Olen seurustellut kumppanini kanssa parisen
vuotta. Neljä kuukautta sitten päätimme muuttaa
yhteen (hänen ajatus), ja nyt se ketale haluaa jo
muuttaa erilleen. Syyksi ilmoittaa, että vien
hänen "tilaansa"...? Tämä mies on kyllä asunut
avoliitossa aemminkin (hän on yli kolmekymppinen),
joten luulisin arkielon olevan tiedossa.
Olisinhan mä tuon päätöksen hyväksynyt, mutta kun
sen ajatus on, että jatkaisimme seurustelua
erilleenmuuton jälkeenkin. Hän "vain" haluaa
"tilaa itselleen" ja mennä joka ilta baariin
kavereitten kanssa. En ole koskaan kieltänyt häntä
menemästä, pari kertaa olen ollut harmistunut, kun
herra on ollut poissa koko yön ilmoittamatta, että
on kunnossa.
Rakastan häntä kovasti, ja hän sanoo rakastavansa
minua. En tiedä, mitä ajatella. Haluaako se olla
sinkku vai parisuhteessa? Kannattaako mun vielä
yrittää sen kanssa vai luovuttaa suosiolla...
vuotta. Neljä kuukautta sitten päätimme muuttaa
yhteen (hänen ajatus), ja nyt se ketale haluaa jo
muuttaa erilleen. Syyksi ilmoittaa, että vien
hänen "tilaansa"...? Tämä mies on kyllä asunut
avoliitossa aemminkin (hän on yli kolmekymppinen),
joten luulisin arkielon olevan tiedossa.
Olisinhan mä tuon päätöksen hyväksynyt, mutta kun
sen ajatus on, että jatkaisimme seurustelua
erilleenmuuton jälkeenkin. Hän "vain" haluaa
"tilaa itselleen" ja mennä joka ilta baariin
kavereitten kanssa. En ole koskaan kieltänyt häntä
menemästä, pari kertaa olen ollut harmistunut, kun
herra on ollut poissa koko yön ilmoittamatta, että
on kunnossa.
Rakastan häntä kovasti, ja hän sanoo rakastavansa
minua. En tiedä, mitä ajatella. Haluaako se olla
sinkku vai parisuhteessa? Kannattaako mun vielä
yrittää sen kanssa vai luovuttaa suosiolla...
Vastaukset 68
Vanhimmat
Hups livahti viesti hieman väärälle palstalle...
No, mutta jos täältäkin löytyis mielipiteitä.
Kiitos.
..mies ei ole sinun arvoisesi,jätä se,hetken se
vaan kirpaisee ja löytänet sen suuren rakkauden
äijä tekis noin tyhmän vedon, niin jättäsin sen
kyllä tosi paskasesti. No etkö osannut epäillä
mitään jo ennen muuttoa? Yleensä noi "poikien
kanssa kaljalle"- miehet kannattaa kiertää jo
hyvissä ajoin kaukaa. Ei niistä hyvää
elämänkumppania saa. Minä en ainakaan alistuisi
moiseen kotona odotteluun, kun äijä vetää
baanalla kaverien kanssa. Kun yhdessä ollaan niin
sitten ollaan kans eikä meinata. Olin esim. oman
ukon kanssa eilen sienimetsässä, ja oli mukavaa.
Itse koin nykyisen mieheni kohdalla suunnilleen
samantapaista.Lähdin käymään esim.äitini luona
mies oli hävinnyt sillävälin kuin tuhka tuuleen
kaveritten kanssa.Opin tuntemaan tavat joten
ehdin kotiin enne katoamis temppua annoin kuulua
et aina kun selkänsä kääntää alkaa tapahtua,no
lähti- olet hullu.Yksi kerta oli liikaa pakkasin
kamat ja johan mies usko et olen tosissani en
jaksanut enää leikkiä,käskin painumaan kasvamaan
ja miettimään mitä haluaa.Olin aivan valmis
laittamaan kantapäät yhteen.Mies muuttu meillä on
lapsi ja perhe on etusijalla.Sinuna miettisin
mitä haluat suhteelta ja oletko näin onnellinen
siis todella tyytyväinen tähän hetkiseen
tilanteeseen,(jos et). kerro miehellesi
ajatuksesi-syyttämättä.Pyydä tätä kertomaan
omansa jos ei mene yksiin ,nii sinuna
miettisin.Kerran olette jo muuttaneet ,nii
itselleni erilleen muutto on ero.Nämä ovat minun
mielipiteitä,mitkä sinun?
vaikuttaa siltä, että hän haluaa päästä sinusta
eroon, vaikka sanookin rakastavansa. yleensä
suhde kehittyy siten, että asutaan ensin erillään
ja sitten yhdessä. jos toinen haluaa takaisin
erilleen, sillä taitaa olla jotain muuta
mielessä. älä tuhlaa elämääsi mieheen, joka ei
halua olla sinun kanssasi tiiviimmin, se alkaisi
stressata sinua myöhemmin. miettisit kuitenkin,
että mitähän se nytkin tekee. jos minun
avokumppanini haluaisi muuttaa erilleen
seurustella, se saisi mennä kokonaan.
kyllähän parisuhteessa tilaa tarvii kumpikin,mutta
en ymmärrä jos toinen on pois öitäkin ilmoittamat-
ta. Jos tilan tarve on tuollainen,miten luulet
jatkon onnistuvan. Revitkö vain itseäsi tuollai-
sessa ihmissuhteessa. Onko sittenkään kysymys
rakkaudesta vai riippuvuudesta. Haluaako mies
varmistaa erilleen muuton jälkeenkin,että hänel-
lä on kuitenkin joku varmasti olemassa,tavallaan
sitoa naisen. Oletko sellainen varma seinä johon
hän voi nojata ja katsella koko ajan ympärille
löytyiskö parempia vaihtoehtoja. Mietin tarkkaan
mihin suostut? Olisiko olemassa mies, joka halu-
aisi sitoutua?
Toisaalta olen samaa mieltä edellisten
kirjoittajien kanssa, toisaalta taas naimisissa
olevana ja kahden lapsen äitinä haluaisin tuoda
esille hieman erilaisen näkökannan.
Jos ei ole yhteisiä lapsia, niin eikö suhde
tavallaan säily tuoreempana kun ei asuta saman
katon alla? Miehen täytyisi "valloittaa" sinut
aina uudelleen! Sinun ei tarvitsisi nähdä joitain
mahdollisesti epämiellyttäviä puolia, joita
jokaisessa miehessä (ja naisessa) eittämättä on!
Sinun ei tarvitsisi pestä miehen pyykkiä eikä
korjata sen jälkiä, laittaa sille ruokaa ja
muutenkin huoltaa sitä? Jos ei mielessäsi ole
perheen perustaminen juuri tällä hetkellä niin
suosittelen harkitsemaan myös sitä toista
vaihtoehtoa. Ja onhan molemmilla sitten samat
mahdollisuudet kunhan pitää silmät ja korvat
auki! Sopikaa pelisäänöistä!
Kuulostaapa ikävän tutulta. Olen joskus toivonut,
että miehen päässä olisi joku vipu mitä
vääntämällä voisi saada hänet tajuamaan asioita.
Siitähän tässä juuri on kyse: miehesi ei
todellakaan tiedä mitä haluaa. OIkea neuvo
sinulle olisi että päästä lintu vapaaksi, kyllä
se takaisin lentää kun ei pidä sinua enää
itsestäänselvyytenä. Mutta se onkin helpommin
sanottu kuin tehty!
Mitä sä luulet et se siel baarissa tekee?! Sehän
pitää sua varalla et kotona olis sit joku.
Missäköhän se on ollu ne yöt kun ei tullu
kotiin?!? Käyttäkää hyvät naiset järkee!
Kiitti, että kerrankin joku mies uskaltaa sanoa
ääneen mitä miehet ajattelee.
Ja sinulle nainen, joka keskustelun aloitit. JÄTÄ
SE!!!!!!
Olet aivan varmasti enemmän arvoinen.
Taas joku telaketjufeministi liikenteessä. Huomaa
hyvin miten yleistäminen tapahtuu varsin
vaivattomasti.
"Mies uskaltaa sanoa mitä miehet ajattelee."
Näinhän se menee, yksi kertoo mitä kaikki
ajattelee.
päättelit että kirjottaja on mies? Sitäpaitsi sun
lausahdus
"Kiitti, että kerrankin joku mies uskaltaa sanoa
ääneen mitä miehet ajattelee." on täyttä paskaa.
Kukaan ei voi sanoa mitä kaikki ajattelee. Jos
joku pelle aattelee noin niin se ei tarkota että
mä aattelen niin.
..joku yleistämistä pelkäävä mies liikenteessä!
Kun joku valittaa ongelmistaan parisuhteessa ja
sanoo sanan MIES (hups, sanoinkohan jotain
väärin?) niin se on HETI YLEISTÄMISTÄ!
Jos miehellä on kaverit olemassa ja ne haluaa
käydä baarissa, onhan se tökerö tilanne jos
yhdellä on nainen mukana. Kukaan ei uskalla puhua
vapaasti. Sama on toisin päin. Antakaa hyvät
ihmiset tilaa toisillenne ja luottakaa enemmän.
Epäluottamus tulee monesti omista
käyttäytymismalleista, eli kelaatte mitä itse
tekisitte vastaavassa tilanteessa. Hyi hyi!
Vaikka partneri pettäisikin, eihän siinä mitään
häviä. Eihän se teiltä ole mitenkään pois. Sitä
paitsi ketään ei voi omistaa eikä kahlita.
.. on ihan toimiva tapa pitää seksielämä
virkeänä. Mikäli heti mennään yhteen ja vielä
naimisiin, niin niitä päänsärkyjä alkaa
ilmenemään heti, kun nainen toteaa
miehen "varmaksi tapaukseksi". Paremi pitää pieni
epävarmuus ilmassa, niin mensutkin on monta
päivää lyhkäsemmät.
Näin tekisin jos vielä voisin, mut myöhäistä on
jo.
Koskaan ei ole liian myöhäistä.
Toisaalta, oletko koskaan ihmetellyt, miksi
vaimollasi on kahden viikon menkat tai jatkuva
hedari? Ehkä palveluksesi sängyssä eivät ole sitä
mitä hän toivoo. Tiedätkö, mitä hän oikeasti
tahtoo?
... se ainaskaan mulle sitä kerro, että mitä
haluaa!!! Ei kuulemma oo mitään vialla jne.
Niin kauan ko laskut hoituu ja pöydässä on pötyä,
niin ei oo valittamista.
Kylhän mä tietysti sen tiedän, et sillä on jotain
muuta meneillään, mut vaikee alkaa syyttään, kun
ei voi todistaa.
Jos kertoskin, niin vois asioille jotain tehdä,
mut ilmeisesti sen mielestä on parempi ja
jännempi sählätä jotain muuta, joten ei liene
tehtävissä mitään.
Varmasti ei päänsärkyjä tule, jos toiminta on
molempia tyydyttävää. Mutta jos mies seksin
aikana vain hankkii oman orkkunsa, kääntää
selkänsä ja nukahtaa sitä ei KUKAAN jaksa, ja
päänsärky voi muuttua vaikka jokailtaiseksi...
Yleensä saa kuulla tutusta ja tuttujen tutuista
uutisia, joissa nainen haluaa itselleen tilaa.
Ensimmäinen kerta, kun kuulen miehen sanovan
näin. Kun naiset ovat sanoneet näin, niin ne ovat
olleet hienovaraiset lemput.
Mutta toisaalta on minullekin sanottu niin ja en
kertakaikkiaan ole tajunnut mitä sillä on
tarkoitettu. Tulkitsin sen niin, että en ottanut
häneen yhteyttä pariin viikkoon, eikä sen jälkeen
hänestä mitään kuulunutkaan.
Mutta jos joku on tehnyt käyttöohjekirjan
hankalista naisista(onkohan niitä tavallisia
ollenkaan), niin ostan yhden välittömästi.
Monivuotinen suhteeni, jossa ehdimme asustella
saman katon allakin 4 vuotta loppui siihen, että
mies ilmoitti "haluavansa tilaa". Mitäs siinä
sitten enää ihmettelemään. Juttu loppui siihen ja
kahden viikon kuluttua silloinen (nykyinen
entinen) paras ystäväni muutti kämppään. Mies oli
aktiiviurheilija ja teki kisamatkoja ulkomaille
ja tämä ex-ystäväni samoin. Siellähän he olivat
löytäneet toisensa jossain käänteessä ja ehtineet
kusta silmääni aika lahjakkaasti jonkin aikaa.
Joten nämä tilanhaluamiset ovat kyllä merkki
suhteen loppumisesta, tilanhaluaja ei vaan tiedä,
miten sen tekisi.
Jotenkin aika surullista luettavaa nämä viestit.
Näinkö vaikeaa on olla rehellinen parisuhteessa?
Sinuna Sirkku pyytäisin miestä konkretisoimaan,
mitä tuo "tila" tarkoittaa. Mikä häntä oikeasti
mättää niin, ettei hän kestä yhteistä arkea.
Toisille: jos seksielämä ei suju tai tulee
jatkuvasti kusetetuksi, eikö kannattaisi
keskustella? Vai eikö itsetunto kestä kuulla
totuutta?
Minä elän tuoreessa avoliitossa, ja meidän
salaisuus on puhuminen, puhuminen ja puhuminen.
Toinen voi rymytä baarissa, mutta aamulla
jutellaan siitä, miten ilta meni. Omat elämät ja
yhteinen, suloinen arki, niin se menee.
tarvitsee siihen että haluaa päästä paneskelemaan
niitä baarista löytämiään vosuja... Toinen
vaihtoehto on se että lupaat päästään miehesi
kotiisi baari-illan jälkeen ja menet itse vaikka
kaverisi luo yöksi.
"... pari kertaa olen ollut harmistunut, kun
herra on ollut poissa koko yön ilmoittamatta,
että on kunnossa."
No, missä se oli??? Taisi olla oikeinkin hyvässä
hoidossa, kun kerran kuitenkin kunnossa oli.
Anna moisen olla!
Valitettavasti olet tekemisessä hyvin yleisen
sitoutumattomaan kykenemättömän miestyypin
kanssa, jonka tosin kykenee johonkin eli
valehtelemaan. Oman tilan kaipuu on aina tekosyy.
Todellisuudessa et ehkä halua tietää mitä tämä
hänen vaatimansa tila on. Meitä on paljon
kolmekymppisiä naisia jotka sen jo tietävät.
Yleensä kyse on toisesta naisesta, ihastumisesta
tai yhden illan jutuista ja monesti kaikista
näistä yhdessä. Ei kolmekymppinen mies elä
pelkästään bailauksesta ja kaverista - kyllä
kuvioissa on jotain muuta mikana. Hän ei kestä
sitä, että tiedät onko hän yötä kotona jne. Mieti
tarkasti ja rehellisesti häntä - vaikket halua
uskoa, hän luultvasti valehtelee sinulle.
Jaksamista!
Perusasetelma on tuttu. Itselläni on ollut onneksi
se mahdollisuus, että pääsen välillä pois toisella
paikkakunnalla olevan asunnon takia.
Keskustelun noustua falsettiin, pakkasin aina
kamani ja lähdin toiselle paikkakunnalle.
Muutos vaatii aina aikaa.
Miten olet muuten esittänyt asiasi. Mies tuntee
helposti lebensrauminsa uhatuksi, jos alat
vihaiseen sävyyn epäilemään tätä taikka alat
udella asioita.
Ilmeisesti miehellä on varaa pyytää tilaa.? kaks
syytä siihen voi olla. joko se saa jonkun toisen
tuosta noin vain. Tai sitten sä pidät sitä liian
itsestään selvyytenä.(kolmas on tietty se, et
koko äijä on täys *usipää). Sun tarttee lähteä
kans jonnekki, tai ainakin yrittää päästä
tasolle, jossa sä voit vaikuttaa
seurusteluelämääs.. Pieni salaperäisyys kiehtoo
aina miehiä. Moni äijä kyllästyykin naiseen
silloin kun huomaa, että tää on nyt
sun "pauloissa". mä ainaski kyllästyn...
Heips teille neidot.Oon sellainen tilantarttija
joka lopulta muutti pois asuun yxin (olen se
miespuoleinen,mut siis en Sirkkua tunteva)Osa
meistä miehistä ei vain ole valmis suhteeseen
koskaan.Eläessämme sellaisessa voimme kokea sen
vankilaksi.Näin kävi mulla, vaikken pettänyt
häntä, kuin korkeintaan pääni sisällä, mikä
teistä saattaa olla suurempikin synti.SE että
nainen tarrautuu liiaksi mieheen voi saada miehen
hengen ahdistumaan, ja toki nainenkin varmaan
haluaa oman tilansa...
En lukenut vielä kaikkia viestejänne, mutta
oletan että kukaan teistä ei tullut maininneeksi
VAPAATA SUHDETTA, jossa molemmat vois käydä missä
haluaa kenen kanssa haluaa, mutta tietäisivät
että toinen silti välittää toisesta.Tapasin
kerran yhden rouvan tälläisestä liitosta, jossa
oli lapsiakin. Hyvin heillä kuulemma meni, mitä
nyt mies oli vähän juro välillä, mutta nainen ja
mies ymmärtävät toisiaan tavallaan.JA
mustasukkaisuutta ei tunneta. JA JOS kerta
mustasukkaisuutta ei tunne, niin eikö silloin ole
paljon onnellisempi...
Tässä siis lisää vettä myllyyn tähän keskusteluun.
Suuttuikohan moni, hope not. =)
minulla on jo kauemman aikaa jatkunut
samanlainen tilanne... minä nimittäin olin se
joka kävi tytttöjen kanssa kaljalla yms.
yllättäen porukkaan tuli myös poikia mutta ei
koskaan poikaystävääni. tätä jatkui noin kaksi
kuukautta ja sitten se vaan tapahtu minä
petin!!! olen kauhean pahoillani nimittäin
poikaystäväni rakastaa minua, mutta en tiedä
enää tunteitani häntä kohtaan en ole
uskaltanut vielä kertoa mutta uskon että
kunnon keskustelu on paikoillaan. Näin voi
tapahtua kenelle tahansa. Oletko koskaan
miettinyt että saatat ahdistaa häntä esim.
liialla yhdessä ololla? TOIVOTTAVASTI
ASIANNE SELVIÄÄ! :)
anteeksi nyt,mutta tilanteesi näyttää pahasti
siltä ettei miehesi ole vieläkään tarpeeksi kypsä
sitoutumaan sinuun niin syvästi että olisi valmis
muuttamaan yhteen.. Kyllähän se nyt on selvää jos
kundi vielä kolmekymppisenäkin rilluttelee joka v-
loppu baareissa(varsinkaan jos ei tule yöksi
kotiin!).. Valitettava totuus kuitenkin on se
että rakastamasi mies taitaa olla yksi niistä
mies-ressukoista jotka eivät vain
yksinkertaisesti pysty sitoutumaan vielä keski-
ikään tullessaankaan,,joten.. ehdotukseni on;
harkitse uudelleen,oletko itsekään valmis asumaan
saman katon alla miehen kanssa joka selvästikään
ei välitä sinusta yhtä paljon kuin sinä hänestä..
Sillä rakkauteen kuuluu jakaminen,rehellisyys ja
yhteiset hetket,joita miehesi ei selvästikään
vietä SINUN kanssasi..
mutta joka tapauksessa toivon teiile hyviä
jatkoja ja että miehesi tulisin järkiinsä ja
tajuaisi kuinka ihanan ihmisen onkaan löytänyt! :)
antaisin pojan mennä...
Ja toiseksi en koskaan ole ymmärtänyt niin
sanottuja vapaita suhteita.Jos molempien pitää
saada mennä muidenkin kanssa MIKSI ihmeessä pitää
olla kuitenkin "yhdessä"?????
Ei tajua,eikä kai tarvitsekaan.
Itse toivoisin että avomieheni löytäisi jonkun
toisen koska me ei vaan yksinkertaisesti sovita
saman katon alle...sen enempää asiasta
kommentoimatta.
Mies käyttää sinua hyväkseen. Ei halua sitoutua
sinuun, mutta käyttää silloin kun tarvitsee
(silloin kun hänelle sopii niin seksi on
tervetullutta ym). Niinhän se on että miehet
eivät sitoudu yhtään sen enempää kuin tarvitsee
saadakseen omat tarpeet täytettyä.
Kuka mies kosii, jos on jo seksisuhteessa
naisensa kanssa? Kaikki on jo saatu. Siksipä
ajattelen, että ellei mies ole valmis sitoutumaan
minuun (avioliitto) niin en halua myöskään
seksisuhdetta häneen.
Eli naiset, jos avioliitto on unelmanne, niin
älkää päästäkö miestä sänkyyn, ennen kuin
sormukset on sormissa. Silloin olette varmoja,
että mies todella rakastaa ja on valmis
sitoutumaan sinuun!
Järkyttävää tekstiä. Ihan kuin miehet eivät
kykenisi tunteisiin, vaan kaikki, mitä he
naiselta haluavat on seksi.
Miehet, onko se todella näin, vai olenko naiivi
uskoessani, että mieskin kykenee rakastamaan ja
sitoutumaan.
Mie oon seurustellut jo puol vuotta ja en ole
saanu yhtään ja rakastan tätä naista.
Se saattaapi olla, että tällä miehellä saattaa
olla omia salaisuuksia ja hän haluaa kokeilla
muitakin, kuka ties?
et tiedä miehistä MITÄÄN! Lopeta toi yleistys ja
vihamielisyys. Kuolet muuten turhan vihasena. Jos
et vielä tienny, ni kerronpa vaan että jokainen
ihminen on erilainen.
Jos sinulla ei olisi niin huonoja kokemuksia kuin
sinulla on, et varmasti olisi noin ahdasmielinen.
Kukaan ei voi koskaan omistaa ketään, siksi on
turha edes yrittää. Yhtälailla kiimainen hölmö
menee seksin takia naimisiin, ja kun huomaa ettei
pysty suheeseen, eroaa. Kaikkiin sattuu vain
vielä enemmän. Hormoonit säätelevät joka
tapauksessa ihmisen käytöstä ja päätöksiä, samoin
motivoiva tunteet järkeä. Turha siis tehdä ansoja
ja yrittää sitoa ketään jos ei suhde toimi ilman
liittoa.
Tämä oli kyllä 1800-luvulta oleva mielipide.Kyllä
sitä jo nykymaailmassa voi toisellakin lailla
elää.
Hei Sirkku !Jos haluat todella pysyvän suhteen
joka perustuu yhdessäasumiseen , niin ei kannata
jatkaa tätä nykyistä suhdetta.Muuten se voi kyllä
sujua jopa vuosiakin tällä tavalla.Olen itsekin
asunut "eriliitossa" vuosikausia ja se on mennyt
hyvin,mutta se on hyvin harvinaista.Meillä
molemmilla oli omat asunnot. Täytyy toisensa
tuntea sisältä ja päältä,ettei tule turhia
väärinkäsityksiä.Se turha selittelykin jo
pelkästään kaivaa reikiä siihen suhteeseen.Jos
kuitenkin molemmat olette harmoonisia
täysikasvuisia ihmisiä,niin miks`ei?
Kymmenkuntavuotta jaksoimme olla eriliitossa
ennenkuin muutimme lopullisesti yhteen.Ja se
tunne-elämäkin on vain vuosien kera
vahvistunut.Taloudellisesti tietenkin hävisimme
valtavasti tällä tavalla ,mutta sehän on toinen
historia.
Olen seurustellut kohta puolitoista vuotta ja
tyttöystäväni on sanonut minulle, että tarvitsee
omaa tilaa ja omaa aikaa. Siitähän minä ahdistuin
todella paljon. Mutta kyllä sitä pitää ymmärtää,
että jos seurustelee tiiviisti pitkän aikaa, niin
toinen saattaa ahdistua...se vaan riippuu ihmisen
luonteesta. Jos on todella tiiviisti yhdessä,
niin riitoja tulee paljon ja pienistäkin
asioista. Annat hänelle vaan omaa aikaa enemmän
ja kun hän sen huomaa, että et muka
välittäisikään hänen "reissuistaan" ja annat
hänen olla omissa oloissaan, niin kyllä hän
huomaa kuinka tärkeä olet hänelle! Tiedän kyllä,
että sinulla ahdistaa. Jos hän sanoo, että
rakastaa sina, kyllä hän sitä tarkoittaa! Uskon,
että tunnet miehesi niin hyvin, että tiedät
valehteleeko hän vai ei. Yritä sinäkin järjestää
itsellesi omaa aikaa. Kyllä ne asiat vielä
kallistuvat parempaan suuntaan!
3 vuotta seurusteltiin enemmän ja vähemmän
vakavasti. Ehdotin monesti yhteen muuttamista..
mies sanoi, että "eihän sillä loppujen lopuksi
mitään merkitystä ole, ollaanhan me muutenkin
koko ajan yhdessä."
..kunnes tuli päivä, jolloin ilmoitti meidän
kasvaneen erilleen (vaikka tosiasia oli, että
löysi vielä paremman "ihmissuhteen")..
Näin oli helpompi vaan lähteä kävelemään muitta
mutkitta, kun ei ollut edes yhteinen kämppä.
Joo, itse olen kokenut samankaltaisen tilanteen.
Muutin mieheni kanssa yhteen pikkaisen pakon
sanelemana(oma kämppä meni alta), mutta mieheni
ei ollut sitä vastaan.
Kului aikaa, elo sujui ihan hyvin.Mies sai
viilettää niin paljon kuin halusi mutta sitten
hän rupesi haluamaan omaa tilaa.Minun ois pitänyt
viettää aikaa kavereitten luona, ihan vaan sen
takia että herra saisi olla yksin. Hän kuulemma
tarvitsi omaa aikaa ja tilaa.
No homma ei edennet siitä enää mihinkään, joten
mä otin ja lähdin.
Nyt erosta on kulunut 6 kk ja elelen sinkkkuna.
Elämä on oikeen kivaa. Ei suhdetta kannata pitää
väkisin pystyssä, jos mies ei oo nyt valmis niin
milloinkas sitten.
Jutelkaa ja miettikää mitä haluutte, jos halut ei
kohtaa eikun kannat sit vastakkain vaan.
Kuule, minulle kävi aivan samanlaisesti. Nyt on
vain osat toisin päin. Minä kun olen miespuolinen
ja (ex)vaimo oli tuollainen. Lopulta se päättyi
siihen, että vaimoon ei voinut luottaa ollenkaan
ja sillä olikin toinen mies. Eli minun
kommenttini on, että jos ei pysty parisuhteeseen,
niin ei sitä silloin ansaitsekaan. Toista ei saa
huijata.
Paitsi päinvastoin. Mä en halua hirveän "tiivistä"
suhdetta mutta miehet yleensä haluavat. Edellistä
kundikaveriani kyllä rakastin mutta en halunnut
muuttaa yhteen. Haluan vaan myös ihan omaa tilaa.
Ehkä siinä oli myös taustalla pelko että mites
sitten suu pannaan kun toinen on koko ajan läsnä.
Kun näkee silloin tällöin niin ei pääse
kyllästymään. Enkä mä edes haluais että koko ajan
joku pyörii ympärillä.
Mielestäni löysä suhde eli avo- sellainen
on esim. loppujen lopuksi parempi vaihtoehto.
Nimittäin.
Kun suhde on "liittämätön" sehän on maailman'
yksinkertaisin asia purkaa. Jos ja kun
kaveristaan pitää, niin virheiden tekeminen
on huomattavasti riskaapelimpaa.....koska virhe
voi heti osoittautua "viimeiseksi virheeksi".
Tarkoitan sanoa, että rakastavat, toisistaan
todella pitävät ihmiset eivät uskalla ottaa
riskiä avoliitossa ollenkaan niin paljon, kuin
avioliitoissa otetaan. Ero avioliitosta kestää
sentää pitkään ja siinä aina on mahdollisuus
yrittää paremmin "sovitella" ja " suostutella",
jopa "anteeksi pyydellä"...
Onhan se niin vetoavaa "aviopuolisoiden" keskei-
sistä asioista yrittää sopia ja anteeksi antaa..
Itse olen ollut pitkään avoliitossa ja toimii
parhaalla mahdollisella tavalla, koska se on
paljon enemmän luottamuksen varassa pyörivä
liitto kuin avioliitto...., jossa sormusten
tuoma luottamus tuntuu riittävän aivan liian
pitkiin "venymisiin".
Tää vain yksi näkökulma satoihin muihin em.
aiheesta.
Nyt en ole ihan varma mitä tarkoitat avoliitolla.
Minun (ja monen muunkin) määritelmän mukaan
avoliitossa on pariskunta, joka asuu saman katon
alla, muttei ole naimisissa keskenään. Tällainen
liitto ei missään tapauksessa ole
välttämättä "löysä" tai että siitä olisi helpompi
lähteä kuin avioliitosta. Yhteistä (yhteisessä
käytössä olevaa) omaisuutta voi hankkia, oli
avioliitossa tai ei, lapsiakin voi olla,
asuntolainaa jne. Eihän avioero ole kummoinenkaan
toimenpide, paperisotaa vain. Se varsinainen ero
on kyllä ihan yhtä hankala avo- kuin
avioliitossakin.
Olet osittain oikeassa.
Nimittäin niitä "kuvioita" avoliitoissa on
tietenkin monenlaisia.
Itse tarkoitin aikuisten, joille ei enää
tule lapsia, avoliittoja.
Yhteinen omaisuus voi olla hyvin vähäistä
joissakin tapauksissa.
Eli kynnys lähtemiseen on silloin suunnilleen
niin, että kun toinen on työssä tai muuten
poissa, kerää kamppeensa ja lähtee....
Voihan aina osuutensa johonkin yhteiseen
vaikkapa lahjoittaa toiselle "muistoksi"
ihanista ajoista.
Ja nyt siihen edelliseen kirjoitukseeni, eli
kun tiedostaa tällaisen "nopean eron
mahdollisuuden" niin kyllä sitä melko tavalla
löysä liittokin on "sitova" ja erehdyksiä ei
kovin usein kestä tulla.....
On liian suuri vaara, että joku ilta töistä
tultuaan huomaa olevansa "yksin".
Nimenomaan tuollaisen "salama" -lähdön seuraukset
ovat melkoiset henkisesti.
Varsinkin, kun syyn huomaa olevan itsessään!!!!
Jos mies on eronnut ja kokee avioliiton
traumojaan uudestaan, anna hänen kasvaa niistä
irti omalla tavallaan. Jos tämä onnistuu voitte
olla yhdessä onnellisia. Jos mies kuitenkin
pettää sinua, on sinun valintasi haluatko jatkaa.
Jotkut jättävät, toiset kostavat ja eräät
kestävät. Tasa-arvoa kannattaa tietysti vaalia.
Jos hänellä on vapaus mennä, tulee sama vapaus
tasa-arvosta sinullekin. Jos mies saa
yöviipymisistäsi raivarin, on hän luultavimmin
itse syyllistynyt pettämiseen. Hänhän punnitsee
tekojasi omien käyttäytymismallien pohjalta.
Kenenkään muun mallia hänellä ei edes ole. Testaa
ihmeessä kuinka suu pannaan kun osat vaihtuu.
Siten saat varmuuden. =)
koitan lyhyesti kertoa miten itse tein melko
vastaavassa tilanteessa...
olen itse opiskelija-miehenalku, mutta silti aika
lailla kaikkea kokenut.. kuten suhteen, jossa
rakastettiin hyvin tiiviisti toisiamme, haluttiin
vähän väliä nähdä..
mutta pidemmälle mentäessä tuli ongelmiakin..
ensinnäkin kun mä olen sellainen hirveen
sitoutuva tyyppi, haluan kokoajan olla
tyttöystäväni luona jos suinkin mahdollista..
tosin tämä ei oikein ollut entiseni mieleen, joka
ilta oli jossain, ei kertonut mitään, häipyi
välillä ties minne.. ajattelin että ei kai tämä
ole reilua minua kohtaan. niinpä ajattelin että
kai mäkin sitten saan mennä samanlailla. ei tosin
tuntunut hyvältä alkuun, mutta sitten kun katseli
enemmän ympärilleen, tutustui uuteen, nykyiseen
rakkaaseeni (kihlattuuni =)).. hetken silloin
mietein että haluanko surra tätä jatkuvasti, vai
saada mahdollisuuden tavata uusi henkilö...
päätin että surkuttelulle loppu ja päätin sitten
vaihtaa likkaystävää.. no entinen sitten soitteli
hetken perään että hän on pahoillaan, hän tajuaa
mitä oli tehnyt mulle.. mutta ei auttanut,
päätökseni olin tehnyt.. se tuntui aluksi aivan
kamalalta kun piti jollekin niin sanoa, mutta nyt
olen siitä enemmän kuin tyytyväinen, ottakoon
opiksi ettei ole seuraava suhde samanlainen. eli
sinuna, vaihtaisin. tämä oli vain minun
kommenttini.
Ystäväni koki saman oman avomiehensä kanssa.
Mies lähti baanalle kavereidensa kanssa ja
ystäväni odotteli kotona pienen vauvan kanssa
koko yön. Tätä tapahtui jo ennen lasta useasti ja
nytpä ystäväni lähti aamulla heidän lapsensa
kanssa sisarensa luo "yökylään" mieli oli aika
maassa. Parin päivän kuluttua mies soitti ja
pyysi ystävääni hakemaan hänet jostain kaverinsa
luota..ryyppyreissulla kun tuli sammuttua väärään
paikkaan ja kännykästäkin oli akku loppunut,
ettei ilmoittaa voinut.
Sivullisena tilannetta seuranneena neuvoisin
sinua lähtemään "lomalle" jos mies ei anna kuulua
itsestään, sen jälkeen teidän tulisi neuvotella
arvojärjestyksestä uudemman kerran. Jos todella
rakastat miestä, niin ei kannata jättää
yrittämättä..jos ei onnistu, niin sure vasta
sitten. Ei ainakaan tarvitse jossitella.
Täällä näitä vastauksia on enemmän tuolta
toiselta laidalta. On varmaankin hankalaa elää
todellisen baarikärpäsen kanssa, mutta usein
naisten puheissa tuo "aina baarissa" tarkoitaa
aivan jotain muuta kuin maanantaista sunnuntaihin
ryypiskelyä. Todellisen baarikärpäsen suurin
ongelma lienee alkoholiongelma, ei niinkään "oman
tilan" tarve.
Itse olen elänyt samassa parisuhteessa
toistakymmentä vuotta, ja meillä on molemmat
saaneet "omaa aikaa ja tilaa". En näe mitään
pahaa, jos sitä aikaansa suo kaverillekin. Ei ne
muuten kavereina pysy. Ymmärrän hyvin, että
kaverini eivät välttämättä ole kuin tuttuja
vaimoni kanssa ja päinvastoin, miksi pitäisi olla
kaikki yhteistä?
Monista vastauksista tunnistan naistyyppejä,
joista tunnistan kavereideni puolisoja. Kotona
olisi pysytävä, koska ovathan he perhe, juoksut
on juostu jne. Lukuisia kertoja on käynyt niin,
että kaveriporukalla on suunniteltu
illanviettoa/viikonloppua, niin eiköhän aina
porukasta jollakin tule 'este' juuri ennen h-
hetkeä...(useimmiten samat naamat).
Painostuskeinojahan on varmaan monia, pehmeimpinä
kai nuo "päänsäryt"...
Kuten täällä joku jo sanoikin, miesporukalla voi
puhua asioita/asioista, joita ei puhuta, kun
naisia on läsnä. Ja koska suomalaisista miehistä
on kysymys, joskus ilta venähtää
suunnittelemattomasti pikkutunneille varsinkin,
jos viina ei ole loppunut kesken. Se ei nyt
todellakaan tarkoita, että jos kotiin löytää
vasta seuraavana päivänä aamun sarataessa (tai
jopa päivän paistaessa jo täydeltä terältä), että
sitä ollaan oltu jonkun vosun luona punkaamassa.
(Tietenkin on asiallista ja korrektia soittaa,
jos vain hiemankin on puhekunnossa ja kertoa
olevansa hengissä/varoittaa aikataulun
lipsumisesta.) Onhan näitä häntäheikkejäkin,
mutta ne on kyllä oma lajinsa ja heidät luulisi
tunnistavan, varsinkin jos parisuhteessa on
elänyt vähänkin pidempään.
Kaveripiirissäni on vakiintunut käytäntö
perjantaisesta saunaillasta työpäivän jälkeen.
Itseasiassa ko. saunailta oli jo opiskeluaikana,
tosin lauantaina, mutta porukka pitkälle sama,
joten onhan tuossa jo perinnettäkin 15 vuodelta.
Alkuaikoina nuo saunillat oli kyllä poikkeuksetta
melko kosteita ja pitkiä. Nykyisinkin saunasta
jatketaan joskus kaupungille, mutta useimmiten
sitä tulee tultua kuitenkin suoraan kotiin. Tämä
toimii hyvin meidän porukassa tuollaisena "omana
tilana". Jos minulla ei olisi tätä henkireikää,
olisi se varmasti jotain muuta, esim muutama
olut, jossakin pubissa jollakin porukalla. Mutta
eipä tämä saunakaan kaikkille jengiin kuuluvien
puolisoille sovi, mutta sehän nyt näkyy jo
näidenkin vastausten ilmapiiristä.
Alkuperäisessä viestissä oli ennenkaikkea kysymys
siitä, että mies oli halunnut ottaa niin ison
askeleen kuin yhteenmuutto ja pienen ajan päästä
tuli katumapäälle, ei kovin reilua! Mies
ilmeisesti haluaa kaiken, vapauden ja varman
naisen jonka luo tulla retkiltään.
Keskutelun avauksena alkuperäinen viseti oli
mielestäni hyvä, sillä ihmiset, niin naiset kuin
miehet tarvitsevat omaa tilaa. Mutta puolet
näistä kirjoituksista on tuomitsevia, kuten
sinukin. Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että tässä
käsitellään vain puolitotuutta. Tuon "huonon
luuserimiehen" näkökulmaa ei ole kuultu, mutta
pasmat näyttää olevan selvät, kuka on väärässä ja
miksi. Mikä pistää sinut ajattelemaan, että se on
ainostaan miehessä vika, uskotko nämä jutu
sanasta sanaan?
Sitä paitsi jos yhteiselämä ei suju, niin sitten
ei suju. Omasta mielestäni se on kyllä reilua
ottaa asia esille mahdollisimman nopeasti kuin
että hautoo sitä vuosi tolkulla ja yrittää
eteenpäin hammastapurren tai peräti menee avioon,
kuten jokut älypäät tekevät lykätäkseen
väistämätöntä tulevaa.
Olet tietenkin aivan oikeassa siinä, että parempi
on sanoa seis yhteiselolle ennenkuin ollaan
aviossa tms.
En tuomitse miestä vaan ymmärrän kyllä häntäkin,
mutta katsoin nyt asiaa tämän naisen
näkövinkkelistä.
Ihmettelen vaan niin äkillistä mielenmuutosta
tässä yhteisasumisasiassa.
Se kertoo jotain miehen epävarmuudesta siitä mitä
hän haluaa. Niinkuin mainitsin on päätös
yhdessäasumisesta iso asia, siinä lataudutaan jo
kaikenlaisiin odotuksiin esim. juuri perheestä.
Olo on taatusti petetyn oloinen kun kaveri
ottaakin takapakkia.
Toivon kuitenkin, että tässä oman ajan ja tilan
asiassa, naiset voisivat(sinunkin?)olla
yhdenvertaisia ja hekin voisivat virkistäytyä
esim. juuri viikottaisella kaveritapaamisella.
Sillätavalla panostaa omaan ja koko perheen
jaksamiseen tulevaisuudessakin eikä tule niitä
katkeria naisia..
Kysyit uskonko nämä jutut sanasta sanaan? Voisin
varmaan uskoakin koska olen tästäkin tarinasta
nähnyt elävässä elämässä useita eri versioita eli
kaikki on mahdollista.
Hauska väärinkäsitys tossa aiemmin, vaikkakin sen
johdosta näki kyl mielenkiintoisia kommentteja!!!
LUOVUTA SUOSIOLLA
eihän kaveri vaan varmistanut lämmintä syliä
ilman vastuuta suhteen hoitamisesta ja
kehittämisestä? Sellasiakin näkee.Usein nainen
vaan sietää tilannetta roihuavien tunteidensa
vuoksi.Mies taas tekee mitä huvittaa vapaudestaan
nauttien, kunhan on halujen yllättäessä ja
paremman puutteessa varma syli tiedossa,
sitoumuksetta.
Mutta juttelemalla selvinnee (ja
ihmistuntemuksella) onko tilanteenne tuo.
Jos mies on yötä poissa ilmoittamatta, nii se on
vieraissa.
Muut syyt voi kyllä reilusti ilmoittaa
etukäteenkin. Tiedän sen, olenhan mies.
Miehesi haluaa vain muitakin naisia. Sitä se
"tilan tarvitseminen" on.
Arki tappaa erotiikan suhteesta ja vieraat alkavat
kiinnostamaan.
Ei se kyllä ihan noinkaan ole. Minä käyn kaljoilla
usein kavereitten kanssa, tai kavereitten luona
iltaa istumassa. Joskus mukava ilta saattaa
venähtää niinkin pitkälle, että olen jäänyt yöksi
kaverin luo, eikä sitä viitsi neljän aikaan
aamulla soitella kotiin ja herättää koko perhettä.
Moni varmaan katsoo pahalla tälläistäkin poissa
vietettyä yötä, eikä siitä oma vaimonikaan pidä,
muttei ole juuri siihen puuttunutkaan.
Kyseinen herra saattaa vilpittömästi haluta tilaa.
Tai piristystä siihen "arjen tappamaan
erotiikkaan". Tai jospa hän ei vaan ollutkaan
valmis vielä yhteiseloon? Se on sitten toinen
juttu miten kumppani suhtautuu tähän, ja siihen en
anna neuvoja.
>Jos mies on yötä poissa ilmoittamatta, nii se on
>vieraissa.
Ei voi yleistää.. Minä olen eräitäkin kertoja
unohtunut kylille illan päätteeksi, poikaseurassa
ja housut jalassa. Liekö sitten niin, että naiset
eivät itse tiedä että niinkin voi tapahtua.
Hienointa on kuitenkin se, että vaimoni on minut
tuosta seurasta "yllättänyt" ja luottaa nykyisin
siihen, että olen aamulla hänen vieressään tosin
pää kipeänä...
>Muut syyt voi kyllä reilusti ilmoittaa
>etukäteenkin. Tiedän sen, olenhan mies.
No paljon on sinulla vielä oppimista...
Tajua HYVÄ YSTÄVÄ,ei seole sinua varten.
Jos tilaa kerran halutaan anna se - huomaa, ei
sitä, poistu etuviistoon vasemmelle ja sano
hyvästi. Ei avoliitosta olla öitä pois
selittämällä eikä selittämättä. Miehesi on
kykenemätön sitoutumaan ja - usko minua - se on
asia joka ei muutu edes vuosien mennen!!! Elä omaa
elämääsi ja koeta muistaa, ettei OIKEA rakkaus ole
milloinkaan itsekäs - ja itsekäshän miehesi (tai
kenen mies lienee) todella on...
Jos rakastan miestä todella antaisin sitä
tilaa:En kyselisi menemisiä,enkä tilittäisi
omiakaan.
Uskoisin ajan näyttävän miten mies kypsyy ja mitä
valitsee.Itsellesi olisi helpompaa ettet
katkaisisi välejänne heti.
Sitäpaitsi ystävyyskin on kaunis asia!
Heitä mies yli laidan, hän ei ole sinulle
arvoinen. Kyllä uusi mies löytyy aina.
Kirjoittaa
Pena
tai ole 3. pyörä?
Homma on simppeli: Valitettavasti kaverisi haluaa
vielä pitää sinut varalla, jos se mahdollinen
uusi heittää mäkeen! Nykyään on vain ilmeisesti
vaikea sanoa mitään lopullista: raukkaudella ei
taida olla enää asian kanssa mitään tekemistä!
luulenpa että miehesi haluaa olla kavereidensa
kanssa tavallista enemmän kuin
aikaisemmin.Kaverit ovat tärkeitä pojille.jos
heidän menemissiään/tekemisiään estelee niin he
vain ahdistuvat.
mielestäni ei ole reilua,ettei miehesi ilmoita
sinulle menoistaan.itse en sietäisi tuollaista
käytöstä poikakaveriltani.mitä jos pistäisit
miehesi istumaan ja juttelisit asiasta,kertoisit
hänelle miltä sinusta tuntuu.sopisitte asiat,niin
eiköhän miehesi tajua miltä sinusta tuntuu ja
ottaa enemmän sinua huomioon.
kumppanisi haluaa sekä säästää kakun että syödä
sen! Ei hyvää seuraa
On ilmeisen selvää, että yö-reissuillaan on
nukkunut jonkun muun kuin parhaan kaverinsa
kainalossa.Ei iso mies vehtaa koko yötä toisten
miesten kanssa, vaan jos kotiin ei tulla,
kyseessä on AINA nainen. On ilmeisesti kuitenkin
hieman läheisriippuvaista sorttia koska, ei osaa
tehdä asioita sulle selväksi.Heitä pellolle !!
Jokaisella täytyy mielestäni olla ei pelkästään
parisuhde ja perhe, vaan sen lisäksi myös omat
ystävät, oma vapaa-aika, työ, harrastukset,
itsensä kehittäminen jne. KUN parisuhde loppuu,
mitä jää Sinulle jäljelle? Jossain vaiheessa se
loppuu välttämättä! Jos parisuhde on vain yksi
osa rikasta, monipuolista elämääsi, kaikki ei
romahda esim. puolison kuollessa. Voit myös
parisuhteessa paremmin, jos sinulla on
"henkireikiä". Samaa tarvitsee puolisokin.
Sitoutuminen taas on eri asia, kuten sekin mitä
tarkoitat rakastamisella. Sillä voit peittää
elämäsi tarpeettomuuden tunnetta, yksinäisyyttä,
se onkin totuttu tapa, muutos pelottaa jne.
Tärkeintä minusta on, että miettisit mitä sinä
itse haluat. Vastaukset löytyvät sinusta
itsestäsi!
Se sun miehes haluaa aivan selvästi eroon susta
ja PIAN!!!Surkea äijä,ollu avioliitossa ja ei
muka valmis oleen sun kanssas yhes.Itehä se
halusi sut ittesä luo asumaan(siis yhteen)..Sen
yö reissuista puhumattakaan!Vaikeinta sulle tulee
olemaan se kun se ilmottaa suhteenne olevan
poikki..sähän rakastat sitä tyyppiä!Mut
mielestäni sä tuhlaat turhaan siihen rakkauttas
jota ei ole loputtomiin tuonlaisille jätkille!
Mieti nyt hyvä ystävä tarkkaan mitä haluat siitä
miehestä.Oletko tosiaan valmis sen "oman
tilan"tarpeeseen ja yöllisiin seikkailuihin
loppuelämäksesi??