Hei!
Mulla on ollut pitkä parisuhde. Olemme
seurustelleet yläaste ajoilta asti( nyt 21v).
Välillä on ollut taukoja ja kummatkin on mennyt
omia polkuja. Mulla on yksi hyvä kaveri, jota
kutsuin parhaaksi ystäväkseni. Ja hän kuunteli
aina mun huolia ja mitä oli milloinkin meneillään
mun poikakaverin kans. No kerran me
sit "erottiin" sen jätkän kans ja surkuttelin
sitä ystävälleni. Myöhemmin paljastui, että mun
ystävä ja mun mies oli ollut sängyssä pari
kertaa, heti sen meiän "eron" jälkeen. Me aina
palataan yhteen sen jätkän kans. Me ei voida olla
erossa. En ole antanut anteeksi kummallekkaan.
Mutta mulla ei oo enää sitä ystävää. Ja
poikakaverin kanssa olen todella onnellinen. Asia
kuitenkin vaivaa mua vieläkin.
Mitä pitäisi tehdä?
Mulla on ollut pitkä parisuhde. Olemme
seurustelleet yläaste ajoilta asti( nyt 21v).
Välillä on ollut taukoja ja kummatkin on mennyt
omia polkuja. Mulla on yksi hyvä kaveri, jota
kutsuin parhaaksi ystäväkseni. Ja hän kuunteli
aina mun huolia ja mitä oli milloinkin meneillään
mun poikakaverin kans. No kerran me
sit "erottiin" sen jätkän kans ja surkuttelin
sitä ystävälleni. Myöhemmin paljastui, että mun
ystävä ja mun mies oli ollut sängyssä pari
kertaa, heti sen meiän "eron" jälkeen. Me aina
palataan yhteen sen jätkän kans. Me ei voida olla
erossa. En ole antanut anteeksi kummallekkaan.
Mutta mulla ei oo enää sitä ystävää. Ja
poikakaverin kanssa olen todella onnellinen. Asia
kuitenkin vaivaa mua vieläkin.
Mitä pitäisi tehdä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Houkuttele sänkyyn sen ystäväsi nykyinen
poikakaveri
niin, kun se on sinkku. sillä vaan ei ole ollut
miestä aikoihin. sit sen piti ottaa mun mies.
mä en oo viä huutanu ja raivonnu sille, pitäskö?
Mitä se huutaminen ja raivoaminen hyövää?
Sanoit, että kaverisi on ottanut sun miehen...
tästä saa käsityksen, että pidät miestäsi
tahdottomana oliona, jonka voi noin
vain "ottaa"... kyllä se kuule sun miehesikin on
ihan yhtä lailla syypää tapahtuneeseen. Petturi
mikä petturi.
mulla oli vähän vastaava tapaus muutama vuosi
sitten.. en voinut enää katsoa sitä jätkää
silmiin niin paljon se kuitenkin harmitti, mutta
noin vuoden paussin päästä parhaan kaverini ja mun
välit palas hiljalleen normaaleiks ja nykyisin me
vitsaillaan jo asiasta.
Molemmilla on omat kullat ja en edes ajattele
enää, että toinen tekis toiselle uudestaan moista.
Oli se aika helvettiä kaikin puolin.
Kaverini ei uskaltanut edes vastata edes
puhelimeen kuuteen kuukauteen. Sitäpaitsi
erottuhan me jo oltiin silloin sen jätkän kanssa.
Aika parantaa haavat, mutta jos asia vaivaa. Ota
se puheeksi kumppanisi kanssa. Jos et siltikään
pysty luottamaan toiseen, on syytä erota.
Luottamushan on suhteen kulmakivi. Ja jos se
kerran petetään, unohtaminen ja luottaminen on sen
jälkeen todella vaikeaa.
Sanoit, että olivat olleet sängyssä teidän eronne
jälkeen... Kuinka niin "pettivät" sinua - tehän
ette enää olleet pari? Vai oletko sitä mieltä,
että erossa olokin edellyttää sitä, että mies
pysyy talutusnuorassa? Eikös se pitäisi olla niin,
että kun erotaan, niin erotaan ja kun ollaan
yhdessä, niin silloin ollaan yhdessä.
En tietysti väitä, että parhaan ystävän olisi
kovin viisasta ryhtyä maistelemaan toisen entistä.
Luvallista se toki on, mutta osoittaa pikkuista
tyhmyyttä. Sama juttu tietysti poikaystävän
puolelta.
Väität olevasi nyt tosi onnellinen poikakaverin
kanssa, mutta sanot samaan hengenvetoon, että
pettämisasia vaivaa sinua. Siis oletko onnellinen?
Luuletko, että raskit luopua asiasta, joka vaivaa,
vai haluatko säilyttää sen siltä varalta, että
riidan tullen voisit pamauttaa sillä taas
kaveriasi?
Se, että olette olleet teini-iästä lähtien yhdessä
ei tosiaankaan ole tae siitä, että parisuhteesta
tulee pitkä ja hyvä. Moni nuorena sitoutunut
tuntee kovasti tarvetta katsella ympärilleen ja
vaihtaa uuteen tossa 30-40 korvissa. Toki
toisenlaisiakin esimerkkejä on, joten kaikki
riippuu tietysti vain teistä kahdesta.
Kirjoitinko vähän kyynisesti? Ei ollut tarkoitus
masentaa, ajattelin vain näitä elämän totuuksia,
kun olen itse jo niin pitkään tallannut. Toivon
teille kaikkea hyvää, mutta neuvoisin kuitenkin
muistamaan, että kukaan ei ole korvaamaton pari,
aina löytyy muitakin.