Niin sanotut ystävät

http://www.battlefieldheroes.com/en/ref/2316289775

Ihan saman olen huomannut minäkin. Minunkin eroni "syy" oli tavallaan sama, eli exälläni oli toinen mies. Minun erosta ei ole vielä kuin... mistäs se lasketaan. Sain selville reilut vuosi sitten. Erilleen muutettiin keväällä. Virallinen ero tuli syksyllä.
Aluksi kaverit oli tukena ja sitten ne vissiin kyllästyivät, kun en ihan parissa kuukaudessa ollutkaan vielä ihan tolpillani.
Nyt kun soittelen kavereilleni, niin kysynkin, että pääsetkö ulos. Ihan kuin lapsena.
Ja eihän ne vaimot päästä miehiään tälläsen eronneen kanssa kaljoille. Ties mihin paheisiin heidän kunnolliset miehensä houkuttelisin.
Sama on noiden yhteisten perhetuttujen kanssa. Minun ja exäni välit on ihan kunnossa, mutta ei meitä yhdessä tai erikseenkään mihinkään enää pyydetä.
Kai ne pelkää, että tulee ikävä ilmapiiri jos on eronneita joukossa. Voi vaikka joutua miettimään omaa liitoaan ja sehän olisi kovin ikävää.
Onneksi meitä eronneita on niin paljon, että vertaistukea ja seuraa löytyy ihan odottamaltomilta tahoilta ja pikkuhiljaa muodostuu ihan uusi verkosto. Mutta välillä kyllä iskee aika lujaa se, että monet ystävät, kaverit ja tutut ovat hylänneet.

Haistapaskan ystävii, jotka lokeroi ihmisii saa häipyäkin. Kunnon hyvät ystävät ei hylkää.

Taisivat olla enemmän exäsi ystäviä.

Tottapuhuen juhlien onnistumiseksi sinulla pitäisi olla melko lämpöiset välit exään ja tämän uuteen naiseenkin. Epäilen, ettei tuossa ole kyse muusta kuin tahdikkuudesta. He eivät kutsu sinua, koska kutsuvat exäsi. Luulevat, ehkä ihan oikeastikin, että te ette oikein mahdu saman katon alle. Vaikka mahtuisittekin, niin kaikki olisivat jotenkin vaivautuneita ja juhlat menisivät pieleen.