Auktoriteetti on monesti väittänyt, että melodia ei ole koskaan laatukriteeri.
Mielestäni Haydnilla ja Mozartilla esimerkiksi on kyllä yllin kyllin töitä, joissa harmonian kekseliäisyydestä (minkään ajan mittapuilla) ei voi puhua, vaan se osio on peruskauraa. Soittimille kirjoittaminen on kaunista, mutta ennen kaikkea koko musiikin rakenne koostuu muotoyksiköistä, jotka puolestaan koostuvat silkoista MELODIOISTA.
Esim. haloo, Eine Kleine: siinä on pari modulaatiota mutta vetävillä teemoilla siinä pelataan ja siksi se on ikivihreä.
Mielestäni Haydnilla ja Mozartilla esimerkiksi on kyllä yllin kyllin töitä, joissa harmonian kekseliäisyydestä (minkään ajan mittapuilla) ei voi puhua, vaan se osio on peruskauraa. Soittimille kirjoittaminen on kaunista, mutta ennen kaikkea koko musiikin rakenne koostuu muotoyksiköistä, jotka puolestaan koostuvat silkoista MELODIOISTA.
Esim. haloo, Eine Kleine: siinä on pari modulaatiota mutta vetävillä teemoilla siinä pelataan ja siksi se on ikivihreä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kaikista suosituimmista klasarisävellyksistä löytyy se "hitti" melodia.
Jos sitä ei löydy, niin huolimatta siitä kuinka suuria innovaatioita siellä rytmin tai harmonian vatvomisessa on keksitty, ei se biisi ketään kiinnosta.
Siksi me kuuntelemme vaikkapa Beethovenin 14. pianosonaatin kahta ensimmäistä osaa useinkin, mutta harvoin jos koskaan sen sonaatin kolmatta osaa. Kahdessa ensimmäisessä osassa on hittimelodia siinä kolmannessa ei.
On väitetty että melodialla ei ole mitään tekemistä sävellyksen laadun kanssa, ja ehkä niin, mutta mikä muka estää säveltäjää keksimästä ensin hyvää melodiaa eli teemaa ja vasta sitten alkaa sitä sen teeman sävellysteknistä kehittelyä ja vatvomista.
Ettei vain ole niin että ainoa joka sen hyvän melodian eli teeman käytön estää on epäkyky keksiä hyvä melodia.
Mutta kun esim. Eine kleinessa on tosiaan minusta vaikea havaita muuta suurta kuin melodia.
Vai onko se niin että ne melodiat yhdessä luovat rakenteen, joka on sitten se iso seikka ja se rakennusaines (melodia) on kuitenkin täysin yhdentekevää? :==P
Onhan siellä useampi kuin yksi sävellaji, mutta kappaleen soinnutus on tavanomaista kautta linjan ja modulaatiot taitavat olla aika peruskamaa. Yllin kyllin on toistoa, kertausmerkkikin nuoteissa piilee.
Silti tämä on arvostettu klassisen musiikin sävellys.
Onko kuitenkaan kaikissa esim. Bachin arvostetuissa töissä kuitenkaan tarttuvaa melodiaa, tai Brahmsilla? Ei minusta eli ei se elinehtokaan ole.
Kleinesta hyvän sen rytmit ja harmoniat?
Se on mahdollinen tilanne: pelkät rytmit takuttamassa ja jousisoinnut soimassa (mukana ei melodista ääntä) tavoittaisi jo aika paljon kappaleen hyvyydestä.
Ehkä melodia on täysin irrelevantti myös Eine Kleinessa. Mutta vain ehkä. Tai en tiedä! Mutta houkuttaisi kuulla mikä teistä muista on melodian rooli taidemusiikissa, joka ei saa koskaa rakentua kaupalliselle tarttuvuudelle eli (kai?) melodialle.
Taidemusiikin pitää myös rakentua melodialle. Mitä järkeä tehdä musaa, jossa ei ole melodiaa? Klassisen väki on siitä outoa, että heille kelpaa myös pa*ka.
Voisiko joku kertoa miksi klassisessa on niin huonot melodiat? Vastaukseksi ei riitä, että klassinen on teemankehittelyä. Montako hyvää tarttuvaa klassista melodiaa on tullut maailmansodan jälkeen? Tiettävästi ei yhtään. Kertokaa jos tiedätte jonkun.
Melodiattomalla "musiikilla" ei tee mitään. Kelpaa korkeintaan Kiasmaan osaksi jonkun huuhaan taidepauketta. Turha kikkailla ylipitkillä sävellyksillä, kun ne ovat vain kornia teemankehittelyä ja pa*kaa.
Osaatko sinä mainita jonkun maailmansotien jälkeisen klassisen sävellyksen, jossa ei ole hyvää melodiaa?
Tunnetko ensinkään aluetta josta puhut?
Onko I maailmansodan jälkeen tehty mitään kestävää klassista?
Ei-tonaalinen musiikki oli "hienoa", mutta kuka sitä kestää? Ei Heikinheimo ainakaan.
Äsken ainakin saimme kuulla melodiaa kun teemalla tuli Beethovenin Eroica (la 10.3.). Ja surumarssi (Marcia funebre) on mielestäni yksi upeimmista sinfonian osista mitä on sävelletty.
Siinä oli hyödynetty orkan dynamiikkaa. Melodiaa heiteltiin ja kehiteltiin eri instrumeteilla.
Suoraan Tanskasta....
Mitä siitä jäi mieleen? Se nainen joka nukkui yleisössä =)
Taitaa olla tehty - se sävellys - ennen ensimmäistä maailmansotaa.
Kertoo paljon konsertin kiinnostavuudesta, jos yleisö nukkuu.....kroooh....zzzzz....krooooh....zzzzzz....kroooooohhh....zzzzzzzz......älkää metelöikö että saa koisia.......krooooooooh....zzzzzzzzzzz.....
"Siinä oli hyödynetty orkan dynamiikkaa. Melodiaa heiteltiin ja kehiteltiin eri instrumeteilla."
No silloinhan se meni niin kuin pitikin... :)
Ja varmasti onkin sävelletty ennen ensimmäistä maailmansotaa...
niinpä.
Kyvykästä muttei mitään taivaallisen ihmeellistä. Totisesti vanhaa
Heh-heh, olipas taas hauska provo... :)
Olisipa ihan kiva kuulla mikä sitten olisi Beethovenia ihmeellisempää tai taivaallisempaa...
Huomattavan syvällinen ja loputtoman kaunis se Marcia funebre, vetää vertoja Mozartin 40. toiselle osalle, joka on tyyliltään aivan erilainen.
Veikko Lavin koko tuotanto.
Olisi kiva mikä on Beethovenia parempaa.