Olen vähän alle kolmekymppinen mies ja
seurustellut vähän alle vuoden noin 5 vuotta
nuoremman naisen kanssa. Asumme vielä erillämme,
jopa eri kaupungissa, mutta näemme neljänä
päivänä viikossa ja suhde toimii erittäin
mallikkaasti. Muuttanemme ensi keväänä samaan
asuntoon.
Uskon löytäneeni vihdoinkin naisen, jonka kanssa
haluaisin sitoutua enemmänkin kuin vain
seurustella. Luulisin, että tyttöystävänikin
haluaa sitoutua, koska asiasta on puhuttu.
Ongelmani ei kuulosta isolta, mutta haluaisin,
että kertoisitte, mitenkä sopivana pitäisitte
sellaista, että jos kysyisin, voinko kihlata
hänet ensi keväänä, vai onko kyseessä jo liian
hätäinen toiminta, vai ei? En haluaisi säikäyttää
tätä naista pois. Olen korviani myöten rakastunut
tähän ihmiseen ja siksi kyselen tyhmiä, mutta
olisi kiva, jos täällä asiallisemmalla
parisuhdepalstalla saisi parikin vinkkiä
esimerkiksi romanttisesta tavasta kysyä
kihlauksesta tai muita aiheeseen liittyviä
mielipiteitä.
seurustellut vähän alle vuoden noin 5 vuotta
nuoremman naisen kanssa. Asumme vielä erillämme,
jopa eri kaupungissa, mutta näemme neljänä
päivänä viikossa ja suhde toimii erittäin
mallikkaasti. Muuttanemme ensi keväänä samaan
asuntoon.
Uskon löytäneeni vihdoinkin naisen, jonka kanssa
haluaisin sitoutua enemmänkin kuin vain
seurustella. Luulisin, että tyttöystävänikin
haluaa sitoutua, koska asiasta on puhuttu.
Ongelmani ei kuulosta isolta, mutta haluaisin,
että kertoisitte, mitenkä sopivana pitäisitte
sellaista, että jos kysyisin, voinko kihlata
hänet ensi keväänä, vai onko kyseessä jo liian
hätäinen toiminta, vai ei? En haluaisi säikäyttää
tätä naista pois. Olen korviani myöten rakastunut
tähän ihmiseen ja siksi kyselen tyhmiä, mutta
olisi kiva, jos täällä asiallisemmalla
parisuhdepalstalla saisi parikin vinkkiä
esimerkiksi romanttisesta tavasta kysyä
kihlauksesta tai muita aiheeseen liittyviä
mielipiteitä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Miksi sitä kihlautumista pitäisi kysellä näin
varhain? Miksi et kysyisi vasta sitten kesällä,
kun olet nähnyt, miten loppujen lopuksi sovitte
yhteen?
Hyvä kysymys :)
Vastaus: Kuulostan varmaan etäisesti
läheisriippuvaiselta tai joltakin muulta
sellaiselta, jonka tunne-elämän tasapaino ei ole
kunnossa. En uskoisi, että sellaisesta on kyse.
Minusta vain tuntuu, etten oikein millään voi
uskoa, että tuntuisi jotenkin erilaiselta silloin
keväällä. Olen kyllä kokenut pitkänkin suhteen,
joten minulla on arvailuja suhteen etenemisessä
ja luulisin olevani suhteessani se, joka paremmin
näkee, milloin sen eteen on nähtävä vaivaa jne.
jne. jne. Jostain syystä minusta vain tuntuu,
että haluaisin ehkä edetä hieman nopeammin ja
ikäänkuin antaa sen sormuksen hänelle merkiksi,
että jahka yhteenmuutto on mahdollista keväällä,
etteikö niin tapahtuisi.
Taidanpa tehdä itsestäni pellen, jos sillälailla
menen hosumaan ja etukäteen kyselen. Eli
periaatteessa olet kyllä täysin oikeassa. Mitä
sitä hosumaan. Kylläpäs tunnen itseni pöljäksi :)
Kiitti vastauksesta.
Älä suotta tunne itseäsi pöljäksi! Pöljiä on ne
jotka ei koskaan mieti etukäteen tekemisiään.
Tuli vain mieleen, että onpa tässäkin asiassa
tullut ihan uudenlaiset ongelmat eteen. Ennen
mentiin yhteen asumaan sitten kun oli päätetty,
että ollaan koko elämä yhdessä, kun oli menty
naimisiin. Eikä siitä nyt ole kuin 30 vuotta
aikaa. Kihlautuminenkaan ei ollut vielä muuta kuin
lupaus ja vakaa aikomus. Nyt on tapana mennä
yhteen asumaan ja sitten ehkä joskus miettiä,
pitäisikö sitoutua jotenkin.
Pidätkö siis kihlautumista jotenkin enemmän
sitoutumisen merkkinä kuin yhteen muuttamista?
Mitä yhteen muuttaminen sitten merkitsee?
Kyselen, koska en tiedä. Se on kuitenkin varmaa,
että yksi sormus ei pitkään pitele, jos muuten
asiat eivät ole kunnossa. Kihlauksen
solmiminen tai purkaminen on tätä nykyä niin
epävirallinen juttu, ettei niistä tartte edes
kellekään ilmoitella. Mahtaako kihlauksella olla
enää edes mitään juridista arvoa?
Et kuulosta läheisriippuvaiselta, et myöskään
pöljältä, mutta jotenkin tuntuu oudolta, että
kysyisit näin paljon edeltä käsin. Ehdit sitten
myöhemminkin.
sitten keväällä, jos vielä siltä tuntuu :) Tai
ehkä olis viisainta asua muutamia kuukausia
yhessä ennenku kysyt, asumalla arkee vasta oppii
toisen tuntemaan. Nähdä ne vitutuksen päivätkin,
tapella tiskivuoroista jne...Mutta jos sovitte
yhteen lycka till!
Jos ymmärsin oikein että haluat kysyä tältä
naiselta ny, josko voisit kihlata hänet ensi
keväänä.Siltä pohjalta vin sanoa vain omaa
itseäni koskevan mielipiteen.Minä ainakin sinuna
odottaisin että miten yhdessäolo kulkee, sillä
yhdessä asuminen ei ole aina ruusuista, joskin ei
yksinolo tai erikseen asuminenkaan.Itse haluaisin
että saisin kosinna yllätyksenä, en siis
valmiiksi sovittuna, vaan jotenkin erikoisena
tapahtumna, eli semmoisessa tilanteessa kuin
omalle kullallesi on mukavinta,eli rannalla,
patikoidessa, kuutamolla..mikä sitten onkaan
mukavaa, se on kuitenkin naiselle toivottavasti
ainutkertaista, joten se kannattaa tehdä harkiten
ja tunteella.Voi toki olla että kumppanisi on
täysin eri mieltä kuin minä ja voi olla että hän
toivookin pikaista kihlausta,kannattaa
kuullostella ..Muista muutenkin helliä kultaasi,
aina ei tosiaankaan haluttaisi, mutta niin metsä
vastaa kuin sille huudetaan..
Eli kivoja pikkuviestejä työ-tms.eväisiin, tai
tekstiviestejä silloin tällöin, kukkasia -ei
liian usein, jottei niihin totu
liikaa,silittelyjä ja tärkeää!!osallistumista
kotihommiin eli siivouksiin yms.tasavertaisesti
ja OMA-ALOITTEISESTI;se on ainakin minulle hyvin
tärkeä miehen luonteen piirre.
Eli tee itsesi kumppanille tärkeäksi, mutta älä
oman luonteesi vastaisesti kuitenkaan, jottet
lopulta väsy liikaan yrittmiseen,mutta
luonnostaan ja pikkuhiljaa.
Ehkä sormusta voisi tarjota kun sopiva ajankohta
on, esim onkimistilanteessa, kun olet
laittanut "matosyötin" onkeen ja kultasi sitten
onkii sormuksen, sormus kakkuun, leivokseen..itse
en haluaisi mitää julkista juttua vaan
kahdenkeskistä touhua.
Joo.Tiiähäntä onko näistä sinulle mitään apua,
mutta kokemuksella ja omilla toiveilla nuita
kirjoittelin.
kosi heti ja menkää kihloihin samantien.
Naimisiin ja perheen perustamisen voi tehdä
sitten jos yhteis elämä sujuu.
Monet varmaan pitää minua tyhmänä kun kehoitan
vastaavaan tekoon,mutta haluaisin kertoa
esimerkin omasta elämästäni.
Minä aloin seurustelemaan mieheni kanssa
tunnettuani hänet ennestään muutaman vuoden,
kaveri pohjalta.
Kerkesimme "seurustella" kuukauden. Ja suhde oli
viellä siinä "huuma" vaiheessa,mistä niin kovasti
varoitellaan, tai siis siitä että huuma loppuu ja
arki alkaa hyvin nopeasti.
Kuukauden seurustelun jälkeen menimme siis
kihloihin,en epäröinyt hetkeäkään koska hän
tuntui "oikealta"
Kihloihin mentiin ja muutamaa vikkoa myöhemmin
muutettiin yhteen.
Samaan syssyyn päätettiin antaa lapsen tulla jos
on tullakseen.
Siitä kului 2kk niin olin raskaana.
Tuosta on aikaa nyt 10v ja tänä päivänä meillä on
3lasta ja avioelämä sujuu hyvin.Vielä emme ole
joutuneet niin "pahaan" paikkaan että eroa olisi
tosissaan harkittu.
Ei se aina odottamalla ja jahkaamalla parane.Jos
jokin piirre toisessa askarruttaa ja ns. tökkii,
silloin en edes muuttaisi yhteen tai kihlautuisi.
Tosi asia kun on että toista et voi muuttaa, vaan
onnistuneen suhteen edellytys on se että hyväksyy
ja rakastaa toista virheineen päivineen.
Ja osoittaa tunteensa teoin ja sanoin
mahdollisimman usein.
Näillä eväillä meidän suhteemme ainakin on
pysynyt voimissaan.
Miksi ihmeessä se yhteen muuttaminen ja
kihlautuminen täytyy liittää samaan ajankohtaan?
Esitäpä kihlautumista nyt. Se olisi sitten vaikka
lupaus siitä muutosta ja myöhemmin avioliitosta.
Me seurustelimme mieheni kanssa 3 kk ja sitten
menimme kihloihin. Tosin olimme silloin molemmat
alle 20v. Mutta kihlausta kesti sitten noin 5
vuotta ja seurauksena oli avioliitto. Tuossa
kuukausi sitten vietimme 6 vuotishääpäiväämme.
Rohkeutta. Jos se toinenkin rakastaa, niin ei se
kihlauksen ehdottamisesta ainakaan pelästy ja
pakene.
Vihjeenä kuitenkin: ainakin minä halusin olla
itse valitsemassa sormuksia!
Kiitokset tuhannet kaikille!
Olen itse ehkä parantumaton romantikko ja luin
kirjoituksianne todella suurella mielenkiinnolla.
Tuntui mukavalta lukea rehellisiä mielipiteitä ja
kivoja ehdotuksia sekä harkitsevan, että nopean
taktiikan puolesta. En oikein tiedä, josko
uskallan häntä aivan vielä pyytää kanssani
kihloihin, siksi kysyinkin asiasta teidän
mielipiteitänne ja pyysin apua. Omista
tunteistani kyllä olen ihan varma. Ehkä
kypsyttelen asiaa vielä hetken. Mutta tuo
sormuksen piilottaminen tuntui kyllä aivan
voittamattomalta idealta :D
Aloinkin suunnittelemaan heti salaa, että menemme
käymään esimerkiksi junalla sopivan ajankohdan
tultua mukamas ystävillemme Helsinkiin
viikonlopuksi ja perillä Helsingin
rautatieasemalla olisikin vastassa hevoskärryt
(tyttö on maaseudulta kotoisin), jotka
kuljettaisivat meidät ajelun jälkeen vaikkapa
johonkin hotelliin.
Saattaisihan sitä olla, että kun illalla
menisimme ravintolaan syömään, voisi esimerkiksi
tarjoilija tuoda pöytään molemmille jälkiruoaksi
paperikuoriset karamellit, jotka
paljastuisivatkin sormuksiksi tai jotain muuta
sellaista :)
Aurinkoisia päiviä teillekin ja kiitoksia vielä!
Onnea ja menestystä!
Onneksi romantiikkaakin vielä on olemassa....
... hienolta ajatukselta. Onnea sinulle tai siis
teille molemmille.
Voikun olisi joku jolle tehdä samanlainen reissu
Helsinkiin. Voikun... :(
vieläkö kaltaisiasi miehiä tosiaan on??
neuvoni on: TOTTAKAI KYSYT! ja olen varma että
naisesi ilahtuu ja suostuu ilomielin!
voi kuulostaa naurettavalta ja lapselliselta
mutta itse menin mieheni kanssa kihloihin vasta
muutaman kuukauden seurustelun jälkeen ja hyvin
pyyhkii!!
joten vettä myllyyn vain ,ja kosimaan!! :)
romanttisia tapoja on vaikka kuinka,ja yksi ihana
olisi viedä nainen mökille ja takka tulen äärellä
kosia! lykkyä tykö,onnistut varmasti!! jatkoja ja
ihanaa syksyä teille molemmille!!