Olen jumissa erään suhteeni kansa, ja toivoisin, että ulkopuolinen ja objektiivinen näkökulma voisi auttaa minua.
Olin tavannut erään miehen, joka on todella ujo, ja hänellä ei ole aikaisempaa kokemusta suhteesta. Me molemmat olemme kiinnostuneita toisistamme, ja pidämme yhetisestä ajan vietota..
Mutta ongelmana on se, että itse en halua AINA olla ensimmäisenä häneen yhteydessä ja kutsua hänet ´treffeille´. Mutta mies ei itse ota yhteyttä ensimmäisenä, tai kun ottaa siinä menee ikuisuus (tarkotan noin kuukaus!), mutta kun tapaamme hän aina sanoo että tykkää viettää aikaa kanssani, ja on tosi kiitollinen että pyysin hänet ulos.. Hän myös sanoi, että haluaisi tavata useammin, mutta en halua enään ottaa yhteyttä ensimmäisena, sillä en halua päätyä suhteeseen, missä minä olisin ´mies´.. Mutta tunteeni ovat liian voimakkaat unohtaakseen hänet.
Olen pulassa, mitä teen, onko neuvoja? Kiitos jo etukäteen!
Olin tavannut erään miehen, joka on todella ujo, ja hänellä ei ole aikaisempaa kokemusta suhteesta. Me molemmat olemme kiinnostuneita toisistamme, ja pidämme yhetisestä ajan vietota..
Mutta ongelmana on se, että itse en halua AINA olla ensimmäisenä häneen yhteydessä ja kutsua hänet ´treffeille´. Mutta mies ei itse ota yhteyttä ensimmäisenä, tai kun ottaa siinä menee ikuisuus (tarkotan noin kuukaus!), mutta kun tapaamme hän aina sanoo että tykkää viettää aikaa kanssani, ja on tosi kiitollinen että pyysin hänet ulos.. Hän myös sanoi, että haluaisi tavata useammin, mutta en halua enään ottaa yhteyttä ensimmäisena, sillä en halua päätyä suhteeseen, missä minä olisin ´mies´.. Mutta tunteeni ovat liian voimakkaat unohtaakseen hänet.
Olen pulassa, mitä teen, onko neuvoja? Kiitos jo etukäteen!
Vastaukset 9
Vanhimmat
mainitset asiasta ihan suoraan hänelle. voit vaikka leikkimielisesti heittää onko mies ollut kiireinen viimeaikoina, kun ei ole rimpauttanut sinulle / kyllä sinulle saa soittaa useamminkin / olisi kiva, jos sinä et aina joutuisi sopimaan treffejä, koska sinusta alkaa tuntua, ettei mies ole sinusta treffailumielessä kiinnostunut, kun ei koskaan sovi tapaamisia.
ei tuollaisessa tilanteessa kiertely auta.
Onko sillä joku suurikin väli, kuka tekee alotteita, mikäli niitä joku tekee? Mikä tekee sinun aktiivisuudestasi "miehekästä"? Mikä sinua häiritsee siinä, että joudut aktiiviseen rooliin?
Ymmärrän kyllä, että jatkuva yhteydenotto/aloitteellisuus alkaa tympiä jossain välissä, jos tuntuu, että olet ainoa, joka haluaa pitää yhteyttä. Kuitenkin se, että sanot teidän kummankin olevan kiinnostuneita toisistanne antaa ymmärtää, että tämä miehesi osoittaa jollain muulla lailla haluavansa olla tekemisissä kanssasi. Kehottaisin miettimään sitä, miksi tämä niin sanotun naisellisen roolin ulkopuolelle asettuminen häiritsee sinua niin kovin. Koska miksi sinun pitäisi hylätä tai lopettaa lupaava tapailu/uusi suhde vain siksi, että te kaksi ette sovi täyttämään perinteistä (ja vanhanaikaista) käytösmallia?
Ei aktiivisuus suhteessa vielä sinusta miestä tee, tyttö-hyvä.
Oi tyttö-hyvä! Mussukkainen kuule, kyllä se niin on, että jos toinen ei koskaan saa mitään aikaan, ei kyse ole enää muusta kun saamattomasta nyssystä, johon ei kannata aikaa haaskata. Jos ei kuukauteen edes sähköpostia saa lähetettyä tai tekstieviestiä laittetua, niin kyllä se jätkä kannattaa heivata sitten. Se ei tulee saamaan aikaan mitään muutakaan, ja jos sitä ei kiinnosta niin paljoa, että hankkisi edes sen verran selkärankaa, niin ei sitä kiinnosta. Se haluaa pyöriskellä omassa "ujoudessaan" ja on eristäytynyt, koska ei opettele vähääkään mitään muuta, vaikka ovelta haetaan.
Kyllä toi tekee siitä epämiehekkään jo. Tietenkään kyse ei suoraan ole mistään naiseudestakaan: kyllä nainen osaa olla aktiivinen ja oma-aloitteinen. Mutta se on puheessa vaan käsitys, ja ei tuo enää ole edes poika. Käsittäköön kukamiten haluaa, mutta enemmästä tuossa on jo kyse, ja miksi kenenkään pitäisi yksin pitää suhdetta pystyssä? Jos toinen ei tosiaan saa mitään aikaan, niin olkoon yksin.
Alussa on eri asia, jos toinen teke aloitteen, tuossa pidetään jo koko suhdetta yllä. Tohon en lähtis, en todellakaan! Siksi se totakin häiritsee, että se tietää joutuvansa äidiksi pikku-pojalle, joka ei tule saamaan aikaan koskaan mitään.
Ei ole lupaava suhde, ei ole mikään lupaava mies ja kyllä, tossa alkaa jo tuntea itsensä ainoaksi kenellä on munat.
Jos on joku suuri saavutus lähettää tekstari, soittaa tai mailata edes kerran kuussa, niin mikähän muu ois sitä?
Ei tuo ole "nykyaikainen" käytösmalli myöskään. Aktiivisuus tuossa tekee kyllä tuosta tytöstä suhteen naisen, miehen, äidin ja isän, ja semmoisena se jatkuu. Kyllä tuo häiritsisi, kyllä tuo saakin häiritä ja aktiivisuus joo, sitä tarvitaan tmmosen ihmisen kanssa, joka ei saa yhtään mitään aikaan koskaan. Kun kaikki 10 vuoden päästä ovat kyllästyneet juoksemaan perässä, niin mitäs sitten? Karhunpalvelus on tuollaisen ihmisen käytöstä palkita ja kannustaa tohon suuntaa. Muutenkin.
Mies tai nainen, ei kyllä minua kiinnostaisi enää. Kuukautta en odottelisi, jos ollaan jo yhteyksissä. Yksinään on vähän huono suhdetta rakentaa.
sano sille että ymmärrät et se on ujo ja on korkea kynnys soittaa naiselle josta tykkää koska on ujo, mut haluat hänen soittavan useemmin ja pyytävän treffeille koska tykkäät siitä ja haluat tutustua siihen.
Sano sille, että "soita huomenna klo 18". Sama juttu huomenna ja ylihuomenna jne. Toivon mukaan sen jälkeen hän uskaltautuisi soittelemaan ilman pyyntöjä, koska huomaa, ettei se sinua haittaa.
Mies on vaan niin järkyttävän ujo.Tuollaset just kaipaa sitä että nainen sanoo mitä tehdään ja miten ja missä.Alkuun voi olla ihan jees,mutta aikaa myöten tuollasista tyypeistä tulee vaan rasittavia roikkujia.
Ja jos ei edes tekstiviestiä uskalla laittaa,niin ei kannata odottaa ihmeitä sängyssäkään.On nähty ja koettu.
"Ja jos ei edes tekstiviestiä uskalla laittaa,niin ei kannata odottaa ihmeitä sängyssäkään."
Totta tämä.
Etkö sä nyt jo voi sanoa sille suoraan, että sä et halua tehdä kaikkia aloitteita, että eikö sitä sen vertaa kiinnosta, että se edes tekstiviestiä pystyy lähettämään? Ei kukaan ole niin ujo ja saamaton. Vaikka joillain on puhelukammo, niin tekstarikammoa ei ole. Eikö ole sähköpostikaan? Jos mies on senkin jälkeen niin saamaton, ettei ota yhteyttä, niin jätä se. Nimittäin suhteessa nyt se "ujous" tuntuu tosi söpöltä, mutta vuoden päästä, kun hoidat kuin äiti sen nyssyn asioita, ei tunnu enää! Sinä teet aloiteet kaikkeen, asioiden hoidosta seksiin ja todennäköisesti mitään se ei uskalla eikä ala uskaltaa, ja aina vaan on tekosyynä ikuinen ujous. Menisi sitten hakemaan apua. Ihan oikeasti! Ei tuossa ole kyse sukupuolesta (suhteen "mies") vaan jo siitä, onko sitä suhdetta ollenkaan.
Suoraa puhetta vaan, kyllä se sitten selviää. Ellet halua hoivattavaa vauvaa... Mutta tunnen kyllä ujojakin miehiä, jotka rohkaistuu, saa aikaa, ja tajuaa sosiaalisista pelisäännöistä jotain, esim. sen, että kun on jo tutustunut, voi alkaa itsekin olla oma-aloitteinen... Apuakin on saatavilla, hypnoosista psykoterapiaan, että hankkikoot sitä sitten.
Se olisi hänen parhaakseen pidemmän päälle myös.
ei sillä ole itseluottamusta pyytää treffeille koska aiemmin on saanut pakit varmaan monelta niin ei sit usko et tykkäät siitä ja et voisit lähtee.