten ostoa
aika pirullisen pitkälle... valitettavasti
ainakin minä pystyin <tuntee suurta häpeää>.
Tsemppiä kuitenkin sulle.
miehen vastausta, hienoa kun kirjoitit. Totta
sepustat, no meillä ollut mun aihettamia kriisejä
riittämiin, kokeillut kun olen miesparkaa monessa
sopassa (en pettänyt!)Mutta kun on näin kauan
rinnalla pysynyt ni jos vielä oottelen kun en
enää tarvi kokeilla tuittuilulla miehen
rakkautta :)Olen meinaan OLLUT aika hankala
tapaus ajoittain, mutta tossa se on ollut...
Meiilä on asiat taas toisinpäin. Mieheni haluaisi
kihloihin, mutta minä en vielä sillä olemme
asuneet yhdessä vasta reilun neljä vuotta.
Naimisiin en tahdo ollenkaan ja minusta on ihan
sama onko naimisissa vai kihloissa. Eli vaikka
oltaisiin vain kihloissa se tarkoittaa että
ollaan loppu elämä yhdessä. Tiedän kyllä että
nykyään on helppo erota ja mennä uudestaan
naimisiin, mutta jos olen kerran luvannut olla
yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa niin aion
todellakin olla. Siinä syy miksi en vielä halua
kihloihin, sillä neljä vuotta on vasta alkua 50-
vuodesta.
minun tilanteeni on tosi hankala.
olemme perustaneet perheen mutta mieheni ei ole koskaan hyväksynyt minun ensimmäisiä lapsiani eikä myöskään lasten lapsiani. Hän on pirullinen esim, ei ole puhunut heille kymmeneen vuoteen sanakaan, kun he tulevat meillä käymään niin mörnöttää ja istuu.
oli mennyt esimerkiksi sosiaali toimistoon kertomaan kuinka hän maksaa kaikki maksut, jonka jälkeen sosiaali soitti minulle ja oli ottamassa lapsia minukta pois. Mutta tilanne muuttui kun näytin kuitit että maksan tililtän ruokamenot, sähkölaskut, vaatteet, bensat, puhelinlaskut sekäpoikien harrastukset. Ihmettelivät suuresti hänen käytöstään. Tieitnkin räjähdin ja tein selväksi minä olen nikuinen ja minulla on oikeus tavata lapsiani silloin kun haluan