Itse taidan olla aika mustasukkainen mies.
Tunnen käyttäneeni edellisessä parisuhteessa
toisen luottamusta väärin. En ole koskaan
pettänyt suhteessa, mutta silti nykyinen
tyttöystävä on joutunut kärsimään siitä, että
ajattelen aina kaikkein pahinta, kun hän sanoo
jotain, minkä voi ymmärtää tarkoittavan joko ihan
mitä muuta tahansa tai pahinta. Loukkaan häntä
silloin tällöin epävarmuudellani, joka johtuu
menneisyydestäni. Luotan kyllä tyttöystävääni
todella paljon ja hän ei todellakaan ansaitsisi
tällaista kohtelua. Pelkään, ettei hän katsele
minua enää kauaakaan, jos en voi tehdä mitään
itselleni.
Miten ihmeessä voisin auttaa suhdettamme? Miten
saan päästäni nämä epävarmuudet pois?
Tunnen käyttäneeni edellisessä parisuhteessa
toisen luottamusta väärin. En ole koskaan
pettänyt suhteessa, mutta silti nykyinen
tyttöystävä on joutunut kärsimään siitä, että
ajattelen aina kaikkein pahinta, kun hän sanoo
jotain, minkä voi ymmärtää tarkoittavan joko ihan
mitä muuta tahansa tai pahinta. Loukkaan häntä
silloin tällöin epävarmuudellani, joka johtuu
menneisyydestäni. Luotan kyllä tyttöystävääni
todella paljon ja hän ei todellakaan ansaitsisi
tällaista kohtelua. Pelkään, ettei hän katsele
minua enää kauaakaan, jos en voi tehdä mitään
itselleni.
Miten ihmeessä voisin auttaa suhdettamme? Miten
saan päästäni nämä epävarmuudet pois?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Löysää ihmeessä kireää otettasi! Älä ajattele,
että suhteen ainoa uhkakuva on juuri toi
pettäminen ja sen sellaset. Sä itse voit olla se
suurin uhkakuva suhteessa, jos kokoajan on kireä
ilmapiiri päällä vaan huonon itsetunnon ja
pettämisen pelon takia. eikö kannattaisi
mielummin nauttia toisen seurasta, kuin pitää
tyttöystävää vihollisena tai vastapelurina!!
Suhdetta täytyy vaalia ja "ruokkia" kuin tuhota
se omilla TURHILLA luuloilla, jotka melkeinpä
aina on todellakin turhia. Sitten vasta, kun
sulla on 100%:n varmaa dokumenttia toisen
petturuudesta, sulla on mun nähdäkseni syy
puuttua asiaan. Muussa tapauksessa todellakin
vaan loukkaat toista, ja se voi pitemmän päälle
koitua sun oman pään menoks. Ei kukaan kestä
loukkauksia määrättömästi.
Oikeassa olet.
Mitäpä sitä stressaamaan. Tunnen rakkaani niin
tärkeäksi itselleni, etten kyllä anna enempää
oman itsekkyyteni suhdettamme pilata. Kiitoksia
ymmärrettävästä vastauksesta.
Nimittäin vastaus tuli sulle avovaimolta, jonka
miehellä just sama ongelma, mutta se mies on
mulle kuitenkin kaikki kaikessa ja on pikkuhiljaa
pääsemässä ongelmastaan..Pitkällä pinnalla pääsee
pitkälle puolin jos toisin!
"Uskon ja luotan... kunnes toisin todistetaan..."
(Toisinaan epäilys saattaa käväistä mielen
vieressä, mutta sille ei saa antaa sijaa...
tietysti terve maalaisjärki ja harkintakyky ovat
paikallaan, ettei tule huijatuksi... sitäkin
näkee nimittäin tapahtuvan valitettavan usein.)
Itse olen kanssa mustasukkainen mutta miehestäni.Ehkä paremminkin henkisella puolella. En ole tyytyväinen kroppaani vaikka olenkin laihtunut. Hän katselisi telsusta vähäpukeisia naisia ja silloin minuun sattuu. Rupean häpeämään entistä enemmän kroppaani. Tuntuu etten voi näyttäytyä vähissä vaatteissa. Haluan myös päästä pois tästä ongelmastani koska mieheni tuntee varmana itsensä vangituksi.