mököttävä mies

Kuule, laita kierrätykseen, haaskaat ihan turhaa aikaa ja energiaa siihen.

Mulla oli aivan sama tilanne. Mies saattoi jopa kadota päiviksi, koska hänen tunteitaan olin loukannut, olemalla oma itseni. Mitkään hyvittely ei tuohon miestyyppiin auta, menetät vaan hermos. Anna mennä. Jos pitää koko ajan hiipä varpaillaan, olla kus´sukassa, miettiä mitä sanoo niin onko sitten sen arvosta ?

Sattuuhan se, sitä en sano, mutta säästä hyvä nainen itseesi sille joka ottaa siut ihmisenä eikä kotitalouskone-psykologina-sex machinena.

Tod näk miehellä on traumoja menneisyydestä tai lapsuudesta, muttakun ei ole siun tehtäväsi purkaa niitä. Kyllä sen miehen pitää tehdä jotain asioiden eteen myös.

ÄLÄ lellittele, se vain pahentaa tilannetta. Ole oma itsesi, ennenkuin hukkaat itsesi. Et voi loputtomiin kannatella noin lapsellisesti käyttäytyvää aikuista vauvaa. Seksi ei ole mikään keino hyvittää asioita vaan vallankäytön väline miehen kantilta.

Jos jaksat vaikka jonkun aikaa olla itseksesi, tajuat mitä tarkoitan !!!

Riidat olisi voitava käsitellä niin, että molemmat tulevat enemmän tai vähemmän puoliväliin vastaan. Jos toinen linnoittautuu mököttämisensä taakse, ei tilanteelle oikein voi mitään. Jollakin keinolla hänet olisi siis saatava ymmärtämään se, ettei hänen toimintatapansa ole millään tapaa rakentava. Ja sen lisäksi se tuhlaa hirvittävän paljon molempien aikaa aivan turhaan, jos tilanne kerran vie päiviäkin kerrallaan. Aivan turhaa elämän tuhlaamista.

Luulisin, ettei hän vaan ole vielä oppinut parempaa tai rakentavampaa tapaa ilmaista tunteitaan. Samalla väitän, että mököttäminen on opittu / opeteltu tapa, josta voi päästä eroon, kunhan vaan ensin itse ymmärtää toimintansa järjettömyyden. Loukkaantuneisuutensa voi oppia tuomaan esiin paremmillakin tavoilla. Avoimen keskusteleva ja lämmin ilmapiiri suhteen sisällä on olennainen palikka tähän liittyen. Puhukaa siis tästäkin asiasta - asiallisesti ja riitelemättä.

Tässä samalla tulee mieleen kysymys siitä, millainen keskusteluyhteys suhteessanne yleisesti ottaen vallitsee? Puhutteko molemmat avoimesti kaikesta mahdollisesta, vähän syvällisemmätkin asiat mukaan lukien? Onko suhteen ilmapiiri yleisesti ottaen hyvä, lämmin ja turvallinen? Onko molemmilla hyvä olla suhteessa? On helppoa kuvitella, että suhde ei ehkä kaikilta muiltakaan osiltaan ole täysin kunnossa, jos tämäntapaisia oireita ilmenee. Tai sitten kyse on tosiaan vain hänen kypsymättömyydestään ihmisenä.

Joo, kyllä se on lopun alkua tommonen. Siinä ajan mittaa kadottaa ittensä jos joutuu tollasta sietämään. Älä siedä! Ihme ja kumma, maailmassa on miehiä, joiden kanssa voi puhua kuin aikuiset ihmiset. Usko pois! Googleta vaikka eron ennusmerkit, neljä ratsumiestä. Niistä yksi on yllätys yllätys: mykkäkoulu

Meillä piti emäntä aikoinaan mykkäkoulua. Kerran oli taas riita päällä eikä puhellu mitään. Illalla laitto lapun pöytään ,jossa luki. Herätä minut aamulla kun lähdet työhön. Aamulla nousin ja tein aamutoimet, join kahvit ja läksin työhön. Jätin kyllä pöydälle lapun ,jossa luki. Kultaseni herää kello on seitsemän. Ei ole sen jälkeen pidetty mykkäkoulua.

Hakee vaan tekosyytä eroon...
Jätä se!

Kokemusta on isästä, joka pitää mykkäkoulua äidilleni jopa kuukausia ellei äiti pyydä anteeksi. Isä alkaa mököttää aivan käsittämättömän pienistä asioista, jotka ovat juuri samalla tavalla mitättömiä asioita kuin se, mitä itse olit sanonut miehellesi.

Olen itse nyt täysi-ikäinen, mutta traumoja on jäänyt isästä, joka ei meille lapsillekaan puhunut mitään, jos oli äidille vihainen. Saatoin esim. joskus mennä isän luo toivottamaan hyvää yötä (tietämättä isän ja äidin mykkäkoulusta) ja isä ei vastannut mitään - ei edes katsonut päin. Sen takia olen itkenyt monet itkut ja pelännyt lähestyä isääni, kun ei koskaan voinut tietää, millaisen vastaanoton saa.

Kun tulin täysi-ikäiseksi ja riitaannuin isän kanssa, niin pidimme mykkäkoulua _kolme vuotta_, koska isä ei antanut periksi ja minä en antanut periksi. Tai isä antoi periksi sitten kolmen vuoden jälkeen, mutta pointtini on siis se, että siinä voi todella kestää, jos kunnolla alat odottaa, että miehesi tulisi vastaan tässä asiassa. Ja isäni muuten ei todellakaan koskaan pyytänyt anteeksi mykkäkoulua omasta puolestaan, vaan aloimme vähitellen puhua toisillemme hänen aloitteestaan.

Olen sitä mieltä, että sinun olisi hyvä lähteä suhteesta ennen kuin hankitte lapsia ja ennen kuin olet jo häneen liian kiintynyt, koska malli mököttämisestä on opittu lapsuudenperheessä ja siitä on vaikea oppia muuhun.

Pahimmillaan mössötystä, mielipahan näyttämistä, mykkistä, tai mitä se nyt onkaan, kesti puoli vuotta, kun tein sellaista, mitä hän ei hyväksynyt. Sen päätteeksi ilmoitin, että hän saa möllöttää vaikka hamaan hautaansa asti, en anna asian enkä aiheen omaa elämääni hetkauttaa pätkääkään. Ja toimin myös niin.

Sen jälkeen, pikkuhiljaa, mykkäelokuvat loppuivat, kun lakkasin vain noteeraamasta ja porskutin omaa osaani eteen päin.

niin riippuvainen miehesi tunnetiloista? Elätkö miehesi kautta? Opettele elämään omaa elämääsi. Miehesi saattaa tahallaan olla mykkänä koska on huomannut sillä pystyvän hallitsemaan sinua. Murjotushan on tunnetusti vallankäyttö väline.

Olet möläyksesi selittänyt hänelle, se riittäköön, anna sen olla, ei kannata syyllisyyksissä madella sen edessä. Potee näköjään huonoa itsetuntoa, ja sille et sinä kyllä mahda mitään. Ukkosi on luultavasti terapian tarpeessa.

Ala sinä itsenäistymään, tunnut kovin olevan epävarma itsestäsi. Opiskele vaikka kirjoista näitä itsenäistymisjuttuja, ettei toinen mennen, tullen ja palatessa saa sinua pyöräytettyä pelon valtaan.

kertako, kun möläyttelet ja puhut päättömiä? Tarkkaileppa mitä suustasi tulee ja onko niissä mitään järkeä. Ei kukaan jaksa akkaa, joka ei saa pienintäkään asiaa sujumaan ja puhuu pas¤aa.

Minulla oli samanlainen akka, en vaan jaksanut enää lopussa noteerata sitä ollenkaan. Laitoin vaihtoon ja kannatti.

Lähtölaskentasi on alkanut!

taas jonkun akan kälätyksiä.
toivottavasti äijäs tajuu nakata sut ovesta pihalle!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
SAAMARIN NALKUTTAVA ÄMMÄ!!!!!!!!!!!

Elämän kriisi miksi mies mököttää. Voi johtua siitä kun nainen ottaa ylivallan
haluaa itselleen kaiken kodin lapset ja tavaroillaan omilla tuotteillaan ostaa itselleeen ystäväpiirinsä. Kertoo perhesalaisuuksiaan kaikille kuinka hän hyvä korvaamaton.
Näin nainen viattamattomuudellaan muille kertoilee miksi mies mököttää.
Mennä yhteiseen terapiaan kas kummaa nainen siitä kieltäytyy.
Miksi mies ei puhu kun naisessa se vika sittenkin on.
Nainen haluaa vallan itselleen, aina kaiken saada tahtomisen lista pitkä on.

kuulostaisi toisin päin?

Otan ennemmin muutaman kaljan, kuin harrastan kanssasi huonoa seksiä.

Naapurin Riitalla on parempi ja kiinteämpi pe rse ja on muuten muutenkin nätimpi, kuin sinä. Ai jai, maiskis, maiskis

Olipas töissä tänään fiksu ja kaunis asiakas, ei ollut yhtään sellainen tohelo, kuin sinä.

Et sitten taaskaan tehnyt mitä sovittiin ja taas myöhässä.

Viittisitkö tehdä sitä ja sitä, kun minä en nyt pysty tai ehdi

Mikä muuten on parempaa?
Viimeisin alkoi, kun menin sanomaan, että eräs asia "on parempaa kuin seksi.

Lopuksi katso peliliin ja opettele myös itse elämään, ei aikuinen laske suustaan mitä sattuu.

Ei sinun tarvi selitellä. Miehesi on tunnevammainen ja käyttää valtaansa sinuun pitämällä mykkäkoulua. Nauttii sitten sinun pahasta olosta. Sinun ei tarvi pyydellä anteeksi. Sanot miehellesi kerran, että jos lapsellinen mykkäkoulu ei lopu, on ero tulossa.

Ei sinun tarvi selitellä että nautit seksistä ja hokea jotain. Kyllä miehesi tietää että nautit seksistä, mutta hallitsee sinua mykkäkoulullaan ja nauttii tahollaan. Miksi alat selitellä sanomisiasi.

Eleli miehelläsi ole sen vertaa huumorintajua että ymmärtäsi sanonnan "parempaa kuin seksi", niin misk iihmeessä olet aj elät sellaisen miehen kanssa. Sinullahan pitää koko ajan varoa sanomisiasi ja tekmisiäsi. Haluatko sellaista elämää jatkossa?

Minähän haluan miehen jossa riippua, se on niin näytelmää, että "vedän tästä kylmän maskin naamaani ja en välitä" !

Sattuipa sopiva otsikko!

Tulin tänne lueskelemaan kirjoituksia, koska en enää tiedä, mitä tehdä murjottavan ja kimpoilevan ukon kanssa. Olen melko lyhyessä ajassa todella murentunut kiukuttelun alle.

Miehellä on tapana suuttua yhtäkkiä jostakin, mistä normaalisti ajatteleva ei voisi kuvitella kenenkään edes loukkaantuvan. Ja tämän ovat saaneet todistaa ystävänikin, koska murjotuksen iskiessä ukko murjottaa, vaikka oltaisiin keskellä juhlia. Kyllä sitä ovat muutkin ihmetelleet.

Murjotus jatkuu, vaikka koettaisi lyödä asian alkumetreillä vielä kevyesti leikiksi, houkutella mukaan, pitää hyvänä, perua puheensa tai ehdottaa sovintoa. Mikään ei auta. Sitten uhataan lähteä muualle nukkumaan - mitä ei kuitenkaan koskaan tee, vaikka uhkaa - ja on puhumatta vaikka päiväkaudet. Nukkuu sohvalla, ei puhu mitään, hiipii nurkissa. Minun täyyty pyytää anteeksi käytöstäni, minkä jälkeen hän armollisesti suostuu jälleen olemaan kontaktissa. Ja asia jää siihen; tästä ei voi puhua edes toisena päivänä sovinnossa ollessamme. Ukko luikahtaa pakoon.

Alussa suhtauduin taipumukseen huumorilla... kaikillahan niitä outoja tapojaan on. Nyt en enää jaksa. Minusta tuntuu, että kiukuttelulla minua "rangaistaan" jostain, mitä en edes tiedä tehneeni. Tai jos tiedän, on jokin mitätön asia paisuteltu mielettömäksi loukkaukseksi.

Miksi minä olen se, jonka aina täytyy joustaa ja ymmärtää? MIksi vain hänellä on oikeus murjottaa, pahastua ja vaatia anteeksipyyntöjä?

Hitto, että hajoaa pää. Olisi muutakin käyttöä ajalle kuin pähkäillä toisen kiukuttelua. Tunnen oloni kurjaksi, elämästä häviää ilo. Tarvitsisin huumorintajua ja hellyyttä, en mökötystä.

Kannattaisko muuttaa sitä käytöstään. Lähdet vaikka minne mutta älä ole kotona jos mölli möykky sattuu kotona käymään. Kun olet poissa alkaa se kysely uteliaisuuden iskiessä että missä se vaimo on kupannut.

Kun teet aina toisin kun tavallisesti näillä mykkä viikoilla niin ukkokin alkaa peruuttaa kotiin päin.

Hei
Itselläni just "sovittu" ero tulossa, yhtenä syynä miehen iänikuinen mökötys.Kyllästyin sitten tilanteeseen ja päätin että enpä sitten itsekään puhu mitään.Menipä yli 6kk vain välttämättömät sanotessa, ja vihdoin mies älysi lähteä hakemaan eroa...Eikä vieläkään tajunnut kupletin juonta!

Mykkäkoulu on vallankäyttöä ja syyllistämistä sekä oman vastuun pakoilua. Tässä lyhyesti oma määritelmä kokemukseni pohjalta. Jos olisin tiennyt, mitkä ovat seuraukset psyykkisellä tasolla tällaisen mykkäkoululaisen kanssa elämiselle, en olisi lähtenyt suhteeseen vaan juossut ja lujaa! Mutta, ajan kanssahan sitä vasta oikein oppii tuntemaan toisen.

Mykkäkoulu on mitä julminta henkistä väkivaltaa. Vaikka erostani on jo aikaa lähes vuosi, asia ahdistaa ja suututtaa minua vieläkin, ja opettelen ajatusta, että minäkin olen arvokas ihminen ja ansaitsen tukea ja kannustusta. Niin hyvin tämä mykkäkoululaispaska sain itsetuntoni ja hyvinvointini tallattua, välillä mietin jopa itsemurhaa vaihtoehtona poispääsyyn hänesta sekä hänen tahallaan aiheuttamastan ahdistuksesta. Vieläkään en ymmärrä, miten joku tahallaan voi aiheuttaa niin suurta tuskaa toiselle. Jonkinsortin luonnehäiriöstä olikin sitten tässä tapauksessa kyse.

Hei, miten tässä kävi?

Moni asia on parempaa kuin seksi pettävän miehen kanssa. Silkka tosiasia, niin se vain menee. Jos en menettäisi puolta omaisuudestani, niin jättäisin tuon kavereiden kanssa pettämis reissuja tekevän pukin.

Tunnistan omaa tilannettani vähän jokaisesta kirjoituksesta, mököttävästä vallankäyttäjästä.

Aluksi en edes ymmärtänyt, että on jostain suuttunut, ihmettelin vain, kun hävisi hiljaisuuteen. Pikkuhiljaa kokosin palasia paikoilleen, ja ymmärsin, millaisesta toimintamallista on kyse. Koskaan ei edes myöntänyt olevansa suuttunut.

Aluksi menin aivan rikki; en ymmärtänyt mistä on kyse, ja koitin kysellä, lepytellä ja pyydellä anteeksi.
Enää en.
Totesin jossain vaiheessa, että ongelma ei ole minun, eikä myöskään minun korjattavissani.

Mietin myös, mistä moinen käytös kumpuaa? Liiallisesta kiltteydestä? Ei uskalleta sanoa asioita suoraan, mistä on loukkaantunut?

Joka tapauksessa; toiselle se on kuin mustan aukon reunalla keikkumista.
Ei sellaista tarvitse jaksaa.

kertokaa tästä neuvoja/mielipiteitä
Olemme olleet parisuhteessa pidemmän aikaa, ja alku meni kuin menikin täydellisesti, ilman pienintäkään riitaa. Mutta nyt, ajat ovat muuttuneet, ja näin ei enää ole. Nainen suuttuu pienemmästäkin asiasta, kuten esim. oman mielipiteeni sanomisesta jne. Kun hän suuttuu, hän alkaa mököttämään. Onneksi mököttäminen ei jatku muutamaa tuntia kauempaa, mutta minähän se aina saan tulla anellen ja anteeksipyydellen naisen luo. Tätä siis tapahtuu useamman kerran vikkossa, joskus myös useammin päivässä. Tuntuu välillä että kaikki olisi minun syytäni. Onko tähän jonkinnäköistä apua?
Kiitos

Hei tuo kuulostaa aivan samalta kuin mitä meillä oli kun pienokainen syntyi. Mies jopa alkoi nukkumaan vieras huoneessa,lähti päiviksi töihin asumaan. Ja tuli aina häntä koipien välissä takaisin. Vetäytyi omaan luolaansa. Aloin tekemään niin että en tehnyt hänelle enää ruokaa, en pessyt hänen pyykkiä. En tiskannut hänen tiskejä. Kyllä alkoi suu avautua muuhunkin kuin kaljaan. Oltiin tosiaan kuin kaksi erillistä perhettä talossa. No me kyllä erottiin siinä myös, muistakin syistä. Mutta kyllä alkoi ero ja lapsi kiinnostamaan. Tämä oli minun kokemus

Mököttäminen ja toisen huomiotta jättäminen on tuhoavaa parisuhteelle. Toinen voi sitä yrittää hetken sietää, koska onhan se hyväkin että se toinen sitten mieltä rauhoittaa vähän (joskus on todella parempi olla hiljaa kuin sanoa pahasti), mutta päiväkausien mököttäminen ei ole mistään kotoisin.

Sellaiselle kumppanille voi kertoa tunteistaan, siis että ymmärtää toisen kyllä harmistuneen, mutta että jos tällä keinoin kuvittelee parisuhteen voivan jatkua, niin väärin sitten kuvittelee. Tällaista henkistä väkivaltaa ei kenenkään tarvitse hyväksyä eikä sellaiseen alistua.

ITse mököttäisin 10 minuuttia tuosta aiheesta se on miehelle hyvin loukkaavaa.
mutta jos sen vitsillä sainoit sille niin se on eriasia :)

Olen seurustellut mököttävän miehen kanssa 2v ja nyt olen sairaslomalla masennuksen vuoksi. Hän myöntää että on aiheuttanut sairastumiseni henkisellä väkivallalla, mutta on kuitenkin sitä mieltä että hänen pitää saada sanoa ja tehdä kuten itse haluaa. Olen päättänyt erota hänestä. Järki on päästettävä tunteiden edelle.

ja meillä sitten näin... Miehen mökötys tuli ilmi kun en enää jaksanut huoletia siitä, että jokainen riita tuli käsiteltyä heti tuoreeltaan, sovittelu tuntui olevan vain minun tehtäväni. Miehelläni karkaa homma mököttämisen puolelle useimmiten riidasta, mutta muutkin syyt kelpaavat. Sovittiin että ongelmat korjataan ja pitkän suhteen vuoksi taistellaan? mutta päivien mykkäkoulu kääntyy viikoiksi enkä minä ainakaan enää palaa siihen sovittelijan rooliin jos kerran tämä on miehen näkemys yhteen hiileen puhaltamisesta.

Eihän tätä sitten lopulta jaksanut, vaikka kaikkensa yritti ja syvästi välitti. :(

Kyllä. Tämä aihe on ilmeisesti tuttu kautta sukupolvien. Ennen siitä ei puhuttu, sivulauseista sen ymmärtää nyt jälkeenpäin. Mummini haaveili, kun hän muuttaa omaan kotiin, hän ostaa keinutuolin. Kun hänet viimeistä kertaa haettiin paareilla sairaalaan, hän sanoi, Nyt lähden kotiin ! Eikä hän enää siltä reissulta tullutkaan takaisin. Pääsi taivaan kotiin. Toivottavasti siellä on keinutuoli.

vituttaa tää mykääkoulu johon ollaan molemmat syyyllisiä,,pillua ei saa akka pitää ppilluvallaasan minua.

Juu,meillä ei mies mökötä,mutta saa aika ajoin hirveitä raivokohtauksia, Huutaa täysillä ihan tavallisesta asiasta yllättäin,esim ,kun on käsittänyt jonkun sanomani väärin. Tietää kyllä ,että käsittää välillä ihan väärin,mutta minun on se vika ja minulle siitä raivoaa. Ei voi ollenkaan ennakoida ,milloin kilahtaa.Itse en raivoa enkä jatka silloinkaan riitaa,hiljenen. Joskus yritän itseni pakottaa huutamaan samalla tavalla kertoen hänelle ,miltä hänen huutonsa kuulostaa-ei auta mitään.
Tästä on ollut seurauksena se ,että kommunikoin hänen kanssaan mahdollisimman vähän,kun on tämä tuuli meneillään. Siis,en aloita mitään keskustelua -emme pidä mykkäkoulua,mutta on pakko välttää keskustelua,puhutaan pakollinen ..Tätä on jatkunut kymmeniä vuosia. Muuten mies on kaikin puolin normaali ,ahkera ,raitis jne.Ei muuten ikinä myönnä ,että itsessä olisi vikaa,anteeksi ei ole pyytänyt ikinä (yli 40v)
Se,mitä tästä on seurannut ,on halut hävinneet,niin paljon on vuosien varrella aiheettomasti loukannut,ettei seksi meillä tule kuuloonkaan.
No ,sekään ei ole ongelma ,,,,,,,nämä raivoamiset alkoi jo sillloin ,kun sitä seksiä oli paljon ja lapset vielä pieniä,antaminen ei auta-kaikki olen kokeillut.

No miehistä näkökulmaa sit.. ja en lukenut kuin alun potkut sillejutut...

Tuppisuisuuteen voi olla useitakin syitä. Mulla se oli sen asian esittämisen malli. Esimerkiks toi minkä laitoit, että parempaa kuin seksi.. vitsinäkään ei toimi. Saatikka provona. Samakun sulle sanois, että ei väljän voittanutta tai reiskallakin on isompi kuppikoko. Seksi on arka aihe. Se menee aina ihon alle.

Toinen on ymmärrys. Vaikka sinulla sattuisi olemaan jokin vahvakin mielipide jostain, kannattaa ajatuksella kuunnella se toisen mielipide. Ja toisaalta jos sinä esität jonkin asian, ei toinen välttämättä ole edes sitä miettinyt vielä. Anna aikaa. Onko se miten tärkeä asia? Kannattaako kaikesta nostaa kissaa pöydälle?

Kolmas on erilaiset minuuden puolustusmekanismit. Joillain se on marttyyrius. Usein marttyyrimies on ihana, mutta sietää liikaa oman minuuden puolustusmekanisminsa takia. Sellainen kuvittelee, että se toinen huomaa latistavansa sitä itseään.

Minusta sinun kannattaa esittää asia. Jos siihen tulee tuo mökötys. Odota vaikka päivä ja ota asia puheeksi uudelleen, mutta aloita sillä, että hänen mielipiteensä on tärkeä, siksi kysyt sitä, et siksi, että vaatisit hältä mitään, vaan että haluat tietää. Ehkä pikkuhiljaa osaat käsitellä häntä oikein. Ja ehkäpä hän ei enää menekkään sinne itsepuolustusmekanismiinsa, kun ymmärtää taas sinua? Kumpi on tärkeämpää? Selvittä asia vai se miten se tehdään? Mieti sitä, ennenkuin potkit miehen pois, jos hän on muuten hyvä. Seuraavan kaksilahkeisen hommaaminen on taas yhtä arpapeliä...

Ja saman voin sanoa teistä hameväestäkin.

Mitä jos sanoisitkin olleesi väärässä.

Myönnän että miehenä itselläni on tapana olla hiljaa riitojen päätteeksi tai aikana, tosin tämä ei kestä muutamaa tuntia pidempää ja on vain tapa käsitellä asioita.

Tapa kehittyi ex-suhteen aikana milloin avokkini kaivoi uudestaan ja uudestaan vanhoja riidan aiheita joita hänen mielestään ei ilmeisesti oltu käsitelty loppuun asti, mikään selitys tai looginen perustelu ei mennyt läpi ainakaan ilman että hän sovitti ne sopimaan omaan mielentilaansa.
Turhauttavaa käydä jatkuvasti läpi samoja asioita joihin ei ole enää mitään lisättävää, varoa ja miettiä jokaista sanaa ettei heittäisi lisää bensaa liekkeihin.
Jossain vaiheessa pystyi vain nostamaan kädet pystyyn ja erohan siitä sitten lopulta tuli.

Hänen kertomuksensa olisi todennäköisesti toisenlainen mutta voin kertoa vain oman puoleni asiasta.

Muualla maailmassa mies on kuin pikkupoikia,heitä pitää hyvitellä ja helliä-nainen on kuin äiti ja mies on kuin pikkupoika-ole hyvilläs,että vaan möksöttää.Paras lääke on että olet niinkuin hän olisi ilmaa. Suomalainen mies kerjää huomiota möksöttämällä.älä alistu hänen tasolleen.Ooot niinku ei oliskaan. teet kaiken itelles,eleät itelles. Jos teillä on lapsia,niin ukko vaihtoon,kenenekään lapsen ei tarvii katella,eikä kokea tollasta isää.

Itse olen edellisessä suhteessani ollut se, joka häipyi tilanteesta ja sulki suunsa kun toinen eli ex-mies vaan jauhoi, jauhoi ja jankkasi. Hän ei vaan ymmärtänyt lopettaa ja minä en jaksanut jauhaa hänen kanssaan ja lopulta raivostuin, jos jäin tilanteeseen, koska hän ei nähnyt asiassa mitään muuta kuin oman näkökantansa. Ja mm. tämän asian vuoksi hän on nyt ex-mies. Nyt olen parisuhteessa aivan erilaisen miehen kanssa, Tämä mies häipyi alkuun aina kun tilanne kävi jotenkin painostavaksi. Olen kertonut hänelle, että koen tuleva hylätyksi, jos hän häipyy. Ja hän on kertonut, että menee ns. lukkoon, jos alan häntä "hiillostamaan" kysymyksiä tykittämällä. Sitä miksi hän menee lukkoon, hän ei ole osannut selittää. Hän on todella yrittänyt muuttaa tyyliään näissä haasteellisissa tilanteissa, ei karkaa enää tilanteista niin herkästi tai ei ollenkaan, Olen hänestä tosi ylpeä tämän vuoksi. Ja itsekin olen yrittänyt muuttaa omaa tyyliäni kommunikoida haasteellisissa tilanteissa. Voisin sanoa, että olemme molemmat kehittyneet kommunikoijina ja se on hienoa. Sen ansiosta olemme suhteessa keskenämme edelleen. Jos emme olisi muuttaneet kommunikointityyliämme, olisimme todennäköisesti jo eronneet. Suhteissa voi kasvaa ja aikuistua ja se kannattaakin mkäli toinen on rakas ja hänen kanssaan haluaa jakaa elämää jatkossakin.

Tuttua on,kovasti. Nytkin on 2 vkoa takana,mies on puhunut vain välttämättömimmät. Istuu7makaa sohvalla kulmat kurtussa katsoen televisiota. Ei vastaa jos yritän puhua jostain asiasta. Alkoi niin yleensäkin,saunassa lakkasi puhumasta,sitten peseytyessä vino katse ja huomautus että "on ollu kovakouranen kun on mustelmia tullu". Saunan jälkeen ymmärsin että jaaha,tää on taas tätä. Sanoin miehelle,että olen tästä ennenkin sanonut ja nyt sanon vielä kerran: en voi joka mustelmaa selittää kun niitä tulee niin ettei edes tarvitse sattua. Sanoin myös etten ala tekemättömiä asioita anteeksi pyytelemään. Murjotusta on kestänyt tosiaan 2 vkoa,kun en nöyrtynytkään ja alkanut pyydellä anteeksi olematonta... Voimaton olo tulee,tätä taistelua ei voi voittaa. Loppuu vasta kun viimein kysyn,mikä on ja sitten mies huutaa aikansa. Työstressin purkua,kenties. Mutta toivon että pystyisi purkamaan sen töissä.

Mies vaihtoon..